VUODEN 1701 VIRSIKIRJA

Kuuntelulinkkejä on virsiin:   
28  37 42  70   84   98   124  145  139  202   251  256  259  262  263  273  276  282  300   318  367  385  389  400  408

Vuoden 1701 ja 1986 virsikirjojen vastaavuudet tästä linkistä

Haku: Käytä Etsi- (Find-) toimintoa, jonka avulla löytyy virsiä alkusanan/sanojen avulla. Se löytyy Muokkaus (Edit) -valikosta. Nopein tapa on käyttää näppäinkomentoa, joka on:
-Internet Explorer, Mozilla/Netscape, Opera selainohjelmissa: Näppäinkomento = Control ja F
-Safari (Mac-koneissa): Näppäinkomento = Command ja F (eli "Omena" ja F)

Sisällys

I. Katekismus virsiksi tehty

1. Jumalan kymmenen käskyä
2. Uskon tunnustus
3. Herran Rukous
4. Kasteesta
5. Ripistä ja synnin päästöstä
6. Herran Ehtoollisesta
7. Katekismuksen summa

II. Kuningas Davidin Psalmit

III. Jokavuotiset juhla-virret

1. Muutamat pyhäin kiitosvirret
2. Adventti-virret
3. Christuksen lihaan-tulemisesta
4. Joulu-virret, Christuksen syntymisestä
5. Uuden vuoden virret
6. Jesuksen nimestä ja hyvistä teoista
7. Loppiais-virret
8. Christuksen piinasta ja kuolemasta
9. Christuksen hautaamisesta
10. Pääsiäis-virret. Christuksen ylösnousemisesta
11. Christuksen taivaaseen astumisesta
12. Heluntai-virret. Pyhästä Hengestä
13. Pyhästä Kolminaisuudesta
14. P. Mikkelin päivänä. Enkeleistä
15. P Miesten päivänä
16. P. Apostolitten päivinä

IV. Muutamain sunnuntain Evankeliumit virsiksi tehdyt

V. Erinomaiset opetus-virret

1. Ihmisen lankeemisesta ja lunastuksesta
2. Jumalan sanasta ja seurakunnasta
3. Herran sabatin päivänä
4. Rukous-virret edellä saarnan
5. Rukous-virret saarnan jälkeen
6. Antichristuksesta
7. Jumalan armollisesta varjeluksesta
8. Lihan ja Hengen riidasta
9. Jumalan armosta ja syntein anteeksisaamisesta
10. Christuksen ansiosta, rakkaudesta ja armollisesta läsnäolemisesta

VI. Katumus-virret

VII. Christillisestä elämästä

1. Yhteisesti
2. Kärsivällisyydestä ja tytymisestä Jumalasa
3. Mailman menon turhuudesta ja ylönkatseesta
4. Juopumusta vastaan
5. Haureutta ja hekumata vastaan
6. Paastosta

VIII. Murheen, ristin ja kiusauksen alla

IX. Rukous-virret

X. Ylistys- ja kiitos-virret

XI. Kaikkinaisisa tarpeisa

1. Raskaisa maanvaivoisa
2. Rauhan edestä
3. Maan hedelmästä
4. Suvi-virsi
5. Näljän vaivasa
6. Terveydestä

XII. Virret erinomaisisa säädyisä ja tiloisa

1. Opettajan rukous
2. Tuomarin virsi
3. Avioskäskystä
4. Lasten virsi
5. Leskein ja orpolasten valitus-virret
6. Sairaan valitus-virsi
7. Kiitos kärsityn sairauden jälkeen
8. Matkustavaisten virret maalla ja merellä

XIII. Ruoka-virret

XIV. Aamu- ja ehtoo-virret

1. Yhteiset aamu- ja ehtoo-virret
2. Aamu-virret
3. Ehtoo-virret
4. Kahdestatoistakymmenestä päivän hetkestä

XV. Kuolemasta ja hautaamisesta

1. Valmistuksesta kuolemaan
2. Huokaus kuoleman kivuisa
3. Hurskasten äkillisestä kuolemasta
4. Hautaamisesta

XVI. Ihmisen tilasta kuoleman jälkeen

1. Viimeisestä Tuomiosta
2. Onnettomasta ijankaikkisuudesta
3. Ijankaikkisesta elämästä

Virsiluettelo

 

I. Katekismus virsiksi tehty

1. Jumalan kymmenen käskyä

1

1.
Nämät ne kymmenen käskyy ovat, /
Kuin Jumalan tahdon meill' tuovat, /
Jotk' hän Moseksen kautt' annoi, /
Ja Siinain vuorell' meill' kannoi, /
Kyrie eleeson!

2.
Minä olen sinun Herras Jumalas, /
Älä muit' pidä turvanas: /
Minun päällen' usko vahvasta, /
Minua myös sydämest' rakasta, /
Kyrie eleeson!

3.
Sinun Herras Jumalas nimee /
Pidä aina suuren' ihmeen', /
Älä turhaan lausu sitä: /
Mutt' ylist', rukoile ja kiitä, /
Kyrie eleeson!

4.
Muist' lepopäivää pyhittää, /
Ett' orjas mahtais' levätä; /
Sinun työs silloin ylönanna, /
Ja Jumalall' palvelus kanna, /
Kyrie eleeson!

5.
Isääs ja äitiis kunnioita, /
Heilt' kiitos ain' pyydä voittaa, /
Niin työs maan päällä menestyy, /
Ja ikäs sinulle pitkästyy, /
Kyrie eleeson!

6.
Älä sinä ketään kuoliaks' lyö, /
Kädell', aseell', vihall' ja työll'. /
Heit' pois viha ja ylpeys, /
Pidä kaikkein kanssa ystävyys, /
Kyrie eleeson!

7.
Avioskäskyn pyhä side /
Sinä vahvan' aina pidä, /
Tydy sinun omaan puolisoos, /
Ole puhdas töis' ja puheisas, /
Kyrie eleeson!

8.
Sinun veljes kaluu ja rahaa /
Älä varast', eli temmaa salaa, /
Älä hänt' koskaan juonittel': /
Mutt' pyyd' hänt' aina suositell', /
Kyrie eleeson!

9.
Älä väärää todistust' sano, /
Älä myös koskaan väärin vanno, /
Rakasta aina totuutta, /
Valheest' sinuas pois luovuta, /
Kyrie eleeson!

10.
Älä sinun lähimmäises huonetta, /
Eli emäntää pyydä himoita./
Mitä hänen ompi omans', /
Älköön sinun tulko huomaas, /
Kyrie eleeson!

11.
Suo hänen kaikki ne hyvät, /
Kuin sinä myös itselles pyydät. /
Se on Herran käsky ja laki, /
Johon hän meit' vahvast' vaatii, /
Kyrie eleeson!

12. Näitä nyt käskyjä täyttämään, /
Ja elom' niiden jälkeen käyttämään, /
Pyhä Henki meit' auttakoon, /
Ja voimaa siihen lainatkoon! /
Kyrie eleeson!

2

1.
Se kuin tahtoo Christitt' olla, /
Sen nimen kanssa myös kuolla, /
Hänen tulee käskyt tietää, /
Jotk' ei meit' koskaan vietä: /
Ne Jumalan sormill' kirjoitettiin, /
Siinain vuorell' vastaan otettiin, /
Sen hurskaan Moseksen kautta.

2.
Muista käskyt aina pitää, /
Opi myös seuraamaan niitä, /
Sanoo itse Herra Jumal', /
Kuin lain kanss' ei kuvael': /
Pidä minua Jumalas edest', /
Ja usko päällen' sydämest', /
Vierait' jumalit' myös vältä.

3.
Minun nimen' kunnias' pidä, /
Kiitä ja ylistä sitä: /
Jos sen lausut koskaan turhaan, /
Heitän päälles vihan julman; /
Sitä myös lakin' sinuit' pyytäisi, /
Ett's lepopäivän pitäisit, /
Ja töilläs pyhittäisit.

4.
Vanhemmilt' älä kunniat' kiellä, /
Niin kauvan ja hyvin saat elää; /
Älä myös lähimmäistäs tapa: /
Ole huoruudest' aina vapaa. /
Älä varast', älä väärin todist'; /
Älä lähimmäises huonett' omist', /
Eli mitä on hänen omans'.

5.
Nämät Herran käskyt ovat, /
Jotk' Jumalan tahdon meill' tuovat: /
Älä niit' vihaa eli potki, /
Sill' ett' niis' on kaunis oppi. /
Uskoll' kolm' ensimmäist' täytetään, /
Rakkaudell' jälkimäiset päätetään, /
Kosk' Jumal' Henkens' lainaa.

6.
Näitä pitää ja sydämmeen painaa, /
Siihen apuu meille lainaa! /
Aut' myös, ett' me käskyis teois', /
Ja kaikis' hyvisä menois', /
Täsä surkeudes' niin eläisim', /
Ett' viimein taivaasen vietäisiim', /
Christuksen Poikas kautta.

3

1.
Herra Jumal', asuva taivaas', /
Hän tahtons' tiettäväks' sanoi, /
Meill' kuin maan pääll' eläm' vaivas', /
Ja kymmenen käskyä antoi.

2.
Sanoi: älä pidä muit' jumalii, /
Älä apuu kerjää heiltä, /
Minä olen sinun ainoa Jumalas, /
Tykön' turvaa, rakast', minua pelkää.

3. Älä laus' turhaan Jumalas nimee, /
Älä sill' sadattel', väärin vanno: /
Sitä auks' huuda, kiitä, pidä ihmeen', /
Jos tuskat tahtonet välttää.

4.
Muista pyhittää lepopäiväs, /
Jumalall' palvelus edes kanna, /
Hänen sanans' kuule, kirkos' käyvös, /
Muut askareet täs' ylönanna.

5.
Vanhempitas kunnias' pidä, /
Älä ylönkatso niitä; /
Niin nautit' saat ikää pitkää, /
Menestyt myös hyvin siitä.

6.
Lähimmäistäs älä tapa, /
Älä vihaa, sorra, alaspaina, /
Näist' hänt' vastaan ole vapaa, /
Hänt' rakast', holho, aut' aina.

7.
Karta huoruutt' ja riettait' tapoi, /
Älä ole haureuden hallus', /
Rakast' puolisotas avioo, /
Ole puhdas puheis', töis', haluis'.

8.
Älä varast', petä, viettel', ryövää: /
Erii toisen omast' tyyni; /
Vaan virastas vakuull' pyydä, /
Kuins siit' saat, siihen sitt' tydy.

9.
Älä väärin todist' lähimmäist' vastaan, /
Älä valhettel', panettel', häväis': /
Totuutt', oikiutt' pyydä rakastaa, /
Lähimmäisestäs ain' puhu hyväst'.

10.
Älä pyydä lähimmäises huonett', /
Hänen maatans', manteraans', saamaans'; /
Älä seiso perään viekkaall' juonell', /
Salli ne hänen oll' omas' huomas'.

11.
Hänen emäntätäns' älä himoo, /
Hänen perhettäns', karjaans' tosin, /
Älä suo heitä tykös kimmot', /
Suo kaikk' hänell', kuin itses soisit.

12.
Nämät käskyt annoi its' Jumal' /
Ja käskee meidän niit' täyttää. /
O Jumal', apus ja armos suomall', /
Ann' meidän niis' ain' elom' käyttää!

2. Uskon tunnustus

4

1.
Me uskom' yhden Jumalan pääll', /
Joka on laupias Isä, /
Kuin suurell' voimall' ja väell' /
Meill' lahjoi antaa ja lisää: /
Hän on taivaan ja maan luonut, /
Kaikk' hyvät myös mailmaan suonut; /
Hän meist' murheen aina pitää, /
Emme mahda epäillä siitä: /
Hän meitä tahtoo ravita, /
Ja myös kaikkii tarita, /
Mitä me mahdam' tarvita.

2.
Me uskom' Jesuksen Christuksen pääll', /
Jumalan Pojan meidän Herram', /
Joka on voimalla ja työll', /
Isäns' kanss' yhden vertainen. /
Hän sitt' sikis' Pyhäst' Hengest', /
Syntyi myös Mariast' neitseest'; /
Ristin päällä kuoletettiin, /
Haudattiin, niin astui helvettiin, /
Nous' ylös omall' voimall', /
Istuu Isäns' oikiall'; /
Sielt' tahtoo tulla tuomioll'.

3.
Me uskom' Pyhän Hengen pääll', /
Yhden pyhän seurakunnan, /
Johon saarnalla ja kasteell' /
Kootaan monta maakuntaa, /
Josa kaikk' synnit annetaan anteeks', /
Päästetään myös lain kanteest'; /
Niin me viimein ylösnousem', /
Saam' myös nähdä toinen toisem'; /
Sitt' ijankaikkisen elämän /
Pitää christityt perimän, /
Ja niin aina ilos' pysymän. Amen.

5

1.
Me uskom' yhden Jumalan pääll', /
Isän kaikkivaltiaan, /
Taivaan ja maan Luojan, /
Ja myös kaikkein näkyväisten /
Ja näkymättömäin tekiän.

2.
Ja yhden Herran päälle, /
Jesuksen Christuksen, /
Jumalan ainokaisen Pojan, /
Ennen kaikkii aikoi Isästä syntyneen; /
Jumalan Jumalast', /
Valkeuden valkeudest': /
Totisen Jumalan totisesta Jumalasta /
Syntyneen, ei tehdyn, /
Isän kanssa yhdes' olemises', /
Jonka kautta kaikki tehdyt ovat. /
Joka meidän ihmisten tähden, /
Ja meidän autuutem' tähden, /
Alas astui taivaast; /
Ja otti miehuuden /
Pyhän Hengen kautta, /
Neitseestä Mariast', /
Ja tuli ihmiseksi. /
Meidän myös edestäm' /
Ristiinnaulittiin, /
Pontius Pilatuksen alla, /
Kuoletettiin ja haudatiin. /
Alasastui helvettiin, /
Kolmantena päivän' ylösnousi, /
Kirjoitusten jälkeen. /
Ja ylösastui taivaasen. /
Istuu Isäns' oikiall' kädell', /
Ja sieltä tuleva taas on suurell' kunniall' /
Tuomitsemaan elävit' ja kuolleit'. /
Jonka valtakunnall' ei loppuu ole.

3.
Ja Pyhän Hengen päälle, /
Herran virvottajan, /
Joka uloskäy Isästä ja Pojasta, /
Jota ynnä Isän ja Pojan kanss' /
Palvellaan ja kumarretaan, /
Ja aina kunnioitetaan, /
Joka profeettain kautta myös puhunut on. /
Ja yhden pyhän yhteisen /
Ja apostolisen seurakunnan. /
Me tunnustam' yhden kasteen /
Syntein anteeksi saamiseksi, /
Ja odotam' kuolluitten ylösnousemista, /
Ja tulevaisen mailman elämät', Amen.

6

1. O Jumala, sinua me kiitämme, /
Sinua, Herra, me tunnustamme.
2. Sinua ijankaikkista Isää /
Kunnioittaa kaikki mailma.
3. Sinua kaikki enkelit, /
Taivaat ja kaikkinaiset vallat,
4. Sinua kiittävät kerubit ja serafit, /
Sanoen ilman lakkaamat':
5. Pyhä, pyhä, pyhä,/
Herra Jumala Zebaoth!
6. Täydet ovat taivaat että maa /
Sinun herrautes kunniat'.
7. Sinua kiittääpi pyhä apostolitten joukko.
8. Sinua myös kiittävät /
Kaikki pyhät profeetat.
9. Niin myös kirkkaat marttyrit /
Kiittävät sinua vahvalla todistuksella.
10. Se pyhä seurakunta ympäri mailman /
Tunnustaa sinua Isäksi ylönpaltisesa vallasa.
11. Ja sinun kunniallista, /
Totista ja ainokaista Poikaas,
12. Niin myös Lohduttajat' Pyhää Henkee.
13. Sinä Christe kunnian Kuningas,
14. Sinä olet Isän ijankaikkinen Poika.
15. Et sinä vieroinnut neitseen kohtuu, /
Miehuutta ottaisas, /
Vapahtaakses ihmisten sikiöit'.
16. Sinä ylitsevoitit kuoleman, /
Ja avasit taivaan kaikille uskovaisille.
17. Sinä istut Jumalan oikialla, /
Sinun Isäs kunniasa.
18. Sinä myös uskotaan tulevan /
Yhdeksi tuomariksi.
19. Niin me siis rukoilemma sinua, /
Ettäs palvelioitas auttaisit, /
Jotkas kalliilla verelläs olet lunastanut.
20. Ja anna heille ijankaikkinen ilo, /
Sinun Pyhäis kanssa.
21. O Herra! vapahda sinun kansas, /
Ja siunaa sinun perikuntas.
22. Hallitse myös aina heitä, /
Ja ylöskorota ijankaikkisest'.
23. Jokapäivä me kiitämme sinua, /
Ja kunnioitam' sinun Nimees
ijankaikkisest' niin ijankaikkisehen.
24. Varjele meitä, Herra, tänäpäivän' kaikista synneistä.
25. Armahda meidän päällem', Herra, /
Ja ole meille laupias.
26. Sinun laupiutes olkoon meidän päälläm', Herra, /
Niinkuin me sinun päälles toivom'.
27. Sinuun, Herra, me turvaamme, /
Älä anna meidän ikänäns' häpiän alla tulla.

7

1. O Jumal'! sinua kiitäm', /
Sinua, Herra, kunnias' pidäm'.
2. Sinull', ijankaikkinen Isä, /
Kaikk' mailma kunniat' lisää.
3. Enkelit ja taivaan voimat /
Sinulle kiitoksen aina tuovat.
4. Sinust' kerubit ja serafit /
Lakkaamat' huutavat ynnä näin:
5. Pyhä on Jumala! /
Pyhä on Jumala! /
Pyhä Herra Zebaoth! /
Kuin meille kaikkee hyvää tuot.
6. Täydet ovat taivaat ja maa /
Sinun Herrautes kunniat'.
7. Sinua apostolit kiittävät, /
Sitä profeetat tehdä pyytävät.
8. Ei marttyrein joukko sinua unhota; /
Mut alat' sinua kunnioittaa.
9. Sinua Christikunta tunnustaa, /
Koko maakunta myös julistaa
10. Isäksi kaikkivaltiaaks', /
Ja Poikaas mailman haltiaks',
11. Pyhää Henkee lohduttajaks', /
Ja hyvyyteen totuttajaks'.
12. O kunnian Kuningas Jesu Christ'! /
Isäs Poika olet sinä vissist'.
13. Ihmisten lunastuksen tähden,/
Et vieroinn' kohtua neitseen.
14. Sinä kuoleman alas painoit, /
Taivaat uskollisill' teit avoi.
15. Sinä istut Isän oikiall', /
Suurella voimall' ja kunniall'.
16. Sinä uskotaan myös tulevan /
Kaikk' ihmiset tuomitsemaan.
17. Me rukoilem', kansaas auta, /
Jonkas lunastit veres kautta.
18. Taivaan kunniall' meit' pueta, /
Pyhäis joukkoon anna luettaa.
19. Vapahda, Herra, seurakuntas, /
Siunaa hyväst' perikuntas.
20. Hallitse heit' tääll' ollesans', /
Korot' heit' taivaasen tullesans'!
21. Jokapäivä me sinua kiitäm', /
Sinun nimees alat' ylistäm'.
22. Synnist' meit' tänäpäivän' varjele, /
Sitä, Herra, me sinult' anelem'.
23. Tee laupius kanssam', Jumala, /
Armollas puoleem' kumarra.
24. Tulkoon päällem' pyhä armos, /
Siinä olem' me aina toivos'.
25. Sinun päälles, Herra, me luotam', /
Älä häpiät' päällem' tuota, Amen.

8

1.
Se kuin tahtoo autuas olla, /
Hän tunnustakoon uskons', /
Ei se muutoin taida tulla, /
Jos ei Jumal' anna tuntoons'; /
Isää ja Poikaa tuta pyydä, /
Älä myös unhot' Henkee Pyhää: /
Nämät kolm' on yksi Jumal'.

2.
Minä siis uskon Isän pääll', /
Ja hänes' ripun kiini, /
Hän on suur' voimall' ja väell', /
Hänell' on Kaikkivaltiaan nimi: /
Taivaan ja maan on hän luonut, /
Kaikille tarpeet myös suonut: /
Ei hän meit' ylönanna.

3.
Minä myös uskon Jesuksen pääll', /
Kuin on Christus Isän Poika, /
Hän ompi meidän Herram' tääll', /
Väkevä kyllä ja voipa. /
Hän sitt' sikis' Pyhäst' Hengest', /
Syntyi Mariast' puhtaast' neitseest': /
Jumal' ja mies nyt ompi.

4.
Kärsei sitt' katkeran piinan, /
Ristin pääll' kuoletettiin, /
Pantiin hautaan, kauniin siaan, /
Sielt' alas astui helvettiin. /
Täll' muotoo päästi meit' kuolemast', /
Est' kadotukseen tulemast': /
Näin piru nyt voimans' kadott'.

5. Nous' jällens' kolmannell' päiväll' /
Kuolluist' omal' väell'; /
Astui sitt' taivaasen ylhääll', /
Istuu Isäns' oikiall' kädell'. /
Sielt' uskotaan hän tulevan, /
Elävät ja kuolleet tuomitsemaan: /
Sen voiman sai hän Isält'.

6.
Minä myös uskon Hengen pääll', /
Jonk' kirja nimittää Pyhäks'; /
Hän Isäst', Pojast' ulos käy, /
Yhdeks' Lohduttajaks' hyväks': /
Hän sanall' pakanat kokoopi, /
Ja seurakuntaa holhoopi, /
Kuin on niiden pyhäin joukko.

7.
Siinä sitt' anteeks' annetaan /
Synnit ja väärät teot; /
Ruumiit haudoist' ylösnostetaan, /
Ja saavat toiset menot. /
Niin ijankaikkiseen elämään /
Pitää hurskaat heitäns' vetämän, /
Taivahan valtakuntaan.

8.
Tämä on nyt minun uskon', /
Sen tunnustan tiedos' vahvas': /
Jumal' hänen perustuksens' on, /
Sill' se on hänen lahjans'. /
Ett' minä täs' uskos' pysyisin, /
Ja Jumalan perään kysyisin, /
Auta minua, Pyhä Henki!

9

1.
Me uskom' pääll' yhden Jumalan, /
Isän kaikkivaltiaan, kaikkein Luojan, /
Taivaan, maan, niis' kaikk' olevaisten, /
Näkymättömäin, näkyväisten, /
Kuin luodut holhoo, hallitsee, /
Meit' rakastaa ja ravitsee.

2.
Me uskom' pääll' yhden Herran /
Jesuksen Jumalan Pojan, /
Isäst' ijankaikkisest' syntyneen, /
On Jumalast' Jumala totinen, /
Isäns' kanss' yksi olento, /
Jonk' kautt' kaikk' luodut tehdyt ovat.

3.
Joka meidän ihmisten tähden, /
Ja meidän autuutem' tähden, /
Tänn' alas astui taivaasta, /
Otti miehuuden neitseest' Mariasta, /
Pyhän Hengen väell' sikisi, /
Tuli täydeks' ihmiseksi.

4.
Jumal' ja mies yks' Christus on, /
Kuin edestäm' ristiinnaulitt' on, /
Kuoli Pilatuksen vallan all', /
Maksoi syntim' sill' kuolemall', /
Vapahti meit' pirun vallast', /
Kadotuksest', kuoleman kuopast'.

5.
Hän koht' kuoltuans' haudattiin, /
Niin astui alas helvettiin, /
Helvetin vallan hajotti, /
Pirun voiman pois kadotti, /
Ettei meit' vahingoittaa saa, /
Kuin olem' Christuksen omat.

6.
Kuolluist' nous' kolmanten' päivän', /
Pyhän kirjoituksen perään, /
Sitt' suuren voiton, kunnian kanss', /
Hän ylös astui taivaasen, /
Istuu Isän oikiall' kädell', /
Vallitsee kaikk' omall' väell'.

7.
Jällens' tuleva tuomitsemaan, /
Suuren kunnian kanss' ja voiman, /
Kaikkia kuolluit' ett' elävitä; /
Uskottomat piinaan heittää, /
Meit' uskovaisii tyköns' ottaa, /
Ilon ihanan meill' tuottaa.

8.
Me uskom' pääll' Hengen Pyhän, /
Herran virvottajan Jumalan, /
Isäst', Pojast' uloskäyvän, /
Ynn' yhdes' kunnioitettavan: /
Hän puhui profeettain kautta, /
Meit' Jumalan lapsiks' auttaa.

9.
Me uskom' mailmas' olevan /
Yhden pyhän seurakunnan, /
Kuin on uskovaisten joukko, /
Sanall', sakramenteill' koottu; /
Siin' Christus pää on ja palvellaan, /
Jonk' jäseniks' meitäm' tunnustam'.

10.
Uskom' synnit anteeks' armost' /
Jumal' antaa, Poikans' ansiost', /
Jonk' verell' olem' ostetut, /
Hänen pyhään nimeens' kastetut; /
Näin lapsiks' tulem' Jumalall': /
Se tapahtuu uskoll' ainoall'.

11.
Uskom' ja odotam' vissist', /
Kuolluitten ylösnousemist', /
Viimeis' päivän' tapahtuvan: /
Meit' ijäiseen elämään käyvän, /
Iloon ja riemuun lakkaamat', /
Jonk' Jumal' meill' suo loppumat'.

3. Herran Rukous

10

1.
Isä meidän ylhääll' taivaas'! /
Me köyhät, kuin olem' vaivas', /
Tulemma sinulta rukoilemaan, /
Ja kaikkii tarpeit' anelemaan; /
Kuule, Herra, meidän rukouksem', /
Ota myös vastaan huokauksem'.

2.
Ann' aina nimes pyhitettää, /
Ja sanas puhtaast' opetettaa. /
Aut' että me väärät opetukset /
Välttäisim', ja myös erhetykset, /
Sinun opisas pysyisim', /
Sinust' myös hyvin puhuisim'.

3.
Lähestyköön valtakuntas, /
Enätyks' tulkoon seurakuntas, /
Ann' monta siihen täällä tull', /
Ja sitte ijankaikkisest' oll'. /
Pyhä Henki meit' suojelkoon, /
Ja pirun vallast' varjelkoon!

4.
Sun tahtos olkoon niin maasa /
Kuin se tapahtuu taivaasa. /
Aut' että me sinua kuulisim', /
Ja tuskis' nöyrät olisim'; /
Mitä meis' on pahaa sisuu, /
Sen sinä, Herra, pois riisu.

5.
Ann' meill' jokapäiväinen leipä, /
Ja kaikill' tarpeill' lahjoit' meitä, /
Tee ikäväks', kuin meillä on, /
Ja sinä meillen olet suon'. /
Kaikest' riidast' ja sodasta, /
O Herra, meitä pelasta!

6.
Meidän rikoksem' ja vikam' /
Ann' anteeksi, Herra, pian, /
Niinkuin me tahdom' mielestäm' /
Unhottaa meidän vihamiestem' /
Heidän nuhteens' ja vääryytens', /
Koskas, Herra, meit' nöyryytät.

7.
Älä meit' johdat' kiusaukseen, /
Eli myös synnin horjaukseen, /
Johon meit' kiusaaja vetää, /
Kuin tahtoo meit' alat' pettää: /
Häntä vastaan seisoo aina, /
O Isä, meill' voimaa lainaa!

8.
Kaikest' pahast' ja hädästä, /
O Herra! meit' aina päästä, /
Sekä tääll' terveen' ollesam', /
Ett' taudis' ja myös kuollesam'; /
Ota silloin sielu huomaas, /
Ann' hänen tulla sinun suojaas.

9.
Näiden päälle, kuin me anom', /
Herra, me nyt amen sanom', /
Ja uskom' vahvasti sen pääll', /
Ettäs ne tahdot antaa meill': /
Sill' sinä olet antias, /
Jumala kaikkivaltias.

11

1.
O Herra Jumal', armollinen Isä! /
Taivaan, maan Luoja, ja mitä ompi niisä: /
Köyhiä lapsias laupiutes kautta /
Kuule ja auta.

2.
Me sinua rukoilem', tahtoisit armos antaa /
Kaikille kansoill', kuin maan piiri kantaa, /
Sinun pyhää nimees pyhittää ja kiittää /
Ja kunnioittaa.

3.
Tulkoon myös lähes aina valtakuntas, /
Ja meitä talut' sinun seurakuntaas, /
Hallitse meitä aina Pyhäll' Hengell', /
Aja pois perkel'.

4.
Enkelein joukko taivaas' mieles täyttää, /
Niin anna meidän maasa elom' käyttää, /
Tuskis' ja vaivois' aina nöyrän' olla, /
Ja sinua kuulla.

5.
Ravitse, Herra, jokapäivä perhees, /
Ja meidän ruumiin lainaa hänen verhons'! /
Suo meille rauha, riidat myös pois ota; /
Eip' auta sota.

6.
Rikokset suuret kuin tulevat kanteeks', /
Ne sinä, Herra, anna meillen anteeks', /
Niinkuin me meidän vainomiestem' vian /
Unhotam' pian.

7.
Mailma meitä, piru ja myös liham', /
Monehen vaatii pahuuteen ja vihaan: /
Niitä vastaan seisoo, ja myös alas painaa, /
Voimaa meill' lainaa!

8.
Kaikesta sielun ja myös ruumiin vaarast', /
Ja kaikest' pahast', Herra, meitä pelast', /
Ja anna, koska henki ruumiist erii, /
Taivahas perii.

9.
Näitä me sinun käskys jälkeen anom', /
Ja amen kaikest' sydämestäm' sanom', /
Sill' sinun sanas ompi vahva sangen, /
Se ompi amen.

12

1.
O sinä meidän Isäm' ylhäältä taivaast', /
Kuin tahdot Hengesä meiltä /
Sinuas aina rukoeltaa, /
Pyhitett' olkoon sinun nimes ainoast', /
Kunnioitettu kaikilt' täällä, /
Taivaas' ett' meilt' maan päällä. /
Sinun sanaas ann' meidän kuulla, /
Joll' nimes pyhittää tiennem'; /
Jota paits' ei se meis' taida tulla, /
Se siihen meitä vienee, /
Suo se töill' tunnustaa ja suulla, /
Niin nimes pyhitett' lienee.

2.
Isä! ann' armos valtakunta meihin tulla, /
Sitä vastaan ottaa uskolla, /
Ett' ijät' siin' saisim' olla. /
Sinun tahtos, kuin taivaas', niin maas' meis' ann' olla /
Kuin vastaas on, ann' pois kuolla, /
Ja meist' perät' pois tulla. /
Ann' meill' jokapäiväinen leipäm'; /
Ruumiin tarpeill' meit' lahjoit', /
Rauhas' kuluttaa myös aikam', /
Riidat, sodat pois hajot', /
Työm' pääll' siunaukses käykään, /
Vahingot meist' pois vajot'.

3.
O Isä! rikoksem' ja velkam' anteeks' ann', /
Joill' mieles vihoitim' aina, /
Enk' lakat' synnist' tainne: /
Niinkuin me myös mielelläm' niiden unhotam', /
Heidän nuhteens' ja syyns' kohtaam', /
Jotka rikoit meit' vastaan. /
Älä ann' kiusaukseen langet', /
Ettem' sinust' pois erii; /
Päästäpahast' ja hädäst' sangen, /
Näis' aina apuum' kerkii. /
Näit' kunniakses sinä meill' antel', /
Suo taivaan ilo perii.

13

1.
Meidän Isäm'! sinua rukoilem', /
Kuin meit' opetti its' Jesus Christ'. /
Kuule meit', omat lapses olem', /
Sinä meill' olet oikia Isä ainoast', /
Aivan armollinen antias, /
Voit myös, voipa Kaikkivaltias, /
Saat ja suutat auttaa omias, /
Lupaat lujast', vaka, vahva sanoisas.

2.
Pyhitett' nimes olkoon aina, /
Siin' ainoos' autuaaks' tulla taidam', /
Sitä ylistää armos meill' lainaa, /
Töill', puheill' pyhäst' elää mahdam'. /
Valtakuntas lähes tulkoon, /
Kusa rauha, hurskaus, ilo on. /
Niin maas', kuin taivaas' tahtos olkoon, /
Ett' sinua kuulisim', estä oma tahtom'.

3.
Ann' meill' jokapäiväinen leipäm', /
Kanss' kaikkinaiset ruumiin tarpeem'. /
Ann' anteeks' meill' meidän velkam', /
Kuin me meidän velvollistem' annam'. /
Kiusaukseen älä meit' johdat', /
Ettei ylits' voittais' meitt vihamiehem', /
Pahast' ja kuoleman kidast' vapahd', /
Niin siit' sinua aina me kiittänem'.

14 (sävel n:o 109)

Rakas taivaallinen Isä, /
Nimes pyhitett' olkoon, /
Valtakuntaas meill' lisää, /
Tahtos tapahtukoon, /
Ann' leipää levos' saada, /
Synnit, kiusaukset kaada, /
Päästä pahan pauloist'.

4. Kasteesta

15

1.
Herra Christus tuli Jordanill', /
Isänsä tahtoo täyttämään, /
Ja ottamaan kastett' Johannilt', /
Vanhurskautt' niin päättämään, /
Silloin kaste ja puhdistus /
Säättiin ja vahvistettiin: /
Se on elämän uudistus, /
Joll' synti voimattomaks' tehtiin, /
Christuksen veren kautta.

2.
Siis tiedä ja ymmärrä nyt, /
Mikä pyhä kaste ompi, /
Kuin pois pyhkii halut häijyt, /
Ja Jumalan lapsiks' luopi. /
Vesi on se, sanoo Jumala, /
Ei kuitenkaan paljas vesi, /
Siin' on sanan kanss' Henki salaa, /
Kuin riettaudet pois pesee, /
Itsep' Jumala meit' kastaa.

3.
Tutkistelkaamme myös melkiäst' /
Mitä Christuksen kastees' tapaht'. /
Isä huusi taivaast' selkiäst' /
Ett' se maan päällä kajaht': /
Tämä on minun rakas Poikan', /
Joka minun mielen' tietää, /
Häntä kuulkaat elinaikan', /
Ei hän teit' tahdo vietell', /
Seuratkaat hänen oppiins'.

4.
Poika ruumiins' kanss' seisoi nähden, /
Johanneksen tykön' vedes', /
Kyhkyisen muodolla leten /
Pyhä Henki tuli edes. /
Siis uskokaam' täydellisest', /
Koska me kastett' pyydäm', /
Ett' siin on yksimielisest' /
Isä, Poika, Henki Pyhä, /
Jotka tahtovat meisä asuu.

5.
Christus oman oppins' kautta, /
Tahtons' antoi meill' tietää: /
Käsk' kansaa vääryydest' auttaa, /
Ja uskoon heitä vetää: /
Antaa heitäns' niin kastettaa, /
Ja pyytämään Christuksen omiks'. /
Näimp' autuus meille annetaan, /
Tullaan myös Jumalan pojiks'. /
Näitä sä johdata mielees.

6.
Joka näit' ei tahdo uskoo, /
Hän synnisäns' aina pysyy, /
Pahuus ja kuoleman pusko /
Hänen helvettiin ajaa ja sysii. /
Sielt' hän ei suinkaan ulos pääs', /
Oman voimansa kautta. /
Ei työ, toimi, ei yksikään mies /
Häntä myös taida auttaa, /
Piru hänen vastaan ottaa.

7.
Veden silmä täsä näkee, /
Kuin ruumiin puhtaaks' saattaa, /
Sielun sana kirkkaaks' tekee, /
Pyhän Hengen voiman kautta: /
Tällä siis terveellisell' vedell' /
Taudit pois pyhitään sielust'; /
Sill' se on sekoitett' verell', /
Kuin tiukkui Christuksen kyljest'. /
Olkoon hänen suuri kiitos.

5. Ripistä ja synnin päästöstä

16

1.
Christus käski sanans' saarnattaa /
Ympär' mailman kaiken, /
Ja niiden pääll' lupaa armahtaa, /
Jotk' sen vastaan ottavat taiten; /
Sen kautt' sielut virvotetaan, /
Synnist' ja pirust' kirvotetaan, /
Saadaan jällens' Jumalan armo.

2.
Vaan ihminen, heikko ja paha, /
Ei sitä uskoa taida; /
Sill' Christus töisäns' ain' vahva, /
Käsk' ripis' ne anteeks' antaa. /
Pappi siis Christuksen puolest' /
Päästää synnist' ja pirun juonest', /
Jos se uskoll' otetaan vastaan.

3.
Mitä maan päällä päästetään, /
Se on myös taivaas' päästett', /
Mitä tääll' sitoin säästetään, /
Se ylhääll' on sidott' ja säästett', /
Jonka synnit tääll' anteeks' annetaan, /
Sen pääll' ei taivaas' kanneta: /
Niimpä Christus itse sanoo.

4. Ota siis vastaan Herran sana, /
Sekä ripis' että saarnas', /
Se ompi luja ja vahva, /
Pirun mielest' on sangen karvas; /
Sanaan sinuas aina totuta, /
Se sielun aina lohduttaa; /
Sen edest' kiittäkääm' Herraa, Amen.

6. Herran Ehtoollisesta

17

1.
Jesus Christus Lunastajam' /
Tuli meitä synnist' vapahtamaan, /
Hän niit' katkerall' kuolemall' /
Vapaht', kuin olit kadotuksen all'.

2.
Ettemme häntä unhottaisi, /
Niin sääsi hän meillen ruaksi /
Oman pyhän ruumins' leiväsä, /
Ja kalliin verensä viinasa.

3.
Tällä ruall' pyytää meit' vahvaks', /
Ja kaikest' pahuudest' vapaaks'; /
Uskokaam' lujasti sen pääll', /
Ja niin käykääm' tälle pöydäll'.

4.
Se tästä saa paljon hyvää, /
Kuin sen uskoo vahvasti pyytää, /
Että täsä ruas' ompi hän, /
Joka kuoli meidän edestäm'.
5. Kosk' me tätä ehtoollist' pidäm', /
Ja meidän sielum' sill' ravitsem', /
Hänen piinans' päälle muistakaam', /
Jumalan sanaa myös julistakaam'.

6.
Se ompi myös Christuksen tahto, /
Ettemme näit' yhdestä hajot'; /
Juokaan siis jokainen verestä, /
Kuin ruumiin ottaa leivästä.

7.
Kukin itsens' täsä tutkikaan, /
Ja niin tätä ruokaa nautitkaan, /
Joka mahdotoin siitä ottaa, /
Se kadotuksen päällens' tuottaa.

8.
Sitä täsä sinä muistele, /
Älä sen pääll' mitään myös epäile, /
Ett' synnit on sinull' annett' anteeks', /
Siihen ruumis on meill' pantiks'.

9.
Itse Christus sinun syntis kannoi, /
Ja sentähden sinull' näin vannoi: /
Niin totta kuin minä elän, /
Sinun syntis otin minä päällen'.

10.
Sen pääll' sinus vahvasti luota, /
Hänen sanastans' älä luovu suotta, /
Joka synnill' raskautettu on, /
Se tälle pöydälle tulkoon.

11.
Joka sen nyt oikein tietää, /
Ett' hän täs' suuren armon löytää, /
Se syökään täst' uskos' vahvas', /
Niin sydän saa olla rauhas'.

12.
Isäll', kuin meitä näin ravitsee, /
Ja Poikans' kautta armons' taritsee, /
Kiitos olkoon ijankaikkisest', /
Hänen suuren hyvyytens' edest'.

 

18

1.
Kiittäkääm' Herraa Jumalt' ylhäält' taivaast', /
Hänen myös Poikaans' ylistäkääm' vahvast', /
Joka meit' ruumiill' ja verelläns' ruokkii, /
Jolla hän meill' autuuden tuotti, /
Kyrie eleeson!

2.
Herra, sinun ruumiis ja pyhä veres /
Vahvistakoon meit' täs' surkias' eräs', /
Olkoon myös meidän sielum' eväs, /
Viinas' ja puhtaas' leiväs', /
Kyrie eleeson!

3.
Christe, sä ruumiis edestämme annoit, /
Ja sillä elämän meille kannoit. /
Et sinä tainnut meillen muuta antaa, /
Jolla me muistos mahtaisimme kantaa, /
Kyrie eleeson!

4.
Oma sun tahtos, Herra, siihen vaati, /
Että päälles Isäs viha kaattiin,/
Sinä siis kuoletettiin, /
Me Isän kanssa sovitettiin, /
Kyrie eleeson!

5.
Nyt tämän herkun kanssa meitä vahvist', /
Uskoll' ja rakkaudell' kaunist', /
Että me sinun päälles uskallaisim', /
Ja christiveljeem' aina rakastaisim', /
Kyrie eleeson!

6.
Älä meilt' Pyhää Henkees pois ota, /
Joka oikian tien meille osottaa, /
Että rauhas' christikuntas /
Vaeltaa sais' sinun valtakuntaas, /
Kyrie eleeson!

 

19

1.
Kehu kielen', /
Muista mielen' /
Kiittää Jesuksen hyvyytt', /
Taivaast' hamast' /
Astun' alas, /
Ihmisyydes' ilmaantunut, /
Meihin mieltyi, /
Tänne tuli, /
Neitseen kohdust' syntynyt.

2.
Ilmei kävi, /
Ihmeet nävyit, /
Opin opetti autuudest', /
Sitt' piinattiin /
Ja surmattiin, /
Meidän synteim' edest', /
Meit' ett' säästäis', /
Pojes päästäis' /
Kadotuksest', pirun kädest'.

3.
Kuolemaan mennes', /
Ehtoon' ennen, /
Ehtooatrian asetti, /
Ruumiins' ruaks', /
Verens' juomaks', /
Leiväs', viinas' sovitti, /
Meillen syötää, /
Ja myös juotaa, /
Kuolemans' muistoks' kaiketi.

4.
Salaus suuri /
Tämä on juuri, /
Uskoll' ymmärrettäpä, /
Leipä ei muutu, /
Ruumis siin' suotu, /
Ynnä yhteen otettapa: /
Salaa saadaan, /
Tavall' taivaan, /
Ruumis suulla nautittapa.

5. Taito ei tiedä, /
Tieto ei tähdä, /
Ymmärrys ei ymmärrä, /
Ruumis leiväs', /
Veri viinas', /
Kuinka suulla nautitaan: /
Sana saattaa, /
Christus täyttää, /
Usko tietää eksymätä.

6.
Christus syödään /
Ja myös juodaan, /
Ei hän sen vuoks' vähene, /
Ruumiill' leiväs', /
Verell' viinas', /
Kokonans' kummasak' ollenee, /
Murus' niin on, /
Kaikes' kuin on, /
Kokonans' Christus pysynee.

7.
Niin se paha, /
Kuin se hyvä, /
Leiväs', viinas' molemmin, /
Suulla syöpi, /
Suulla juopi, /
Ruumiin, veren molemmin. /
Kuolema pahall', /
Elämä hyväll', /
Eri osa on molemmill'.

8.
Paha on vieras /
Katumatoin täs', /
Uskotoin Herran sanoin; /
Eikä parane, /
Aina pahenee, /
Tieten pysyy synnis' pahoin, /
Synniks' syöpi, / Tuomioks' juopi, /
Ottaa kadotuksen ansion.

9.
Syntejäns' katuva, /
Sydämest' sureva, /
Ojeta elämätäns' tahtoin, /
Hyvä täs' lienee, /
Uskoo tiennee, /
Herran omiin asetus-sanoin, /
Herran kuoleman /
Pitäin oman', /
Sill' synnist' pääsneens' uskoin.

10.
Tälle pöydäll', /
Sydämmell' nöyräll', /
Armoi kerjääväll' astukaam'. /
Herran kuolemall' /
Ostetut olemma, /
Täll' uskoll' näin nautitkaam': /
Kuin tott' nautitsem', /
Niin tott' tietkääm' /
Anteeksi syntim' saavam'.

11.
Näin laupiaasti /
Meit' lunasti /
Christus kuolemallans' kovall'. /
Taivaan taritsee, /
Ruokkii, ravitsee /
Ruumiill', verelläns' meit' omall'; /
Meihin hän yhdistyy, /
Meillen omistuu, /
Virvottain meit' alinomat'.

12.
Jesus kiitett', /
Ijät' ylistett', /
Ruumiillans' meit' ruokkimast', /
Vahvistamast', /
Virvottamast', /
Verelläns' synnist' viruttamast', /
Ynnä Isän, /
Hengen Pyhän, /
Kunnia nyt, kuin alust' hamast'.

 

20 (sävelmä on lähes sama kuin VK 299b)

1.
Jesuksen kuolo viatoin, /
Meill' lohdutus ain' tuskis' on; /
Kuin uskos' sitä muistelem', /
Niin riemuun syttyy sydämmem'.

2.
Sen kirjoituksen kankian, /
Kuin oli meitä vastahan, /
Pois pyhkei pyhäll' verelläns', /
Meit' velast' pääst' hyvyydestäns'.

3.
Tain vielä vissill' pantilla, /
Ehtoollisellans' kalliilla, /
Meill' vahvistaa: siin' katsomme, /
Ja Herran makeutt' maistamme.

4.
Sill' hänen ruumiins' totisen, /
Ja verens' ulos vuotaneen, /
Me nautitsem' täll' pöydällä, /
Kuin lupas' sanall' pyhällä.

5.
Tai herkku aivan kallis on, /
Paits' loppuu, virhee, viatoin, /
On taivaan manna sielullem': /
Sen ruokkii eloon ijäiseen.

6.
Siis autuas vieras katuva, /
Siin' Jesus ain' on asuva; /
Kus' ompi usko elävä, /
Siin' Jesus ain' on pysyvä.

7.
Kanss' tahtoo pajet' pahuudest', /
Ja parat' itsens' sydämmest', /
Kuoll' synnill', elää Christuksell', /
Näin Herran tahtoo noudatell'.

8.
Vaan vieras häjy, kelvotoin, /
Ei parane, on uskotoin: /
Hän tuomioks' hällens' nautitsee, /
Kanss' kadotuksen ansaitsee.

9.
O Jesu! veljen' rakkahin, /
Kuin ristin päälle naulittiin, /
Sun haavas pyhät hautokoon /
Sen sielun, joka särjett' on.

10.
Aut', uskon kaikest' mielestä, /
Ett' hyvyydestäs täydestä /
Saam' armon, avun, autuuden; /
Kuin uskoo, autuas on, amen.

 

21 (sävel n:o 40)

1.
O Jesu, leipä elämän! /
Kuin täsä läsnä olet, /
Sä katuvaisen syntisen /
Ain' tykö armiaast' tulet; /
Mä pyydän hartaill' kyyneleill', /
Ett' ehtoollisell' pyhäll' täll' /
Mä mahdollisest' käysin.

2.
Sä niitull' tuoreell', vihriäll', /
Kanss' vedell' virvottavall', /
Vie minua vaivaist' hetkell' täll, /
Mua ravits' pöytäs ruall'; /
Ett' tästä armon atriast' /
Mun suun ja sielun makiast' /
Sais' jalon virvotuksen

3.
O Jesu Christe armias, /
Suo mun käyd' käskyis tiellä, /
Ja olla nöyrä palveljas, /
Mult' älä armoos kiellä; /
Mua uskoll', toivoll' valista, /
Täll' atriall' pyhäll' vahvista /
Sull' sielun majaks' omaks'.

4.
Mun mielen! vihast' puhdista, /
Kanss' kateus karkot' kaikkians; /
Mun tuntoan' synti ahdistaa, /
Jot' katua ann' mun haikiast'. /
Sä tähten' kuolit ristin pääll', /
Mun säästit vaivalt' ijäiselt': /
Se on mun uskon', Jesu!

5.
Sun armohos, o Jumala! /
En ole mahdollinen; /
Mä tein paljon pahuutta, /
Jot' vaikiast' valittanen; /
Vaan uskon, Jesu, totisest', /
Ett's katsot päällen' leppyisest', /
Kosk' armoi kerjään nöyräst'.

6.
Täynn' olen synnin haavoja, /
Mua kätes terveeks' tehköön; /
Mä eksyn raukka sokiana, /
Mua armos valistakoon! /
Mull' aivan heikoll' armos suo, /
Kanss' kadonn' lammas kotia tuo, /
Ja auta armos tähden.

7. Siis riennä tykön', suihaisen'! /
Mull' itses armost' anna; /
Ett' rakkautes suloisen /
Mä rakkaas' mieles' kannan: /
Sä mull' nyt ainoo lohdutus, /
Kanss' kuolon tuskis' virvotus: /
Emp' erkan' sinust' koskaan.

8.

Viel' pyydän nöyräst' sydämmest', /
Ann', Jesu, minun tulla /
Nyt mahdollisest' pöydälles, /
Ja oikian' vieraan olla. /
Ol' minus', ja mun loppuun ast' /
Ann' sinus' oll', ja mailmast' /
Vie viimein pyhäis seuraan

22 (sävel n:o 224)

1.
Sull', Jesu, mielest' nöyrästä /
Mä kiitoksen nyt kannan, /
Tain runsaan armos edestä, /
Kuin sielullen' täs' annat: /
Siis terve, armas ystävän', /
Mun kanssas olet yhdistän', /
Jost' laulan suurell' riemull'.

2.
Sä ylits' sen, kuin ymmärrän, /
Mun itselläs nyt ruokit: /
Siis sinus' aina pysynen, /
Sä tuskis' turvan tuotit: /
Ei puutu mult' nyt mitäkään, /
Mä, Jesu, sinus' siunataan; /
Siit' suur' sull' kiitos olkoon.

3.
Ann' minun sinus' pysyy ain', /
Ja palvell' uskos' vahvas', /
Kanss' pysy minus' edespäin, /
Suo, Jesu, pyhät lahjas. /
Kosk' tuonen tauti kauhistaa, /
Täll' ruall' silloin vahvista; /
Suo riemull' lähden täältä.

7. Katekismuksen summa

23

1.
O Christityt, nyt iloitkaam', /
Pitäen usko sydämmes', /
Ja rohkiast' tunnustakaam' /
Meidän oppim' mailman edes', /
Joll' Jumal' itse meit' lahjoi, /
Ja kuuteen kappaleen jakoi: /
Katekismus on sen nimi.

2.
Niistä nyt on ensimäinen /
Herran käskyt ja laki: /
Joita hän meitä pitämään, /
Ja aina täyttämään vaatii: /
Rakasta Jumalaa sydämestäs, /
Ja niinkuin itsees lähimmäistäs, /
Niin sinä siis lain täytät.

3.
Toinen uskomaan totuttaa, /
Ja on täynäns' oppii hyvää: /
Se Jumalan meill' osottaa, /
Isän, Pojan, Hengen Pyhän. /
Uskon kautta me anteeks' saam' /
Syntim', rikoksem' ja vikam', /
Christuksen piinan voimall'.

4.
Kolmas kappal' täsä opis' /
Tahtoo sitt' totuttaa meitä, /
Kuink' Isält' taivaasta sopis' /
Rukoell' ja pyytää näitä, /
Jotk' hänen nimens' tekis' pyhäks', /
Ja meille myös tulis' hyväks', /
Sielun ja ruumiin puolest'.

5.
Neljäs kappal' kutsutaan kasteeks', /
Se on hengellinen äiti, /
Kuin synnyttää Jumalan lapsiks', /
Ja perisynnin pois peittää. /
Mitä sinä siin' olet luvann', /
Pidä se vahvan' ja lujan', /
Niin Jumal' myös liittons' pitää.

6.
Viides nimitetään ripiks', /
Se on myös suloinen oppi. /
Joka synnist' on tullut riviks', /
Ja kasteen liiton pois potkii, /
Se täst' lohdutuksen kantaa, /
Sill' pappi synnit anteeks' antaa, /
Jos hän muutoin uskoo vahvast'.

7.
Herran ehtoollisen tapa /
On näistä viimeinen kappal': /
Kusa Christus itsens' jakaa /
Meill' leivän ja myös viinan all', /
Sill' me hänen kanssans' yhdistetään, /
Ja usko meis' vahvistetaan, /
Sielum' myös ravitaan vahvast'.

8.
Ett' me tain opin mahtaisim' /
Lujast' ja tarkast' pitää, /
Ja sen ymmärtää taitaisim', /
Sen jälkeen myös meitäm' käyttää: /
Siihen aut' meit', rakas Isä! /
Ja Pyhän Hengen armoo lisää; /
Niin me sinua alati kiitäm'.

II. Kuningas Davidin Psalmit

24 (Psalmi 1.)

1.
Autuas se kuin ei käyskele /
Jumalattomitten retkell', /
Eik' synnisten teille astele, /
Eik' istu pilkkaajitten keskell'; /
Mutt' Herran lakii lueskelee, /
Yöt, päivät sitä tutkistelee, /
Se tulee hänell' viimein hyväks'.

2.
Hän on kuin istutettu puu, /
Juoksevan ojan reunall', /
Kuin hedelmäns' aikanans' edes tuo, /
Jonka lehti ei varise vehmall': /
Mitä hän tekee, se menestyy; /
Mutt' jumalatoin hämmästyy, /
Ja hajoo kuin tuhka tuules'.

3.
Sill' ett' ne jumalattomat /
Ei voi seisoo tuomion edes', /
Eikä syntiset katumattomat /
Löyttää hurskasten seas'. /
Herra hurskasten tien tietää; /
Mutt' jumalattomat viettää /
Oma tie kadotukseen.

25 (Psalmi 2.)

1.
Miks' kiukus' samoovat pakanat, /
Kansa on turhas' menos'? /
Vallat ja kuninkaat pauhaavat, /
Pistäen yhteen neuvons' /
Herraa vastaan ja Christusta, /
Jota tulis' kuulla visusta, /
Ja pitää hänen käskyns'.

2.
He puhuvat näin keskenäns', /
Sen pääll' myös tekevät valans': /
Älkään kukaan meist' ikänäns' /
Antako heidän alans', /
Poikk' katkaiskaam' heidän siteens', /
Päältäm' heittäkääm' pois ikeens', /
Älkääm' heidän orjans' olko.

3.
Mutt' Herra, kuin taivaas' pauhaa, /
Heidän juonensa näkee, /
Hän heitä pilkkaa ja nauraa, /
Häpiän ala heit' säkee. /
Niin närkästyy viimein pikaisest', /
Tiuskuu heitä myös vihaisest', /
Ja lausuu tällä sanall':

4.
Poikan' minä panin Kuninkaaks' /
Ylitse Sionin vuoren, /
Ja sovitin hänell' kuuliaks' /
Sekä vanhan että nuoren; /
Käskin hänen tahtoni ilmoittaa, /
Ja vääräst' opist' kirvottaa, /
Jotk' haukutellut olit.

5.
Sanoin hänell' puheen tämän: /
Sinä olet minun rakas Poikan', /
Minä synnytin sinut tänäpän', /
Sinun kauttas pirun voitan: /
Minä kuolluist' sinun ylösnostin, /
Kalliill' verelläs' myös ostin /
Ne, kuin kadotetut olit.

6.
Pyydä minult' pakanat periä, /
Ne annan minä sinun huomaas: /
Tutkistel' mailman ääriä, /
Ne olkoon myös sinun omas. /
Rautavitsall' heit' muserra, /
Kuin savi-astiat puserra: /
Sen vallan sinulle annoin.

7.
Sentähden, herrat kuninkaat, /
Ymmärtäkäät nyt näitä; /
Maan tuomarit myös oppikaat, /
Ja parantakaat teitänn'. /
Herraa palvelkaat vapisten, /
Iloitkaat hänes' väristen: /
Se ompi minun tahton'.

8.
Poikan' siis vastaan ottakaat, /
Ei hän sitt' teihin suutu: /
Älkäät hänt' koskaan vihoittako, /
Niin ett' te tiellä huku; /
Sillä äkist' hän syttyy vihaan, /
Rankaisee pahat kyll' pian: /
Autuas hänen päällens' turvaa.

26 (Psalmi 3.; sävel n:o 25)

1.
Voi Herra! kuinka usiat /
Tääll' karkaa minua vastaan: /
Mun vihollisen' nuriat /
Ain' pyytää mua lastaa. /
He sanovat mun sielustan': /
Jo Herr' on hänen unhottan', /
Eik' ole apuu kustaan.

2.
Mutt', Herra, sinä heit' hajotat, /
Ja ratki maahan kaadat: /
Vaan minun pääni kohennat, /
Ja kunniaan mun saatat: /
Tääll' huudan Herraa äänellän', /
Hän kuulee minua mielelläns', /
Vuorestans' pyhäst' aina.

3.
Mä rauhas' kaiken pimiän yön /
Juur' ilman murhett' lepään; /
Sill' Herra minun vartian' on, /
En sitten pelkää ketään; /
Niin aamull' varhain noustuan', /
Taas työhön menen iloisan', /
Kaikk' annan Herran haltuun.

4.
En pelkää, vaikka piirittäis' /
Mont' sataa tuhatt' miestä, /
Ja verkkons' kaikki virittäis', /
Sillä Herra päästää heistä: /
Sä vihamiehen kukistat, /
Lyöt poskille, ja murennat /
Kaikk' viekkain häjyin hampaat.

5.
Se kuin tääll' apuu tuskisans' /
Etsii ja hartaast' pyytää, /
Hän Herran tykön' ainoastans' /
Sen kyllä hyvin löytää. /
Hän siunauksens' kansans' pääll' /
Ain vuodattaa, eik' hyljää tääll' /
Ketään, kuin häneen turvaa.

27 (Psalmi 5.; sävel n:o 305; lähes sama kuin VK 500)

1.
O Herra! korvas kallist' tänn', /
Kanss' ota vaari äänestän'; /
Sill' tykös, suuri Jumalan'! /
Mä huudan, minun Kuninkaan'.

2.
Jumalisuuteen hankitsen /
Varhain, ja nöyräst' rukoilen, /
Siin' toivos', ettäs avun tuot, /
Ja ajall' autuaall' armos suot.

3.
Jumalattoman rukous /
On sinull' suuri kauhistus: /
Sill' pyhyys ompi kädesäs, /
Ei paha pysy edesäs.

4.
Et kärsi sinä öykkäreit', /
Eik' muita pahantekiöit'. /
Ne tuomitset sä sanallas; /
Vaan hyvät kruunaat armollas.

5.
Kuin petost' pyytää rakastaa, /
Sen viekkaat juonet julistat, /
Ett' hänes' julki kaikki maa /
Sun hurskaan kostos nähdä saa.

6.
Kuin murhall' verta vuodattaa, /
Ei taida sinull' kelvata; /
Eik' se kuin väijyy vihasans', /
Kuink' veljeens' leikkais' kielens' kanss'.

7.
Ett' nämät virheet välttäisin, /
Ja tunnon puhtaan pitäisin, /
Rukoillen astun huoneesees, /
Ett's hallitset mua armoisest'.

8.
Mua mieles jälkeen johdata, /
Ja hurskas ties mull' opeta, /
Ett' irvihammas hämmästyis', /
Kosk' kaikk' mull' hyvin menestyis.

9.
Heill' sydän kuohuu petoksest', /
Ei puhu suu myös totuudest': /
Heill' kita avoin hauta on, /
Se kieli kutoo vahingon.

10.
O Herra! tuomits' heidän tiens', /
Ett' astaitsisit pahuutens'; /
Heit' syökse ulos juontens' kanss'; /
Sill' pilkkaavat sua kiukuisans'.

11.
Mutt' niill' suo iloo ijäisest', /
Kuin puhtaat ovat sydämmest', /
Ja uskovat sun nimes pääll': /
Heit' vaarast', Jesu, varjel' tääll'.

12.
Sen uskon myös sun tekevän, /
O Jesu hyvä, väkevä! /
Sill' hurskait', Herra, rakastat, /
Armoll' kuin kilvell' kaunistat.

28 (Psalmi 6.)   kuuntelulinkki

1.
Ah Herra! älä vihasas /
Rankaise köyhää kurjaa; /
Älä kost' hirmuisuudesas /
Minun syntiin' monta nurjaa. /
Ole minull' armollinen, /
Parun, olen raadollinen, /
Kaikk' luun' on peljästyneet.

2.
Mun sielun' on hämmästynyt, /
Voi Herra! kuinka kauvan? /
Ah Herra! auta minua nyt /
Alta tain surkian vaivan, /
Pelast' sielun' ja armos suo: /
Ei kenkään kiitost' sinull' tuo, /
Kuin kuolleen' mullas' makaa.

3.
Huokauksist' olen väsynyt, /
Kuin on minun murheen myötä, /
Itkusta ratki nääntynyt: /
Kivuillan' yli yötä /
Uitan minun vuoteen' murheisan', /
Ja kastelen leposian' /
Kyyneleilläni hartaill'.

4.
Murheest' on muoton' muuttunut, /
Kasvoin' kauneus langenn', /
Ennen aikaan' vanhentunut; /
Sill' minua kovin sangen /
Mun vihollisen' vainoovat, /
Armottomast' ahdistavat /
Raadollist' joka kulmalt'.

5.
Pahansuovat minust' eritkäät; /
Sill' Herra itkuni kuulee: /
Paetkaat pahointekiät, /
Sill' Herra aukseni tulee. /
Herra kuulee rukouksen', /
Ottaa vastaan anomuksen', /
Eik' ikänäns' minua hyljää.

6.
Kaikki minun vihollisen' /
Hukkuvat yhtä haavaa, /
He hirmuisest' peljätetään, /
Ja häpiän häijyt saavat: /
Takaperin myös ajetaan, /
Ja ilman armoo poljetaan, /
Juur' nopiast' myös häväistään.

29 ( Psalmi 10.; sävel n:o 278; sama kuin VK 612)

1.
Herra! miksis kätket sinus kauvas minust', /
Vihollisen kiukuites'? /
Miksis sinus pojes käännät, etkä ennät' /
Auttamahan tarvites'?

2.
Koska julma jumalatoin vallan pääll' on,
Täytyy köyhän kärsiä; /
Sill' ett' omaas viatointa löytyy monta /
Hävittämään ylpiät.

3.
Täst' he heitäns' kerskailevat, arvailevat /
Pyhät kaikkein häjymmäks', /
Pahuudesans' iloitsevat, tuomitsevat /
Herran puheet väärimmäks'.

4.
Jumalatoin synnin orja on niin korja, /
Ettei tottel' yhtäkään; /
Sydän häjy hänes' paisuu, että lausuu: /
Eipä Herraa lienekkään.

5.
Kaiken sen, kuin eteens' ottaa, pitää kohta /
Edes käymän estehett'; /
Tuomios pyhät unhottaapi, ja laittaapi; /
Jost' on monta pahoitett'.

6.
Sydämmesäns' häjy sanoo, ja myös vannoo: /
Turhat kaikki tuskat on: /
Eipä onni kova kaataa mua saata /
Aina hamaan kuollohon.

7.
Sadatuksii suu on täynnäns', joita päänäns' /
Julmast' ulos oksentaa; /
Juonii, joilla köyhän taitaa maahan kaataa, /
Ei hänt tarvit' opettaa.

8.
Salaisesti istuu, väijyy, kuinka häjy /
Köyhän kurjan langettais', /
Niinkuin leijon' vartoisansa, luolasansa, /
Kuinka kurkkuuns' saaliin sais'.

9.
Näin hän viekkaast' panee paulan, vakaan kaulaan, /
Kuristaaksens' kumminkin: /
Koska joutuu ansaan köyhä, siviä, nöyrä, /
Maahan kaataa kuitenkin.

10.
Näisä kaikis' liehakoitsee, sanoo itse: /
Ei näit' Herra huomaitse; /
Unhottaa kaikk', mitän tehnen, niin kuin ennen, /
Ei hän näitä rankaise.

11.
Vaka Jumal', kätes korot', voimas osot', /
Pidä köyhä muistos' ain'; /
Miks' vihoittaa korja sinun? sanoo sivuun: /
Ei hän näitä katsokkaan.

12.
Tiedän kuitenk', ettäs, Herra, muistat kerran /
Köyhän tuskan, vaivans' kanss'; /
Jolla itsens' lohduttaapi, ja antaapi /
Haltuus aina asians'.

13.
Kuninkaani, Jumal', kaikki kaadat ratki /
Vallan jumalattoman: /
Väännä väärän käsivarsi, voima karsi, /
Päästä tuskast' mailman.

14.
Köyhän huudon vissist' kuulet, avuks' tulet, /
Niinkuin uskoin toivonee. /
Toivos' täs' kaikk' vastaan ottaa, siihen luottaa, /
Ett's viet murheest' levolle.

30 (Psalmi 12.)

1.
O Herra Jumala taivaast'! /
Me kyllä valittaa mahdam', /
Ett' mailma on kankia vastaas, /
Kuin alat' nähdä taidam'. /
Sinun sanas ylönkatsotaan, /
Totuus myös pois unhotetaan, /
Valhe on nyt vallan saanut.

2.
Mailmas' nyt edes' pidetään /
Petos ja ihmisten juttu, /
Totuus myös jokaitselt' hyljätään, /
Pyhään kirjaan moni suuttuu. /
Nyt näemme siis edesäm', /
Ett' kovat ajat on kädesäm', /
Joist' Christus sanonut oli.

3.
Se oikia Jumalan palvelus /
On nauroks' ja pilkaks' käätty: /
Vallan on saanut kavaluus, /
Totuus on valheeks' väätty. /
Siis Herran käskyt täyttäkääm', /
Toinen toisem' viat peittäkääm', /
Sill' rakkaus lain täyttää.

4.
Vaan se on toisin muutettu, /
Pirun petoksill' ja juonill'; /
Jumalan sana on suudittu, /
Valheen ja vilpin suonill'. /
Me olim' eksyväiset lampaat, /
Mykät, sokiat, kuurot, rampaat: /
Sill' ettei meill' paiment' ollut.

5.
Me sinne tänne juokselim', /
Eipä meit' kenkään kainnut. /
Perkel' meit' laumast' pois kuokkeli, /
Emp' me hänt' välttää tainneet. /
Se kuin meit' tähän asti kaitsi, /
Tiet' oikiat' johdatt' paitsi, /
Niin me sitt' erhetykseen tulim'.

6.
Mutt' kiitett' ole, Jesu Christ', /
Kuin armahdit meidän päällem', /
Ja kirvotit meit' pirun juonist', /
Saatit myös oikiall' tiellen: /
Vielä nytkin meitä auta, /
Sinun pyhän sanas kautta, /
Sen kavalan hengen juonist'.

7.
Sanas, Herra, aina vahvista, /
Ja kunnias itse vastaa: /
Älä meit' tyköös pois ahdista,/
Ettem' sinua mahtais' lastaa. /
Korjaa köyhää Christikuntaas, /
Varjel' aina seurakuntaas, /
Saat' häntä taivaan iloon.

31 (Psalmi 13. ; sävel n:o 90; sama kuin VK 268

1.
Voi Herra! kuinka kauvan /
Mun tahdot unhottaa? /
Kuink' kauvan kasvos armaan /
Mult' perät' salata? /
Kuink' kauvan yksinäni /
Mä neuvoo etsinen? /
Ja minun mielesäni /
Ahdistust' kärsinen?

2.
Kuink' kauvans sallit, Jumal', /
Mun vihamieheni /
Juur' kielell, mielell' tuimall', /
Ain' ylpeill' ylitseni? /
Ah Herra! kuule, katsahd', /
Kanss' silmät valaise, /
Mä etten nukkuu mahtais' /
Täält' kuoloon ijäiseen.

3.
Alä suo vihansuopan' /
Ijäisest' iloita, /
Ett' kaasi minun kuoppaan, /
Ja ylpiäst' riemuita. /
Äl' anna heidän nauraa /
Mun lankeemuksestan', /
Kuin minull' panit paulan, /
Mua pyysit kaatumaan.

4.
Mun sielun' siihen luottaa, /
Ett' armon taritset, /
Sinä voit mull' avun tuottaa, /
Vaikk' mailma kiukuitsee: /
Se on mun ilon', riemun', /
Ett' autat mielelläs; /
Siis kiittää sinua sielun' /
Iloisell' kielellä.

5.
Mä Herrall' hyväll' aina /
Tääll' veisaan kiitosta, /
Kuin tuskis' turvan lainaa, /
Kanss' päästää vaaroista: /
Suun' avaa, niin myös kielen' /
Sull', Herra, kiitokseen; /
Se on mun sydämmellen' /
Juur' riemu suloinen.

32 (Psalmi 14.)

1.
Suullans' tyhmät kyll' kerskaavat /
Palvelevans' Jumalat' taiten: /
Töill' ja sydämmell' kieltävät, /
Ettei Jumalaa ole kaiket': /
Kaikk' Jumalast' eksyvät taidosans', /
Kauhiat ovat töis' ja tavoisans', /
Ei hyvää tee tääll' kenkään.

2.
Its' Herra taivaast' alas katsoi /
Ihmisten lasten päälle, /
Heist' jos joku olis', kuin tahtois' /
Oikein tuta Jumalat' täällä, /
Joka hänen tahtons' tietäis', /
Etsis' ja hänen sanans' pitäis', /
Sen jälkeen tääll' myös eläis'.

3.
Mutt' kaikk' pois harhanneet ovat /
Juur' Jumalan oikiast' tunnost', /
Turmellut kaikk' kelvottomat, /
Eksyksiin kukin kimmois', /
Vastoin Jumalan mieltä kaikk' ain' teit; /
Kuin hyvää teki, ei ollut yhtään heit', /
Ei ihmist' ainoat' yhtään.

4.
Eikö kaikk' pahoin tekiät tainne /
Merkitä tätä ja tietää, /
Jotk' minun väkeän' väkisest' vainoo, /
Kuin leivän ylösnielee? /
Jotk' ei ensinkään Jumalaan turvaa, /
Eik' häntä hädäsäns' auks' huuda, /
Mutt' luottavat itsens' päälle.

5.
Sydän pelvos' heill' vapiseva on /
Sekä aina että tuskas'; /
Herra hurskaill' antaa levon, /
On läsnä niit', kuin pysyvät uskos'. /
Sen köyhän oikian neuvon sitt' /
He häijyst' häväisit, hyljäsit; /
Vaan Jumal' on hänen turvans'.

6.
Josk' Israel' sais' Sionist' /
Luvatun autuaan avun. /
Koska Herra armoistans' omist' /
Pois kääntää kansans' vankeun, /
Se Christuksen kautt' tapahtuu, /
Kuin Vapahtajaks' on luvattu, /
Niin iloitsee Israel riemull'.

33 (Psalmi 15.)

1.
Herra, kuka sinun majasas /
Saa alat' asuu ja pysyy? /
Ja pyhäll' vuorell' vajasas /
Levon siaa etsii ja kysyy? /
Se kuin tääll' välttääpi vikaa, /
Ei kellenkään tee myös liikaa, /
Ja totuudes' kiinni rippuu.

2.
Joka ei veljeens' panettel', /
Mutt' hillitsee kielens' aina, /
Eik' ketään vihaa ja kadehtel', /
Eik' pyydä alas painaa; /
Ei myös jumalatoint' kuule, /
Vaan pyhäin joukkoon alat' tulee, /
Ja heitä kunnias' pitää.

3.
Joka toisell' myös vannoopi, /
Hädäs' myös jotakin lupaa, /
Ja valasans' vahvan' seisoopi, /
Tahtoo sanans jällens' tuta, /
Rakastaa myös lähimäistäns', /
Pyytää hänt' auttaa hädästäns' /
Voimans' ja taitons' peräst.

4.
Joka ei myös pyydä voittaa /
Vääryyll' toisen kaluu ja rahaa; /
Eik' lahjoi viattomalt' ota, /
Kuin mailmas' on tapa paha. /
Se kuin näin tekee ja elää, /
Sen Herra majaans' sitt' vetää, /
Hän siellä vahvana pysyy.

34 (Psalmi 16. ; sävel n:o 217)

1.
O Herra! sä turvan' ainoa, /
Mua suojel', kuin surkiast' poljetaan, /
Mun pahansuoviltan' julmilt'; /
Mä voimas kanss' hyvyytes tunnustan, /
Jonk' tähden mä pilkall' vaivataan, /
Niilt' synnin orjilt' tuimilt'.

2.
Sen kuitenkin kärsin juur' mielellän', /
Sun käskyis tähden hurskasten, /
Jotk' ovat mull' hartaast' rakkaat; /
Ett' esimerkistän' vielä sitt' /
Muut uskomaan, toivomaan oppisit, /
All' ristin kaikki kansat.

3.
Jotk' outoi jumalit' palvelevat, /
Paits' sinua muita hyväilevät, /
He kyll' sen maksavat karvaast': /
En ensinkään minä kulje sinn', /
Enk' mielisty niiden uhrihin; /
Vaan kostakoon Herra heill' taivaast'!

4.
Mun paras tavaran' Herra on, /
Mun osan' ja suloisin perintön', /
Jost' aina iloita mahdan: /
Sill' arpa lankes' kauniimmasa, /
Mun osan' on ilos' jaloimmasa, /
Kunk' täält' ain' ikävöit' tahdon.

5.
Siis Herran hyvyyttä kiitän ain', /
Ett' tiettäväks' tehnyt on asian tain, /
Kuink' autuaaks' tulla taidan: /
Mua munaskuun' yöllä kurittavat, /
Sun sanas muu' turvan tuottavat, /
Joill' minä kaikk' ristit voitan.

6.
Ah, kuinkan sitä ain' ajattelen, /
Ett' Herra mua leppyisest' suosittelee, /
Ja ompi hädisä kanssan': /
Hän seisoo ain' oikiall' kädellän', /
Eik' luovu pois koskaan tyköän'; /
Täst' pysyn vaivois' vahvan'.

7.
Sentähden sielun' ain' iloinen on, /
Mun kunnian', kielen' kiittäköön /
Hänt', Herraa, armons' edest'; /
Sill' pyhäns' ei salli mädätä, /
Vaan antaa mun rauhas' levätä, /
Kanss' päästää helvetin kahleest'.

8.
Tien olet mull' osottan' taivaaseen, /
Kus' ilo on juuri täydellinen, /
Sun kirkasten kasvois edes': /
Siell' iloisest' vihdoin riemuitaan, /
Ja Herraa hyvää kiitetään, /
Juur' ihanas' ijäisyydes'.

35 (Psalmi 19. ; sävel n:o 24)

1.
Taivaat ilmoittaa Jumalan /
Kätten teot, julistaa, /
Vähvuus sanoo Herran kunnian, /
Päivä päiväll' ylistää, /
Yö yölle tiedon ilmoittaa, /
Ei ole kielt' eik' puhetta, /
Kus' ei heidän äänens' kuulu.

2.
Kaikkiin maihin käy heidän nuorans', /
Ja puheens' mailman ääriin, /
Auringoll' pani hän majans', /
Sen juoksulle myös määräns', /
Kuin ylkä käy se kammiostans', /
Kuin sankar' kehuu juoksustans', /
Sen suuren Luojans' kunniaks'.

3.
Hän käy lopulta taivasten, /
Ja täyttää juoksuns' aina, /
Kaikkein luotuiden ylitsen, /
Lämpymäns' runsaast' lainaa. /
Herran laki täydellinen, /
Virvotus vahva sielullen, /
Ykskertaiset saa viisaaks'.

4.
Herran käskyt ovat oikiat, /
Sydämmill' ilon tuottaa, /
Silmät kirkkaast' valistavat /
Kaikkein, kuin häneen luottaa; /
Ijankaikkisest' ovat todet, /
Ja meidän Herram' oikeudet /
Vanhurskaat kaikki tyynni.

5.
Ne ovat kultaa kalliimmat, /
Ja kultaa parast' kaikkein, /
Ja hunajata makiammat, /
Kuin mesileipä makein; /
Palvelias niill' opetetaan, /
Ja niiden kautta annetaan /
Juur' aivan suuri palkka.

6.
Kuka ymmärtää erhetykset, /
Kuin tulevat tääll' kanteeks'? /
Rikokset kaikki salaiset /
Ann' armost' minull' anteeks': /
Suo että ylpeit' välttäisin, /
Ja viatoin ain' olisin, /
Nuhteetoin pahast' teost'.

7.
Kelvatkoon minun suun' puheet, /
O Herra hyvä, sinull', /
Suo sydämmen' aivoitukset /
Kaikk' hyvin käydä minull'! /
Sinä olet Lunastajan', /
Ja armias ainoo auttajan', /
O Herra, minun vahan'!

36 (Psalmi 20.)

1.
Olkoon Herra sinull' laupias, /
Hädäs' rukoukses kuulkoon, /
Hän on luonnostans' armias, /
Sentähden aukses tulkoon. /
Jakobin Jumal' sinua varjelkoon, /
Kuin sinun kuninkaaks' teki: /
Hän sinun turvas myös olkoon, /
Joka päivä ja hetki, /
Sen toivottaa kaikki väki.

2.
Taivaast' Herra sua auttakoon, /
Ettei vihamies sua surmais', /
Ja Sioniin sua saattakoon, /
Siell' olet sinä hyväs' turvas'. /
Hän ompi Herra Zebaoth, /
Pysyy lujan' ja vahvan', /
Joka häntä vastaan sodan ott', /
Kohta se lyötiin maahan, /
Ja sai niin lopun pahan.

3.
Sinun uhris' pääll' hän katsokoon, /
Ja palvellukses nöyrän, /
Rukoukses vastaan ottakoon, /
Se on rikkaan mieli ja köyhän. /
Mitäs pyydät, hän sinull' antakoon, /
Vahvistakoon sinun neuvos: /
Onnee hyvää sinull' lainatkoon /
Töisäs ja kaikis' menois'! /
Niin olet sä hyväs' levos'.

4.
Me kerskaamme sinun avustas, /
Jonk' Jumal' annoi kauttas, /
Sinä vahvistat meit' neuvostas, /
Eip' muutoin mitään auttais'. /
Sotaan Jumalan nimeen lähdem', /
Ja lipun nostam' ylös; /
Sill' kuningastam' Herra nähden /
Auttaa ja vetää tyköns', / Ja kuulee hänen pyytöns'.

5.
Vaunut, orhit edes otetaan, /
Sotaan mennään kyll' vahvast', /
Ja niiden päälle luotetaan, /
Jotk' ei ketään päästä vaivast'. /
Mutt' me Herran auksem' otam', /
Mennesäm' käskettyyn sotaan, /
Hänen päällens' meitäm' luotam', /
Hän olkoon meidän otam'! /
Hänen me edelläm' tuotam'.

6.
Ne jumalattomat lankeevat /
Oman koiruutens' tähden; /
Ja häpiän kanss' pakenevat, /
Vangiks' myös pojes viedään: /
Mutt' me, kuin turvaam' Herran pääll', /
Pysymme kohdallans' vahvan', /
Se tapahtuu kyll' Herran väell', /
Kuin lupas' meillen rauhan, /
Ottaa päältäm' pois vaivan.

7.
Olkoon kiitos nyt Isälle, /
Ja kunnia Jumalan Pojall', /
Ylistys Hengell' Pyhälle /
Sanokaam' kaikell' voimall': /
Niinkuin ollut on alusta, /
Niin loppuun asti olkoon, /
Jumalan suurest' armosta /
Apu meill' aina tulkoon, /
Hän aina myös meitä kuulkoon.

37 (Psalmi 22.) (kuuntelulinkki)

1.
Christus kuoleman kivus' sanoi, /
Kosk' kärsi Isäns' vihan taivaast': /
Mun Jumalan'! miks' minun ylönannoit? /
Mun Jumalan'! täs' syväs' vaivas' /
Sun tykös huudan lakkaamat', /
Apua anon täsä hädäs', /
Enk' vaiken' öin, päivin parkumast', /
Et vastaa, etk' tule lähes: /
O aikaa ikävät'! / Pahain pilkat mua piinaavat.

2.
Herra, sinä pyhä kuitenkin, /
Rauhas' Israelis' asut, /
Kuin sinua ain' kiittää kumminkin, /
Hänt' holhomast' et väsy. /
Isäm' tykös huudit, luotit päälles, /
Olit heidän ainoo turvans', /
Heit' hädästäns' päästit väelläs', /
Kuin olit all' raskaan kuorman, /
Ain' autit näit', /
Etk' häpiään antan' tulla heit'.

3.
Minä mato, en ihminen liene, /
Ihmisten irvitys ja ihme, /
Häväist', pilkat' kaikk' mua tiennee, /
Päät' pudistaa, nauroo tehnee: /
Sylkee, pitittää, kaikk' pilkkaa, /
Minun sydäntän' suurest' vaivaa; /
Näin puhuvat minust' itse ilkiät: /
Turvas' Jumalaan, apuu toivoo, /
Saam' nähdä koht', / Jos Jumalan Poika on tott'.

4.
Kuitenk', Jumal', turvani olet, /
Minun toit ulos äitin' kohdust', /
Äitin' rinnalt' minun turviis otit, /
Päälles heitett' olin äitin' kohdust'. /
Käsis hätä on, älä ole kaukan', /
Suur' tuska, ettei apuu ole kustaan: /
Sonnit suuret minua ympär' ovat, /
Mullit lihavat minua puskevat, /
Henkeni perään /
Karkaavat kuin jalopeura.

5.
Olen kuin vesi uloskaattu, /
Kaikk' luun' hajall eroinn' yhdest', /
Kivust' sydämeni sulattu, /
Kuin medenvaha valkian liekist', /
Pois kuivenn' kuin kruusin muru /
Väken' ja voiman' lienee, /
Muhoks' puree kipu, suur' suru, /
Suun lakeen tarttuu kielen', /
Tuskan' on suur', /
Kuoleman kahus' olen juur'.

6.
Koirilt' olen ympär' ahdistett', /
Keskell' juur' julmain parvaa, /
Käten', jalkan' läpits' lävistett', /
Heitit hameeni pääll' arvan, /
Minun vaatteen' he heillens' jaoit. /
Puun pääll' olin pingoitettu, /
Ett' joka jäseneni hajoit, /
Kyll' kaikk' olis' luuni luettu: /
Ihastuksens' näit, /
Ett' piinas' pahas' olin näin.

7.
Herra, minun väkevyyten', ole läss', /
Avuks' riennä, älä erkan' minusta. /
Miekast', koirain käsist' sieluni pääst', /
Pääst' mua jalopeuran suusta: /
Nimes veljillen' julistan, /
Kiitän sinua seurakunnas'. /
Kaikk' kiittäkäät Herraa ylistäin, /
Kuin hänt' pelkäätt', /
Sukukunnat Israelin, /
Kunnioitkaat hänt' hyvin mielin.

8.
Ei hyljänn' hän raadollist' vaivaist', /
Eik' kasvons' hänest' pois kääntän'. /
Kuulteli hänen huutoans' taivaast', /
Aina hänen auksens' rientää: /
Suures' seurakunnas' sua kiitän, /
Maksan julk' lupauksen. /
Köyhät syövät ja ravitaan, /
Kuin sinua etsivät, sull' ylistyksen /
Täst' tuovat ain', /
Joiden sydän elää rauhas' ijan.

9.
Mailman ääriin muistettakaan, /
Ett' kääntyisit Christuksen tuntoon. /
Hänt' pakanat kaikk' kumartakaan, /
Hän heill' kuninkaaksi pantu on. /
Rikkaat, köyhät hänt' palvelkaat, /
Löydätt' hänes' autuuden uskoll'. /
Hänen armons' avaruutt' ajatelkaat, /
Joit' saarnataan suloisell' menoll' /
Lasten lapsiin, /
Niin ijäisiin aikoin asti.

38 (Psalmi 23.)

1.
Mitä silloin taitaa puuttuu, /
Kosk' Herra tarpeet suopi? /
Miks' myös mahdan häneen suuttuu, /
Kosk' taivaan leiväll' mun ruokkii, /
Ja sillä vedell' mua juottaa, /
Kuin sielulle levon tuottaa? /
Se on hänen Pyhä Henkens'. /

2.
Oman nimens' tähden osottaa /
Hän minull' oikian laidan, /
Kusa sieluni virvottaa, /
Ja sanalla ravita taidan; /
Sill' pyydän minä olla vahva, /
Vaikk' piru pyristen pauhaa: /
Sill' sinä kanssani olet.

3.
Sinun vitsas sekä sauvas /
Laumas tykö minua tuokoon, /
Etten minä eksyis' kauvas, /
Enk' tulis' harhaan luotoon. /
Sinä valmistit minull' pöydän, /
Kusa pyhän sanas löydän, /
Minun vainollistan' vastaan.

4.
Mun pään' sinä myös voitelit /
Pyhän Hengen öljyn kanssa, /
Jonk' sinä minull' sovittelit, /
Etten tulis' pirun ansaan. /
Sinun armos minun elättää, /
Ja tykös huonees' vedättää, /
Kusa ei mitään puutu.

39 (Psalmi 24. ; sävel n:o 106)

1.
Maa suur' ja avara, /
Ja kaikk' sen tavarat, /
Sen perustus ja ääret, /
Kanss' virtain suuret meret, /
Ja mitk' maa päälläns' kantaa, /
Kaikk' Herrall' kunnian antaa.

2.
Hän perust' voimallans', /
Maan piirin sanallans', /
Juur' sulain vetten päälle, /
Ett' se siin' tulee säälle; /
Ei patsast', ei muut' napaa /
Oll' täs', vaan virta vapaa.

3.
Ken astuu, Jumala, /
Sun vuores kukkulall', /
Ja seisoo sias' pyhäs'? /
Ken ylistää sua hyväst'? /
Kuk' on, joll' armos lainaat? /
Ken kiittää sinua tainnee?

4.
Se, joka sydämmest' /
On puhdas pahuudest', /
Ei petä, ryövää, murhaa, /
Eik' kuultel' oppii turhaa: /
Vaan tutkii Herran töitä /
Ain' yli päivii, öitä.

5.
Niin siunatt' on se mies /
Juur' vissist' joka ties', /
Kanss' Herralt' hurskaaks' luett'; /
Sill' Jesus meidän puett' /
Armollans', vaikka lankeem' /
Heikkoudest' usein sangen.

6.
Siis sydän avatkaam' /
Häll', niin myös antakaam' /
Ain' portit avoi olla, /
Ett' Jesus saa sinn' tulla; /
Sill' siell' on hänell' maja, /
Jost' ei synt' hänt' pois aja.

7.
Kuningast' kunnian /
Me hartaast' halaitkaam'; /
Hän voimallinen juuri /
Ja sankar' aivan suuri: /
Hän sielun suojeleepi, /
Ja vahvast' varjeleepi.

40 (Psalmi 25.)

1.
Tykös, Jumala, ikävöitsen aina, /
Sua sydämmen' sangen halaa. /
Ann' armos minull', apus lainaa, /
Jonk' perään halun' perät' palaa. /
Turvattomall' mull' turvaks' tule, /
Häpeän ala etten kulje: /
Ettei vihansuopan' sais' iloit'.

2.
Ei yksikään häpiän ala tule, /
Kuin sua odottaa, sinuun luottaa. /
Hänt' sinun kätes ulottunee, /
Murheest', hädäst' ulos tuottaa. /
Häpiän saavat pilkkaajat kaikk', /
Kuin ain' vainoovat syytä paits' /
Sinun surullisii palveljoitas.

3.
Minull' osot', opeta ties, Herra! /
Niis' anna minun pyrkii ja elää, /
Totuudes' minua vie joka kerran. /
Sinä olet minun Jumalan' vielä, /
Minun apun', turvan' ja uskalluksen', /
Odotan sinua, ain' ikävöitsen, /
Ken kadottaa, kuin sinä autat?

4.
Muista Herra ain' hyvyytes pääll', /
Lakkaamattoman laupiutes, /
Ett' ne lujan' kanssas seisovat tääll', /
Kuin saavat armos nautitaksens'. /
Mailman alust' jo päättän' olet, /
Ett' niit', kuin Christukseen turvanneet, /
Sinä autuaaks' tehdä tahdot.

5.
Nuoruuteni syntii älä muista, /
Ne minull' anteeksi annaisit. /
Virut' mua vioist', synnist' suista, /
Ett' tykönäs elää ain' saisin, /
Päälleni muist', mua armost' nähden, /
Poikas pyhän piinan tähden, /
Jonk' edestäm' kärsei huikian.

6.
Herra oikia, suloinen, hyvä /
Hänt' auksens' huutavii vastaan. /
Jos osaavat horjahtaa syntiin syvään, /
Hän jällens' heit' ylös nostaa, /
Heillen opettaa tahtons' pyhän, /
Heit' harjoittaa tiehens' hyvään, /
Heidän sydäntäns' lohduttaa lujast'.

7.
Herran tiet hyvyys ja totuus ovat /
Sill', kuin hänen sanans pitää: /
Nimes tähden, Jumal', rukoilen kovan, /
Pääst' kaikk' minun syntin' siteet, /
Jonk' pahuutt' minus' paljo lienee. /
Herra, käskyis tiell' minua viene, /
Sinun pyhän tahtos jälkeen!

8.
Ne kuin Jumalata pelkäävät näin, /
Saavat ilon autuaan taivaas', /
Jotka hänen päällens' uskovat ain', /
Ei ylönanneta vaivas', /
Herra heit' holhoo ja korjaapi, /
Liittons' lujan heill' ilmoittaapi, /
Heill' Henkens' hyvän lainaa.

9.
Silmän', Herra, tykös nostan' olen: /
Sinult' ikävöitsen ain' apuu: /
Pääst' pahast' paulast', kusa kiinni olen, /
Jonk' peräs' on kuoleman kahu. /
Ah Herra, ole mull' armollinen! /
Sill' olen vaivainen, raadollinen, /
Kaikilt' ylönkatsottu kovin.

10.
Aut' sydäntän' murheest' ja hädäst', /
Anteeks' anna syntin' riettaat. /
Vie minua ulos vihollisten kädest', /
Joita on mull' mont' tuimaa, /
Kuin vihaavat minua ilman syytä; /
Herra, tuskast' minua päästää pyydä; /
Katso minun suruist' surkiuttan'.

11.
Suojel' sieluan', auta minua nyt, /
Etten häpiään lankeis'. /
Päälles, Herra, olen uskaltanut, /
Sinult' apuu toivon sangen. /
Varjel', vapahd' minua surust', tuskast', /
Armos tähden, Herra hurskas, /
Christikuntaas kuule ja holho!

VK 377

41 (Psalmi 27. VK N:o 381 ; sävel VK 348)

1.
Herra on mull' valo, autuus, /
Miksi minä pelkäisin? /
Herra on mun henken' vahvuus, /
Ketä minä vapisen? /
Koska rientää vihamies /
Syömään lihaan' joka ties', /
Häpiän kanss' hän lankee maahan, /
Ja niin saapi lopun pahan.

2.
Vaikka nousis' sota suuri, /
Ja mun sielun' piirittäis', /
Kaikilt' kurilt' kiertäis' juuri, /
Ett' hän raukan käsittäis', /
Empä pelkäis' kuitenkaan; /
Sill' on Herra turvanan', / J
oka sanall' yhdell' taitaa /
Monta tuhatt' maahan kaataa.

3.
Yhtä, Herra, sulta pyydän, /
Ettän asun huoneesas, /
Kusa armon autuaan löydän, /
Katson kauniit' kasvojas; /
Sydämmeni vuodatan, /
Tykös rukouksesan'; /
Sill' sä kätket minua majaas, /
Ajall' kovall' korjaat vajaas.

4.
Pääni hän myös ylös ottaa /
Vihollisten ylitse, /
Josta kiitän häntä totta, /
Sielun' veisull' riemuitsee: /
Huutaisani äänen' kuul', /
Armollinen ole mull', /
Sielun' muistuttaapi, Herra, /
Sinull' armoos joka kerran.

5.
Ah mun Herran', autuun', apun', /
Älä peitä kasvojas! /
Suo ett' tykönäs ain' asun, /
Älä hyljää palveliaas, /
Kättäs älä minulta /
Vedä pois, eik' armoja! /
Mua johdat' oikiat' tietä, /
Ettei kenkään minua vietä.

6.
Älä salli vihollisen /
Täyttää tahtoons' häjyä, /
Suo sun tykös pidän itsen', /
Sinust' enk' pois eriä; /
Minä Herran hyvyyttä /
Nähdä saan ja autuutta; /
Siihen itsens' sielun' luottaa, /
Siinä toivos' kaikki voittaa!

42 (Psalmi 28.) (kuuntelulinkki)

1.
Herra! koska surkia huuton' /
Tykös tuskas' tunkenee, /
Älä armottomast' silloin /
Vaivaiselt' mult' vaikene, /
Etten joutuis' joukkoon sitten, /
Kuoppaan kauhiaan kaatuvitten.

2.
Mutta kuule kurja äänen', /
Koskan tykös huutanen, /
Koskan kuoriis päin kanss' käten', /
Herra, ylös nostanen, /
Kallist' korvas korkia puoleen', /
Ettän kuultuks' kummink' tulen.

3.
Älä joukkoon julmain, Jumal', /
Vedä vaivaist' sieluan', /
Jotka pahaa mielell' tuimall' /
Ahkeroivat ain'ijan, /
Sydämmensä myrkyn haikian /
Peittävät all' sanan makian.

4.
Tee heille heidän tekons' /
Perät' häjyn perästä, /
Anna palkka pahan menons', /
Kosta koiruuns' edestä: /
Ettei huoli Herran teoist', /
Käsialoist', käskyist', neuvoist'.

5.
Koska he siis surutt', vaivatt', /
Synnis' syväs' makaavat, /
Silloin ilman armott' aivan /
Kätes kautta kaatuvat; /
Rikot, etkä rakenn' heitä, /
Ett' muut välttäis' väärii teitä.

6.
Herra korkiast' kiitett' olkoon, /
Hän on kuullut ääneni, /
Avun kaiken olles' ulkon', /
Ollut kilpen', väkeni; /
Hänpä hyvyyteen mun saattaa, /
Pahuuden pois kaiken kaataa.

7.
Elos', kuollos' Herran päälle /
Tosin toivoo sydämmen', /
Hän ain' avun antaa täällä, /
Josta jouten iloitsen, /
Kiitoksen kanss' annan hänell', /
Riemulaulull', veisun äänell'.

8.
Sä, Herr', olet turva omais, /
Apu voipa voideltus: /
Auta, holho, siunaa laumaas, /
Kaitse kauniist' perintöös; /
Hyvyydelläs virvot' vielä, /
Kunniall' korot' sitten siellä.

43 (Psalmi 31.)

1.
Päälles minä, Herra, uskallan, /
Aut' etten tulis' häpiän ala, /
Enkä myös ijäiseen vaivaan! /
Rukoilen sinua, varjele minua, /
Armos kautta, Isä taivaan!

2.
Sinun laupiaat korvas tänne käännä, /
Kuule rukouksen', tykön' riennä: /
Minull' Pyhä Henkes lähetä, /
Kuin avun tekee, tuskas' tukee, /
Ann' minun vaivan' vähetä.

3.
Seiso kanssan' vahvan', vahva sankar'! /
Minull' ole linna luja, ankar', /
Vihollista piruu vastaan, /
Kust' kohtaisin, sotii saisin, /
Kuin päällen' pahoin ain' haastaa.

4.
Jumal', olet minun väken', elon', /
Minun turvan', apun', autuun', ilon', /
Minun aseen', kilpen', kanss' kallion', /
Isän' ihan', kuin autat ijan /
Alta vainollisten vallan.

5.
Mailma minua paljon vaivaa /
Valheell', vainoll', koiruull' aivall', /
Ei edes tahdo totuutt' tuoda; /
Minua varjele, Herra, suojele, /
Älä ann' sen pahuutt' minun seurat'.

6.
Henkeni, Herra, haltuus annan, /
Isä, älä minua ylönanna /
Poikas pyhän piinan tähden; /
Siipeis all' päästä, aut' hädästä, /
Tykös turvaan täyden toden.

7.
Kiitos Jumalan monin kerran! /
Isän, Pojan meidän Herran, /
Lohduttajan Pyhän Hengen, /
Kuin voimallans' meit' hallitsee kanss': /
Sitt' ei meit' vahingoits' kenkään.

 

44 (Psalmi 32. ; sävel n:o 258)

1.
Se ihminen on autuas ratk', /
Joll' Jumal' armons' näyttää, /
Ett' nuhteens' anteeks' antaa kaikk' /
Ja vikain paljoun peittää. /
Ah autuas! joll' ei soimata /
Tääll' syntein suuruutt' saastaista, /
Ja kuin ain' viippiä vihaa.

2.
Kosk' tahdoin peittää syntiän', /
Enk' tunnustanut niitä, /
Niin vaivast' vaivuin vaivainen, /
Enk' voinut itkuan' pitää: /
Jost' ruumiin' tuli kulunuks', /
Ja luuni kovin murretuks', /
Siks' kuin mua Jumal' opett'.

3.
Sill' kätes päällän' oli yöll' /
Ja päiväll' aivan raskas, /
Jost' minun täytyi tunnustell', /
Ett' olin suures' tuskas'; /
Niin että tähden rikosten, /
Pois kului, kuivui nestehen', /
Kuin heinä kesäll' kuivaa.

4.
Sentähden syntin' tunnustan /
Sun edesäs, o Jumal'! /
Niit' kadun kaikest' mielestän', /
Täll' tulen tykös turvall', /
Ett's ne mull' anteeks' annaisit, /
Kaikk' vääryyten' pois kannaisit, /
Kuins luvannut its' olet.

5.
Näin ihmiset kaikk' pyhätkin /
Tuot' pyytää pitää sulta, /
Juur' oikiall' ajall' parhaatkin /
Tain äänen antavat kuulla, /
Heit' ettes julmast' hukuttais', /
Etk' vihas virtahan pudottais', /
Vaan säästäisit heit' aina.

6.
O Herra, turvan' väkevä! /
Mua kätke murheist' monist', /
Ett' pelastettu hädästä, /
Sull' kiitost' veisaan iloist': /
Sun lupaukses täyttävös, /
Mua käskyis teillä pitävös, /
Ja silmilläs mua johdat'.

7.
Siis muulein niin myös orhitten /
Ett' mahda verrat olla, /
Joit' suitsill' kovill' hallitaan, /
Jos ei tiell' tahdo tulla; /
Vaan kuulkaat Herraa näyttävää /
Meill' tien, ja meitä tuottavaa /
Ijäiseen valtakuntaans'.

8.
Viel' pahoill' jumalattomill' /
On vitsausta monta; /
Vaan hyvyyttänsä hurskahill' /
Kyll' Herra runsaast' antaa. /
Siis kaikki Herras' riemuitkaat, /
Vanhurskaat vahvast' iloitkaat /
Suull', sydämmell' ja työllä.

45 (Psalmi 37.)

1.
Älvös sinä pahakses panko, /
Ett' mailmas' on pahoi paljon. /
Kuin heinä pian pois lankee, /
Niin hekin hukkuvat valjoon: /
Turvaa sinuas ain' Herran pääll', /
Tee hyvää, asu maasa tääll', /
Jumal' sinun ruokkii runsaast'.

2.
Tydy, mitä Jumal' panee pääll', /
Sydämes suomat sinull' saattaa. /
Herran haltuun ties heitä tääll', /
Hän hyvin sen kyllä laittaa. /
Sinun oikeutes hän ilmei tuo, /
Odot' hänt', ett' hän sen sinull' suo, /
Vakuutes toimeen tuottaa.

3.
Jonk' tääll' menestyy mielivalta, /
Älä sinä kadehdi sitä, /
Ettes väärin tee, vihas malta, /
Pahat kyll' katooman pitää. /
Paikastans' pikaiselt' puuttuvat; /
Hurskaat, siviät maas' asuvat, /
Riemuns' saavat rauhas' suures'.

4.
Hurskast' haastaa häijy hävittää, /
Hampaans' kiristää pahoin puria, /
Miekkans' vetää, joutsens' jännittää, /
Tappaaksens' köyhää, kurjaa. /
Miekka käy keskell' sydänt' omaa, /
Joutsi taittuu Jumalan suomaan, /
Kuin nauraa pahoill' päiväns' tulleeks'.

5.
Hurskasten vähä kestävämp' on, /
Kuin sankarten saalis suuri, /
Kuiden käsivarsi katkeeva on; /
Herra hurskait' holhoo juuri, /
Heidän perintöns' pysyy sangen, /
Häijyll' ajall' häpiään ei lankee, /
Runsaast' ravitaan nälkävuosin'.

6.
Julmat, ehk' juur' jalot katoovat, /
Äkist' kuin savu pois hajoo, /
Maksamat' he lainaks' ottavat, /
Hurskas omans' hyvin lahjoi; /
Herran siunatut maan perii, /
Hänen kirottuns' maast' erii, /
Juur' juurinens' pois juuritetaan.

7.
Hurskaan vajellus Herralt' hallitaan, /
Muutoin vahinkoon itsens' vätkää; /
Horjahtaa hän, hukkuu ei sallita, /
Herra hänt' kädelläns' kätkee. /
Lapsuudest' tulin vanhennuks', /
En nähnyt hurskast' hyljätyks', /
Enk' lapsens' kerjäävän leipää.

8.
Poikkee pois pahuudest', pysy hyväs', /
Muista mitä virkas vaatii. /
Ei Jumal' ylönanna pyhääns', /
Vahvan varjeluksen hänell' saattaa, /
Siviän sikiät Herralt' siunataan, /
Pahan pojat pahast' kirotaan; /
Oikiutt' Jumal' ylösauttaa.

9.

Oikiuden opit hurskaan kieles', /
Herran laki ain' myös mieles', /
Ojetaan, ettei töisäns' livisty, /
Vaikka häijy hänt' väijymäs' istuu. /
Ei Jumal' jätä sen haltuun hänt', /
Kosk' väärän tuomion all' on pant', /
Herra hänt' syytöinnä pitää.

10.
Kätke Herran käskyt, hänt' odota, /
Hän ajallans' auttaa sinua ilmeis. /
Pahain pois katoovan paits' muodotta /
Näkemän pitää sinun silmäs. /
Näin suuren sankarin valtiaan, /
Ohits' kävin, katos' kyll' pian: /
Kysyin, eip' kusaan löytty.

11.
Viatoin ole, oikein sinus käytä, /
Rauhan viimein se sinull' saattaa. /
Häijynelkiset hukkuu täytyy, /
Ynn' yhteen viimein kaikk' kaataan. /
Herra hurskait' auttaa hädäst', /
Päästää pahointekiäin kädest'; /
Sill' he uskalsit hänen päällens'.

46 (Psalmi 38.)

1.
Ah Herra! älä rankais', /
Kuin syntin' synkiä ansaits', /
Sun julmas' vihasas; /
Niin kauvan älä kurit' /
Hirmuisuudesas juuri; /
Vaan lepy laupiaast'.

2.
Sun nuoles tuntoon' pistää, /
Eip' enää voine kestää, /
Sydämmen' vaipuu pois; /
Ei raadosan' sill' rauhaa,/
Vaan luisan' sota pauhaa; /
Mun voiman' kaikk' katos'.

3.
En taida tuot' myös salat', /
Ett' syntin' synkiät alat' /
Pääll' pääni astuvat; /
Kuin kuorma raskas aivan, /
Ne mun kautt' kauhian vaivan, /
Ain' maahan painavat.

4.
Mun tunton' haavat tuimat, /
Ja syntin' monet julmat, /
Juur' ilkiäst' haisevat, /
Niin kumartuu myös pääni, /
Kanss' kaikk' muut jäseneni, /
Niit' muistais' taipuvat.

5.
Kaikk' mun kupeeni kuivaa, /
Tai tuska tuiki tuima, /
Pois ruumiist' raittius; /
Mä rikki runnelt' olen, /
Ett' kivust' kipiäst' kuolen, /
Täst' on mull' valitus.

6.
Sun edesäs, o Herra! /
On halun' joka kerran, /
Kanss' huokaukseni, /
Sydän se hyppää minus', /
Pois puuttuu kuollon kivus', /
Niin myös mun näköni.

7.
Mun ystävän' ja veljen', /
Kanss' tuttun' kaikk', jotk' muinen /
Teit kunniat' minulle, /
Ne kaikk' nyt kauvas astuit, /
Mun ylpiäst' ylönkatsoit, /
Eik' lohdut' sanallaan.

8.
Mutt' vihamiehen' viekkaat, /
Jotk' sielulleni miekat /
Teroittaa pyytävät, /
He virittävät verkkons', /
Ynn' yhdistävät neuvons', /
Mun juonill' kiertävät.

9.
Mun täytyy mykkän' olla, /
Kanss' kuuron', eikä kuulla, /
Eik' avat' suutani; /
Vaan turvaan kuitenk' sinuun, /
Sä, Herra, kuulet minun, / Ja ajat asiani.

10.
Tott' siihen itsen' luotan, /
Ett' armiaast' avun tuotat, /
Ehk' heikko horjahdan; /
Et kuitenk' minua hyljää, /
Etk' pilkkaajan all' syljen /
Suo mun ain' makaavan.

11.
En valita mä sitä, /
Ett' vitsaa kärsiä pitää, /
Sen kyllä ansaitsin; /
Sill' tiedän hyvin juuri, /
Ett' pahuuten' on suuri, /
Joll' Herran vihoitin.

12. Vaan ankarasti aivan /
Mull' tuottavat tääll' vaivan /
Mun ylpiät vainoojan'; /
Siis Herra apun' autuas! /
Äl' erkan' minust' kauvas; /
Vaan riennä auttamaan.

47 (Psalmi 41. )

1.
Autuas auttaa köyhää vaivaist', /
Haluns' sen puoleen kääntää, /
Herra hänt' armahtaa taivaast', /
Hän hädäs' holhoo häntä: /
Herra hänt' varjelee vaaras', /
Kätkee, elättää joka haaras', /
Maass' menestyy hyvin antaa, /
Eik' salli vihollisten valtaa.

2.
Jos hän tulee taudin tuskaan, /
Ja sattuu sairauteen, /
Its' holhoo hänt' Herra hurskain, /
Ja tuottaa terveyteen. /
Sanoin: Herra, armahd' päällen', /
Parann' myös minun sielun' täällä! /
Minä vastaas rikoin raskaast', /
Ann' anteeks', valitan vaikiast'.

3.
Pahan suovat minust' näin puhuu: /
Koska hän mahtanee kuolla? /
Koska hänen nimens' hukkuu? /
Ei sois' mailmas' minua olla. /
He kurkistellen katsovat, /
Minun vikojan' he vartioivat, /
Ett' panetellen laittaisit, /
Jalkains' ala minua saisit.

4.
Vihollisen' minua väjyvät, /
Minull' vahinkot' tehdä pyytäin. /
Takaa purren he häyhyvät, /
Puhuin minust' pahoin paits' syytä. /
Koirain pariin päätit päänäns', /
Minust' näin sovitit sanans': /
Kaatuu hänen täytyy tähän tuskaan, /
Eik' nous' ylös ijäs' koskaan.

5.
Ystävän', johonk' uskalsin, /
Jota minä ruokin ratki, /
Sen juonet ilkiät astaitsin, /
Ett' jalkains' ala minua potkii. /
Herra, ole minull' laupias, /
Aut' ulos kuopast' kauhiast', /
Ann' entisehen minun nousta, /
Heill' tahdon jällens' kostaa.

6.
Ettäs minull' armos osotat, /
Sen saan minä tästä tietää, /
Ettes salli vihollisten' suotta /
Kerskat', väkivallas' rietä. /
Herra, tiedät minun viattomaks', /
Vahvistat lapsekses omaks', /
Asetat minun kasvois eteen, /
Niin iloon ijäisehen.

7.
Jumalall', Israelin Herrall', /
Kiitos ja kunnia olkoon! /
Nyt ja aina ja joka kerrall', /
Armons' edest', kuin on tarjon', /
Ain' köyhii vaivaisii kohtaan, /
Joit' ei hän ylönkatso koskaan, /
Vaan apuns' ain' antaa sangen: /
Jonk' meill' myös suokoon! Amen.

48 (Psalmi 42. ; sävel n:o 380; sama kuin VK 348)

1.
Niinkuin peura janoisansa /
Vettä tuorett' himoitsee, /
Niin mun sielun' tuskasansa /
Jumalat' ikävöitsee: /
Ah, ah, sinua, Jumalan'! /
Minun sielun' huutaa ain', /
Ah, ah, koskan pääsen kerran /
Kasvoi katsomahan Herran?

2.
Kyyneleen' on ruokan', juoman', /
Yöll' ja päiväll' tuskisan', /
Koska pilkall' vihan suovan /
Sanoo: kus' on Jumalan'? /
Sielun silloin vuodatan, /
Itselleni toivotan, /
Ettän huonees' Herran hyvän /
Saisin veisat' laulun pyhän.

3.
Miksis suret sielun' kurja? /
Miks' niin olet levotoin? /
Pane Herran päälle turva, /
Hän viel' nytkin apun on, /
Kasvons' kääntää puolehen', /
Jost' häll' annan kiitoksen: /
Vaan nyt on, o Herra hurskas! /
Sielun' suures murhees', tuskas'.

4.
Tämän tähden muistan Herran, /
Maasa kuin on Hermonin /
Tykön' ja Jordanin virran, /
Niin myös vuoren, kuin on siin': /
Sillä kuohuu kauhiast', /
Pauhaa aivan ankarast' /
Syvyys siellä, toinen täällä, /
Aallot astuit pääni päälle.

5.
Suuri on mun ahdistuksen', /
Vaivan' syvä, vaikia; /
Vaan sä olet virvotuksen, /
Avun, hyvä Jumala, /
Armost' minull' luvannut, /
Siihen sielun' turvannut: /
Josta Herraa päiväll' kiitän, /
Yöllä myösen teen sitä.

6.
Jumal', miksis mun niin ratki, /
Kallion', pois unhotit? /
Vihamiehen' julmat kaikki /
Kovin päällen' pakotit: /
Murha on mun luisan' se, /
Koska sanoit pilkall' he: /
Mahdat, tyhmä, Herraan luottaa, /
Kusa on kuin avun tuottaa?

7.
Miksis suret surkia sielun'? /
Miksis vaivaat sinuas? /
Luota Herraan täyden mielen, /
Hän viel' auttaa minua; /
Hän on minun Jumalan', /
Kasvons' valon autuaan /
Antaa vielä paistaa päällen', /
Siit' hänt' ijät' kiitän jälleen.

49 (Psalmi 43 ; sävel n:o 40)

1.
O Herra, minua auttele /
Siitä jumalattomast' kansast', /
Ja armollisest' pelastele /
Ain' viekkain ihmisten ansast'. /
Sinä Jumal' olet minun väkevyyten', /
Miks' annat minun olla niin surullisen', /
Ja vihollisen ain' alas polkee?

2.
Ann' valkeutes ja totuutes paistaa, /
Kuin johdattaa oikiaa tietä, /
Ja sinun pyhäll' vuorelles suistaa, /
Tykös anna minua aina vietää: /
Herran alttarin tykö astelen, /
Tykös, Herra, minua saattele! /
Sinua minä suuresti kiitän.

3.
Minun sielun', miks' olet niin murheellinen, /
Ja saatat minun surulliseks' kanssas? /
Minun Luojan' on sangen armollinen, /
Kuin auttaa minua murhetten ansast': /
Hänen päällens' tahdon itsen' luottaa: /
Hän tosin minulle avun tuottaa: /
Sill' hän on minun Jumalan' ja Herran'.

4.
Olkoon Isän ijankaikkisest' kiitos! /
Joka holhoo ja hallitsee kaikki; /
Olkoon Pojan myös kunnia ain samas' liitos'! /
Joka helvetin kukisti ratki: /
Hengell' Pyhäll', Lohduttajall', /
Olkoon myös kunnia joka ajall'! /
Kiitos ja ylistys! Amen.

50

1.
Veisaan yhdest' korkiast' kuninkaast', /
Hänen väkevän valtans' voimast', /
Yhden juur' ihanan virren, /
Kuin on minun ajun' ajatuksen', /
Ja kielen' kaunis kirjoituksen' /
Hänt' ylistääksen' sadoin kerroin: /
Kauniin siinä seas' ihmisten lasten, /
Huules suloiset kaikkein kesken, /
Sill' on sinun siunannut Jumal', /
Niin ijankaikkisell' voimall'.

2.
Sankar' vyötä miekka vyölles, /
Totuudes' parhaaks' menestyvös, /
Itses kunniallisest' käytä, /
Ett' köyhät oikeuden saisit, /
Ettei he alas poljettaisi. /
Oikia kätes ihmeitä näyttää. /
Nuoles ylön terävät ovat, /
Että kansat etees lankeevat, /
Häpiän vihollises saavat, /
Kaikk' hajoovat yhtä haavaa.

3.
Sinun istuimes, O Jumala! /
Pysyy lujan' ja jalona, /
Ijankaikkisihin aikoin. /
Sinun valtakuntas valtikka /
On oikeuden valtikka, /
Oikiutt' rakastat kaikin paikoin, /
Vihaat jumalatoint' menoo julmaa: /
Sentähden sinun Jumalas, o Jumal'! /
Sinun voidell' on ilon öljyll', /
Ylitse sinun osaveljeis.

4.
Kuins kunniasalistas uloskäyt, /
Ja jalo korkeudesas näyt, /
Vaattees haju hyväll' tulee. /
Käyvät kuninkaan tyttäret kauniullas, /
Morsian seisoo oikiall' kädelläs, /
Sulas', kalliimmas' kullas'. /
Kuule tytär kaunis ja katso, /
Kallista korvas ja astaitse, /
Unhota oma kansas, /
Isäs myös huone kanssa.

5.
Saa kuningas halun kauniutees, /
Hän on Herras, ihanaisuutes, /
Hänt' sun pitää kumartaman. /
Tytär Tyyri lahjoinens' tulee tänn', /
Rikkaimmat kansoist' kanss' tähän, /
Hänen eteens' rukoilemaan; /
Se kuninkaan tytär kyll' taiten /
On sisält' kokonans' kaunis kaiket', /
Hän on puetett' ylits' kaikkein /
Kauneimmin kullaisin vaattein.

6.
Hän vaatteis' monell' mutkall' kudotuis' /
Viedään Kuninkaan tykö suotuis', /
Kunk' neitseet leikk'-sisaret käyvät, /
Jotk' hänt' aina noudattavat, /
Kauneill' vaatteill' vaatetetut ovat, /
Jotk' tuodaan tykös naurain, /
Ne myös ilon ja riemun kanss' /
Sisäll' viedään juur' kohdastans', /
Kuninkaan avaraan saliin, /
He käyvät sinn' sisäll' taluin.

7.
Sinun isäes myös edest', /
Sinun pitää saaman lapsii todest', /
Jost' jalost' ihastuu mahdat. /
Niit' sinun päämiehiks' paneman /
Pitää ylits' avaran mailman, /
Näins Jumalan armon meill' saatat. /
Niin suvust' sukukuntahan /
Sinun pyhä nimes muistetaan: /
Sentähden kansa kaikki sitte /
Ain' ijäisest' sinua kiittää.

8.
Tämä virsi nyt veisattu, /
On Jumalan Poikaan verrattu, /
Kusa hän kutsutaan Sankar', /
Niin kanss' korkiaksi Kuninkaaks', /
Sen suuren valtans' kunniaks', /
On ylkä jalo myös sangen. /
Kutsutaan hänen morsiameksens', /
Seurakunta kaunistoksens', /
Jost' Jumalan armon näem' kohtaam'; /
Hänt' kiitäm', mieleem' tätä johtain.

51 (Psalmi 46.)

1. Meidän linnam' on Jumal' taivaast', / Meidän kilpem' ja otam', /
Hän auttaa meit' hädäst' ja vaivast', / Kuin usein päällem' kootaan; /
Meidän vihollisem' / On hirmullinen, / Neuvois' monis', / Pahois' juonis', /
Ei löytä hänen vertaans'.

2. Häntä vastaan omast' voimast' / Ei tohtin' yksikään mennä; /
Sillä Isän Jumalan suomast' / Christus sotaan tuli tänne. / Herra Zebaoth /
Hält' voiman pois ott', / Se jalo sankar', / Ja töisäns' ankar', /
Sai voiton ylitsen pirun.

3. Vaikk' koko mailma vastaan olis', / Ja perät' meit' kadottaa tahtois', /
Ei kuitenkaan edes tulis', / Eik' matkaan sais', mitä hän aikois'; /
Hänen päämiehens' / Osottakoon väkens', / Hän juonens' kanssa / Pyytää meit' ansaan, /
Itsep' hän kuoppaan lankee.

4. Rauhan he meill' pitää suoman, / Vaikk' ovat kiukus' ja hullun': /
Sillä Christus on meidän voimam', / Hän on meit' auttamaan tullut. /
Jos he meilt' pois temmaavat / Hengen ja tavaran, / Olkoon ne heill', /
Jää kuitenkin meill' / Jumalan valtakunta.

52 (VK 170 Jumala ompi linnamme)

1. Linna luja on Jumala, / Meidän myös vahva vuori, / Sotaherra kyll' kamala, /
Tukiturva ja muuri, / Vastaan vainollisii / Ja murhamiehii, / Kuin surkiaan surmaan /
Ja juuri julmaan / Meit' vetävät vanhoi ja nuorii.

2. Että me olem' itsestäm' / Sangen häijyt ja heikot, / Siihen siis linnaan turvatkaam', /
Jota piilevät peikot. / Nimi sen Jesus, / Niin on myös Christus, / Herra Zebaoth, /
Kuin synnit pois ott', / Jonka käsis' voitto seisoo.

3. Pirut ilmas' ja perkeleet / Pankoon paksult' kuin sääksee, /
Kyll' Jesus meitä varjelee, / Ja paulat pojes syöksee. / He ympär' käyvät, /
Kuin jalopeurat, / Aikovat aina / Meit' alaspainaa; / Vaan Herra heitä estää.

4. Jos Jumala taas sen sallii, / Ett' piru ruumiin tappaa, /
Riisuu myös pois kalut kalliit, / Ja riistat rikkaat nappaa. / Ottakaan vapaast', /
Ei hän sielua tapa, / Sen Christus osti, / Elämään lunasti, /
Ei näkemään kuoleman kuoppaa.

5. Kunnia olkoon Isälle, / Joka on kaikkein Luoja! / Kunnia Pyhäll' Pojalle, /
Joka on Lunastaja! / Niin Pyhän Hengen / Kunnia semmenk', / Vastaan vainoja /
Suloinen suoja, / Hän on myös Lohduttaja.

53

1. Jumal' on meidän väkevä apum', / Turva tosin tuskis' suuris': /
Emme siis pelkää että hukum', / Ehk' mailma kukistuis' juuri, /
Vaikk' meri pauhais', aallot kuohuis', Vuoret meren syvyyteen vajois', /
Mäet mullistuisit ylis alais.

2. Kuitenk' Jumalan kaunis kaupunk', / Kuin on pyhäin seurakunta, /
Kusa Jumal' ain' asuva on, / Vahvan' on ikäkuntans': /
Meis' omisans' asuu ain' Christus itse, / Meit' auttaa, varjelee, vartioitsee: /
Ken hukuttaa Herran huoneet?

3. Kuninkain vallat kukistuvat, / Pois hukkua pakanat täytyy, /
Maa on väriseva ja vapiseva, / Kosk' Christus äänens' näyttää: /
Hän Herra Zebaoth kanssam' on, / Meill' Jakobin Jumal' turvan' on, /
Kuin kaitsee Christikuntaans'.

4. Tulkaat, katsokaat Herran töitä, / Kuin hän maan päällä tekee, /
Hän sodat pois soittaa, hajottaa, / Joutsen ja keihään särkee, /
Rattaat rikkoo, pyssyt polttaa, / Ei kenkään hänt' voi odottaa, /
Hän sotii käsivarrell' tuimall'.

5. Tuntekaat minua, minun voiman', / Ett' olen Herra ja Jumal'! /
Pakanain seas' kunnian voitan, / Juur' vahvall', väkeväll' voimall'. /
Teidän päältän' viholliset torjun, / Teist' ettei kenkään häpiään horjahd', /
Its' sodin, its' kunnian kannan.

6. Herra, se suuri sodan-päämies, / Its' meidän edestäm' sotii, /
Jakobin Jumal' vastaan vihamiest', / Vahvast' varjelee meit' toki. /
Hän totinen turva, tuki meill' on, / Jumal' ja mies meidän veljem' on, /
Christus, joll' kiitos olkoon!

54 (Psalmi 51)

1. Ole armollinen minull', Jumal', / Sinun suuren hyvyytes suomall', /
Synnist' minua ulos auta, / Suuren laupiuus kautta, / Ja sinun armostas avarast', /
Pese minua teostani vääräst', / Puhdist' puhtaaks' mua synnist', /
Pahat tekon' minä tunnen, / Sill' syntin' on edesän' ain', /
Syntii tein ainoat' sua vastaan, / Edesäs tein paljon pahaa, /
Sinä sanoisas olet kyll' vahva, / Kosk' tuomitaan, niins voitat.

2. Katso, synnis' olen syntynyt, / Äitin' on synnis' minun siittänyt, /
Syntisest' siemenest' saanut, / Suures' synnis' olen maannut. /
Katso Jumal', totuutt' halaat, / Viisautes, kuin on salatt', /
Ilmoittanut minull' olet, / Tutkii sitä tiedän todell'. /
Vala hysopill', Herra, päällen', / Ett' puhtaaks', lumivalkiaks' tulen, /
Riemus iloo anna kuullaksen', / Ett' ne luut saisit ihastuksen, / Jotkas särkenyt olet.

3. Kasvos synnistän' pois peitä, / Pahat tekon' kaikk' pois heitä, /
Kaikest' synnist' minua puhdist', / Sinun Henkes minuun uudist', /
Puhdas sydän minuhun luo, / Sun Pyhä Henkes minull' suo! / Älä minult' sitä pois ota, /
Älä minua sinustas eroita, / Vahvist' minua apus turvall', /
Tue minua Hengelläs vapaall': / Tahdon ties opettaa synneisill', /
Jotka ei sinua tunteneet viel', / Ett' he käännyisit tykös.

4. Minun terveyten' Jumal', minua pääst' / Veren vioist': en kieltäni sääst' /
Vanhurskauttas julistamaan, / Sinun kiitostas ylistämään; /
Sill' sinull' uhri ei kelpaa: / Tai uhri Herrall' ei ole halpa, /
Ahdistett' ja särjett' sydän, / Murheellinen henki ja peljänn'. /
Tee, Herra, hyvin Sionin kohtaan, / Niin raketaan sanas voimaan /
Jerusalem, se kaupunk' suur', / Kusa sinull' uhrit kelpaavat juur', /
Kuin uhrataan alttarilles.

55

1. Armahda päällen' Jumala! / Sinun suuren hyvyytes tähden, / Ja pyhän armos voimalla, /
Pois pyhi minun vääryyten'. / Pese minua synnistä puhtaaks', / Pahuuten' minä tunnen aina, /
Edesäs synnistä löytään rumaks', / Sinä sanoisas sangen vahva.

2. Siites' minä olin syntinen, / Synnis' äitin' minun mailmaan toi, /
Sinä, Herra, olet totinen, / Salautes minull' ilmei soit, /
Hysoppia minun päällen' viskaa, / Niin tulen lumivalkiaks'. /
Ann' minun kuull' menoo riemullista, / Niin särjetyt luut tulevat iloiseks'.

3. Käännä kasvos pois synneistän', / Pahuus minust' pojes puhdista, /
Puhdas sydän luo minuhun, / Oikia henki minuun uudista. / Älä minua ylönanna, /
Älä minult' Henkees pois ahdista. / Terveytes ilo minull' kanna, /
Vapaa henki minuun vahvista.

4. Sinun tykös pahat väännäisin, / Ja tyhmät tielles vetäisin, /
Ett' he tykös itsens' käännäisit, / Ja kiittää sinua tietäisit. /
O Herra! vapahda minua / Synnistä ja menost' vääräst', / Niin kielen' kiittää sinua /
Sinun oikeutes edest'.

5. Jos sinä minult' uhria anot, / Niin minä niit' sinulle pyydän. /
Se uhri, kuin sinä tahdot, / On yks' murheellinen sydän. / Ole Sionill' armollinen, /
Niin sanallas ylös raketaan / Sinun kaupunkis Jerusalem, /
Kusa puhdas uhri sinull' haetaan.

56 (Psalmi 52. )

1. Miks' kerskaat, väkevä sankar', / Sinun paljost' pahuudestas, /
Ett's vahinkot' tekemään olet ankar'; / Tied' Herran laupiudesta, /
Ett' se jokapäivä kyll' kestää, / Kuin sinun juones taitaa estää, /
Jonkas käden alla olet.

2. Kieles vahingon valheell' saattaa, / Kuin partaveitsi viilee, /
Vääryytt', pahuutt' puhuu malttaa, / Totuutt' ja hyvyytt' piilee, /
Kuin kadotust' kanssans' tuottaa, / Sitä pyydät puhuu suotta, /
Viekkaall' ja vääräll' kielell'.

3. Jumal' sinun kokonans' kadottaa, / Muruks' musertaa muistaa, /
Majastas hävittää, hajottaa, / Mailt' myös perät' pois soittaa. /
Ne hurskaat koska sen näkevät, / Täst' Jumalaa he pelkäävät, /
Ja nauravat sinua soimain:

4. Katso, tai ei Jumalaan turvannut, / Eikä Herran hyvyyteen; /
Vaan on itsens' pääll' luottanut, / Riistaans' ja rikkauteens': /
Pahaa tekemään oli väkevä, / Vahinkot' kaikill' käkevä, / Jota Jumal' ei voi kärsiä.

5. Pysyn minä Herran huonees' tääll', / Kuin tuore öljypuu kasvain, /
Luotan ain' Jumalan laupiun pääll', / Kiitän, ett' näin tekee kanssan'. /
Sinun nimees, Herra, ain' odotan, / Kuin uskollisias lohduttaa, /
Jost' iloitsevat he aina.

57 (Psalmi 58.)

1. Olettak' te mykät niin ratki, / Ett' ette puhu oikiutta? /
Etk' tahdo tuomit' kohtuutta? / Paljon pahaa teett' pahuudest' kaikki /
Muillen maakunnas', ett' malta / Tekemäst' vääryytt', väkivaltaa.

2. Jumalattomat jo äitins' kohdust' / Perki pahanelkiset ovat, /
Eksyvät erhetykseen kovaan, / Jo kiukuitsevat äitins' kohdust', /
Pahaa ain' ajattelevat tehdä, / Kuin kärme kiukkuvan nähdään.

3. He ovat kuin kyykärme kuuro, / Kuin kiini lukitsee korvans', /
Ettei kuulis' ääntä lumoojans', / Joka juuri hyväst' taitaa lumoo: /
Niin ei he tottele totuutta, / Eik' niit', kuin oikein opettaa.

4. Särje, Herra, heidän suuhuns' hampaat, / Heidän häijyt neuvons' hajot' /
Ja pahat juonens' myös jaot', / Murenn' jalopeuran syömähampaat, /
Heidän väijyväns' pois vajot', / Heidän kiukkuns' perät' pois kadot'.

5. Heidän pitää katooman äkkiselt', / Kuin vuotava ylivesi menee, /
Pois kuivaa, ei ole enää, / Kuin nuolet ammutut juur' väkiselt', /
Rikkoontuvat, pois puuttuvat: / Niin ikäns' häijyt hukkuvat.

6. He hukkuvat kuin näkin kodat, / Auringon paistees' ratk' raukeevat, /
Kuoresans' vedeks' sulavat: / Kuin vaimon kesk'eräinen he ovat; /
Aurinkot' ei he nähdä saa, / Jotk' aikovat asua pääll' maan.

7. Ennen kuin orjantappurat nuoret / Kypsyvät täydeks' pensaans' pääll', /
Revitään, hakataan pois tielt', / Niin heidän juonens' puolituoreen', /
Vihan kautt' ynnä its' sikiöinens' / Pois juuritetaan kokonans'.

8. Hurskas se siitä iloitsee niin, / Koska näkee kostopäivän /
Jumalattoman ylits' käyvän, / Jost' jalkans' pesee sen veres' siin', /
Kusa koston näkee tulevan / Suuremman, kuin sois' olevan.

9. Että jokaitsen sanoman pitää: / Kuitenk' hurskas hyväksens' saa, /
Ett' Jumal' tuomar' on pääll' maan, / Kuin varjelee, holhoo hurskast' sitä, /
Pahain vainost' ja väkivallast', / Rankaisee pahat ajallans'.

58 (Psalmi 61. ; sävel n:o 30)

1. Auta, Herra, meit' armostas, / Kuule rukouksem' aina, / Kirvot' hädäst' ja tuskasta, /
Ja meille rauhaa lainaa! / Jumala kaikkivaltias! / Suojel', holho meidän haltiam', /
Ja esivaltam' varjel'.

2. Pyhä Henkes hänt' hallitkoon / Kaikis' asiois ja menois'; / Neuvon antajill' lainatkoon /
Ymmärryst' kaikis' neuvois', / Ett' hyvin kaikki päättäisit, / Ja itsens' aina käyttäisit /
Sinun pyhän käskys jälkeen.

3. Uskolliset käskyläiset, / Suo, Herra, hänell' vielä, / Jotka totuutta rakastaisit, /
Eik' oikeutt' keltään kiellä, / Ja katsoisit ain' hartahasta / Yhteisen kansan parasta, /
Välttäin ahneutt' ja ylpeytt'.

4. Anna meidän esivaltam' / Niin hallita valtakuntaans', /
Ett' sinun mieles noutais' ain', / Eik' unhottais' koskaan valaans'; /
Holho hänt' aina armollas, / Ett' oikiat' tiet' ain' vaellais'; /
Eik' vääräll' tielle vietäis'!

5. Tyranneudesta tuimast', / Ja muista vioist' kaikist', / Varjel', Herra, häntä lujast', /
Ja hyvyyteen ain' vahvist'; / Ann' hänen rauhas' hallita, / Ja kaikki hyvin toimittaa, /
Sinun pyhän nimes kunniaks'.

6. Ole kuninkaallem' laupias, / Ja kaikill' säädyill' aina; /
Meille myös kaikill' armiaast' / Sinun Pyhä Henkes lainaa; /
Ett' kaikin sinua kiittäisim', / Lakkaamata ylistäisim' / Seurakunnasas pyhäs'.

7. Se kansa kauvas karkot' pois, / Kuin pyytää ain' riitaa pitää, /
Eikä kansalles rauhaa sois', / Eik' tahdo kärsiä sitä; / Vaan meille, Herra, rauhaa lain', /
Varjel' myös seurakuntas ain' / Sinulles kunniaks' suureks'.

59 (Psalmi 62. ; sävel n:o 225)

1. Ain' Herran tykö turvannen, / Kuin avullans' minua tukee, /
Hält' avun saavan' tietänen, / Niis' vaivois', kuin pääll' tulee: /
Mull' Jumal' on hyvä ja armoinen / Eik' suurin vaara, eikä hätäkään /
Mua taida kukistaa maahan.

2. Vaikk' monta minua vainoovat, / Kuin yksin murheesa olen, /
Ja niin kuin seinä kallistuva, / Koht' alas lyödyks' tulen. /
Minä turvatoin kyll' voitettu / Pian olen, niin myös sullottu, /
Ell' ei mua auttais' Jumal'.

3. O Jumal'! tue minua, / Ja estä lankeemuksest', / Sydäntän' suruist' lohduta, /
Kuul' äänen' armollisest': / Mun autuuten', kilpen', kallion', /
Kuin kaikis' tuskis' turvan' on, / Jonk' pääll' mä surun' heitän.

4. Kyll' Herran lupaus vahva on, / Ett' hädäst' ulosauttaa, /
Viel' tueks' tulee turvattomain, / Kanss' huudot kuulla suuttaa: /
Ratk' tyhjä täällä ihminen on, / Ei voimallist' löyt' eik' viatoint', /
Kaikk' perät' keviät ovat.

5. Ei kenkään siis väkivallan pääll', / Taikk' voimaans' luottaa mahda; /
Sill' ettei yhtään ihmist' tääll' / Suur' rikkaus auttaa taida; /
Sen todeks' kyllä tietänen, / Ett' Jumal' on voipa yksinäns', /
Ja maksaa kaikill' oikein.

60 (Psalmi 65. ; sävel N:o 258.)

1. O laupias Herra Jumala! / Kuin rukoukset kuulet, / Kaikk' liha tykös halajaa, /
Sun kätes avaa meille: / Meit' synnit vaikiast' vaivaavat, / Vaan, Herra, aina auttaja, /
Ann' anteeks' meill' ne kaikki.

2. Siis näljäll' meitä vaivataan, / Ei taivas sadett' laske, /
Kuin rauta kovaks' kovetaan, / Maa kovemp' ompi vaskee, / Eik' hedelmätä kanna sill', /
Niin jyvät surkiast' seisoo tääll', / Kaikk' luodut nääntyy ratki.

3. Autuutem' Jumal', meitä kuul', / Sä kaikkein toivo täällä, / Sun hurskautes anna tull' /
Meill' lohdutukseks' viellä; / Maas etsi niin myös lioita, /
Tee rikkaaks' jyvist', ruohoista, / Suo lähtees vedest' kuohuu!

4. Sä siunaa kuitenk' köyhä maa, / Kuin all' on kirouksen, /
Kautt' synnin, johon jouduimma, / Pääll' tuotim' rangaistuksen: / Sä hyvä, voipa, totinen, /
Ann' menestyy maan hedelmän, / Ett' askelees tiukkuis' rasvast'.

5. Niin hiljaisuudes' maksaisim' / Sull', Jumal', lupauksem'; /
Sua heliäll' äänell' kiittäisim', / Kuin hädäs' rukouksem' / Ain' kuulet, autat, lohdutat, /
Kanss' elävitä iloitat: / Sull' olkoon ijät' kiitos!

61 (Psalmi 67.)

1. Jumala päällem' armahtakoon, / Ja hyvästi siunatkoon meitä! /
Kasvons' ylitsem' valistakoon, / Antakoon meit' armoillans' peittää: /
Että me maan pääll' tuntisim' / Hänen tiens' ja oppins' vahvan, /
Pakanoitten seas' myös kuulisim' , / Christuksen meidän Lunastajam' /
Kunnian ja kiitoksen saavan.

. Koko mailma sinua kiittäköön, / O Herra! jokaitsell' kielell', /
Kaikki kansa myös iloitkaan, / Nyt veisaten hyvällä mielell'; /
Ettäs tänne tahdoit tulla / Oikiutta tekemään kaikill': /
Sen saamme myös sinust' kuulla, / Ettäs nuhteet anteeks' annat niill', /
Jotk' armoo kerjäävät sulta.

3. Sinua myös kansa kiittää mahtaa, / Ja ylistää sangen suurest', /
Ett' kukin aina nähdä saa, / Maan hedelmän kantavan tuoreest': /
Siunatkoon meit' Isä ja Poika, / Siunatkoon Pyhä
Henki myös! / Peljätköön kukin maan paikka / Herraa suurta ja väkevät' työs': /
Sen pääll' me sanom' amen.

62 (Psalmi 69. V. k. N:o 210.)

1. Auta mua, Jumalani, täsä tuskas', / Vedet syvät sieluni ylits' puuskaa, /
Virta väkevä upottaa minun, / Pohjattomaan mutaan vajoon, /
Muotoni muuttuu, hahmoni hajoo, / Kuitenk' viel' turvaan sinuun. /
Huutain väsyin, ääneni rauvenn', / Näköni soennut, ett' niin kauvan /
Odotan minun Jumalan' jälkeen, / Hän apuuni kummink' kerkii.

2. Epälukuiset väkevät ovat, / Jotk' paits' syytä minua vainoovat. /
Maksan, jot' en ryövännyt ole. / Jumala, minun rikoksen' tiedät: /
Älä salli heit' häpiähän vietää, / Minun kauttan' kuin turviis tulee, /
Minun turvillan' sinua etsii aina: /Heit' häväist', Herra, älä anna. /
Pilkkaa kärsin kaikkein nähden, / Sinun ja käskyis tähden.

3. Muukalaiseks' tulin veljiilen', / Oudoks minun äitin' lapsille, /
Huonees kiivaus minun syöpi. / Pilkat niiden, kuin sinua pilkkasit, /
Minun päällen' langeta osasit, / Se minua kipiäst' lyöpi. /
Minä itkin, paastosin hartaast' kyll', / Naurettiin, pu'in säkin yll'. /
Kaikis' täydyin juttuun tulla, / Juom'penkis' virtenä olla.

4. Herra, rukoilen, laupiuus kautta, / Kuultel' minua hädäs', ja ylös auta /
Loast' ja syvist' vesist'; / Ettei veden kyymi minua lainois', /
Eik' kaivon aukko päälleni painuis', / Vapahd' minua vihollisist'. /
Kuultele minua armostas ain'! / Kasvos älä peitä, käännä päin, /
Minun sielun' avuks' riennä, / Auta, ahdistukses' lienen!

5. Sinun siimäs pilkat kaikki näkee, / Kuin vihollisen' minull' tekee: /
Se sydäntän' rikki särkee. / Odotan myös täsä hädäs', /
Jos joku päälleni armahtais', / Ja tahtois' apuuni kerkii? /
Ei kenkään ollut, ei ketään tullut, / Kuin sanallans' olis' auttanut; /
Niin olin peräti hyljätt', / Pilkatt' kaikilt' ja syljett'.

6. Sappee annoit minun syödäksen', / Ja etikkaa janoisan' juodaksen'; /
Pöytäns' heill' paulaks' olkoon, / Heill' kostoks' ja lankeemiseks', /
Heidän silmäns' soetkoon pimiäks', / Lanteens' ain' horjuvaks' tulkoon: /
Vuodat' vihas heidän päällens', / Heit' hirmuisuudesas käsit' jällens', /
Huoneens' heidän kylmill' olkoon, / Älköön asujat' sinne tulko.

7. Jonkas itse löit, sitä vainoovat, / Siit' ihastuvat ja kerskaavat, /
Ettäs ankarast' omias vitsaat; / Heit' salli synnist' syntiin langet', /
Oikiutes tyköö heitä pois änkää, / Ettei malta ojeta itsens'. /
Pois pyhi heit' elämän kirjasta, / Älä ann' kirjoitettaa hurskasten kanss'. /
Mua raadollist' apus auttakoon, / Sinun nimelles kiitost' lausun.

8. Se sinull' paremp' kuin mullein uhri, / Jost' köyhät iloitsevat juuri, /
Sinun etsijittes sydän elää: / Herra kuulee köyhäin huutoo, /
Eik' vankejans' ylönann' millään muotoo, / Kuin häneen turvaavat vielä. /
Maa, meri, taivas kiittäkäät Herraa, / Ett' Sionis' viel' asutaan kerran, /
Sen perii hänen palvelians' siemen, / Jotk' kiittävät Herran nimee.

63 (Psalmi 71. ; sävel N:o 268)

1. Sun tykös turvaan, Jumalan'! / Äl' ann' mun häpiään tulla, /
Kanss' anna huuton' hartahan' / Sult', Luojan', kuultun' olla: /
Ol' armoinen kautt' Christuksen, / Kuin on mun hurskauten': /
Sä linnani, kunk' turvani / Mä otan, levon löydän.

2. Pääst' vääräin minua kädestä / Ja julmain joukost' pahast', /
Kanss' synnin, pirun siteistä / Sä armiaast' minua pelast'; /
Sä turvan' ain' mun vaivoisan', / Kanss' vahan' vahva lienet, /
Jo tultuan' tänn' mailmaan, / Ja viel' mun armois vienet.

3. Mun kerskauksen' autuain, / Kanss' turvan', elon' olet, /
Jo nuoruudest' mull' näytät ain' / Sun hyvät tekos monet; /
Sä kädellä väkevällä / Mun äitin' kohdust' vedit, /
Viel' sitten ain' elinaikanan' / Mull' paljon hyvyytt' tejit.

4. Mä jouduin ihmeeks' kamalaks' / Ja pilkaks' monell' ilkiäks': /
Vaan kielen' kuitenk' hartahast' / Ain' kiittää Herraa kerkiäst': /
Mä turvaan tääll' sun sanas pääll', / Kuin oikein opettaapi, /
Ett' avun ain' juur' autuaan, / Kuin Herraan toivoo, saapi.

5. Jos ijällen' suot pituutta, / Ett' tulen heikoks', vanhaks', /
Niin älä hyljää minua, / Vaan korjaa, Isä armas! /
Sill' moni mies, juur' joka ties', / Mua vahingoittaa pyytää, /
Mä etten sais' sun apuas, / Enk' kasvois valoo löytää.

6. He surkiat' sieluun' väjyvät, / Ynn' neuvons' yhdistävät, /
Pääns' viekkaat yhteen pistävät, / Mun töitän' häväisevät. /
Vaan turvanan' ol' Herra ain', / Ja riennä armias auksen'! /
Viel' peljätä, kanss' hävitä / Kaikk' julmat vihamiehen'.

7. En tuota tahdo unhottaa, / Vaan mielesän' ain' pitää: /
Vaikk' hyvyyttäs ei lujettaa, / Eik' mitat' taida sitä; /
Niin sielusan' mä kuitenk' ain' / Sun armotöitäs kätken, /
Viel' muillen myös sun suuret työs / Julk' tuotan joka hetken'.

8. Sun voimas minun vahvistaa, / Ett' teilläs taiten käynen, /
Ja voin sull' veisat' kiitosta, / Kanss' neuvoo muita tiellen: /
Sä pelastit ja opetit / Mun hamast' nuoruudestan'; /
Niin korjaa viel', äl' apuus kiell' / Mun heikos' vanhuudesan'.

9. Sun voimaas tahdon julistaa, / Ja armoos autuaast' kiittää, /
Ett' lasten lapset mainita / Ja lausuu tietää siitä; /
Ei loppua, eik' lukua / Sun viisaullas koskaan: /
Kuins kuoppahan mun kauhiaan / Lyöt, sielt' taas ylös nostat.
10. Sä paljon suurii suruja / Mun annat täällä maistaa: /
Vaan kuin läsn' olen kuolloa, / Suot elon uuden paistaa; /
Ain' pelastat, ja uudistat / Mun kuolleen toivon' jälleen; /
Jost' mielellän' ja kielellän' / Tuon kiitoksen ain' sullen.

64 (Psalmi 73. V. k. N:o 30.)

1. Ah Jumal'! kuin edes taisin käy / Täsä mailmas' maan päällä; /
Sill' jumalattomat minä näin / Juur' menestyvän täällä, /
Jalon, pramin, rauhas', levos', / Ei kuoleman hädäs', muus' pelvos', /
Ei ole he misään tuskas'.

2. Ylpiäst' väkivaltaa tekevät tääll', / Tahtons' perään kaikk' päättäin, /
Luottavat turhan tavarans' pääll', / Itsens' kyll' korjast' käyttäin: /
Hyväin hyvät neuvot hyljäävät, / Niit' laittavat ja sylkevät, /
Heill' kelpaavat omat juonens'.

3. Kelvat' täytyy, mitä puhuvat tääll', / Kuin olis' puhuttu taivaast', /
Heihin mieltyy kansa maan pääll', / Heidän juonians' ylistää vahvast'. /
Ei usko Jumalan näkevän, / Mitä he täällä tekevät, / Julk' Jumalat' pilkannevat.

4. Jos joltain vastoin sanotaan, / Se heiltä tyhmyydeks' tehdään. /
Köyhä taitava ylönkatsotaan, / Hyljätään tuskains' tähden. /
Ett' Jumalalt' hän vitsataan, / Jokapäivä myös vaivataan, / Ain' täytyy hänen kärsiä.

5. Jost' näkyy jumalinen halvimmaks', / Kuin Jumalalt' olis' hyljyks'; /
Jumalatoin Jumalan palveljaks', / Istuvan Jumalan sylis'; /
Mut toisin Herran sanas' lienee, / Kuin heidän lopustans' sen tiennemm', /
Miks' tätä pitämän pitää.

6. Herra heit' panee liukkaan pääll', / Jost' äkilt' lankeevat pohjaan, /
Ennen kuin havaitsee kenkään tääll', / Perät' saavat lopun pahan. /
Heidän kuvans' kuin uni pois katoo, / Ei kenkään sitt' heist' näin sano: /
Heill' Jumal' laupias lienee.

7. Herra, omas varjelet ainoastans', / Heit' ylöspidät jalost'. /
Jos suot heitä kulkee majoistans', / Pois luopuu tästä elost'; /
Se toisell' tavall' tapahtuu, / Sinun kunniakses se johtuu, /
Ja heidän sieluns' autuuks'.

8. Sentähden kärsiä mahdan, / Eik' ylpeit' totella täällä; /
Oikein itsen' käyttää tahdon, / Muistaa ain' loppuni päälle, /
Kuin huomen' jo täält' kulkisin, / Täst' surkeudest' pois olkeisin, /
Jota ikävöitsen aina.

9. Herra, minun vahva sataman', / Minun paras tavaran' olet: /
Paljok', vähäk', saatu, saamat', / Siitä ei lukua ole, /
Kosk' sydämmesän' Henkes lahja on, / Minun lohdutuksen', turvan', toivon', /
Niin minull' kyll' tavarat' lienee.

10. Vaikk' sielun', ruumis minult' vaipuis', / Kaikk' maa ja taivas hukkuis'; /
Kuitenk' sydämeni tykös taipuis', / Uskalluksell' sinus' kiinni rippuis'. /
Sinä, Jesu Christ', olet auttajan', / Osan', turvan', Vapahtajan', /
Sinä minua ylöspidät.

11. Tykös pidän ja oppis alla, / Se minun ilon' ainoo ompi! /
Ei kunniat, korkiat vallat, / Ei tavarat, herrain lempi, /
Jost' mailma paljon pitänee: / Minä vastoin vaivoin kerskannen /
Sinun nimestäs ja töistäs.

65 (Psalmi 77.)

1. Hädäs' huudan, etsin Herraa; / Hän kuultelee minun ääntän': /
Käten' ojennan joka kerran, / Murheisan' muistan häntä. /
Olen sydämen ahdistukses', / Unetoin, väetöin, hämmästykses', /
Ei salli sielun' lohdutettaa.

2. Jumal' ijankaikkisest' hyljänneek', / Ettei sillen armoons' näyttän'? /
Hänen laupiuns' ijät puuttuneek', / Eik' sill' lupaustans' täyttän'? /
Onk' hän jo unhottan' armahtaa? / Eik' enää tahtone pääll' katsahtaa? /
Onk' sulken' vihans' vuoks' armons'?

3. Turhaan minä itsen' vaivaan näin, / Äkilt' Jumal' kaikki voi muuttaa, /
Yksinäns' ihmeit' taitaa tehdä ain', / Tuskas' avun antaa suuttaa. /
Vanhoi aikoja ajattelen, / Entisii apuja muistelen, /
Kuin Jumal' hädäs' minull' näytti.

4. Muistan muita Herran töitä / Ja ihmeitä sangen suurii, /
Kuin omillens' tehneeks' löytään, / Ain' auttain heit' hädäs' juuri. /
Sinä Israelin, kansas omas / Ulos veit ihmeittes voimas', /
Orjuudest' sangen suurest'.

5. Sinun tahtos täytyy tulla ilmei, / Kaikk' luodut luontoons' vastaan, /
Taivas, maa, meri, ilmat, pilvet, / Ja kaikk', koskas tahdot kostaa. /
Kuivin jalvoin meren läpits' veit / Sinun kansas, koskas ihmeit' teit: /
Jumal', sinun vertaas ei löytä.

6. Sinun työs ihmeelliset lienee, / Tutkimattomat ovat neuvos: /
Tuskas' auttaa aina tiennet / Niit', kuin sinua etsivät toivos'. /
Sinun sanas lupaa avun aina, / Toivon, ett's sen minull' nytkin lainaat; /
Sinun ainoan siit' on kiitos.

66 (Psalmi 79. )

1. Herra, kansas perittäväs pääll' / Karanneet pakanat ovat, /
Väärää Jumalan palvellust' väell', / Pääll' tunkein edes tuovat. /
Ei voi kärsiä sinun pyhää sanaas, / Saastutit kirkkos, poljit alas, /
Kanss' kukistit kaupunkis perät'.

2. Pyhäis veren vuodatit, kuin veden, / Ei kenkään heitä haudann', /
Lintuin ruaks' ja maan petoin / Annoit heidän lihans' naurain. /
Ympär' asuvilt' me pilkataan, / Sanas tähden alas poljetaan, /
Jonk' kautta häväistään nimes.

3. Herra, kuinkas kauvan tahtonet / Niin vihainen olla meillen? /
Etkös syntim' anteeks' antane? / Etkös armahtane päällem'? /
Älä meit' rankais' julmuudesas, / Muista päällem' laupiudesas, /
Armos ann', apuhum' riennä.

4. Vuodata vihas niiden pääll', / Kuin ei sinua tuta tainneet. /
Kukist' kanss' ne valtakunnat tääll', / Kuin ei sinun nimees maininneet, /
Mutt' seisovat sinua vastaan aina, / Sanaas pyytävät alas painaa, /
Ja pyhää nimees pilkat'.

5. Auta meit' auttajam' Jumal'! / Sinun nimes kunnian tähden. /
Vihollisten julmuudes' tuimas' / Armahda päällem', auks' ehdi: /
Entisii syntiäm' älä muista: / Ann' anteeks', lepy, vihas suista, /
Me vaivaiseks' olem' tulleet.

6. Ylits' häväistyksem' ja vahinkom' / Viel' vihollisilt' kärsim' enää; /
Kuin sydämen kivun haaliva on, / Kosk' he näin pilkata tiennee: /
Kusa se Jumal', johon luotit? / Jolt' avun heillens' toivotit? /
Ah, nous' Herra! kosta heidän pilkkaus'.

7. Ann' huokauksem' etees tulla, / Korjaa meit' kuolevaisii lapsiis, /
Joita pyytään surman ala, / Holho käsivarrellas ratki, /
Emme turvaa toista tienne, / Jumal', sinä meill' turva lienet, /
Sinä Lunastajam' olet.

8. Pilkat pilkkaajillen maksa, / Joill' sinua pilkanneet ovat. /
Hädäs' meitä aina auta, / Me olem' kansas oma. /
Auks' huudam' sinua, päälles luotam': / Kosk' meill' apu sinult' suodaan, /
Niin julistam' kiitokses ijät.

67 (Psalmi 82.)

1. Jumal' seisoo jumalain seas' / Ja puhuu sanoill' näillä /
Niille, jotk' hän asetti siaans' / Tuomariksi maan päällä: /
Kuink' kauvan te niin tahdotta / Väärin tuomit' ja hallita? /
Ja niitä hyviä kadottaa, / Pahoi vääryydes' avittaa?

2. Sen köyhän asian pois heitätt', / Jota teidän tulis' auttaa, /
Hänen oikiutens' myös peitätt' / Väärän tuomion kautta. /
Orpolasten myös hyvyyttä / Pyydätt' teidän alann' vääryydell': /
Niit' lain edest' pois lykittä, / Joit' teidän tulis' lepytell'.

3. Vaivaisill' oikius antakaat! / Armahtakaat köyhäin päälle, /
Sorttuu ja raadollist' auttakaat, / Jota vihataan siell' ja täällä. /
Vaan ettei he ketään tottele, / Pimeys heidän käsitt' pikaisest', /
Pahuus myös maan vastaan ottelee, / Ja siirtää pojes siastans'.

4. Minä tein teitä jumaliks', / Ja saatin kunniaan suureen, /
Kutsuin ylimäisen myös pojiks', / Ja asetin istumaan juureen: /
Mut minä jällens' alas kukistan / Teitä oikiuden istuimest', /
Ja kaikell' maakunnall' julistan, / Ett' minä teitä vihaan hirmuisest'.

5. Kuin muutkin ihmiset te kuolett', / Mut koirain tavall' hukutt', /
Pirult' voitetuks' myös tulett', / Ja kuoleman ala nukutt'. /
O Herra! nouse ja kerkii / Kaikill' oikiutta saattamaan; /
Sill' sinä saat maakunnat perii, / Siis tule meit' pian auttamaan.

68 (Psalmi 84. ; sävel n:o 106)

1. O kuinka ihanat / Asuinsias ovat, / Sä herrain Herra suuri, /
Siell' sielun ruokit juuri / Sun pyhän sanas makeull', /
Jost' kiitän sinua riemull'.

2. Mun sielun' halajaa / Sinn' mennä ainijan: / Siell' löydän lohdutuksen /
Ja vaivois' virvotuksen: / Mun sielun', ruumiin Herras' / Iloitsee monin kerran.

3. Kuin pienet lintuiset / Kyll' kiiruust' rientävät / Taas poikains' tykö pesään, /
Jonk' tehneet ovat vesaan: / Niin sielun' alttaris tykö / Ain' halaa, Jumal', pyynnös'.

4. Siell' saa, o Jesuinen! / Tykönäs sieluisen' / Ain' autuaas' levos' olla /
Ja veisat' kuninkaalle / Kyll' kiitosvirren heliän, / Ja tahtos jälkeen elää.

5. O kuinka autuaat / Ne on, kuin asuvat / Huoneesas, tahtoin kiittää /
Sun hyvyyttäs, ja liittää / Toivons' sun sanas päälle, / Kuin avun tuottaa heille.

6. Kanss' ovat autuaat, / Jotk' alat' katsovat / Pääll' Herran hyvän turvall', /
Ja vaeltavat kunniall', / Kanss' toivon ristins' kantaa, / Odottain avun antoo.

7. Vaikk' surun pikarist' / Saa karvaast' niell' välist', /
Usein itkee ja huokaa, / Ett' kyynelet on ruokan': /
Heill' kuitenk' elämän lähteest' / Lohdutus vuotaa runsaast'.

8. Niin myös opettajans' / Näkevät iloisans' / Lain Herran seuratuksi, /
Ja sodan voitetuksi. / Jost' pahuus suunsa tukkee, / Ja autuus kansall' kulkee.

9. Ah Herra Zebaoth! / Rukouksen' korviis ot', / Levitköön valtakuntas, /
Saatan' paetkoon kauvas; / Suo jäsenes mun olla / Ja autuaast' täältä kuolla.

10. Yks' päivä parempi / Huoneesa Herrani, / Kuin kaikk' mailman ilo, /
Kuin nopiast' pojes kimmoo; / Mä oven vartiana / Sull' tahtoisin oll' aina.

11. Mull' aurink' vilusa, / Ja vielä sodasa / Sä olet kilpi vahva, /
Jonk' päälle luottaa mahdan; / Sä minull' kunnian kannat / Ja autuaan lopun annat. Amen.

69 (Psalmi 85. )

1. Herra, kuin armollinen olit / Usein sinun maakuntaas kohtaan, /
Ja Jakobist' kuin vangiks tulit, / Lunastit heitä jällens' johtain: /
Kansas synnit anteeksi annoit, / Heidän pahat tekons' peitit, /
Ja leppyä vihastas vannoit, / Vihas julmuuden pois heitit, /
Koskas parannukseen meit' vedit.

2. Jumal', pois käännä vihas meist', / Meidän Vapahtajam' meitä lohdut'. /
Vihastuks' päällem' ijankaikkisest'? / Suvust' sukuhun vihata tahdot? /
Etkös meit' jällens' virvota? / Ett' kansas sinus' sais' iloita. /
Meill' armos, Herra, osota, / Täsä tuskas' nyt meitä auta, /
Meidän murheem' meist' pois ota.

3. O joskan kuulla kuitenk' saisin, / Mitä pyhä Jumala puhuu /
Rauhan hänen puheens' lupasi / Kansallens', jota näin tukee. /
Pyhiäns' hän holhoo kyllän, / Ettei he tyhmyyteen tulisi, /
Eik' epäilisi hänest' ollenk' / Ja kärsimättömät olisi, /
Jost Jumalall' laitos tulis' sitt'.

4. Niiden tykön' on hänen apuns , / Kuin häntä pelkäävät ainijan: /
Ett' kunnia meidän maallam' asuis', / Ja kaikk' hyvin kävis' ijan, /
Ett' laupius ja totuus täsä / Keskenäns' toistans' kohtaisit, /
Vanhurskaus ja rauha läsnä / Toinen toisens' suuta annaisit, /
Jost' kukin ilon sitte saisi.

5. Totuus myös maast' vesoivan näkyis', / Hurskaus itsens' taivaast' alas annais'. /
Näin meillen Herra hyvin tekis', / Meidän maam' hedelmän kannais'. /
Näit', Herra, meill' anna armostas, / Unhot' syntim', armahd' päällem', /
Huojenn' hätäm', lepy vihastas, / Anna anomisem', aut' meitä täällä: /
Sitt' kiitäm' sinua suull', sydämellä.

70 (Psalmi 86) kuuntelulinkki

1.
Tänn', Herra, korvas kallista, /
Puoleen' sinuas käännä, /
Apus kanss' älä kaukana /
Ole, vaan auksen' riennä! /
Sill' olen köyhä vaivainen, /
Sinuhun kuitenk' turvannen; /
Mun sielun' kätke aina.

2.
O Herra, ole laupias! /
Sill' joka päivä huudan: /
Sun auta ain' palveljatas, /
Ja suuri lievit' tuskan'. /
Mun anna nähdä ilo suur'; /
Sill' minä ikävöitsen juur' /
Sun perääs sydämestän'.

3.
Sill' sinä olet armias /
Kaikill' auks' huutaville, /
Kuule mua, kosk' olen vaivas', /
Etten jäis synnin tielle; /
Sill' synnin palkka rangaistus /
Ompi, vaan nöyrä rukous /
Ei sinult' hyljätt' liene.

4.
Ei ole sinun vertaistas /
Epäjumalten joukos', /
Eik' löytä kusaan kaltaistas /
Töis' suurisa ja neuvos': /
Ei estää taida yksikään, /
Taivaas' enää kuin maasakaan /
Niit', kuin sä tehdä tahdot.

5.
Siis kaikki kansat rukoillen /
Sull' nöyräst' kiitost' tuokoon, /
Osota ties myös minullen, /
Siin' mielen' kiinni olkoon, /
Ett' suurta nimees pelkäisin /
Ja totuudesas pysyisin, /
Jos' vahvan levon löydän.

6.
Siis sinull', Herra Jumala, /
Mä kiitost' veisata tahdon, /
Ei mikään vaara kamala /
Mua peljät', koska tarjon' /
Mull' ompi sinun hyvyytes; /
Sill' sinä tuotit mun edes /
Syvimmäst' helvetistä.

7.
Mun päällen' korjat karkaavat /
Ja sieluan' väijyilevät, /
He ylpiäst' perki puhuvat, /
Sun, Herra, unhottavat: /
Vaan sinä olet laupias, /
Kärsivä ja vihaan hidas, /
Sangen hyvä ja vaka.

8.
Siis käännä sinus puoleeni, /
Vahvista palveljatas, /
Ett' minun vihamieheni /
Näkisit sinun valtas, /
Ett's pyörit aina apunan' /
Ja tuskis' lohduttajanan', /
Jost' vihan suopa häpee.

71 (Psalmi 90.)

1. O Herra Jumala taivaast'! / Olet sinä hädäs' ja vaivas' /
Meill' turva ijäinen ollen. / Ennen kuin vuoret ja maa oli /
Ja mailma luoduksi tuli, / Sinä, Jumal', ijankaikkisest' olet. /
Suuren surun ja vaivan perään, / Lasket ihmiset kuoleman erään, /
Sanot: asemiin tulkaat jälleen, / Te ihmisten lapset ollen.

2. Tuhat ajastaikaa on kädesäs, / Kuin eilinen päivä edesäs, /
Kuin yön vartius pois astuu: / Kuin kosket vuotavat, heit' lasket, /
He ovat kuin yks' uni äskein; / Kuin ruoho kohta lakastuu, /
Joka varhain kyll' kukoistuu, / Nopiast' ehtoon' pois surkastuu, /
Niitetään, kuivaa, pois katoo: / Niin ihminen hajoo ja pois jakoo.

3. Sen saattavat syntim' julmat, / Ett's päällem' vihastut, Jumal'! /
Jost' me hukum' näin nuriast'; / Sinun hirmuisuutes tekee tain, /
Ett' äkilt' täält' temmataan näin, / Kuoleman kivull' surkiast'. /
Sill' pahat työm' etees tulee, / Tuntemattomat syntim' suljet /
Valkiutehen kasvois etehen, / Joit' ei peitettää taita todell'.

4. Täst' meidän ikäm' lyhy on, / Elom' äkist' kuluva on, /
Sinun suuren vihas tähden. / Vuotem' pikemmin loppuvat, /
Kuin joku jaaritus hukkuva, / Kuink' enää kestää mahdam'? /
On elinaikam' seitsemänkymment' vuott', / Enin kahdeksan kymment' suot', /
Sekin paras tuska, suru suur', / Kuin leten sekin kiiruhtaa juur'.

5. Mutta kuka sen nyt uskonee, / Ettäs tuik' tuimast' vihastunet /
Syntein tähden meidän päällem'? / Ken vihas vastaan vapisenee? /
Ken hirmuisuuttas peljännee? / Ken pyytänee siitä päästä? /
Herra, opeta meit' ajattelemaan, / Ett' meidän pitää kuoleman, /
Jost' ymmärtäväiseks' tulisim', / Sitt' sydämell' vahvall' ain' olisim'.

6. Herra, käännä sinuas puoleem', / Palvelias me kuitenk' olem', /
Armahda vaivaisuuttam', / Täytä meit' pian armollas, /
Ett' eläisäm' iloitsem' avullas, / Huojenna surkiuttam', /
Ett's meit' kauvan vaivannut olet, / Jotk' onnettomuutt' kärsineet olem', /
Meit' iloll' ilahut' täällä: / Niin sinua kiitäm' ijät' jälleen.

7. Armos osota palveljoilles, / Sinun kunnias heidän lapsillens', /
Sen jälkeen sydän meis' palaa: / Herra Jumal' meill' leppyis' olkoon, /
Apuns' kanss' tyköm' aina tulkoon, / Kaikin tätä anom' ja halaam': /
Kättem' työt Herra täyttäköön, / Ne meidän kanssam' päättäköön /
Kaikk' hyvin, sielun, ruumiin puolest': / Niin aina kiitäm' sua sen edest'.

72 (Psalmi 91.)

1. Joka Korkeimman turvis' istuu, / Itsens' hänen huomaans antaa, /
Ja Kaikkivaltiaan varjos' asuu, / Hänen tyköns' toivons' kantaa, /
Se sanoo Herrall': sinä minun turvan', / Minun Jumalan', minun linnan', /
Jonka päälle aina uskallan, / Hän väkeväst' minua pelastaa /
Käsittäjän pahast' paulasta, / Alt' raatelevan ruton vallan.

2. Sulillans' on sinull' vahvan' varjon' / Vastaan vihollistes vainoo, /
Sinun suojas hänen siipeins' all' on, / Rohvais' sinuas, älä ole kaino. /
Herran sanan vahva vakuus, / Joll' lujast' lupas' tulla apuus, /
On keihäs, kilpi, tukiturva, / Kuin laimill' ei anna sinua; /
Vaan vaarast' vissist' auttaa, / Jos lujast' siihen sinuas turvaat.

3. Yön kauhian kauhistukset julmat / Peljättämän ei sinua pidä. /
Päiväll' lentäväiset nuolet tuimat / Ei sinuhun osata tiedä: /
Eik' tartu tauti, kuin pimeis' ryhtyy, / Eik' rutto, kuin puolipäivän' ryöppyy; /
Vaikk' tuhannen sivuus kaatuis', / Kymmenen tuhatt' oikiall' kurill' /
Silmäis nähden nukistuis' surill': / Ei kuitenkaan sinuun sattuis'.

4. Sinä silmilläs iloas katsot, / Kuink' pahat palkkans' saavat. /
Se Ylimmäinen on sinun toivos, / Ei satu vahingon haavat; /
Its' Herra hurskas on tukiturvas, / Kuin visust' sua varjelee vaaras'. /
Ei mitään pahuutt' sinua kohtaa / Jumalan armost' ja väest': /
Ei vitsaus mikään majaas lähest', / Ratk' rauhas' saat olla totta.

5. Sinust' Herra on enkeleill' käskyns' antan', / Kätkemään sinua joka hetkes'; /
He palveluksens' visust' päättäin, / Vartioivat sinua virkas retkis', /
Ja käsisäns' sinua kantavat, / Jalkaas ettes ole loukkaava, /
Vaikk's käysit jalopeuran pääll' julman, / Myrkkyisen myös kyykärmeen, /
Eip' vahingoitse myrkky, lohikärme; / Sill' its' sinust' näin sanoo Jumal':

6. Ett' hän minua halas' ja ikävöits', / Hänen minä hädäst' päästän. /
Hän tuntee minun nimen' pyynnös', / Varjelen häntä ja säästän: /
Hän auks' huutaa minua, hänt' kuultelen, / Hänen tykönäns' tuskas' olen, /
Hänen pian pois temmaan sielt', / Kunnian viimein saatan hänell', /
Ravitsen hänt' pitkäll' ijäll', / Hänt' autuuteen korjaan täält'.

73 (Psalmi 92. ; sävel N:o 197)

1. Ratk' kallis, hyvä asia / On kiittää Herraa taivahan, /
Kuin meidän rakas Isäm' on, / Ja meill' on kaikkee hyvää suon'.

2. Me harpuill', huiluill' mahdamme / Niin kiittää kuin me taidamme, /
Tääll' hänen armoons' avarat', / Ain' ehtoin, aamuin lakkaamat'.

3. Siis veisat' kaikell' väellä / Mä kiitost' Herrall' hyvälle /
Nyt tahdon tähden hyvyytens', / Ja tunnustaa sen syvyyden.

4. Ei tätä tyhmä ymmärrä, / Vaan sanoo ilman järjetä: /
Kaikk' tulee tapaturmaisest': / Niin elää aina syntisest'.

5. Kyll' kukoistuvat ylpiät / Ja mieltäns' myöten juurtuvat, /
On kuitenk' loppu julma heill', / Ja kauhia kaikill' ajatell'.

6. Mut sinä, Herra, hallitset, / Kaikk' väkevimmäst' vallitset, /
Sun vihollises hukkua / Kyll' täytyy, eik' sill' kuulua.

7. Ah katso! kuinka yletään / Mun sarven' kunniall' suurella. /
Saa ilons' nähdä silmäni, / Pääll' minun vihansuovani.

8. Tääll' hurskas on kuin palmupuu, / Ain' syksyin, keväin hedelmän tuo, /
Niin kasvaa myös kuin sedripuu, / Kuin Libanonis' kukoistuu.

9. Kuin istutetut seisovat, / Ja Herran huonees' asuvat, /
Ain' kauniist' viherjöitsevät, / Viel' vanhan' hedelmöitsevät.

10. Ett' julistaa he mahtavat / Töit' Jumalan ja tietävät, /
Ett' hän on hurskas ainoa / Ja armoinen; häll' kunnia!

74 (Psalmi 95.)

1. Ain' veisatkaam' Herrall', / Meidän autuutem' turvall', /
Käykääm' myös kiitoksell' / Hänen eteens' ja psalmeill': /
Sill' Herra suur' Jumal' / Ylits' kaikkein jumalain, /
Kuningas suur' voimall', / Pääll' kaikkein kuninkain, / Yksinäns' herrain Herra.

2. Hänen kädesäns' on / Kaikki, mitä maasa on, / Vuorten kanss' kukkulat, /
Meri, maa omans' ovat: / Näit' kaikk' on hänen kätens' tehnyt, /
Valmistain päänäns'. / Tulkaat, kumartakaam', / Polvillem' langetkaam', /
Herran meidän Luojam' eteen.

3. Hän meidän Jumalam', / Häntä me aina kumarram', /
Me hänen kättens' lauma, / Elatuskansa oma. / Jos te tänäpän' /
Kuulett' hänen äänens', / Niin älkäät paaduttako sydäntänn', /
Kuin ajall' haikiuden / Korves' kiusaukses' tapaht'.

4. Siell' isänne mua kiusasit, / Minun työni nähdä sait. /
Kärsein tätä kansaa näin / Neljäkymment' ajastaik', /
Täll' kansall' sanoin näin: / Sydämell' hän eksyy ain', /
Eik' oppii minun teitän' tahton', / Joll' vihoisan' vannoin: /
Ett' ei pidä minun lepoon' käymän.

5. Kunnia olkoon Isäll', / Kiitos suuri kanss' Pojall', /
Pyhälle Hengell' myös, / Kuin meit' auttaa oikias' työs'. /
Kuin se ompi ollut / Alust' aina niin myös / Nyt, ja ijankaikkiselt' /
Niin ijankaikkisehen, / Yhdell' Jumalall' ainoall'.

75 (Psalmi 100) (koraali)

1. Koko mailm' iloit' mahtaa, / Kaikest' sielust', mielestäns', /
Herran tykö tulkaat kaukaa / Te, kuin olett' liitosans', / Iloll' edes astukaat, /
Herrall' kiitost' veisatkaat.

2. Hän on se, kuin meidän teki / Kansaksens' ja lampaiksens', /
Kosk' ne kadonneeksi näki, / Vapaht' omall' verelläns', /
Seisoo kanssam' vaivoisa, / Antaa ilon taivaasa.

3. Hänen porttiins' kiitoksella / Kaikki kansa kulkekaan, /
Kiittäin äänell' suloisella / Armons' edest' rakkahan: /
Hän on hyvä totisest', / Pitää uskon ijäisest'.

76 (Psalmi 103.)

1. Minun sielun', kiitä Herraa / Monin kerran, / Ylist' hänen nimeens' pyhää: /
Minun sielun', kiitä Herraa! / Älä unhota, / Mitä tehnyt on minull' hyvää, /
Ett' armostans', juur' kohdastans', / Minun parantaa, anteeks' antaa /
Minun syntin', vikan' ja nuhteen', / Rikoksen' ja myös muut puutteen'.

2. Hän hengen hädäst' aina päästää, / Kuolemast' estää, /
Armons' ylhäält' antaa minun saada: / Lahjans' lainaa, tavarall' täyttää. /
Kauniist' minua käyttää, / Hänen hyvyyttäns' kiittää mahdan: /
Tekee tuoreeks' minun ja nuoreks'. / Tuomion tuottaa, oikiun saattaa /
Kaikill', kuin kärsivät vääryyttä / Niiltä pahoilta paitsi syytä.

3. Moseksell' tiettäväks' tehnyt on / Tahtons', kuin hyvä on, /
Israelin kansall' käskyns': / Herra on haluisest' laupias, / Aivan armias, /
Kärsivä suurest' hyvyydestäns'; / Ei hän ijäks' riitel' liiaks', /
Vihaan hidas, eik' ijät' vihas', / Eik' synnei syyn jälkeen kosta, /
Eik' pahan työm' perään meille maksa.

4. Kuin taivas pääll' maan korotett' on, / Niin Herra antava on /
Armons' pelkääväistens' päälle. / Kuin kauvas lännest' siirtty on itä, /
Niin meist' pois pitää / Meidän pahat tekom' täällä. / Kuin isä lasta armahtaa, /
Niin Herra ikäns', armoi päänäns', / Armahtaa pelkääväisiäns', /
Jotka huutavat häntä auksens'.

5. Hän tietää meidän heikon menom', / Mikä meisä on, /
Olem' tomu, kuin pois raukee, / Kuin ruoho on eläisäns' ihminen, /
Kuin kukkainen, / Kosk' kukoistaa, kohta pois laukee; /
Kosk' tuuli tääll' puhaltaa pääll', / Ei kestä enää, eik' siaans' tienne: /
Niin äkilt' elom' menee, / Pettävä tääll' meidän ikäm' lienee.

6. Ijankaikkisest' ijankaikkiseen, / Hyväin ylitsen, / Herran armot ulottuvat: /
Hänen oikiutens' pysyy niin lasten lapsiin / Niill', kuin / Hänen liitosans' ovat, /
Ain' käskyt muistain, synnist' suistain. / Herra istuimens' on taivaas' tavoittan', /
Sanan kautt' valtakuntans' / Leviää ylitse kaikkein maakuntain.

7. Kiittäkäät Herraa te enkelit, / Väkevät kempit, / Kuin hänen käskyns' teette. /
Ett' hänen sanans 'ääni kuullaisiin, / Jost' kunnian saisi, /
Hänen sotaväkens' häntä kiittää. / Palveljat te, kuin hänen tahtons' teett', /
Kaikk' hänen työns', kaikis' paikois' myös, / Kiittäkäät kilvan Herraa: /
Minun sielun' kiittää hänt' monin kerran.

77 (VK 323)

1. Minun sielun', kiitä Herraa: / Ja hänen nimeens' ylistä, /
Sillä ett' hän monin kerran / Kunnians' Christityill' julistaa, /
Synnit anteeks' antaa aina, / Heikot hän tekee vahvaks', /
Armons' hän meille lainaa, / Kuolemast' saattaa vapaaks', /
Runsaast' hän meitä ravitsee, / Hengen voiman myös uudistaa, /
Oikeuden kaikille taritsee, / Viattomat nuhteist' puhdistaa.

2. Hän meille ilmoittaapi / Hyvän tahtons', tiens' ja neuvons'; /
Viel' sitte myös osottaapi / Armons', suosions' ja pyhät menons': /
Hänen vihans' pian loppuu, / Eik' ansion jälkeen rankaise meit', /
Laupiuteen äkist' myös tottuu, / Ja lohduttaa murheelliset. /
Kuin taivas on maan pääll' levitett', / Niin armoillans' meit' peittää: /
Kuin itä on lännest' eritett', / Niin hän synnit meist' pois heittää.

3. Kuin isä lapsians' armahtaa, / Heidän nuhteens' unhottaa pian, /
Niin Jumal' meitä puoleens' karvahtaa, / Jos me turvaam' häneen ijan. /
Hän tuntee meidän heikon luontom', / Ett' me olem' tehdyt tuhvast', /
Ja olem' verratut ruohoon, / Kuin hajaa ja kukoistaa puhtaast', /
Kosk' tuuli sen päälle puhelee, / Kohta se lakastuu; /
Niin ihminen äkist' myös puuttelee / Ja peräti pojes lahastuu.

4. Mutt' Herran armo on vahva / Niit' kohtaan, kuin hänt' pelkäävät /
Ja pysyvät hurskaan' aina, / Käskyns' jälkeen myös elävät, /
Taivaas' on hänen istuimens', / Ja hallitsee ijankaikkisest'. /
Te enkelit, hänen käskyläisens', / Kuin saarnaatte voimallisest', /
Teidän myös ylistämän pitää / Luotuiden kanss' Herraa, /
Minun sielun' myös aina kiittää / Jumalata monin kerran.

78 (Psalmi 110. V. k. N:o 260.)

1. Sanoi Herra, asuva taivaas', / Christuksell' minun Herrallen': /
Sinä olet Poikan' rakas, / Yhdenkaltainen, voimallinen: /
Istu minun oikiall' kädellen', / Siihen ast' ett' minä sinull' vetelen /
Vihamiehes astinlaudaks'.

2. Sinun valtas vitsan Sionist' / Herra tahtoo uloslähettää /
Sieltä myös sanas iloisest' / Mailman ääriin levittää: /
Kaikis' paikois' sinä hallitse, / Vihollistes keskell' vallitse, /
Että he pahuudest' lakkais'.

3. Koska sult' piinalla suurell' / Synnin pääll' valta on saatu, /
Niin kansas mielellä hyväll' / Pyhyydes' tykös kaatuu, /
Jolt' uhri sinull' vedetään, / Lapses myös kivutt' synnytetään: /
Niin kuin yksi aamukaste.

4. Herra myös valallans' vahvist', / Eik' kadu sitä millään ajall', /
Ett' hän sinun asetti papiks' / Melkisedekin tavall'. / Sinä myös ijät' niin pysyt, /
Sitä vanhaa uhrii älä kysy, / Se piinas kautt' pois lakkaa.

5. Sentähden moni myös vihastuu, / Ja riitelee usein vastaas; /
Mut sinä mahdat siit' ihastuu, / Ett' Herra on sinun kanssas: /
Suuret kuninkaat vihoisans', / Jotk' nauravat sinua pidoisans', /
Musertaa hän kohta rikki.

6. Hän tahtoo väkeväll' menoll' / Kaikki maakunnat tuomita, /
Eik' väärii salli oll' levoll', / Mut kuoppaan heitä sovittaa. /
Pirun joukkons' kanssa lyöpi, / Vallan hänelt' myös pois viepi; /
Eip' sitä yksikään estä.

7. Mutt' ennen pitää hänen kuoleman, / Ja lihasans' kärsimän vaivan, /
Kanssans' näin tuskast' suoriman, / Niin kuin oli puhuttu kauvan, /
Kolmanten' päivän' sitt' nouseman, / Ja ijankaikkisest' hallitseman, /
Niin kuin suur' valtias Herra.

8. Olkoon Jumalan taivaast' kiitos, / Kunnia ja voima alat'! /
Kuin piti kanssamme liittons', / Ja hädäst' meit' pois palatt': /
Hän itse meille niin vannoi, / Ja omall' suullans' myös sanoi: /
Kuka meit' vaivat' mahtaa?

79 (Psalmi 112. ; sävel n:o 181)

1. Autuas se kuin pelkää Herraa, / Hänen käskyns' halaa monin kerran, /
Sen siemen on väkevä maan pääll', / Herralt' myös hyväst' siunattu tääll'.

2. Huone hänell' hyvin katsott' on / Rikkaudell', kunniall', myös muutoin. /
Pimiäs' saa hän paistavan valon, / Kuin valistaa sydämen halun.

3. Hän hyvää tekee, mielisest' lainaa, / Oikein ja toimell' puhuu aina, /
Hän pysyy ain' ijäiseen muistoon, / Josta kaikill' kunnia kuuluva on.

4. Jumalan tykö turvans' panee, / Eik' pääll' karkaust' peljänne, /
Hän loppuun ast' pysyy vahvan', / Näkee vihollistens' häpiän saavan.

5. Mielelläns' omans' alttiiks' antaa, / Sen köyhill' kyll' tarjoks' kantaa, /
Hän siis tulee hurskautens' kanss', / Korkiall' korotetuks' kunnian kanss'.

6. Kuin jumalatoin sen näkevä on, / Sydämen kivust' pyörtyvä on, /
Kaikk' hänen himons' aivotukset / Pois katoovat asti perustukseen.

80 (Psalmi 113. ; sävel n:o 349)

1. Jos Herraa palvell' tahdot / Juur' jumalisesti, / Niin kiittää nimeäns' mahdat, /
Nyt ja ijäisesti. / Ain' idäst' länteen ast': / Se kiitos ihanast' /
Ann' hänell' hyväll' soida, / Armostans' avarast'.

2. Jos armoo, voimaa Herran, / Mun sielun', tutkit taas, /
Niins löydät joka kerran, / Ett' suur' on kunnians': / Kaikk' taivaan joukko tääll', /
Ja ne kuin on maan pääll', / Ei kunnians' ole verrat: / Se paljon korkeemp' viel'.

3. Ken jumalitten seas' / On Herran vertainen, / Kuin katsoo kaiket' kauvas /
Maan päällen alhaisen; / Kuin istuu korkiudell', / Eik' häpiäks' luje viel', /
Maan matoo hallit' vaivaist', / Voimallans' väkeväll'.

4. Vaikk' valtans' ompi lavia, / Ja korkee istuimens', / Niin katsoo armiaast' aivan /
Sen köyhän puolehen, / Kuin on mailmas' tääll' / Pois hyljätt' jokaiselt': /
Autuas, kuin alla vaivan / Ain' luottaa Herran pääll'.

5. Vaikk' täytyy maata monen / All' murheen pitkältä, / Ja kerjät' edes' oven, /
Syöd' leipää kyynelten, / Kanss' nälkää kärsiä, / Viel' pilkkaa, häpiää, /
Ja rukoill' nöyräst' sangen, / Täs' mailmas' häjysä.

6. Niin vihdoin nostaa hänen / Its' Jumal' tomusta, / Kanss' tekee suuren ihmeen, /
Pääns' loast' korottaa; / Ett' moni köyhä mies, / Kuin oll' on vaivas', työs', /
Sitt' joutuu kunniaan suureen, / Ylhäisten ystäväks'.

7. Näimp' Jumal' täyttää monta / Ynn' riistall', kunniall', / Viel' monta ylös nostaa /
Päämiesten joukkoon maall'; / Sen tekee kätensä / Juur' laupias, väkevä; /
Ehk' vaihees' viipyy, totta / On sanans' pysyvä.

8. Niin yksinäisen taitaa / Viel' lapsill' lahjoittaa; / Vaan ei tai virsi saata /
Kaikk' armoons' mainita. / Mun sielun' kuitenkin / On siitä iloinen, /
Ett' Herran armo vahva / On alat' ijäinen.

81 (Psalmi 116. ; sävel n:o 315; vastaava sävel VK 362)

1. O Herra! ilo suuri / Mull' on, ett's huutoni / Ain' kuulet armiaast' juuri, /
Mun rukoillesani.

2. Siis kuule nytkin huuton', / O Herra! laupiaast', / Sull' uhrin tehdä tahdon, /
Rukoillen sydämmest'.

3. Sill' minun kuollon paulat / Kyll' kovast' piiritit, / Ja helvetin julmat vaivat /
Juur' julmast' ahdistit.

4. Vaan koskan huusin Herraa, / Ett' auttais' sieluan', / Niin tuli samall' kerrall' /
Ja pelast' mun pian.

5. Sill' Jumal' on armoinen / Ja aivan laupias / Sill', kuin on katuvainen /
Ja häneen luottaa lujast'.

6. Hän taitaa pian ottaa / Meit' ulos tuskasta: / Hän haavoittaa ja auttaa /
Meit' armost' suuresta.

7. Sen minä tiedän kyllä, / Myös itse minustan': / Sill' Jumal' on mun päällen' /
Kanss' muistan' murheisan'.

8. Hän tuonest' sielun' päästi, / Ja silmän' kyyneleist', /
Kanss' lankemast' jalkan' esti, / Jost' kiitän hänt' ijäisest'.

9. Siis tahdon edes' Herran / Tääll' vaeltaa eläväin maas'; /
Kus' löydän armois verran? / Muut kaikk' mun hyljäs' taas.

10. Siis, Herra, kuinkan sulle / Kaikk' armos maksanen? /
Ei voimaa sitä mulla, / Ett' oikein elänen.

11. Mä iloll' vastaan otan / Sen kalkin, jonk's tuot mull', /
Sun nimeäs saarnaan kohta, / Kanss' kiitoksen annan sull'.

12. Ain' paivell' Herraa tahdon, / Kuin pääst' mun siteistä, /
Hän viell' mull' lahjoittakoon / Armons' ja Henkensä!

82 (Psalmi 117.)

1. Alleluja! / Iloll' lujall', / Te kansat kaikk' / Näin huutakaat ratk': /
Kiitett' Jumal' / Suurell' kunniall', / Joka aikoin, /
Sanans' suo meill' kaikkiin paikkoin.

2. Armost' sulast' / Autti meit' lujast', / Synnist', vihast' /
Kuolon kidast', / Pirun kädest', / Helvetin hädäst', / Kautt' Christuksen, /
Pyhän Poikans' Jesuksen.

3. On hyvyydest' näin / Meit' varjell' ain' / Pirun juonist', / Vahingoist' monist', /
Opist' vääräst', / Sielun vaarast', / Meill' totuuns' toi, /
Tykönäm' viell' olla sen soi.

4. Iloveisull', / Kiitoslaulull', / Talvell', kesäll', / Ylistys Isäll', /
Pojall' pyhäll', / Hengell' hyväll', / Kuin ollut on /
Alust', niin lakkaamat' kiitos olkoon!

83 (Psalmi 120. V. k. N:o 228.)

1. Kosk' murhe ja vaiva päällen' käy, / Herran tykö silloin huudan, /
Hän minua kyllä auttaa voi, / Niin ett' se kauvas kuullaan: /
Hän on se sama yksinäns', / Kuin sielun auttaa vaarast', /
Sen pahan huulen hyminäst' / Ja viekkaan kielen paulast'.

2. Mikä taitaa olla huonompi, / Kuin yksi viekas kieli, /
Kosk' hän pahois' juonis' ompi, / Ja vahinkot' saattaa mielii? /
Hän on niinkuin yhden väkevän / Terävä tulinen nuoli, / Vahinkot' valmis tekemään, /
Ja pitämään häijyi juonii.

3. Voi! ett' minun pitää oleman / Mailmas' niin häijyin vaiheell'; /
Kuin minua pyytävät kuolemaan, / Ja aina alas painell': / Minä elin aina sovinnoll', /
Tuimain ja kirrein keskell', / Kosk' minä heill' puhuin suosioll', /
Niin he minua pyydit estell'.

4. Mutt' Herran olkoon suuri kiitos, / Kuin minua alati auttaa /
Niiltä, kuin on siinä liitos', / Ett' saisit minua hautaan: /
Minä kiitän myös Herraa Christust', / Sekä myös Pyhää Henkee, /
Joka minua edes vie visust', / Ettei estää saa kenkään.

84 (Psalmi 121. ) (kuuntelulinkki)

1. Mun silmän', käten' nostan / Ain' ylös mäkihin, / Jost' avun tiedän saavan' /
Ja valon kaunihin; / Sill' Herra avun lainaa, / Kuin maan ja taivaan loi, /
Hän kuulee huuton' aina, / Ja suojell' kyllä voi.

2. Ei salli jalkan' horjuu, / Juur' valpas ompi hän; / Ei nuku eikä torku, /
Vaan pysyy tykönän'; / Mun armiaast' suojeleepi, / Ja tukee käteni: /
Öin, päivin varjeleepi, / Kanss' siunaa säätyni.

3. Pois minust' pahat poistaa, / Ja sielun' pelastaa, / Ain' armons' suo mull' loistaa, /
Kanss' päästää vaivasta; / Mun ulos-, sisäll'-käyntön / Hän tukee kädelläns': /
Ain' armons' kanss' on tykön' / Tyköns' turvaavittens'.

85 (Psalmi 124.)

1. Jos ei Herra auta meitä, / Kosk' viholliset sotivat kanssam', /
Ja takaperin lyö heitä, / Jotk' meitä pyytävät ansaan; /
Jos ei hän Israelii varjele, / Ja itse kansaans' suojele, /
Turha on kaikk' meidän tekom'.

2. Ihmisten juoni ja väki / Ei meitä peljättää mahda, /
Se kuin taivaat ja maan teki / Meitä heist' selittää taitaa: /
Koska he ovat pahall' juonell', / Silloin on Jumal' toisell' mielell', /
Kuin toimittaa kaikki hyvin.

3. He ovat kiukus' ja vimmas', / Ei voi meit' kärsiä tiellä: /
Aukovat myös heidän kitaans', / Ett' saisit meitä niellä. /
Kuin aallot meres' pauhaavat, / Niin he meidän vertam' janoovat; /
Jumal' taivaast' sitä nähköön!

4. Meitä he pakanaks' kutsuvat, / Jotk' ei Jumalast' mitään tiedä, /
Ja heitäns Christityks' kehuvat, / Joiden elo ja puhe on pyhä. /
O Herra! sinun nimes heitos', / Heidän koiruutens' on peitos', /
Kuink' kauvan sitä kärsit?

5. Se ompi myös heidän liittons', / Ett' käsittäisit meitä pauloins'. /
Olkoon Jumalan aina kiitos! / Ettei saaneet meitä vauloins'. /
Heidän nuoransa poikk' katkes', / Heidän verkkonsa myös ratkes', /
Ja me niin vallallens' pääsim'.

6. O Herra! sinä niitä lohduta, / Kuin ovat kiusaukses', /
Et tahdo myös sinustas luovuttaa, / Jotk' sinua huutavat auksens'. /
Sitä me usein luemme, / Ja itse aina tunnemme, / Ett' se on sangen tosi.

7. Vaikk' vihollinen vielä meitä / Kadehtii ja myös vainoo, /
En kuitenkaan toivoon' heitä, / Enk' ole hänen edesäns' kaino: /
Sill' se, kuin maan ja taivaan loi, / Auttaa meitä, kuin kyllä voi; /
Sen minä vahvasti uskon.

86 (Psalmi 127)

1. Jos ei Herra rakenna huonetta, / Ja ylöspidä sitä, / Talon menoi myös toimita, /
Ja kaikkii hyvin liitä, / Turhaan se muilt' ylös raketaan, /
Tyhjään kaluu yhteen haetaan, / Hukkaan myös työtä tehdään.

2. Ellei Herra kaupunkit' varjele, / Holho linnoi ja tornii, /
Ja töisäm' seas' karkele, / Itse myös liikuta sormii: / Jos hän ei valvo ylitsem', /
Turhaan juoksem' ja pyrisem', / Vartiat myös valvovat hukkaan.

3. Sen teette te myös kyllä turhaan, / Ett' alati murhees' elätt'; /
Unest' nousett' ylön varhain, / Ja hiljan käytte levät'; /
Syötte sitte leipänn' surun kanss', / Jonk' Herra antaa, maatesans', /
Omillen ystävillens'.

4. Lasten tähden te juokselett', / Ja suurta murhett' pidätt', /
Edestänn' muita pois syökselett', / Kaluu heillen kokoon pyydätt'; /
Lapset ovat Herran lahjat, / Kuin heillen tarpeet kyllä lainaa, /
Ja murheen heistä pitää.

5. Niinkuin sotamies kädesäns' / Tuntee vasamans' ja nuolens', /
Jotka hän vetääpi edes, / Niill' varjelee pääns' ja suolens': /
Niin nuoret Herra myös tuntee, / Jotk' hän silloin sotaan tunkee, /
Koska hän auttaa tahtoo.

6. Autuaat ovat, joiden viini / Senkaltaisii on täynnäns', /
Eip' yksikään heitä saa kiinni, / Eik' vihamies heit' häväis': /
Kosk' he puolestans' sotivat, / Päältäns' vihollisia otivat, /
Niin heidän myötä käypi.

87 (Vielä toisin. V. k. N:o 85.)

1. Ellei kartanoit' ja taloja / Jumal' ylöspidä aina, / Siunaust' joka vuos' jaota, /
Lahjojans' meille lainaa: / Jos ei hän talos' toimita, / Mitä siinä taitaan tarvita, /
Turhaan sitt' työtä tehdään.

2. Jos ei jumalisell' väelläns' / Jumal' hallitse maakuntii, /
Kaupunkeit' kaitse kädelläns', / Varjele valtakuntii, / Ellei its' anna armost' rauhaa, /
Turhaan herrain neuvo pauhaa, / Vartiat kaikk' valvovat hukkaan.

3. Te kuin pyritte ain' päivill', öill', / Sitt' surun kanss' syötte leipänn', /
Murheill', epäys-suruill', töill', / Pyydätt' tehdä rikkaaks' teitänn', /
Jumal' edeskatsoo omillens' / Tarpeet, ja antaa ylläisens', /
Jo kuin he makaavat parhain.

4. Lapsia Jumal' on teille suonut, / Joist' pidätte murhett' paljon; /
Jotk' Jumal' viisaast' on luonut, / Heit' viisaast' elättää tahtoo, /
Ja heill' elatuksen edeskatsoo, / Verhon, tarpeen antaa tahtoo: /
Nämät heill' jo valmiit lienee.

5. Niinkuin sotamies kädestäns' / Nuolens' ampuu kunk' tahtoo: /
Niin nuoria Jumal' ehdostans' / Ihmeisest' edeskatsoo; / Miehet, vaimot, vierailta mailt' /
Saattaa yhteen ihmeisell' laill', / Ilmei heit' hyväst' siunaa.

6. Autuas se, jolla on kyllä / Senkaltaist' nuorta väkee, / Ei hän häpiään taida tulla, /
Koska vihollisens' näkee: / Kun hän porteis' heit' puhuttelee, /
Oikiun edes' myös juttelee, / Asiasans' vahvan' pysyy.

7. Isää, Poikaa, Henkee Pyhää / Rukoilla hartaast' mahdam', /
Ett' sois' käden käyntöö hyvää / Taloin töis', kuit' tehdä taidam', /
Kanss' varjelis' valtakuntaam', / Rauhan antais' meidän maakuntaam', /
Meit' siipeins' ala suojais'.

88 (Psalmi 128.)

1. Autuas se kuin pelkää Herraa, / Ja hänen käskyns' aina seuraa; /
Kättes työ sinun elättää, / Ja onnen tykös vedättää.

2. Emänt' on sinull' uskollinen, / Kuin viinapuun oksa hedelmällinen, /
Lapses kuin öljypuun vesat, / Pöytäs ympärill' seisovat.

3. Katsos, kuin se mies siunataan / Ja kaikell' hyväll' lahjoitetaan, /
Kuin Herraa pelkääpi aina, / Hänen sanans' rintaans' myös painaa.

4. Minä sanon sinull' totuutta: / Sionist' Jumal' sinua lohduttaa, /
Antaa sinun nähdä ilopäivän, / Jerusalemin myös hyvin käyvän.

5. Näkevät myös sinun silmäs, / Ett' lapset sinull' lisääntyvät ilmeis', /
Jotka rauhas' sitt' saavat elää, / Israelin kanss' maan päällä.

89 (Psalmi 130.)

1. Sinun tykös, Herra, tulen / Ja huudan syväs' vaivas', / Avaa korvas, äänen' kuule, /
Älä minust' erkane kauvas; / Jos sinä syntii tutkistell' / Ja vääryydet tahdot lueskell'. /
Kuka voi sinun edesäs pysyy?

2. Jos me siis synnistäm' tahdom' / Vapaaks' ja puhtaaks' tulla; /
Siihen ei mahdu ansiom', / Saaman sen pitää muulla: / Jumal' suuren armons' kautta /
Tahtoo meitä niistä auttaa, / Häntä me tarvitsem' kaikki.

3. Sentähden työni unhotan, / Joka ei syntii peitä, / Ja Jumalast' turvan' otan, /
Toivon' myös hänehen heitän, / Hän alat' minua auttaapi, / Kuin hänen sanans' lupaa /
Joka on sangen tosi.

4. Jos hän vielä kiusaa meitä, / Ja avun kanssa viipyy, / Kuitenkin odotan häntä, /
Hänes' myös kiinni ripun. / Hän luullaan olevan hirmuinen, / Joka on sangen suloinen /
Ja valmis auttamaan kaikkii.

5. Vaikk' me olem' pahuutt' täynäns', / Ja aina synnis' eläm': /
Niin kuitenkin armoi päänäns' / Tahtoo hän varistaa päällem': /
Hän meitä synnist' päästääpi, / Ja riettaudest' peseepi: /
Olkoon hänen ainoan kiitos!

90 (sävel VK 268)

1. Hädäsän' huudan Herraa / Kaikesta sydämest', / Ah, auta tällä kerrall', /
Jesu, armollisest'; / Avaa sinun korvas vielä / Kuulemaan huutoan', /
Älä minult' apuus kiellä / Murheis' ja tuskisan'.

2. Jos oikiun jälkeen synnit / Tahtoisit tuomita, / Niin hukkuisim' kaikk' tyyni, /
Enk' vois' mitään vastata; / Mutt' sinä armost' rikas, / Hidas olet vihaan /
Sille, kuin tuntee vikans' / Ja rientää katumaan.

3. Kaiken minun turvan' panen, / O Herra! sanas pääll': / Siitä ain' avun saanen, /
Ehk' kuinka kävis tääll'./ Sielun' ain' Herraa toivoo, / Ja häntä odottaa, /
Kuin vartia yöllä valvoo / Ja päivää toivottaa.

4. Israel', lujast' luota / Ain' Herran hyvyyteen, / Hän sinull' avun tuottaa, /
Ja auttaa autuuteen; / Hän synnit anteeks' antaa, / Suuresta armosta, /
Israelill' avun kantaa, / Ja tuskist' pelastaa.

91 (Psalmi 133.)

1. Ynnä yksi yhteys, / Keskinäinen rakkaus, / Välill' veijesten elon: /
Ynnä yhdes' asua, / Ilman yhtään hasua, / Veljekset omall' ehdoll', /
Ihanamp' on mielist' iloo, / Suloisemp' suotuist' eloo, /
Kaikkein kalleint' kaluu jaloo / Ja parast' mailman menoo.

2. Kemppi kyläisten keskell', / Talois' tai kaunis äsken, /
Juur' paras parikunnas'; / Hyvä hän hallitukses', / Hyvä oikias' opetukses', /
Siin' Herran seurakunnas'; / Täll' talot hyvin hallitaan, / Valtakunnat vallitaan, /
Seurakuntaa edesseisotaan, / Hyvin kaikk' edeskatsotaan.

3. Paramp' balsamit' parast', / Öljyvoidetta hajavaist', / Sep' on Herran Hengen voide: /
Hyötyisemp' ajaist' nestett', / Kalliimp' kanss' kesäist' kastett', /
Kuin maan tuoreeks' tehdä voipi; / Kust' kukkaiset kukoistuvat, /
Metsät myös ihastuvat, / Laihot kaikk' leitsottavat, / Hedelmät kanss' kiiruhtavat.

4. Siinä Jumal' siunauksens', / Menestyksen lupauksens' / Lupas' ja käski pysyy: /
Rauhallisii rakastaa, / Lapsiksens' lausuu tästä, / Suo maan perintöt' kysyy. /
Työt menestyväiset ovat, / Kaikk' menot toimehen tuovat, / Suosioisten sovinnot, /
Yksimielisten olennot.

5. Rauha rakentaa rauhan, / Varjeluksen vahvan pauhaa: / Suotuis' elo yhteinen, /
Seurakunnan suosio, / Oikian opin yhteys / Aina auttaa autuuteen. /
Itse näin Jumal' lupas' sen: / Elon alinomaisen, / Ynn' ilon ihanaisen, /
Saada yksimielisten.

6. Eripuraisuudet tuovat / Torat, tappelukset, riidat, / Taloin häijyt hävitykset, /
Saattain sodat, kapinat kaikk', / Rauhattoman menon ratk', / Valtakuntain kukistukset; /
Opis' pahan pahennuksen, / Oikialt' tielt' erhetyksen, / Sielun kanss' kadotuksen; /
Jost' Jumal' suokoon varjeluksen.

92 (Psalmi 137. V. k. N:o 210.)

1. Juur' virtais vieres', Babylon, / Me suurell' surull' istuim': /
Koska mieleem' muistui Sion, / Vuodatim' kyyneleit' parkuin, /
Ja ripustim' karvaall' mielell' / Kanteleem', jotk' hyvät lienee, /
Ratk' pajustohon paksuun, / Kuin on siinä vieraasa maas', /
Josa me pilkasa pahas' / Pidettiin vaivaisna valjun'.

2. Olim' siell' vankina kauvan, / Ain' kärseim' suruu sitkiät': /
Käskit meidän pahat pauhain, / Iloita itkusam' ilkiät: / Näin hävyttömät häkytit, /
Virttä meilt' iloista pyysit, / Mielikarvaudeks' huuten: / Veisatkaat nyt veisu kaunis, /
Joka on tehty Sionis', / Ja kyll' kumajais' kuulten.

3. Näin suures' surus' täll' kerrall', / Taidammek' iloita täällä, /
Iloisest' veisata Herrall' / Virttä vieraalla maalla? /
Jerusalem, jos minä sinun maas / Unhotan, mahtaa Herra taas /
Unhottaa oikian käten': / Jos en aina Sionita muist', /
Kielen' sitt' kipeist' kivuist' / Tarttukoon suuni lakeen.

4. Alinomaa jos en ylist' / Jerusalemii pyhää, / Viel' väsynynn' murheist' syvist', /
Toivota hänell' hyvää: / Jerusalemin päivänä, / Muist', Herra, Edomill' tämä, /
Kuin tuimast' huutaa taisi: / Lyö, lyö maahan, joudu häijyis', /
Ett' perustuksenkin täytyis' / Kääntyy ylösalaisin.

5. Sinull' siis, hävytöin Babel, / Eik' Herra muistane jällens'? /
Kostain pilkkas kovall' kädell', / Ja saattain vaivaa päälles. /
Autuas on, joka sinun juones / Oman oves eteen tuonee, / Ja sillä mitall' hyvin mittaa, /
Kuins meille mitann' lienet: / Autuas sinun lapses pienet / Armottomast' paiskaa kiviin.

93 (Psalmi 139. ; sävel N:o 10)

1. Herra, sinä minun tutkii tiennet, / Tunnet minun, tiedät kaikk' pienetk', /
Joko istun, nousen, makaan, / Näet kaikk' tyynni, edest' takaa, /
Taampat ajatuksen' tiedät, / Joka taholt' minun ympärs' kierrät.

2. Ei ole sanaakaan kieleni pääll', / Jotes kohta tiedä tääll', /
Mitk' edell', jälkeen minull' tapahtuu, / Se toimituksellas johtuu, /
Kätespä ain' päälläni makaa, / Paits' tahdottas ei minull' mitään tapahd'.

3. Tämä tieto minull' tarpeellinen, / Ja on ylön ihmeellinen, /
Sangen kanss' korkia, kallis, hyvä, / Ylits' käy ymmärryst' syvää; /
Tietoos, taitoos, tekoos, ihmeitäs / Tunnustan, ei voi käsittää täs'.

4. Kunka sinun Hengestäs menen? / Kunka kasvoistas pakenen? /
Jos ylös taivaas' astuisin minä, / Siellä edesän' olet sinä; /
Ehk' hamaan helvettiin tulisin, / Sielläkin minun edesän' olisit.

5. Jos aamuruskon siivet minull' käärin, / Äärimäisiin meren ääriin /
Minä lentäisin, ja asuisin siell', / Kätes minun sinne veis' viel'; /
Sinun oikia kätes kaikk' täyttää, / Jot' ei taita välttää, se minun peittää.

6. Jos sanon: pimeys peittää minua muoll', / Niin yön täytyy valkiun' minull' oll', /
Sinun edesäs ei paksuin pimeys / Ole pimeys, vaan valkius; /
Yö valaisee, kuin päivä valvain, / Pimeys paistaa, kuin valkius valkiain.

7. Vallasas on minun munaskuun', / Halun', himon', myös menon' muut, /
Äitin' kohdus' minun ympärs peitit, / Vahvan varjelukses näytit. /
Kiitän sen edest' sinua toden, / Ett' ihmeellisest' tehty olen.

8. Ihmeelliset, Herra, ovat työs, / Sen nähdä taidan, tiedän myös: /
Ei minun luun' olleet salatut sinult', / Kosk' olin äitini kohtuun' tull', /
Siin' salaises' tehty ollu, / Kosk' alhaall' maas' olin luotu.

9. Mun valmistamattoman olon' / Näki silmäs, ennen kuins minun loit: /
Luut, suonet, joka jäsen, ikäpäivätk' kaikk', / Kuin minull' oleman piti ratk', /
Ennen kuin ne edes tulit, / Jo sinun kirjaas kirjoitett' olin.

10. Jumal', kuink' kalliit minull' ovat / Ajatukses, ihmees luomat! /
Kuink' lukematoin näiden luku suur'! / En vois', vaikk' lukisin niit' juur', /
Ne saman lukun' ylits' voittaa, / Ain' sinun töitäs tutkin totta.

11. Joskas, Jumal', tuimat tappaisit, / Verikoirat minust' pois ajaisit; /
He pilkkaavat sinua, ylpiät ovat, / Paits' syytä sinua vihaavat. /
Täydell' vihall' heitä vihaan, / Jost' jällens' minua vihaavat ijan.

12. Tutki siis minua, Jumala, /Koettel' sydämen' pohjasa, /
Kiusaa minua käskyilläs, tutki / Ajatuksen', menon' muutkin, /
Jos tien pahan päällä lienen, / Sinä autuun tielle minua viene.

13. Ain' ylistäin sinua kiittelen, / Ett's siipeis all' minun suojelet, /
Minun luonut, tehnyt, holhon', kainnut, / Kuin olet juur' parhain tainnut: /
Tai tieto tykös turvan saattaa, / Sydämen synnist' pois palattaa.

94 (Psalmi 143; sävel n:o 259)

1. Ah Jumalan'! / Rienn' auttamaan! /Sielun' on kahleis' ahtais', / Ann' armos tääll', /
Äl' apuus' kiell', / Jonk' totuutes mull' lupas'.

2. Kuul' minua / Ja lohduta, / Ett' armon armost' löydän. / Ah! lepy mull', /
Äl' oikeull' / Käy palvelias kanss' köyhän.

3. Ei löytä tääll' / Maan kaiken pääll', / Kuin olis' hurskas, vaka: /
Siis tiedän myös, / Ett' oikiast' syyst' / Rangaistus päällän' makaa.

4. Mun vainoojan' / Juur' ankaran / Mun päällen' pilkan saattaa, /
Niin julmast' tääll' / Mua vainoo viell', / Ett' ruumiin' runnell' mahtaa.

5. Mua vaivaapi, / Kanss' painaapi, / Kuin kuolleet kuoppaan pimiään, /
Jost' kulutett' / Ja ahdistett' / Kanss' murheell' täytett' henken'.

6. Mä muistelen / Mun mielesän' / Ain' aikoi entisitä, / Sun ihmetyös /
On muistos' myös, / Ett' levon saisin siitä.

7. Mun kämmenen / Nyt levitän / Sun puolees, sielun' anoo / Sult' lohdutust' /
Ja virvotust', / Kuin karkee maa vett' janoo.

8. Mun voiman' kaikk' / On heikko ratk', / Mult' kasvos älä peitä, / Muutoin olen /
Senkaltainen, / Kuin tuoni hautaan heittää.

9. Suo Jumalan'! / Mun varahin / Juur' armos autuaast' kuulla, / Pääll' ainoan /
Sun turvaan ain', / Suo siipeis all' mun tulla.

10. Mull' osota / Tie oikia, / Jot' myöden käydä taidan, / Sun perääs ain' /
Mä halajan, / Aut' ett' sull' kelvat' mahdan.

11. Aut' minua / Nyt armostas / Mun vihollisten' vainost'; / Sill' turvannen /
Ja luottanen / Ain' päälles kaikis' vaivois'.

12. Mua neuvo viel' / Sun käskyis tiell', / Mun sielun' tahtos tehköön: /
Sun Henkes ain' / Sä minull' lain', / Hän tasaist' tiet' mua vieköön.

13. Ah! lohduta, / Mua virvoita / Jesuksen nimen tähden! / Mun sielun' vie /
Pois hädästä, / Siit' kiitoksen sull' tuonen.

14. Mun Jumalan'! / Kaikk' vainoojan' / Sä lyö, mull' hyvyytt' näytä, /
Niit' kadot' taas, / Jotk' palveliaas / Vihaa; mua iloll' täytä.

95 (Psalmi 145; sävel n:o 224)

1. Ylistän sinun nimeäs, / O minun Jumalani, / Ja suullani sun ihmeitäs /
Kunnioitan, Kuninkaani; / Siihen sä taitoo minull' suo, / Ja armostas ain' apuu tuo, /
Sä armon, avun alku.

2. Suuri ja ylistettävä / Sä olet, minun Herran'! / Voimallinen ja väkevä, /
Kuin tutaan monen kerran, / Kosk' käsialaas katsellaan, / Ja taiten tarkast' tutkitaan, /
Ehk' ovat epäluvut.

3. Sun armostas mä puhelen /Ja suurest' kunniastas, / Sun voimastas myös juttelen, /
Mainitsen viisauttas; / Lapsiltam' sinun hyvyytes, / Ja lasten lapsilt' vakuutes /
Julistettaman pitää.

4. Mailma mahtaa mainita / Sun armoos avarata, / Hyvyyttäs julki julistaa, /
Jot' mitata ei taita; / Sä, Herra, aivan armias, / Hidas vihaan ja laupias, /
Suloinen ystävilles.

5. Sun valtakuntas vahva on, / Se pysyy ijät' aina: / Sun voimas myös puuttumatoin /
Sen oikiat' tuntoo lainaa! / Sä korjaat kauniist' kaatuneit', /
Vahvistat vahvast' vaipuneit', / Jotk' turvaavat sun tykös.

6. Sä runsaast' ratki ravitset / Elävät einehellä, / Ja tarpeet kaikki taritset /
Suurella hyvyydellä; / Sä avaat kätes armiaan, / Ja täytät luodut ainijan /
Suloisell' suosiollas.

7. Rakastavitas rakastat, / Lähestyt pelkäävitäs, / Ja vaikkas vaihees' kuritat, /
Et kuolet' kuitenk' heitä: / Sä hurskaan huudon huomaitset, / Pahain parist' pelastelet, /
Hävität häijyt kaikki.

8. Vanhurskas, vaka Jumala, / Sä olet sinun teisäs, / Ei sinus' vääryytt' kavalaa, /
Vaan pyhä olet töisäs: / Siis kielen' kilvan kiittäkään, /
Luotuin kanss' ynn' ylistäkään / Sun pyhää nimees aina.

96 (Psalmi 146. V. k. N:o 85.)

1. Suun', sydämen', sielun' kiittäkään / Herraa hädäs' auttajat' aina. /
Päämiesten pääll' turvataan turhaan, / Ne herrat ei auttaa tainne, /
Its' ovat avuttomat ihmiset, / Synniset, sairaat, kuolevaiset, /
Joiden apu turhaan raukee.

2. Ei niin korkiaa kuningast' ole, / Eik' ihmist' yhtään niin jaloo, /
Kuin ei henkeens' ylönann' ja kuole, / Mullaks', tuhaks', tomuks' tule. /
Kaikkein täält' täytyy kulkee pois, / Heidän juonens' joutuu tyhjään myös, /
Kanss' kaikk' aivoituksens' hukkaan.

3. Autuas Jumalaan itsens' luottaa, / Hänt' auksens' huutaa aina, /
Hän apun' on hänell' hädäs' totta, / Lohdutuksen sydämeen painaa; /
Hänt' ei kenkään voi kadottaa, / Its' Jumal' hänt' turviins' ottaa, /
Hänt' holhoo, varjelee visust'.

4. Herran voima on puuttumatoin, / Kuin auttaa ain' suuttaa, saattaa, /
Taivaan, maan, meren kaikk', kuin niis' on, / Herran käsi tehnyt on kaikki, /
Herran lupaus luja lienee, / Ei ketään pettää se tienne, /
Vahvast' uskovaisians' auttaa.

5. Vaikkas väkivaltaa kärsinet, / Herran perään odot' ja toivo, /
Hän puolestas puhuu ja sotinee, / Auttaa voi, taitaa ja tahtoo; /
Avun tuo tykö turvaavillens', / Saattaa oikiuden ystävillens', /
Pahain pahuuden pois polkee.

6. Kalliill', kovall' näljän ajall', / Jumal' omians' korjat' tietää, /
Ruokkii, ravitsee ruall', juomall', / Tarpeet tarjon' ain' pitää, /
Vangit päästää tornein pohjast', / Pulteist', kahleist', pahast' päiväst' /
Viholliset karkottaa kauvas.

7. Herra sokiat näkemään saattaa, / Murheelliset ilahuttaa, /
Sortut ja poljetut ylös auttaa, / Ojentaa oikiun kautta: /
Kuin oikiutt', totuutt' tottelee, / Herran armoon turvaelee, /
Hänt' rakastaa itse Jumal'.

8. Outoi, vierait' Herra varjelee / Hädäst', vaarast' heit' säästää; /
Orvoi, onnettomii auttelee, / Vääryyst', väkivallast' päästää; /
Leskist' muistaa murheen pitää, / Holhoo heitä, kädelläns' peittää, /
Heidän ylönkatseens' kostaa.

9. Herra hajottaa jumalattomain / Aivoitukset ja eljet, /
Työt tyhjäks' tekee, juonet julmat, / Äkilt' ilon karkottaa väljään. /
Herra on Kuningas ijankaikkisest', / Kaikk' vallitsee voimallisest': /
Seurakunta Alleluja veisaa.

97 (Psalmi 147.)

1. Jerusalem, pyhä kaupunk', / Kiitä sinun Herraas vahvast'; /
Sill' ett' hän on oll' sinull' apun', / Usein sinun päästi myös vaivast', /
Hän lapses hyvästi siunasi, / Sinull' myös rauhan lupasi, /
Kaikell' hyväll' hän sinun täyttää.

2. Sanans' ja käskyns' sinull' lähett', / Kuin onnen tuovat myötäns', /
Ei niit' estää saa eli vähet', / Ettei ne päätä työtäns'. /
Lumi ja jää niiden edes' sulaapi, / Virta myös pojes kuivaapi, /
Kovuus ei siellä myös pysy.

3. Näin Jumala tehdä pyytää / Israelin kansall' aina. / Ei ole myös ilman syytä, /
Ettei hän niitä kaikill' lainaa: / Hänen sanans' jalost' pauhaapi; /
Mutta se sitä halaapi, / Jonka Jumal' sydämen avaa.

98 (kuuntelulinkki)

1. Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa, / Sill' hän on juur' hyvä. /
Ratk' kallis asia on Jumalaa kiittää, / On Jumalaa kiittää; /
Suloinen on ja kaunis hänt' ylistää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

2. Veisatkaat vuoroin, / Veisatkaat vuoroin, / Ain' Herrall' kiitost'. /
Kanss' kantelein, veisatkaam' yhdes' liitos', / Veisatkaam' yhdes' liitos'. /
Sill' hän on suur', voimallinen ja viisas. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

3. Hän taivahansa, / Hän taivahansa / Pilvillä peittää, /
Ja satehen maan päälle armiaast' heittää, / Maan pääll' armiaast' heittää; /
Niin ruohot kuivill' vuorill' myös levittää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

4, Kuin kaikell' lihall', / Kuin kaikell' lihall', / Ain' ruan kantaa, /
Ja eläinten myös ravintons' antaa, / Myös ravintons' antaa; /
Kanss' kaarnen pojill', jotka huutaa häntä. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

5. Väkevyys miesten, / Väkevyys miesten / On hälle halpa; /
Eik' väkevyys häll' hevoisitten kelpaa, / Hevoisitten kelpaa: /
Vaan ne kuin Herraa kiittämään on valppaat. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

6. Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa, / Kuin on ratk' hyvä, /
Hän elämän on lähde sangen syvä, / Lähde sangen syvä, /
Jost' kaikill' luoduill' vuotaa paljon hyvää. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa.

7. O Jesu Christe! / O Jesu Christe! / Sä apum' ainoa; /
Sun armos kaikill' Christityille lainaa, / Christityille lainaa, /
Ett' nimeäs he ylistäisit aina. / Kiittäkäät Herraa, / Kiittäkäät Herraa. Amen.

99 (Psalmi 150.; voidaan laulaa VK 332b)

1. Herraa hyvää kiittäkäät, / Iloisest' ylistäkäät, / Luodut kaikki laulakaat, /
Pyhät pyhäs' pauhatkaat.

2. Suuret, pyhät, korkiat / Tekons' on ja oikiat, / Hänen Herrautens' suur' /
Puuttumata pysyy juur'.

3. Kiitos tuokaat Jumalall' / Mielell', kielell' hartahall', /
Harpuill', huiluill', kanteleill', / Kulkuill', trummuill', symbaleill'.

4. Kaikki, joisa henki on, / Kiivaat kiittämään olkoon / Herraa hyvää riemuisest': /
Halleluja haluisest'.

III. Jokavuotiset juhla-virret

1. Muutamat pyhäin kiitosvirret.

100 (Marian kiitosvirsi, Luuk. 1: 46, etc.)

1. Minun sielun' suurest' ylistää Herraa, /
Ja minun henken' iloitsee Jumalasa, minun Vapahtajasani,

2. Että hän katsoi piikans' nöyryyttä. /
Katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuman,

3.Sillä se Voimallinen on tehnyt suuria ihmeitä minun kohtaani; /
Ja hänen nimens' on pyhä,

4. Ja hänen laupiutens' pysyy suvusta sukuhun / Niille, jotka häntä pelkäävät.

5. Hän osotti voimans' käsivarrellans'; /
Ja hajotti ne jotka korjat ovat sydämens' mielestä.

6.Voimalliset on hän kukistanut istuimelta, / Ja korotti nöyrät.

7. Isoovaiset täytti hän hyvyydell', / Ja rikkaat jätti tyhjäksi.

8. Hän korjasi Israelin hänen palveljans', / Muistain omaa laupiuttans',

9. Niinkuin hän on puhunut meidän isillem', /
Abrahamill' ja hänen siemenellens', ijankaikkisest'.

10. Kunnia olkoon Isän ja Pojan / Ja Pyhän Hengen,

11. Niinkuin ollut on alusta ja nyt ja aina, /
ja ijankaikkisest' ijankaikkiseen. Amen.

101 (Se sama)

1. Minun sielun' suurest' kiittää Herraa, / Hänt' ylistää monen kerran, /
Henken' iloitsee Jumalasan', / Minun vahvas' Vapahtajasan.

2. Ett' hän katsoi piikaans' nöyrää, / Eik' ylönanna koskaan köyhää, /
Katso, pitää kaikkein sukukuntain / Antuaaks' minua kutsuman.

3. Sillä Herra, kuin väkevä on, / Ihmeellisiä töit' tehnyt on, /
Minun kohtaan' kyllä hyvin, / Hänen nimens' on kaikkein pyhin.

4. Jonka laupiull' ei löytä lukuu, / Joka pysyy suvusta sukuun, /
Niiden ylitse laskeva, / Kuin häntä aina pelkäävät.

5. Hän osotti väkevän voimans', / Kyll' kovall' käsivarrellans', /
Korjat hajotti häpiällisestä / Sydämens' ylpiäst' mielestä.

6. Voimalliset maahan on kaannut, / Istuimelta kukistanut. /
Jällens' korjas' hän ne köyhät, / Ylös korotti ne nöyrät.

7. Isoovaisill' armons' näytti, / Jotk' jalost' hyvyydell' täytti. /
Ne rikkaat ovat hätäynneet, / Jotk' hän on tyhjäks' jättänyt.

8. Ja Israelin palveljans' / Hän hyvin kyllä korjas' kanss', /
Omaa armoons' muistain vielä / Ja luvatun laupiuns' päälle.

9. Niinkuin hän on jo puhunut, / Meidän isillem' luvannut, /
Abrahamill' ja sen siemenell', / Jo hamast' ijankaikkisest'.

10. Kunnia olkoon aina Isällen, / Niin myös Jesuksell' Pojallen, /
Niin ikäns' Hengell' Pyhällen, / Nyt ja ijankaikkisehen.

102 (Sakarian kiitosvirsi, Luuk. 1: 68, etc.)

1. Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! /
Sillä hän on etsinyt ja lunastanut hänen kansaans',

2. Ja on meille korottanut autuuden sarven, / Davidin hänen palveljans' huoneesa,

3. Niinkuin hän on muinen puhunut / Hänen pyhäin profeettains' suun kautta,

4. Vapahtaaksens' meitä meidän vihollisiltam' / Ja niiden kädest', jotka meitä vihaavat,

5. Osottaaksens' laupiutta meidän isillem', / Ja muistaaksens' hänen pyhää liittoons',

6. Ja sitä valaa, jonka hän vannoi / Abrahamill', meidän isällem', meillen antaaksens',

7. Että me, vapahdetut meidän vihollistem' kädest', / Pelkäämät' häntä palvelisim', /
Pyhyydes' ja hurskaudes' / Hänen edesäns' / Kaikkena meidän elinaikanam'.

8. Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman / Ylimäisen Profeetaksi! /
Sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin eteen, / Valmistamaan hänen tietäns',

9. Ja antamaan autuuden tunnon hänen kansallens', / Heidän synteins' anteeksi saamiseks',

10. Meidän Jumalan sydämmellisen laupiutens' kautta, /
Jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä;

11. Valistamaan niitä, jotka pimeydes' ja kuollon varjos' istuvat, /
Ja ojentamaan meidän jalkam' rauhan tielle.

12. Kunnia olkoon Isän, ja Pojan ja Pyhän Hengen etc.

103 (Se sama)

1. Kiitett' ole, Israelin Jumal', / Nyt kasvos pyhät tänn' kumarr', /
Kansaas sinä olet etsinyt, / Ja kadotuksest' päästänyt.

2. Sillä sinä autuuden sarven / Ylös korotit meit' varten, /
Davidin, pyhän palveljas / Huoneesa, sangen armeljaast'.

3. Niinkuin sinult' on muinen puhuttu, / Ja entiselt' ennustettu, /
Profeettais pyhäin suun kautta, / Ettäs meitä tahdoit auttaa.

4. Meidän vihollistem' kädest', / Kaikkein vainoojitten edest'; /
Osotit laupiuden isillem', / Muistit pyhän liittos päällen,

5. Ja sen vakaan valan päälle, / Jonkas vahvast' vannoit täällä, /
Abrahamill', meidän isällem', / Vissistä antaakses meillen:

6. Että me, pääsneet vihollisilt', / Sinua pelkäämät' palvelisim', /
Oikeudes', pyhyydes', hyvin, / Kaikkina meidän ikäpäivin'.

7. Poikainen pitää kutsuttaman / Profeetaksi sen Korkeimman, /
Kuin kävi Herran kasvoin eteen, / Valmistamaan hänell' tietä,

8. Evankeljumin saarnalla / Antamaan Herran kansalle / Tunnon autuuden tulemisen /
Ja syntein anteeksi saamisen,

9. Senkin Jumalan suloisest', / Laupiudest' sangen haluisest', /
Jost' on etsinyt meitä täält', / Christus kirkas koitto ylhäält':

10. Valistamaan kuin pimeydes' / Istuvat, ja kuollon syvyydes', /
Ja niin ojentamaan täällä / Meidän jalkam' rauhan tielle.

11. Kunnia olkoon aina Isälle, / Niin myös Jesuksell' Pojalle, /
Niin ikäns' Hengell' Pyhälle, / Nyt ja ijankaikkisehen.

104 (Simeonin kiitosvirsi, Luuk. 2: 29, etc.)

1. Laske nyt, Herra, sinun palveljas / Rauhaan menemään sanas jälkeen;

2. Sillä minun silmän' ovat nähneet sinun autuutes,

3. Jonka sinä olet valmistanut kaikille kansoille:

4. Valkeudeksi valistamaan pakanoita, / Ja sinun kansas Israelin kunniaksi.

5. Kunnia olkoon Isän, etc.

105 (Se sama.)

1. Päästä nyt, Herra, palveljas / Rauhaan menemään soveliaast', /
Salli täst' surkeudest' pois kuljen, / Sinun oman sanans jälkeen;

2. Sill' ovat nähneet minun silmän' / Sinun Vapahtajas jo ilmei, /
Jonk's valmistit armost', vetäin / Kaikkein kansain kasvoin eteen:

3. Valkeudeks' valistamaan / Pakanoit', ja lunastamaan /
Kansas myös Israelin parhaaks', / Kuuluisaks' korkiaks' kunniaks'.

4. Kunnia olkoon aina Isälle, etc.

 

2. Adventti-virret.

106

1. Seurakunta iloitse, / Ylkääs vastaan hankitse, / Hän tykös tulee tänne, /
Kuin ennustett' on ennen, / Hosianna! Herra, apuu anna / Täll' Davidin Pojalle aina, /
Kanss' Kuninkaall' kunnia lainaa.

2. Drotninki Sion varalt'! / Avaa porttis avaralt', / Ota ylkäs Christus vieraaks', /
Huuda hänell' iloo kerraks', / Hosianna! Herra, apuu anna etc.

3. Hän hurskas auttaja, / Autuun ainoo antaja; / Hänt' vastaan valmist' itses, /
Veisaa hänell' riemuvirtes: / Hosianna etc.

4. Katsos, kunnian Kuningas / Aasill' ajain tulee täs', / Nöyrän' ja kyllä köyhän', /
Jolt' taivaan tavaran löydäm', / Hosianna etc.

5. Liittons' verell viruttaa, / Kuopast' kuivast' kirvottaa, /
Rauhan meill' saarnat' antaa, / Näin autuun kaikill' kantaa. / Hosianna etc.

6. Hän autuun hinnan täytti, / Meill' armons' avun näytti, / Sai vihollisistans' voiton, /
Jost' hänell' näin ylistys olkoon: / Hosianna! Herra, avun annoit /
Täll' Davidin Pojall' ainooll', / Kanss' Kuninkaall' kunnian ain' soit.

7. Sydämen ovi avatkaam', / Hänt' me vastaan ottakaam', / Turvatkaam' hänen tyköns', /
Ei ijäs' hän meit' anna ylön, / Hosianna etc.

8. Oksii sielt' täält' taittakaam', / Vaatteem' kanss' hajottakaam' , /
Tuskis' tunnustain hänt' Herraks', / Auttajaks' monin kerran, / Hosianna etc.

9. Hänt' vastaan käykääm' palmuill', / Kiitosvirsill' ja psalmeill', /
Huutain: hyväst' siunatt' olet, / Kuin Herran nimeen tulet, / Hosianna etc.

10. Olkoon kiitos Jesuksen, / Tähden tain lunastuksen, / Jonk' meill' ansiostans' antoi. /
Kiitos hänell', näin ain' sanoin: / Hosianna! Herra, avun annoit /
Täll' Davidin Pojalle ainooll', / Sill' kunnian Kuninkaall', Amen.

107 (voidaan laulaa VK 2)

1. Sun porttis, oves avaja, / Kanss' nöyräst' itses alenna, /
Nyt Jesust' vastaanottamaan, / Kuin tulee tykös asumaan: /
Jo tule, veisull' riemuisell' / Huud', että kuuluu korkiudell': /
Sull' kiitost', Jesu suloinen! / Kuin tulet, asut tykönän'.

2. Hyvyyden Jesus myötäns' tuo, / Ja kaiken armon sinull' suo, /
Häll' pyhyys om' on kruununsa, / Ja vakuus vahva valtikka: /
Hän vaivat saattaa sammuttaa, / Sun tuskist' tuimist' pelastaa. /
Sull' olkoon kiitos Jesu Christ'! / Kuin vaivoist' autat ahtahist'.

3. Kansa ja kaupunk' on autuas, / Kunk' kulkee tämä Kuningas; /
Siin' rauha on ja rakkaus, / Kus' Cliristuksell' on asumus, /
Hän armon tuopi tullesans', / On apus neuvois', teoisas: /
Sull', Jesu, annan kiitoksen, / Ett's tulit mun päämieheksen'.

4. Sun porttis, oves avaja, / Häll' sielus majaks' valmista, /
Ann' uskos loistaa lujasta, / Vartioitse, ole valmisna, /
Hän tulee tykös totisest', / Sun kruunaa armoll' iloisest', /
Sull', Jesu rakas, kiitoksen / Ain' armos edest' lausunen.

5. Ah tule tykön' Jesuinen! / Sull' avajan mun sydämen', /
Kanss' armos tule autuaan, / Ja asu aina sielusan'. /
Mua taivaan iloon johdata, / Ett' tykönäs saan asua. /
Mä tulen pian, sieluinen! /Amen, tul'. Olen iloinen!

3. Christuksen lihaan-tulemisesta.

108

1. Esaiall' profeetall' tapahtui, / Ett' Herra kunniasans hänell' näkyi, /
Ja korkiall' istuimell' istui; / Hänen vaatteens' palle templin täytti /
Seisoit serafit kahden puolen, / Kuus' siipee kullenk' heill' oli ollen, /
He kauniit kasvons' kahdella peitit, / Peitteeks' kaks' jalkains' pääll' heitit, /
Kanss' kahdell' siivell' lensit he vapaast', / Huutain toinen toisens' tykö vahvast': /
Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! / Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! /
Pyhä on Jumal' Herra Zebaoth! / Kaiken maan hän kunniallans' täyttän' on. /
Vapisit pihtipielet täst' huudost', / Huone täytettiin savust' ja tuoksust'.

109

1. Christus Jumalan Poika, / Kuin on meidän Herram', / Isästä ulos koittaa /
(Sanoo Raamatt' monin kerran), /Hän on se kointähti, / Kuin meitä valaisemaan ehti /
Kaikes' pimeydes'.

2. Hän tuli mailman lopus' / Meidän tyköm' taivaast', / Sikis' Marian kohdus', /
Päästi meitä vaivast': / Kuoleman ylitse voitti, / Ja elämän meille tuotti, /
Taivaan eteem' avas'.

3. Armos, Christe, meill' lainaa, / Ja palava rakkaus, / Usko sydämiin paina, /
Ja synnist' lakkaamus, / Ann' meidän jälkees himoo, / Vilppi meist' pois kimmoo, /
Ja rakastaa totuutta.

4. Kaiken voiman nyt Isä / Annoi sinun kätees, / Se sinull' kiitost' lisää, /
Ettäs sen otit etees: / Sill' sinun tulee auttaa, / Ei sortaa eli laittaa /
Sitä köyhää voimatoint'.

5. Mitäs saanut olet Isält', / Älä niitä kadota, / Vie heitä taivaaseen sisäll', /
Ja avullas lahjoita; / Siellä sinun perääs kysyn, / Ja tykönäs aina pysyn, /
Kaikkein pyhäin kanssa.

110

1. O Jesu Christ'! kuin luontom' sait, / Ja synnyit neitseest' kirkkaast', /
Rakkaus sinun siihen vei, / Ettäs meit' päästäisit pilkast'. / Sinä näit misä vaivasa /
Me olim' täsä mailmasa, / Helvett' oli edesäm' avoi.

2. Annoit sinus kohta sotaan, / Sen ruman pirun vastaan, / Ja tahdoit olla meidän otam', /
Kosk' hän riitaan meit' haastaa: / Sinä saatit meille rauhan, /
Otit myös päältäm' pois vaivan, / Piinas ja kuolemas kautta.

3. Niin sinä myös kaikki käskit / Turvaamaan sinun päälles' /
Orvot ja myös köyhät lesket / Lupasit korjata puolees, / Jos he vaan uskovat sen pääll', /
Ett' sä ne tahdot antaa heill', / Kuin sinä luvannut olet.

4. Sinä olet meidän veljem', / Joka meill' kunnian tuotat, /
Et sinä myös meit' katso ylön, / Jos me sinun päälles luotam'. /
Enköst' me mahda iloita, / Sill' Christus, Jumalan Poika, / On meidän rakas veljem'.

5. Tämän suuren armos tähden / Olkoon sinun kiitos, Christe, /
Ettäs veljikses saatit meidän, / Ann' meill' aina sitä pistää: /
Sentähden mahdam' iloita, / Ja Jumalata kunnioittaa, / Hän on meidän rakas Isäm'.

4. Joulu-virret, Christuksen syntymisestä.

111

1. Tule toivottu turva tänn', / Neitseen synnyttämist' näyttämään, /
Ihmeeks' ihmisten mailmall', / Se syntymys sull' sovei, Jumal'.

2. Ei tapahtun' se miehen siemenest', / Vaan Herran Hengen vaikutuksest': /
Sana Jumal' lihaks' tänn' tuli, / Jumal' itse ihmiseks' yhtyi.

3. Neitseen kohtu kannoi hedelmän, / Paits' puutoksetta neitsyyden, /
Ihmeet isot nyt ilmaantuvat, / Jumal' templis' omas' asuva.

4. Sankar' samos' ulos salistans', / Ja neitseen kohdust' kammiostans', /
Jumal' mieheksi meill' olemaan, / Veljiksens meitä vapahtamaan.

5. Isästänsä hän ulos kävi, / Täyden miehen Isän tykö vei, /
Hänen valtans' ylits' kaikkein käy, / Istuu Isäns' oikiall' kädell' ain'.

6. Ynn' Isän kanss' yks' voimall' on; / Lihasans' korvens' kuoleman, /
Helvetin voiman hän hävitti, / Pirun vallast' meitä vapahti.

7. Sanan saarnall' tästä on tullut / Valkeus vaivaisii valaisemaan, /
Pimiöin sydämihin paistamaan, / Murhetta iloksi muuttamaan.

8. Kiitos olkoon aina Isällen, / Ylin ylistys Pojallen, /
Kanss' korkia kunnia Pyhäll' Hengell', / Kuin näin armon avun annoi meil'.

 

112

1. Kunnioitkaam' Christust' Kuningast', / Syntynytt' neitseest' Mariast', /
Jonk' valta on ennen aurinkot', / Maan ääriin ulottuu loppumat'.

2. Mailman Luoja, luonnon ihmeeks', / Itse tuli ihmiseks', orjaks', /
Ett' ihmisen luonnos' lunastais' / Luotujans', ihmisii hukkuvit'.

3. Jumalan armon avara aitta, / Maan kaik' ja taivaan täyttäjä, /
Antoi itsens' autuaan aikaan, / Neitseen nuoren kohtuiseen puhtaan.

4, Herran pyhä viisaus pohjatoin, / Voima väkevä, puuttumatoin, /
Tämän ihmeen tehdä taisi, / Ett' neitsy sanast' sikiän sai.

5. Gabriel enkel' sen ilmoitti, / Maria uskoll' tyköns' otti, /
Paitsi miehett' neitsy raskaaks tuli, / Pyhäst' Hengest' sikiän siitti.

6. Ymmärryst' ylitse, vastoin luontoo, / Paitsi miehen avutta muutoin, /
Neitseen kohtu hedelmän kantaa, / Sen hedelmän, jolt' itse luotu on.

7. Ett' neitseen kohdus' oli Jumal' ja mies, / Elisabeth tervehdyksest' ties', /
Marian juur' Jumalan äitiks', / Siks' tuns' Johan jo kohdus' äitins'.

8. Koht' kuin se Pyhä synnyi tääll', / Seimeen sallei pantaa pahnain pääll', /
Äitins' rieskall' hän ravitaan, / Kuin linnut ja luodut kaikk' ruokkii ain'.

9. Täst' syntymäst' enkelit iloitsit, / Kiitoksen Jumalall' veisasit, /
Ensin paimenill' ilmei suodaan / Se hyvä Paimen, kaikkein Luoja.

10. Siis kiitos olkoon Jesuksell', / Ett itsens' auttajaks' annoi meill', /
Veljeks', välimieheks' synnyi tänn', / Kanss' kiitos Isän, Hengen Pyhän.

113 (koraali)

1. Riemuit' me mahdam' vahvast', / Suloisest' sangen sanomast', / Jonk' enkel' ilmoitti, /
Meille tosin toivotti, / Armon, avun aivotun, / Lunastuksen luvatun, /
Isält' ijankaikkiselt'.

2. Jumalan Poika pyhä, / Kaikkein kappalten Luoja hyvä, / Pivosans' pitävä taivaan, /
Maan, meren syvän: / Korkia kunnian Kuningas / Ihmiseks' astui alas, /
Orjan puvun päällens' puki.

3. Pilvet pisaroitsevat, / Ja taivaat täsä satavat, / Turvan ain' toivotun, /
Lunastajan luvatun, / Esi-isilt' ikävöityn, / Kansoilt' kaikilt' halatun, /
Uhreill' ennen ennustetun.

4. Taiten tätä tavarat' / Ei taida taivaat avarat / Sulkee syliins' sisäll', /
Eik' mailmaan mahdu olennoll': / Neitsees' makas' mittaamatoin, /
Kohtuun mahtui määrätöin, / Maan ja taivaan täyttäjä.

5. Neitseen nuoren kohtuinen, / Paits' puutoksetta neitsyyden, /
Kätkee, kätkyns' kantaa, / Tuo edes, ilmei antaa / Näkymättömän, nähtävän, /
Ijankaikkisen, ajaisen, / Annoll' avun ylhäisen.

6. Jumal' yhtyi ihmiseks', / Ihmeeks' kaksi yhteen yhdeks', / Ymmärryst' ylitsen, /
Luonnon lain ohitsen, / Meillen syntyn', meille suotu, / Neitseen kohdust' tänn' tuotu, /
Vapahtajaks' vaivaisill'.

7. Pirun puustit kostetaan, / Evan omena ostetaan, / Armon apu annetaan, /
Vangit ulos otetaan, / Taivaan ovi avataan, / Riemun rauha jaetaan, /
Onnettomill' autuus.

8. Toivo tosin turvaava / Meille tulee tästä vahva, / Sydän syttyy uskoon, /
Tykö autuaan Isän armon, / Tuskis' luja lohdutus, / Itkus' ilon odotus, /
Hengen vahva vaikutus.

9. Lepo suotuis' sydämes', / Elämä ijän kuolemas', / Saam' nämät ilmeisest', /
Isän Pojas' ihmises'; / Hänen tyköns' turvatkaam', / Häntä kaikin kiittäkääm', /
Isää, ynnä Henkee hyvää.

114

1. Iloitse, Christikunt', sydämest' / Herran voimast', armost' ja hyvyydest', /
Ett' hän Poikans' ainoan / Annoi tulla mailmaan, / Ja siitä kohdus' Marian.

2. Jumal' enkelins' lähetti, / Kuin suloisest' Mariaa tervetti, / Ja teki tiettäväks', /
Ett' hän pant' oli siittäjäks', / Ja Christuksen synnyttäjäks'.

3. Jumala kyll' voi ja tietää, / Kuink' neitsy synnyttää miehettä, /
Niinkuin me täsä näem'. / Se pidetään suuren' ihmeen', / Ensin oli se ja viimein.

4. Meille se tapaht' parhaaksi, / Ett' Jumal' tuli meille turvaksi, /
Ja sen Pojan tänn' annoi, / Kuin autuuden meill' kannoi, / Niin kuin hän isillen vannoi.

5. Se on sinull' suuri kunnia, / Ett' Christus sinust' syntyi, Maria! /
Sinä kivutta yksinäs / Synnytit mailmaan sikiäs, / Ja pidit kuitenkin neitsyytes.

6. Sinä mahdat autuas kyll' olla, / Ettäs Gabrielii taisit kuulla, /
Ja niin Jumalan huomaan / Itses annoit ja suomaan; / Sill' löysit sinä hyvän luoman.

7. Ann' armos, Herra Jumala, / Hyvin elää tällä juhlalla, / Että mekin sydämest' /
Kiittäisim' sinua väkeväst', / Marian kanss' ijankaikkisest'.

115 (Hodie Deus homo factus.)

1. Tapahtui täällä, tain päivän päällä, / Ihmeellinen ihme! On tullut tänne /
Jumal its' yhdeks' ihmiseks' täydeks', / Ihmisten iloks', ijäiseks' eloks', /
Toivotuks' turvaks', autuudeks' aivaks'; / Kaikk' siis iloitkaam'; /
Herraa kunnioittakaam'; / Jesus Christ' kiitett', / Ihmiseks' siinnyt (syntyn'), /
Isä ylistett', Henki kunnioitett'.

116

1. Pyhä Christikunt' iloitse, / Jumalata myös kunnioitse, / Sen suuren armonsa edest', /
Jonk' hän sinull' osott' ijankaikkisest'.

2. Yhden suuren ihmeen täällä / Armollisest' osott' meille, /
Ett' annoi rakkaan Poikaisens' / Ilmaantuu maan pääll' miehuudes'.

3. Maria neitsy ja äiti / Miehettä Pojan ilmaan veti, / Ei ikänäns' ennen kuultu, /
Ett' miehett' on raskaaks' tultu.

4. Yks' uusi Poika synnyi täs', / Kuin Isää taivaast' istuu läss', /
Meille annettiin turvaksi, / Se meitä synnist' lunasti.

5. Adamin vian tähden me niin / Kaikki pahast' ulos tulim', /
Ett' meidän piti kuoleman, / Ja pirun ala tuleman.

6. Vaan meitä päästi niistä tuskist' / Meidän veljem' koht' Jesus Christ', /
Kuin piinan kärsei kyll' hirmuisest', / Joll' maksoi meidän synteim' edest'.

7. Synnin, kuoleman, helvetin, / Joiden kuoppaan me teljettiin, /
Miehuutens' hän maahan löi, / Ja rauhan sillä meillen toi.

8. Kiitetty ijankaikkisest' / Olkoon Jumal' armons' edest', /
Joka sen neuvon piti meist', / Ett' me pääsim' pirun käsist'.

117

1. Ole kiitetty Jesu Christ'! / Kuin miehuuden otit ihmisest'. /
Ja synnyit neitseestä puhtaast', / Ettäs päästäisit meit' tuskast', /
Kyrie eleeson!

2. Jumalan ainoa Poika / Synnyi meillen hyvään aikaan, /
Hän sallei hänens' pahnoin käärittää, / Joka ei tehnyt kenenkään vääryyttä, /
Kyrie eleeson!

3. Jota ei mailma vetänyt, / On neitseen kohdus' levännyt /
Se Laps' oli heikko kaikkein edes', / Jonk' mailm' on kuitenkin kädes', /
Kyrie eleeson!

4. Nyt näkyi oikia auringon koi, / Kuin valkeuden mailmaan toi, /
Se pimeydet pojes hajottaa, / Jumalan lapsiks' meit' aivottaa, / Kyrie eleeson!

5. Jumalan Poika taivahast' / Tuli mailmaan vierahaks', / Hän tahtoo kaikki vaivaiset /
Ilon kanss' saattaa taivaasen, / Kyrie eleeson!

6. Köyhä hän oli myös täällä, / Armahti kuitenkin meidän päällem', /
Tahtoo taivaas' tehdä meit' rikkaaks' / Ja pyhäin enkeleins' verraks', /
Kyrie eleeson!

7. Näit' on hän meill' osottanut, / Ja mielens' sill' ilmoittanut, /
Siis pyhät kaikki iloitkaan, / Ja häntä aina kunnioitkaan, / Kyrie eleeson!

118

1. Kaikki Christityt / Iloitkaan tällä / Juhlalla, Halleluja. /
Nyt on syntynyt / Neitseestä itse Jumala, / Se on kyll' luja.

2. Vapahtaja tuli taivaast', / Syntyi mailmaan neitseest' vakaast', /
Päästi meit' vaivast'. / Nyt näkyi auringon koi, / Kuin valkeuden myötäns' toi, /
Jonk' ihmisill' soi.

3. Se aurinko valaisee, / Osottaa tien taivaasen, / Pääst' sinn' vaivaisen. /
Päivän aurink' edes tuott', / Pimeyden pois karkott', / Valon meill' osott'.

* * *

4. Se luetaan suureks' ihmeeks', / Jumalan Poika tuli mieheks', / Sangen pieneks'. /
Ihminen on hän ja Jumal', / Jonka voimall' ja turvall' / Ei lyödä meit' murhall.

5. Esajas annoi kuulla, / Ett' Jumal' omall' suulla / Oli luvann' tänne tulla, /
Ja miehen' olla: / Samall' muotoo se myös tapaht', / Jumala kansans' vapaht', /
Vihansa pois lakaht', / Pirun sydän pakaht'.

6. O köyhä Judan suku, / Mikses näist' pidä lukuu? / Usko, niin et synnis' pois huku. /
Sen sanon sull' totta: / Christus synnit pois ottaa: /Kuin Raamatt' sen kyllä osottaa /
Halleluja.

Värsy.

Christus alas astui taivahast', / Ja syntyi neitseest' puhtaast', /
Hän päästi meitä suurest' vaivast' / Ja ijankaikkisest' tuskast'.

119

1. Siit' on meill' iloinen aika / Ja riemullinen juhla: / Että taivaast' Jumalan Poika /
Maan päälle tahtoi tulla, / Se oli suuri nöyryys, / Ja ylönpaltinen köyhyys, /
Jonka Christus otti päällens', / Että tuli mailmaan vieraaksi, /
Ja kaikkein ihmisten orjaksi, / Saattamaan heit' iloon jällens'.

2. Yks' vähä kaunis Lapsukainen / Ilmaantui nyt maan päälle, /
Jonka synnytt' puhdas neitsykäinen, / Suureksi iloksi meille. /
Jos ei se Laps' olis' mailmaan tullut, / Niin olisimme kaikk' kadotetut olleet, /
Ja ijankaikkisest' kuolleet. / Olkoon sinull' siis, Herra Christus, /
Kiitos, kunnia ja ylistys, / Joka et meidän sitä suonut.

3. Sinä yönä kuin Christus syntyi meille, / Paimenet kaitsit laumaans' kedoll', /
Niin enkel' taivaast' ilmestyi heille, / Ja puhui tällä ehdoll': /
Minä tuon teille hyvän sanoman, / Jonka pitää kaikille hajooman, /
Riemuksi monin kerroin. / Tänäpän' on syntynyt Vapahtaja, /
Christus, kaiken mailman Lunastaja, / Ja Davidin huoneen Herra.

4. Se taivaallinen sotaväki / Ihastui siitä sanast', / Ja kohta kiitosvirren teki, /
Veisain enkelin kanss' vahvast': / Olkoon kiitos Jumalan korkiudes', /
Rauha myös mailman leveydes', / Ihmisill' ilo ja riemu. /
Me myös nyt Jumalata kiittäkääm', / Ja Christust' aina ylistäkääm', /
Joka on meidän iloon vienyt.

120

1. Lauluja nyt laskekaam', / Jumalasta jutelkaam', / Jouluvirsii veisatkaam', /
Jesus kaunis helmas' makas' Marian: /
Gabrielin ennustus on täytetty, /
Eija! eija! Neitsy nuori sikiän sai, /
Ilman miehett' Pojan toi, kuin kaikki loi: /
Tydy tähän Pilttiin vähään, Pilttiin vähään, Israel! /
Älä Lunastajaa toista toivo sill'. / Tosin kunnian Kuningas Emmanuel, /
Neitseest' nuorest' syntyi, sanoi Gabriel.

2. Jost' profeetat puhelit, / Esi-isät ennustit, / Juuttaat paljon juttelit, / Jesus etc.

3. Pojat parhaat pauhatkaat, / Neitseet nuoret iloitkaat, /
Vanhat vahvast' veisatkaat, / Jesus etc.

4. Sioni, sinun Herras / Pidä korkias' kunnias', / Katso sinun Kuninkaas, / Jesus etc.

121 (VK 21, Enkeli taivaan)

1. Enkel' paimenill' puhui sanoill' näill': / Sangen hyvän sanoman sanon teill', /
Ilon teill' ihanan ilmoitan, / Kuin Jumalalt' julki teill' suodaan.

2. Yks' Piltti pisku nuorukainen, / Kyll' kaunukainen Lapsukainen, /
On teill' syntyn' neitseest' nuorest', / Teill' iloks' ijät' sangen suureks'.

3. Hän on Herra Christus Jumal' ja mies, / Se luvatt', ikävöitt', toivott' myös, /
Teidän armias ainoo auttajann', / Voipa, vahva Vapahtajann'.

4. Hän kuoleman hädäs' teit' auttaa, / Synnist', pirun vallast' vapauttaa, /
Teille taritsee ijäisen autuun, / Jo suodun kautt' Isän laupiun.

5. Tai teille tähän merkki lienee, / Soimes' löydätt' lapsen pienen, /
Käy Christitt' kaunis katsomaan, / Mitk' lahjat Jumal' sinne on pann'.

6. Etk's herää sieluni? hei vakaa! / Katsos, ken siin' soimes' makaa! /
Siell' on minun Herran' Christuksen', / Jumalan pyhä Poika, Jesuksen'.

7. Terve sinä tulemast' tänn' tykön', / Kuin synneisii et katso ylön, /
Tänn' tulit köyhyydes' kyllen, / Kuink' kiittän' sinua tain edest' ollen.

8. Ah Herra! sinä kaikk' kappaleet loit, / Kuinkas olet alentan' sinuas noin, /
Ett's makaat heinäin ja pahnain pääll', / Joit' juhdat ja härjät syövät tääll'.

9. Nämät sinun silkkis, lakan'-liinas, / Herrain Herra, taivaan Kuningas! /
Kaikk' kalliimmat kultaiset vaatteet, / Huonot olis' sinull' sittek' maata.

10. Näin syntyä köyhyydes' kelpas' sinun: / Ett's taivaas' saataisit rikkaaks' minun, /
Annoit täll' tietää, ett' turha on juur' / Mailman meno kemppi, koreus suur'.

11. Ah Jesuinen, minun Herraisen'! / Tule minun sydämen' karsinaiseen, /
Älä erkane minust' murhees', tuskas', / Anna minun olla oikias' uskos'.

12. Täst' sangen suurest' ihastun, / Ett's tänne tykön' olet astun', /
Tain edest' sinua kiitän, Christe, / Ynn' Isää, Pyhää Henkee ylistän.

122

1. Enkel' ilmestyi taivaast', / Puhui paimenill': / Te mahdatt' iloit' vahvast', /
Riemuisill' mielill', / Eija! laulakaa, / Lunastetut oletta / Kuoleman kadotuksest'.

2. Tänäpän' Piltti pisku / Synnyi Bethlehemis', / Se ikävöitt' Herra Christus, /
Davidin kaupungis', / Eija! laulakaa, etc.

3. On Herra suuri soimes', / Kääritt' kapaloin, / Taivas, maa, jonk' on voimas', /
Kaikk' hän hallit' voi, / Eija! laulakaa, etc.

4. Enkelit ihmettelevät / Ylits' tain ihmeen, / Ett' neitseen kohtu selvä /
Jumalan toi ilmei, / Eija! laulamma, / Lunastetut olemma / Kuoleman kadotuksest'.

5. Ett' Luoja laski näin nöyräks' / Itsens' meidän tähtem', / Ja synnyi sangen köyhäks', /
Kaikkein kyll' nähden, / Eija! laulamma, etc.

6. Muutoksen kamalan teki, / Tuli tänn' orjaks', / Paljon kyll' kovuutt' näki, /
Meit' orjii saatti herroiks', / Eija! etc.

7. Me riemull' mainit' mahdam' / Herran hyvyyttä, / Kiittää kuin parhain taidam', /
Armons' kyllyyttä, / Eija! etc.

8. Ynnä kanss' kaikkein luotuin, / Kilvan kiittäkääm' / Isää Jumalaa, kuin suotuin, /
Ainoons' annoi tänn', / Eija! etc.

9. Olkoon sull', Jesu, kiitos / Tänne tulemast', / Ynn' Pyhän Hengen liitos', /
Armons' antamast', / Eija! laulamma, / Lunastetut olemma / Kuoleman kadotuksest'.

123

1. Ratk' riemuita me mahdam' / Nyt täll' joulun juhlall', / Sill' Christus syntyä tahtoi /
Neitseest' ja tänn' tulla: / Hän meidän ainoa autuum' on, / Jost' iloita aina tahdom', /
Nyt täll' joulun juhlall'.

2. Ilmoittaa enkel' ennätt' / Juur' Jumalan armost': / Pyhä Piltti synnyi tänne, /
Neitseen puhtaan parmoist', / Se meill' luvatt' Lunastajam', /
Tänn' tuli toivottu turvam', / Nyt täll' joulun juhlall'.

3. Hän soimes' makas' pahnois', / Valjus' vajas' juhtain, /
Jonk' tunnem' Herraks' Luojaks', / Neitseen Pojan puhtaan, / Sen ainoon apum' ja elom', /
Ja aina ikävöitt' ilom', / Nyt täll' joulun juhlall'.

4. Täst' enkelein joukko iloitsee, / Ilon meill' ilmoittaa, /
Kiittäin jumalat' kunnioitsee, / Rauhan meill' toivottaa: /
Jost' Jumal' meit' lapsiks' ottaa, / Tain Poikaisens' kautta kohta, /
Nyt täll' joulun juhlall'.

5. Ei voi kuolema kadottaa, / Ett' Christus tänn' syntyi, / Hän synnit meilt' pois ottaa, /
Jonk' kautt' kuolem' yltyi, / Kust' kilvan kiittäkääm' Herraa, /
Riemuitkaam' myös monin kerran, / Nyt täll' joulun juhlall'.

6. Kiitett' ole Isä Jumal', / Poikas tänn' lähettämäst'; / Kiitett' kanss' Jesus kunniall' /
Meit' auttamast' hädäst', / Kiitett' Herran Henki hyvä, / Koko Kolminaisuus pyhä, /
Nyt täll' joulun juhlall'.

124 (kuuntelulinkki)

1. In dulci jubilo, / Nyt on iso ilo, / Mailman Messias makaa / In praesepio, /
Paistaa kuin aurink' armas / Matris in gremio: / Alpha es et O, / Alpha es et O.

2. O Jesu parvule, / Sinua me rukoilem', / Anna armos aina, / O puer optime, /
Ja sanas meille lainaa, / O princeps gloriae, / Trahe me post te, / Trahe me post te.

3. O Patris charitas, / O nati lenitas, / Pirut rumat meit' kaasit, / Per nostra crimina, /
Siis sinä meille saatit / Coelorum gaudia, / Auta sinn' Herra, / Auta sinn' Herra.

4. Ubi sunt gaudia, / Ei surun siell' siaa, / Kusa enkelit laulavat / Nova cantica, /
Ja taivaat kaikki kajaavat, / In Regis curia. / Auta sinn' Herra, / Auta sinn' Herra!

125

1. Ilon kanss' veisatkaam', / Kaikell' väell' riemuitkaam', / Meidän turvam' ja toivom' /
Syntyi ja pantiin soimeen, / Paistaa kuin päivä armas, / Oman äitinsä parmois', /
Alku ja loppu, / Alku ja loppu.

2. O Jesu vähäinen! / Tykös me lähenem', / Murhees' meit' aina lohdut, /
Hyvillen tavoillen totut', / O sinä kunnian Isä! / Ann' meidän pysyä niisä, /
Vedä meit' tykös, / Vedä meit' tykös.

3. O Isän rakkaus, / O Pojan suloisuus! / Synti meitä pojes kadott', /
Ja helvettiin alas vajott'. / Sinä meit' sielt' ylös nostit, /
Ja kalliilla verelläs ostit, / Saata meit' taivaas', / Saata meit' taivaas'.

4. Kusa on riemu suuri, / Ja meno jalo juuri, / Enkelit veisaavat siellä, /
Sielut ei laulua kiellä, / Ei toraa eli vihaa / Kärsi sen Kuninkaan piha: /
Sinne me halaam', / Sinne me halaam'.

126

1. Meill' taivaan korkia Kuningas / Neitseest' nuorest' puhtaast' / Syntyi ihmiseks', /
Syntyi ihmiseks'.

2. Kuta kuu, ilma, aurinko, / Maa, meri, tähdet, taivaat / Ain' palvelevat, /
Ain' palvelevat.

3. Enää me ihmiset mahdam' / Hänt' hiljan ja varhain / Kiittää, palvell' ain', /
Kiittää' palvell' ain'.

4. Kuin meidän tähtem' tuli tänn', / Synnyi sangen köyhän', / Soimeen pantiin pahnoin, /
Ja pantiin pahnoin.

5. O pyhä Piltti piskuinen, / Puhdist' meit' synnistäm' / Täll' syntymälläs /
Täll' syntymälläs.

6. Olkoon sinull', Jesu, kiitos ain', / Tänne tulemastas näin, / Ynn' Isäll', Hengell', /
Ynn' yhteen Isäll', ja Pyhäll' Hengell'.

127

1. Paits' miehett' miehen Jumalan, / Enkelit kuta kumartavat, / Taivaan tähtein tekiän, /
Synnytt' neitsy, pysyi neitseen'. / Kiitos korkian Jumalan, / Jumala synnyi ihmiseks', /
Jo Jumal' leppyi ihmisill'.

2. Koska Jesus syntyi meill', / Ilo nousi enkeleill', / Taivaan suurell' sotaväell'; /
Veisasit korkiall' äänell': / Kiitos korkian Jumalan, etc.

3. Enkel' puhui paimenill', / Ilmoitt' iloisill' mielill', / Christuksen meill' syntyneen, /
Vapahtajaks' vaivaisten. / Kiitos ete.

4. Löydätt' Lapsen nöyränä, / Kapaloihin käärittynä, / Valjus' vajas' olevan, /
Soimes' kovas' makaavan. / Kiitos etc.

5. Neitseen nisii imevän, / Äitin rieskall' ruokittavan, /
Kuin linnut, luodut ruokkii kaikk', / Eläimet elättää, ravitsee ratk'. / Kiitos etc.

6. Viisaat Lapsell' lahjoitit / Kultaa, pyhää savuu, mirhamit', /
Jumalaks' kumarsit, kunnioitit, / Kuninkain Kuninkaaks' tunnustit. / Kiitos etc.

7. Tätä armoo avarat', / Laupiast' lahjaa ja tavarat', / Sydän suruinen ottakaan /
Uskoll' vastaan, sanokaan: / Kiitos etc.

8. O Jesu, pyhä pilttinen! / Puhdist', pese meit' synnistäm', /
Puhtaall' pyhäll' syntymälläs, / Armos avull', ansiollas: / Kiitos etc.

9. Suo Jumal' meit' tällä juhlall', / Mieltäs myöten iloll' olla, /
Suosioll', sovinnoll', rakkaull', / Sinua ylistäin sydämell', suull'. /
Kiitos korkian Jumalan, / Jumala synnyi ihmiseks', / Jo Jumala leppyi ihmisill'.

128

1. Kuin kirkkaast' kointähti koittaa, / Täynnäns' totuutt', armoo aina, /
Se Jessen juuren vesa, / Sinä Davidin pyhä Poika, / Minun korkia kunnia-kuninkaan'! /
Sielun' sinun perääs palaa, / Ylkän', ystävän', / Ainoani, armahani, ihanani! /
Otit minun omaks' morsiamekses.

2. Minun kultan', kaunis kunniakruunun', / Ainoo ilon', runsas riemun', /
Jumalan ja Marian Poika, / Sydämen' sinua kutsuu kukkaiseks', /
Sinun suotuis' evankeliumis / On hunaja, makia maito; / Kultan', kunnian', /
Hosianna! taivaan mannaa minun syöd' annat, / Siit' en suutu sinuhun ijäs'.

3. Sytyt' sydämen' sinua halaamaan, / Rakkaudes' perääs palamaan, /
Sinä kirkas Jesu Christe! / Ilahuta minua eläväks' / Olemaan ruumiis jäseneks', /
Alat' ain' ilman estett', / Halaan, palan, / Paras paijas, aiva armahas, sangen sairas /
Jälkees olen rakkaun himost'.

4. Kuins katsot laupiaast' minun puoleen', / Ilmei ilon paiste päällen' /
Jumalalt' juur' julki koittaa. / Vahvist' minua, virvota virkuks', /
Sanas', henges', ruumiis', veres', / O Jesu armon aitta! / Korjaa minua, /
Jesu armias, pyhiin parmois, anna armos: / Kastees kautt' kutsutt', tulen tykös.

5. Isä Jumal', minun Isän' armaan'! / Alust', ennen alkuu mailman, /
Rakastit minua Pojasas. / Poikas minun uskoll' kihlann' on, / Hänen oikia avions' olen, /
Hän autuas ilon' ainoast'. / Eija, eija! / Ilon elämän, taivaan tavaran ylhääll' antava, /
Siell' hänt' ihanast' ijät' kiitän.

6. Kauniist' siell' kanteleet kajaavat, / Harput heljäst' helisevät, /
Urkuin uus' virsi pauhaa. / Kusa kauniin Jesuksen kanss', /
Minun Ylkän' armaan kultan' kanss' / Saan rakkaan ilos' olla, / Hypät', veisat' /
Voiton virttä, Herraa kiittää, hänt' ylistää: / Korkia on kunnian Kuningas.

7. O kuinka olen iloinen, / Ett' pyhä Poika Jesuinen / Minull' tavara tiettävä lienee. /
Hän minun vie vissist' viimein / Paratiisin iloon ilmei, /
Täst' paukuttaa käsiän' tiennen. / Amen, amen! /
Jo siis joudu kultakruunun', ilon', riemun', / Miks' viivyt? perääs ikävöitsen.

 

5. Uuden vuoden virret.

129 (koraali)

1. Iloitkaam' siis kaikki / Nyt tähän armon aikaan, / Ett' neitsy, nuori äiti /
Meill' synnytt' pyhän Poikans', / Sen toivotun turvamme, / Kanss' kaikkein herrain Herran. /
Veisatkaam' kiitos kilvan, / Nyt tänä uunna vuonn'.

2. Josef jo tott' tunsi, / Marian poves' potkivaks', / Enkelin puheest' ymmärsi /
Hänt' Hengest' Pyhäst' raskaaks', / Jost' Jesus kaunis nähty, / Kuin apuun armias ehtii, /
Kust' kiitos-ääni ain' puhkee, / Nyt tänä uunna vuonn'.

3. Poikainen pieni synnyi / Meille neitseen puhtais' parmois', / Jost' Isä Jumal' miellyi, /
Meit' köyhii korjaa armoins': / Pois suru surkia salvatt', / Meill' ilon ovi avatt', /
Kust' kiitoslaulu kajaht', / Nyt tänä uunna vuonn'.

4. Idäst' viisaat visust' / Etseit julk' Lasta lahjoill': / Kusa Kuningas Christus? /
Näim' tähden, tulim' tiedoll'. / He lapsen laupiaan löysit, / Pakanain turvaks' tunsit, /
Kust' kiitos, Christe, sinull' on sitt', / Nyt tänä uunna vuonn'.

5. Simeon se vanha / Otti pisku Piltin parmoins', / Sanoi ratk' riemun kanssa: /
Herra, pääst' minua täält' armois! / Näimpä Christuksen Herran, /
Minun autuun', ainoon turvan': / Sinull' kiitos monin kerran, / Nyt tänä uunna vuonn'.

6. Vanhan vuoden tiedost', / Meilt' paljo pahuutt' tehtiin, /
Kuit' kadum' kaikest' mielest', / Herra, turviis tulem' rieten, /
Meill' Poikas panit pantiks'; / Tultuu vanhan' vuonna kanteeks', /
Ann', Jumal', meill' ne anteeks', / Nyt tänä uunna vuonn'.

7. Kunnia olkoon Isäll', / Meill' ainoans' avuks' annoi, / Niin Pojall' piltill' pyhäll', /
Kuin meidän kuormam' kannoi, / Ett' Herran Hengell' hyväll', /
Sill' Kolminaisuull' pyhäll', / Joll' kiitos, kunnia ylhääll', / Ain' joka uunna vuonn'!

130 (voidaan laulaa VK n:o 7)

1. Sun hyvyyttäs me kiitäm', / O Herra Jesu Christ'! / Täll' uudell' vuodell' liitäm' /
Sull' lahjaks' mielisest' / Sydämem', verelläs / Ratk' vioist' kaikist' pestyn /
Ja kelvolliseks' tehdyn, / Kautt' uskon yhteytees.

2. Emp' me tott' armotettaa / Tääll' tainneet suuremmast': / Kuin ett' meill' ilmoitetaan, /
Ett' Christus kuolemast' / Ja synnist' lunast' meit', / Jonk's tejit tiettäväksi, /
Täll' päiväll' nähtäväksi, / Joll' vertas vuodatit.

3. Sentähden on sull' suotu / Nimi kallis ja pyhä, / Jonk' kautt' on kaikill' tuotu /
Autuus ja elämä: / Sun nimes Jesus on, / Meill', Jesu, Jesus ole, /
Ja laupiaast' nytkin kuule / Pyyntöm', jonk' edes tuom'.

4. Sun lahjoitt' Isä laupiaast' / Meill' Vapahtajaksem', / Tai muistaa meidän tarkast' /
Tulee, ja sentähden / Ylistys sinullen / Ain antaa mielest täydest', /
Sun rakkautes edest', / Jost' tahdoit tulla tänn'.

5. Sä armiaast' sielun päästit / Pois synnist syvästä, / Kanss' ruumiin, hengen säästit /
Ain' tuskast' synkiästä, / Ravitsit rakkahast', / Ett' vaivoist' vapaat jälleen, /
Tain päivän, tahtos jälkeen, / Nyt vietäm' iloisest'.

6. Mitä siis taidam' tehdä, / Palvelukseks' sinull' / Täll' päiväll', jonk' nyt nähdä /
Saam' armostas iloll'? / Me armos avaran / Tunnem', ett's sanas pauhat' /
Meill' suot, ja lisäät rauhan, / Niin myös muun tavaran.

7. Uudista meidän mielem', / Uudella vuodell' täll', / Meit' ojenn' oikiall' tiellen, /
Ann' loppuum' ajatell', / Ett' kaikki katoovat / Rikkan' ja raiskan' pidäm', /
Ja taivaallisii pyydäm', / Jotk' pysyy puuttumat'.

8. Sun tahtos jälkeen rauhas' / Ann' aikam' kulua, / Ja päälles uskos' vahvas' /
Ann' meidän seisoa, / Toivos', rakkaudes', / O Jesu armos lainaa, /
Ett' palvelem' sua aina, / Tääll' ja sitt' autuudes'!

131 (; sävel n:o 127)

1. Jo loppu vanhall' vuodelle / On tull', nyt lähdem' uudelle: /
Siis Herraa hyvää kiitämme, / Että rauhas rakkaas' elimme. /
Ann' Jumal' autuas uusi vuos', / Meill' kaikill' uusi sydän luo, /
Ja synnist' vanhast' ero suo!

2. Kuink' monta tuskaa ankaraa / Meill' tarjontel', o Jumala! /
Sä kuitenk' meit' ain' armiaast' / Niist' päästit, Isä, laupiaast'. /
Sun Henkes, Jumal', meille ann', / Ett' kilvan kiitäm' sinua ain', /
Tain armos edest' avaran.

3. Ei kenkään näitä ansainnut; / Vaan armost' olet antanut; / Ei voi sun suuri hyvyytes /
Meitä nähdä viheliäisyydes': / Niin aut', ett' mieles' pidämme, /
Ett' vihdoin täält' pois lähdemme, / Ja Herran tykö käännymme.

4. Sä, Isä, ajoist' kalleista / Meit' säästit, niin myös taudeista; /
Vaikk' tuimist' sodist' kuulimme, / Niin kuitenk' rauhas' istuimme: /
Sä päästit kotom', huonehem', / Ain' vaaroist'; kaikin mielelläm' /
Siis rauhas' sinua palvelem'.

5. Me, Isä, kaikest' mielestäm' / Sult' syntiim' anteeks' anelem', /
Suo sakramenttis jaettaa, / Laumalles sanaas saarnattaa. / Sun kasvos käännä puolehem', /
Ann' Henkes armot mielehem', / Pois poista petos perkeleen.

6. Sun kätes päällem' levitä, / Maat, kaupungit kanss' säilytä; /
Ann' leipää jokapäiväistä, / Meit' päästä kaikest' hädästä. /
Kanss' esivallall' valos suo; / Ann' rauha meill' ja suosio, /
Pois murhet, suru poistako.

7. Siis sinua, Isä ylhäinen, / Ain' hartaall' mielell' palvelem': /
Sun Hengelläs meit' siihen aut', / Jesuksen rakkaan Poikas kautt'. /
Suo viimein taivaan salisa, / Sun enkelittes parisa, / Sua kiitäm' ilos' kauniisa.

132 (samansukuinen sävel VK 536)

1. Jesu, armost' alkavalle / Uudell' vuodell' onnee suo, / Uusi voima ann' minulle, /
Uusi mieli minuun luo! / Herra vaka, varjel' ain' / Minua, minun omian'. /
Siunaus ja armo aina / Kaikill' meillen armost' lainaa.

2. Suo nyt minun murheell' muistaa, / Että rikoin mieles tääll', /
Synnin tuska kaikk' pois suista, / Katumaan aut' minua jäll'; / Ettän armos tavoitan, /
Vioist' itsen' vierotan; / Synnit anteeks' annat sinä, / Kosk' niit' hartaast' itken minä.

3. Lohdut' minua rakkaullas, / Kuule, Herra, huutoni, / Empä taida sanoo suulla /
Kaikkee suruu, kipuuni, / Valvoisan' ja maatesan', / Sun suojaas itsen' annan; /
Vahvist' minua vaivois' kaikis', / Etten synnis', surus' vaipuis'.

4. Ann' sun sanas vuodell' tällä, / Herra, minull' kuulua, / Christillisell' elämällä /
Aikan' autuaast' kulua, / Lähimmäist' ett' rakastan, / Enk' myös vihaa hänt' koskaan, /
Ett' niin vältän teitä väärii, / Enkä syntein minua kääri.

5. Anna, Herra, Henkes minua / Tietä tasaist' taluttaa, / Estä minust' ylpiät' sisua, /
Vilppi kauvas karkota, / Suurest' pahast' pelasta, / Varjel' irstaisuudesta; /
Opet' sodas' sotimahan, / Tuskaa toivos' kantamahan!

6. Jesus kalun' oman' olkoon, / Jesus läsn' ain' asukoon! / Jesus taiton' taivuttakoon, /
Jesust' sielun' halaitkoon! / Jesus mun vahvistakoon, / Jesus vaaroist' varjelkoon! /
Jesus sydämmesän' olkoon! / Jesus tuskis' tykön' tulkoon!

7. Jesu armas, kuluu anna / Aljett' vuosi autuaast'! / Käsisäs sä minua kanna, /
Pääst' mua tuskast' ahtahast'! / Hädäs' ole tykönän', / Korjaa puolees kuoliesan'! /
Sylihis sä minua sulje, / Kosk' mailman majast' kuljen!

6. Jesuksen nimestä ja hyvistä teoista.

133

1. Kiitett' olkoon Jesuksen nimi, / Ja hyvin lausutt' aina; / Sill' se on satama ja niemi, /
Kuin meille rauhan lainaa. / Itsepä hän sen todisti, / Jumalan lapsiks' meit' sovitti, /
Kuin uskom' hänen nimens' pääll', / Ja ravitaan Pyhäll' Hengell'.

2. Polvensa kaikki taivuttavat, / Taivaas' ja maan päällä, /
Helvetin voimat myös vapisevat, / Kosk' Jesus mainitaan täällä. /
Ei ole yhtään muut' nimee, / Jost' sielu autuuden imee, / Paits' Jesuksen nimee puhdast', /
Ja hänen sanaans' kullaist'.

3. Raamattu meitä käskeepi / Kunnioittamaan tätä nimee; / Sill' se voimallans' estääpi /
Pirun juonet ja ihmeet. / Ja ne, kuin kuolluet ovat, / Jesuksen nimeen virkoovat, /
Sen kautta kaikki myös sairaat / Terveytens' jällens' saavat.

4. Jumal' niill' lupaa autuuden, / Kuin Jesust' auksens' huutavat, /
Ne myös löytävät vahvuuden, / Jotk' hänen tyköns' turvaavat. /
Koska hän tuomioll' tahtoo tulla, / Silloin kovuutt' saadaan kuulla, /
Jokaitsen pitää edes käymän, / Työns' jälkeen palkan viemän.

5. Tämä virsi nyt opettaa, / Kuink' sielu hyväksens' taitaa / Jesuksen nimee mainita, /
Sitä myös kunnioittaa./ Jesus kutsutaan Lunastajaks', / Ja kaiken mailman Vapahtajaks', /
Hän synnit anteeks' meill' antaa / Ja armons' kaikill' kantaa.

134
1. Jesus kunnian kruunun kantaa, / Jesus ilon', elämän', / Jesus minun terveyn', /
Haltuus tahdon itsen' antaa, / Olet ainoo auttajan': / Jesus minun tavaran'.

2. Ilman Jesust' tulen hukkaan: / Ilman armoo Jesuksen / Sydän saa ahdistuksen; /
Ilman hänt' ei auta kukaan, / Kaikis' tuskis' apunan' / Jesus on ja turvanan'.

3. Kuin on Jesus sydämesän', / Niin on minull' ilo suur', / Joka sielun täyttää juur', /
Lohdutusta minull' lisää, / Surus', murhees' ainijan, / Jesus minun tavaran'.

4. Tahdon siis ain' itsen' luottaa / Sinun armoos, Jesu Christ'! /
Vastoin syntejä vissist'. / Sinun armos avun tuottaa, / Keskell' kuollon kauhian, /
Jesus paras tavaran'!

5. Jesu, rakas armon lähde! / Uskon kautt' olet minun, / Minä veres kautt' sinun: /
Auta minua ansios tähden, / Armoos turvaan avaraan, / Jesu, ainoa tavaran'!

6. Omas tahdon aina olla, / Kaikken' elinaikanan' / Olet minun turvanan'. /
Ja vielä, koska täytyy kuolla, / Turvaan sinuun ainoaan, / Jesu, minun tavaran'!

7. Jesus minull' kaikki kaikis', / Jesuksen ain' omistan, / Hänell' sian valmistan /
Sydämesän', kaikis' paikois': / Jesust' kiitän ainian, / Jesus minun tavaran'!

135

1. Herra Jesu Christ'! / Minun Vapahtajan' vissist', / Sinuun minä luotan aina, /
Tott' uskon päälles, / Ett's tulet lähes, / Viheljäisyydes' / Sanas lohdutuksen lainaa.

2. Sinun tahtos perään / Ain', Herra, elää, / Ja palvella sinua tahdon. / Olet Jumalan', /
Sinun sanaas turvaan / Elinaikanan', / Pidä minua uskos' vahvan'.

3. Nyt tahdon olla, / O Jesu, siellä, / Kunka sinun tahtos vienee; / Sill' sinun suljen /
Minun sydämehen' / Ja mielehen', / Armos ain' turvan' lienee.

4. Juur' totisest', / Turvallisest', / Sinuun, o Herra, luotan: / O Jesu rakas! /
Aut' minua vaivas', / Kautt' kuolemas, / Ja apu tuskis' tuota.

5. Ain' turvaan sinuun, / O Jesu, minun / Sydämeni perääs palaa; / Sill' lohdutuksen', /
Ja virvotuksen', / All' kiusauksen / Olet, sinua sielun' halaa.

6. All' surun surkian / Ain' tykös turvaan, / Lohduttaa taidat parhain: /
Jonk's tahdot varjell', / Se on kyll' tallell': / O Herra suojel' /
Minua hiljan ja myös varhain.

7. Nyt tiedän vissist', / O Jesu Christ'! / Ettes minua hyljää koskaan! /
Sinä olet sanon': / Minult' apu ano: / Tott' auttaa tahdon, /
Alt' kaiken murheen ja tuskan.

8. Suo Jumal' meill', / Ett' käskyis teill' / Niin tääll' käyttäisim' elom', /
Ett' kanssas viimen / Ijankaikkisen, / Taivaallisen / Elämän perisim', Amen.

136

1. O Jesu Christ'! / Kuin olet vissist', / Minun rakas Lunastajan': / Sun päälles luotan, /
Älä ylönann' / Näin surkian': / Sanas on minun turvan'.

2. Sinua minä halaan, / Sinun perääs palan, / Kuin päästit minun / Isän vihast': /
Sinä olet minun / Ja minä sinun: / Verelläs virun, / Kaikesta synnin viast'.

3. Nyt tahdon olla, / Elää ja kuoll', / Kusa sinä, Jesu, suonet: / Kunk' ikään kuljen, /
Sinun minä suljen, / O rakas veljen', / Sydämmeni karsinaiseen.

4. Sill' totisest' / Juur' sydämmest' / Ansios' on minun turvan'. / Jumal' ja mies /
Jesu täsä ties', / Kuoleman hies', / Huojenna minun kuorman'.

5. Suur' uskallus, / Ja ihastus, / Olet sinä sielulleni: / Sinä väkevä työs', /
Sinun sanas myös / On synnin yös' / Virvotus hengelleni.

6. Kosk' murhe, vaiva / Sydänt' kaivaa, / Niin haluni sinä olet. / Kosk' tahdot auttaa, /
Sinun piinas kautta, / Ei voi sauttaa / Vahingon, vaaran nuolet.

7. Nyt tiedän todest', / O Jesu Christ'! / Ettes minua unhottane: / Näin sinä vannot, /
Näin todell' sanot: / Jos apuu anot, / Niin armoni avoi lienee.

8. O Jumal' suo! / Ja apus tuo, / Niin elää ja käyttää meitäm', / Ett' pääsisim' täält' /
Surun laakson päält' , / Pois pahalt' säält', / Vaeltamaan taivaan tietä.

137 (Iesu dulcis memoria; Piae Cantiones)

1. Jesuksen muisto ihana, / Sydämell' ilon antava: Jesus sydänten lohdutus, /
Elon alku, mielten valkeus, / Kaiken ilon ylits' iloisuus.

2. Pääll' hunajan makian maunnon, / Makiamp' hänen läsnä olentons', /
Ei veisat' suloisempata, / Eikä kuulla kauniimpata, / Kuin Jesus Jumalan Poika.

3. Jesu, anna minun tuta / Rakkautes avaruutta! / Jesus anteeks' antaja, /
Ja taivaan kunnian kantaja, / Sinä armon ainoa jakaja, Amen.

138

1. Jesu onnen', osan' oman', / Ilon', riemun' runsahan'! / Suo ett' maistan sanas voiman, /
Tule tykön' asumaan. / Jesu, asu tykönän', / Suo ain' sinus' pysynen.

2. Jesu armias, anna aina / Työn' kaikk' sinus' aljettaa: /
Menestys kanss' laupiaast' lainaa, / Suloisest' suo lopettaa. / Jesu, asu etc.

3. Jesu, puheen', aivoituksen' / Tahtos jälkeen taivuta, / Ijäisen suo hyödytyksen, /
Ett' mä kauniist' kartutan. / Jesu, asu etc.

4. Jesu, kauniist' korjaa minua: / Suojaa maata pannesan', /
Aut', ett' kiivaast' kiitän sinua, / Kanssan' ole noustesan'. / Jesu, asu etc.

5. Koskan kaikki päivän' päätän, / Ann' mun autuaast' nukkua, /
Kuollon kautt' kosk' mailman jätän, / Pyhäis joukkoon joutua! / Jesu, asu tykönän', /
Suo ain' sinus' pysynen.

7. Loppiais-virret.

139 (kuuntelulinkki)

1. Piltin synnytt' Bethlehem, / Bethlehem, / Jost' ihastui Jerusalem, / Halle Halleluja.
2. Hän pantiin soimeen makaamaan, / Makaamaan, / Kuin hallitsee ilman lakkaamat', / Halle Halleluja.
3. Aasi seisoi ja härkänen, / Härkänen, / Kusa piltti oli Herranen, / Halle Halleluja.
4. Saabast' tulit sitt' kuninkaat, / Kuninkaat, / Lahjoill' teit hänell' kunniat', / Halle Halleluja.
5. Hän syntyi äitist' neitseestä, / Neitseestä, / Kuin vapaa oli miehestä, / Halle Halleluja.
6. Ihmisen luonnon päällens' ott', / Päällens' ott', / Kärmeen tyköönsä pojes potk', / Halle Halleluja.
7. Liha oli hänell' niinkuin meill', / Niinkuin meill', / Ei kuitenkaan käynyt synnin teill', / Halle Halleluja.
8. Verraksens' tahtoi meit' tehdä, / Meit' tehdä, / Ja Isäns' kasvot taivaas' nähdä, / Halle Halleluja.
9. Tällä nyt ajall' iloisell', / Iloisell', / Palvelkaam' Herraa kiitoksell', / Halle Halleluja.
10. Siis olkoon kiitos loppumat', / Loppumat', / Sen Kolminaisuuden lakkaamat', / Halle Halleluja.
1. Puer natus in Bethlehem, Bethlehem, / Unde gaudet Jerusalem, / Halle Halleluja.
2. Hic jacet in praesepio, praesepio, / Qui regnat sine termino, / Halle Halleluja.
3. Cognovit bos et asinus, asinus, / Quod puer erat Dominus, / Halle Halleluja.
4. Reges de Saba veniunt, veniunt / Aurum, thus, mirrham offerunt, / Halle Halleluja.
5. De matre natus virgine, virgine, / Sine virili semine, / Halle Halleluja,
6. Sine serpentis vulnere, vulnere, / De nostro venit sanguine, / Halle Halleluja.
7. In carne nobis similis, similis, / Peccato sed dissimilis, / Halle Halleluja.
8. Ut redderet nos homines, homines, / Deo et sibi similes, / Halle Halleluja.
9. In hoc natali gaudio, gaudio, / Benedicamus Domino, / Halle Halleluja.
10. Laudetur sancta Trinitas, Trinitas, / Deo dicamus gratias, / Halle Halleluja.

140

1. Yks' lapsi syntyi Bethlehemis', / Jost' ilo nous' Jerusalemis', / Jumalan korkian Poika /
Ihmisen luonnon tahtoi ottaa, / Enkel' toi Mariall' sanoman, /
Ett' hänest' piti syntymän Pojan.

2. Kuin ylkä morsian-huoneesta, / Tuli hän äitins' kohdusta, /
Hän pantiin soimeen pahnain pääll', / Kuin kaikk' hallitsee omall' väell': /
Enkeli ilmoitti paimenill', / Ett' se Piltt' oli Herra meill'.

3. Viisaat maalt' vieraalt' tulevat, / Lahjoi hänell' kantelevat, /
Sisäll' huoneesen menevät, / Lasta nuorta tervettävät: / Kiittäkääm' siis Herraa Jumalat', /
Tällä nyt iloisell' juhlall'.

8. Christuksen piinasta ja kuolemasta.

141 ; sävel n:o 62

1. O ihminen, muistel' syntis pääll', / Jonk' tähden Jumalan Poika tääll' /
Syntyi mailmaan mieheks'. / Hän puhtaast' neitseest' miehuuden ott', /
Se Poikans' synnittä mailmaan tuott', / Meill' tuli hän välimieheks', /
Kuolleet hän herätt' haudoistans', / Sairaat paransi taudistans', /
Syntisill' armons' annoi, / Ja ristin pääll' henkens' kannoi.

2. Kosk' pääsiäisjuhla läheni, / Joukollens' Jesus puheli, / Ja tulevat asiat ennust': /
Nyt ihmisen Poika petetään, / Ja kuoleman tuskaan heitetään. / Judas sitt' pahuutens'
tunnust': / Simonin huonees' Jesuksen / Yks' vaimo voiteli narduksell', /
Se Jesuksell' kyllä kelpas', / Vaikk' Judas hänt' kovin pilkkas'.

3. Judas päämiehillen sanoi, / Petoksen palkkaa heilt' anoi, / Koht' hopiapenningit otti. /
Sitt' Jesus opetuslastens' kanss' / Söi pääsiäislampaan tavallans', /
Meille paljon hyvää tuotti: / Siin' pyhän ehtoollisens' asett', /
Meit' piinaans' muistamaan opett': / Jalat sitt' rakkauden merkiks' /
Pesi opetuslastens' selkiäks'.

4. Sielt' Oljymäell' matkusti, / Rukoilemaan kyll' visusti /
Käsk' opetuslastens' hartaast'. / Heistä edes kävi vähän sitt', / Murheesta sydän vapisi, /
Isääns' rukoili taivaast': / Ot', Isä, tämä kalkki pois / Minult', jos sinun tahtos sois': /
Sitt' opetuslapsians' etsei, / Ne murheest' makaavan löysi.

5. Heill' sanoi: miksi nyt makaatt'? / Jo aika on kuin tietää saatt', /
Ett' ihmisen Poika vaivaan / Syntisten käsiin annetaan, / Ja väärin päälle kannetaan: /
Judas sen niin on laittan'. / Viel' hänen näitä puhuisans', /
Judas lähestyi joukkons' kanss', / Joll' sanonut oli: se tietkäät, /
Jonk' suuta annan, pois viekäät.

6. Kosk' Jesus kaikki asiat ties', / Kuin hänen tapahtuis' siinä ties', /
Mielell' rohkiall' edes astui, / Kysyi: ketä te etsitte? / Jesust' Nazarenust', sanoit he: /
Niin kaikki maahan kaaduit: / Judas Jesuksen antoi suut', / Mutt' hänen kiinni otit muut: /
Pietar' yhdelt' korvan hakkas', / Sen Jesus parans' ja vastas':

7. Ei tappeleman tarvita, / Sill' Isä on minull' valmistan' / Kalkin, jonk' juoda tahdon./
Mutt' joukko johdatt' Jesuksen / Pappein päämiehen huoneesen: /
Siell' kärsi pilkkaa paljon. / Sinn' Pietar' seuras' jäljes', /
Ja mestarins' kolmasti kiels': / Kaifas todistuksia etsi, /
Joill' Jesust' hukuttaa pyysi.

8. Kaifas kyll' paljon kyseli, / Mutt' Jesus oli ääneti, / Kaifas hänt' vannottaa tiennee: /
Kautt' Jumalan sinua vannotan, / Ett's totuuden mull' tunnustat, /
Jos Jumalan Poika lienet. / Sen Jesus todeks' todisti: / Mä olen mailman tuomari. /
Kaifas reväs' vaatteens' rikki, / Sanoi: nyt te kuulitt' kaikki.

9. Nyt te hänen pilkkans' kuulitta, / Mitä tästä asiast' luuletta? /
He sanoit: hän kuolla mahtaa. / He syljit hänen silmillens', /
Löit poskelle hänt' nyrkilläns', / Peitit hänen kasvons' kohta, /
Häpiäll' sitt' kysyit hänelt' näin: /Arvaa, Christe, kuka sinua löi? /
Sitt' varhain aamull' leten, / Ylönannoit Pilatuksen käteen.

10. Judas katui pahan tekonsa, / Toi papeill' jällens' rahansa, /
Ja tunnust' pahast' tehneens', / Viatoint' verta pettäisäns. /
Sitt' kohta samas' murheesans', / Heitt' penningit templiin jällens', /
Ja hirtti itsens' nuoralla. / Mutta papit sillä rahalla / Ostit veripellon muistoks', /
Jonk' oudoill' asetit haudoiks'.

11. Päämiehen edes' seisoisans', / Siell' pappein joukko valheen kanss' /
Jesust' pyysit alas painaa: / Hän kieltää keisarilt' veron, /
Sanoo, ett' Jumalan Poika on, / Kansaa hän viettelee aina. /
Pilatus Jesust' kysyi monest', / Mut vastaust' ei saanut todest'. /
Sielt' hän Herodekselle vietiin, / Kuin hänt' oli nähdä pyytän'.

12. Herodes Jesust' pilkkasi, / Hänt' valkiall' kaapull' häväisi, /
Lähett' hänen raastupaan jällens'. / Juuttaill' Pilatus sanoi sitt': /
Miehes' täs' ei ole surman syyt', / Hänen siis päästän tälläns'; /
Vaan mielen nouteeks' kansallen / Lupas hän päästää vallallens' /
Barrabaan eli Jesuksen kohta: / Jesust' kaikk' anoit pois ottaa.

13. Päämies Jesuksen ruoskittaa, / Sitt' purppurall' annoi puettaa /
Ja tappura-kruunull' pilkat'; / Häll' ruoko käteen annettiin, /
Ja polvill' eteen langettiin, / Kumarten kuninkaaks' pilkall'. /
Pilatus vei ulos Jesuksen, / Sanoi: nyt te näett' ihmisen, /
Kuin veriseks' on jo vaivatt', / Jo te nyt tytyä mahdatt'.

14. He huusit suurell' äänell' kaikk': / Pois ota, ristiinnaulits' tai, /
Jos keisarin ystävä lienet. / Tuomiostuolis' Pilatus siin' / Pesi kätensä ja annoi niin /
Vallallens' Barrabaan heille. / Mutt' Jesus omis' vaatteisans' /
Vietiin pois ristiinnaulittaa, / Itse kantoi ristiäns' siellä, /
Hänt' Simon autti myös tiellä.

15. Siin' paljon väkee seuras' kanss': / Mutt' vaimot itkit hartaastans', /
Joit' Jesus sanoen neuvoi: / Älkäät minun ylitsen itkekä, / Vaan armahtakaat itseänn', /
Jotk' lankeett' suuriin vaivoin; / Sill' päivät ne on tulevat, /
Ett' kukin on teist' sanova: / Autuaat hedelmättömät lienee, /
Jotk' lapsist' ei mitään tienne.

16. Kosk' he sitt' tulit Golgataan, / Kaksi rövärit' Jesuksen kanss' /
Ristiinnaulittiin siellä. / Jesus vihamiestens' edestä / Rukoili taivaallist' Isäänsä: /
Ann' heidän anteeks' vielä. / Siin' hänen syyns' kirjoitettiin, /
Ja monelt' ylös luettiin: / Tämä on Jesus Nazarenus, / Juutasten kuningas kuuluis'.

17. Kosk' Jesus ristiinnaulittiin, / Hänen vaatteens' kohta jaettiin; /
Mutt' hameest' heitettiin arpaa. / Äitillens' Jesus sanoi myös: /
Ota Johannes koht' tykös, / Hän kyll' sun tarpees arvaa; / Johannes, pidä hänt' kunniasa, /
Sun oman äitis siasa: / Mutt' kansa ja päämies päänäns' / Pilkkasit ja vääntelit päätäns'.

18. Hänens' Jumalan Pojaks' sanoi, / Ja ei nyt itseens' auttaa voi, /
Sitä röväri hänell' soimas'. / Toinen Jesuksell' sanoi näin: / O Herra! katso minuun päin, /
Koskas tulet sinun voimaas. / Jesus hänen saman päivän' / Vannoi kanssans' iloon käyvän. /
Koht' pimeys maan pääll' vetkäs' / Kuudest' yhdeksänteen hetkeen.

19. Mun Jumalan', huusi Jesus siin', / Miks' ylönannoit minun niin? /
He sanoit: hän Eliast' kutsuu. / Jesus sanoi: minä janoon; /
Sen jälkeen: kaikki täytetty on, / Ei silleen mitäkään puutu. / Viimein Isäns' tykö sanoi, /
Henkens' vastaan ottaa anoi, / Koht' pääns' sitt' alas painoi, / Ja henkens' ylönannoi.

20. Maan järistys tapahtui suur', / Esirippu ja kallio halkes' juur', /
Kuolleet nousit ylös haudoist'. / Päämies ihmeitä nähdesäns', /
Jumalan Pojaks' sanoi ilmeisest' / Sen, kuin on kuoleman paulois'. /
Luut ryövärten myös rikottiin; / Mutt' Jesus kuollunn' kohdattiin, /
Keihääll' hänelt' avattiin kylki, / Jost' veri ja vesi vuoti julki.

21. Josef Jesuksen ruumihin / Alas otti ehtoon', ja liinoihin / Kääri sen haudataksens', /
Sinn' Nikodemus kantoi myös / Sadan markan voiteet tykööns', /
Sill' ruumist' voidellaksens'. / Uuteen hautaan he panit sen, /
Kiven ovelle vieritit sinn', / Menit niin kotia sieltä, / Mutt' vaimot katselit päältä.

22. Viel' haudall' pantiin vartiat, / Mutt' Jesus aamuvalkiall' /
Nous' ylös kolmanten' päivän', / Meill' laitti kaikki hyväksi, /
Meit' jällens' tehden pyhäksi, / Iloon sisälle käymään. / Hän kuoleman ylitsen voitt', /
Ja helvetin voiman pois soitt'; / Jost' veisaan kiitost' hänell', /
Tääll' ja ijankaikkisest', amen!

142 (VK 62, Sinua, Jeesus piinattiin)

1. O Jesu! kuinkas olet piinattu, / Poskill' piesty, syljett', rusikoittu, /
Orjantappuroill' kruunattu, / Sinun ruumiis ruoskittu, haavoitettu, /
Purpurall' pilkatt', naurettu, / Veri pääst', kasvoist' vuodatettu, /
Koko ruumis verta tiukkui.

2. Ristin pääll' jäsenet pingotetut, / Jalat, kädet läpitse lävistetyt, /
Etikall', sapell' juotettu, / Sydän rikki pilkall' pistetty /
Julmall' Jumalan vihall' runneltu, / Kylki keihääll' läpitse tungettu, /
Surkiall' kuolemall' surmattu.

3. Kuink' sinun hyvä hahmos lauvennut, / Kanss' kasvos kaunis valistunut, /
Sinun ruumiis rymäks' rauvennut, / Valjuks' on muotos muuttunut! /
Ett' luodut kaikk' luontoons' vastoin, / Hämmästyit, surit, itkit, lastoit, /
Heidän Herrans', Luojans' kuolentot'.

4. Suusas, Christe, ei löytty petost', / Et sinä, Herra, väärin tehnyt, /
Eik' ollut sinus' yhtään rikost', / Etk' synnin tietä sinä käynyt: /
Puhdas, viatoin kaikist' olit, / Kuitenkin katkerast' kuolit /
Meidän kaikkein ihmisten edestäm'.

5. O kamala tuomio, salaus suur'! / Syytöin syypään edest' vaivataan; /
Kuin pahointekiä rikkoo juur', / Sen sias' hurskas pyhä piinataan; /
Kuolee Jumal' ihmisen edest', / Luoja luontokappaleens' syyn puolest': /
Kuink's, Christe, itses näin nöyryytit?

6. Sinä viatoin vikapäiden edest', / Armon halust' kävit kuolemaan, /
Ett's päästäisit meit' pirun kädest', / Isäs lapsiks' soit tulemaan, /
Velkam' maksoit, lain täytit, / Meill' armon ja avun näytit, /
Piinas ja kuolemas kautta.

7. Minä synnin siteill' sidottu, / Jonk' edest' sinä kiinn' otett', vangittu: /
Minä tuonen nuorill' nivottu: / Sinä kuoleman kivull' rangoittu; /
Minä perkeleen kahlein kuljennut / Ja Jumalan vihan all' oljennut: /
Sinä joit vihan maljan edestän'.

8. Minä ain' ylpiä: sinä hiljainen, / Puusteill' ja purppurall' pilkattu. /
Minä kovakorvainen: sinä kuuliainen. / Minä röykiä: piikeill' sinä kruunattu. /
Minä turhas' kunnias': sinä syljetty. / Minä juomar': sapell' sinä juotettu. /
Minä hekumas': sinä sidott', naulittu.

9. Minä väärin tein: sinä rangaistiin. / Minä rikoin: sen edest' sinä vitsattiin. /
Minä häpiän tein: sinä vaivattiin. / Minun syntein' tähden sinä piinattiin, /
Ja ristinpuuhun ripustettiin. / Minun pahuuten' tähden sinä kuoletettiin, /
Minun syntein uhriks' sinä uhrattiin.

10. O Jesu! kuinka sinua kiittänen / Tain armos avun tähden, /
Ett's nöyryytit itses näin tänne, / Kävit kuolemaan kaikkein nähden. /
Aut', ettän sen ain' muistaisin, / Itsen' pois synnist' suistaisin, /
Jonk's tähden surkiast' surmattiin.

11. Minua piinas ansiost' osalliseks' tee, / Synnist' verelläs virut' puhtaaksi; /
Sinun haavais sisäll' sä minua vie, / Isäs edes' tee minua hurskaaksi. /
Vahvist' tähän uskoon lujaksi, / Vaivois', kiusauksis' turvaksi, /
Mull' piinas ja kuolemas olkoon.

12. Kuin kuoleman kamppauksiin tullaan, / Kosk' se hätä minua ahdistaa, /
Ann' mielesän' piinas muisto olla, / Sill' minua silloin vahvista, /
Minun tykönän' avullas olvo, / Kuolemallas turvaksen' tulvo, /
Täält' tykös minua iloon viene.

143

1. Jumal', aut' minä taitaisin / Sinun hyviä töitäs muistaa, /
Sydämest' kiittää mahtaisin, / Sanas totuutta tunnustaa; / Sen vakuus ijät' ollee vahvan', /
Lähetti meill' Poikans', kuin lupas', / Jost' häntä kiittää mahdan.

2. Kuin mailmas' Jesus kävi, / Autuun tien opetti oikein, / Hänest' armon apu ain' nävyi, /
Vastaan vaivaisten kaikkein, / Kansalt' omalt' otettiin piinattaa, /
Christus se viatoin Karitsa, / Meidän tähtem' vaivattaa.

3. Kuin syön' oli pääsiäislampaan, / Koht' ehtooliisensa asett', /
Kusa leivän otti, sanoin näin: / Syökäät, minun ruumiin' on tämä, /
Kuin teidän edestänn' annetaan, / Kuoleman all' koht' ojetaan, /
Minun muistoksen' ain' teett' tain.

4. Kanss' kalkin otti ja sanoi: / Minun veren' on, täst' kaikk' juokaat, /
Jonk' synteinne maksoks' annan / Minun ruumiistan' ulos vuotaa; /
Niin usiast' kuin tästä juotta, / Minun piinan' muistoks' tehkäät, /
Sill' ostetut olett' totta.

5. Pesi opetuslastens' jalat, / Näin keskenäm' tehdä tiennem', /
Rakastaa toinen toistam' alat', / Kuin hän meill' tehnyt lienee. /
Näin tekemään keskenäm' meitä käsk' , / Ett' meit' hänen omaks' kansaks' /
Kukin tuta tietää täst'.

6. Koska yrttitarhas' rukoili, / Kanss' kuoleman kivun kamppas', /
Vapis' ja verta hikoili, / Kiinn' otettiin, puustit hän sai; /
Syljettiin, piestiin, piinattiin, / Kanss' orjantappuroill' kruunattiin, /
Tuomioll' vääräll' surmattiin.

7. Ripustettiin ristin päälle, / Etikkat', sappee täytyi niellä, /
Häväistykset, pilkat vielä, / Henkens' ylönannoi siellä; /
Kaikk' kärsei lunastuksem' tähden, / Piinan ja katkeran kuoleman; /
Makson teki kyll' täyden.

8. Pantiin hän hautaan ristist', / Kust' kolmanna päivän' nous' its', /
Voiton kunnian kanss' vissist' / Omillens' eläväks' näytti sitt'. /
Näin opettamaan käski mennä heit': / Kuin uskovat, kasteen saavat, /
Autuaaks' tulevat kaiket'.

9. Sitt' ylösastui taivaas', / Vuodatt' meill' Henkens' lahjat, /
Meidän tuskasam' ja vaivas' / On tykönäm' avuns' kanss' vahvan. /
Hengelläns' tääll' meit' hallitsee, / Lohduttaa, aina auttaa, / Valtain ylits' vallitsee.

10. Isä, Poika, Henki hyvä! / Täst' kiitos sinun olkoon ijan, / Anna meit' uskosas pysyä, /
Niin loppuun ast' ainijan! / Varjel' väärän opin vauloist', /
Sodist', kapinoist' ja riidoist', / Pirun pahoista pauloist'.

144

1. Christuksen piinaa muistakaam', / Ja meitäm' synnist' suistakaam', /
Kuin hänen kuolemaan vaati, / Ja meitä kadotukseen saatti.

2. Sinä päivän', kuin hän petettiin, / Ja oikeuden eteen vedettiin, /
Mones' paikas' hän pilkattiin, / Kuudell' hetkell' myös piinattiin.

3. Puhteell' hän kiinni otettiin, / Opetuslapsilt' koht' jätettiin, /
Pappein eteen johdatettiin, / Vääräks' saarnaajaks' laitettiin.

4. Päivän koittais' sielt' talutettiin, / Ja Pontiuksen eteen saatettiin, /
Väärin hänen päällens' kannettiin, / Lyötiin ja puustit annettiin.

5. Murkinan aikan' hän tuomittiin, / Vitsoill' kaakinpuusa suomittiin, /
Kruunull' ja purpurall' naurettiin, / Ristins' kannoi, johon naulittiin.

6. Päiväll' puolell' ristiin nostettiin, / Ryövärten keskell' ripustettiin, /
Kädet, jalat lävistettiin, / Sapell', etikall' juotettiin.

7. Puol' ehtoost' henkens' ylönannoi, / Sieluns' Isäns' käsiin kannoi. /
Kylki läpitse pistettiin, / Maa järis', aurinko mustettiin.

8. Illall' ristist' alas pudotettiin, / Ja Josefilt' vastaan otettiin, /
Kalleill' voiteilla voideltiin, / Ja valkein liinoin käärittiin.

9. Viimein sitt' hautaan kannettiin, / Ja vartioitten haltuun annettiin, /
Pyhä kirja näin täytettiin, / Isän viha lepytettiin.

10. Näin, Christe, sinä pilkattiin, / Ja hirmullisest' piinattiin, /
Meidän tähtemme vaivaisten, / Kuin olem' pahat ja saastaiset.

11. Mailman piinas kautt' lunastit / Ja kaikest' synnist' puhdistit, /
Siis olkoon sinulle kiitos, / Kunnia sekä myös ylistös!

145 (kuuntelulinkki)

1. Jesus ristin päällä rippui, / Veri hänest' ulos tiukkui, /
Haavoist' oli hänell' suuri kipu, / Seitsemäst' puhui hän sinä hetken', /
Ne sanat sinä sydämees kätke.

2. Ensist' sanoi sanan armollisen / Isänsä tykö taivaallisen, / Joka on suloinen kuulla: /
Ann' heidän anteeks', Isä, menons', / Eip' he ymmärrä omaa tekoons'.

3. Sitä lähin sanoi hän äitillens': / Vaimo, katso poikaas silmilläs, /
Kuin on Johannes nimelt'; / Johannes, katso sinun äitiäs, / Sinä olet nyt hänen sikiäns'.

4. Sen jälkeen puhui hän suloisest', / Saarnas' myös ryövärill' lohdullisest', /
Ja sanoi näillä sanoill': / Vissist' pitää sinun tänäpäivän' /
Paratiisiin minun kanssani käymän.

5. Neljäs sana oli juur' armias: / Miks' olet minull', Isä, niin karmias, /
Ja heitit päälleni vihas? / Minä olen nyt piinas' ja hädäs', / Tämän julman joukon kädes'.

6. Viidenneks' sanaks' sanoi myös: / Minä janoon täsä raskaas' työs', /
Kuin oli meidän lunastuksem' hinta; / Etikkat', sappee löit he yhteen, /
Sen joi hän meidän tähtem'.

7. Sen katkeran siemen perästä, / Sanan sanoi kuudennen edestä: /
Nyt ei mitään Raamattu estä: / Mitä kirja on minust' puhunut, /
Se on jo edes kulunut.

8. Viimein huusi hän rohkiast' /
Isänsä tykö korkiast': Sun käsiis annan henken' ja sielun': /
Kohta sitt' pääns' alas painoi, / Ja henkens' ylönannoi.

9. Koska päämies näki nämät, / Putoovan luuli taivaan ja tähdet; /
Aurinko ja kuu paisteens' kadott', / Vuori repes ja maa järis', /
Kosk' Luoja kuollon käsis' väris'.

10. Hän sanoi itsellens' kohta: / Vissist' on Jumalan Poika, /
Kuin piinan ja kuoleman kärsii, / Se kuin Herra on ylhäällä taivaas', /
Ompi nyt suures' vaivas'.

11. He pelkäsit Jumalaa täydellisest', / Ja kiitit Luojaa iloisest': /
Sitä me myös tehkääm' nöyräst': / Ei hän Poikaans' tahton' säästää, /
Mut vaivast' sen kautta meit' päästää.

12. Nyt syntiä vastaan sotikaam', / Ja pahuus puolestam' otikaam', /
Kuin Christuksen kuolemaan saatti: / Kiittäkääm' hänt' sangen suurest', /
Kuin meit' pääst' hädäst' ja murheest'.

146

1. O puhdas Jumalan Karitsa! / Kuin ristin puusa piinattiin, / Meille sinä armos taritse, /
Vaikkas silloin kovin pilkattiin. / Meidän syntim' sinä kannoit, /
Ja elämän meillen annoit, / Armahda meidän päällem', o Jesu!

2. O Jesu, viatoin Karitsa! / Kuin surman alle annettiin, / Meitä sinä köyhiä ravitse, /
Ehk' väärin päälles kannettiin: / Meidän tähtem' sinä kuolit, /
Ja synnit meilt' pois vuolit: / Armahda meidän päällem', o Jesu!

3. O Jesu, nuhteetoin Karitsa! / Kuin tahdot armos varistaa / Meidän nyt synnisten päälle, /
Kuin asum' aihaall' täällä: / Helvetin sinä voitit, / Ja pirult' vallan pois otit: /
Suo meille nyt rauha, o Jesu!

147 (VK 74; Jeesus, sinun vaivas kovat; sävel kuin VK 348)

1. Jesu, sinun vaivas kovat, / Ristis, kipus katkera / Minull' opiks', turvaks' ovat, /
Eläisän' ja kuollesan', / Jos mä syntiin syttynen, / Piinas kohta muistelen, /
Se sen kyllä mieleen vienee, / Ettei synti leikiks' liene.

2. Hekumas' jos hehkuu pyytää / Liha, veri syntinen, / Haavais muisto estää siitä, /
Kosk' ne johtuu mielehen'. / Koska saatan' kiusaa tääll', / Luotan aina ansios pääll', /
Häijyn juonet se niin sulkee, / Kimpustan' ett' häpiäll' kulkee.

3. Mailma mua pyytää pettää / Juonell' monell' kavalall', / Kadotukseen minua vetää /
Häijy iloll', hekumall'; / Vaan kun mieleen johdatan, / Jesu, vaivas vaikian, /
Pyhyydes' niin taidan pysyy, / Halut häijyt pojes sysii.

4. Vastoin kaikkii kuin mua vaivaa, / Haavas tukee sydäntän', /
Niihin itsens' sielun' kaivaa, / Löytää uuden elämän; / Lohdutukses makeus /
Surullen' on huojennus, / Autuun ansaitsit sä minull', / Katkeralla kuollon kivull'.

5. Sinä siis tääll' aina turvan', / Jesu apun' ainoa! / Kuolemas on tuonen surmann', /
Ettei vahingoittaa saa. / Sinä olet turvanan', / Koska tullaan tuonelaan; /
Sinun armos minun taitaa / Synnist', kuollost' eloon auttaa.

6. Ja kuins sydämesän' olet, / Jesu, täältä lähteisän', / Voitan kaikki häijyn nuolet, /
Viimeisesä hädäsän'; / Koskas olet turvanan', / Kuljen iloll' kunniaan; /
Haavais turvis' jos täält' lähden, / Perin ilon niiden tähden.

148 (vastaava virsi on VK 57)

1. Jesu elon', autuuteni! / Sinä kuolit edestän', / Annoit, vaivoist' päästäkseni, /
Sinus sielun hätähän. / Ei nyt minull' mitään vaivaa: / Vaan saan perii elon taivaas'. /
Kiitoksen sull' ijäisest', / Jesu, sanon haluisest'.

2. Jesu, häpiät, pilkat pahat / Olet sinä ottanut, / Puustit, syljet, tuskat kauhiat, /
Köydet, nuorat kantanut; / Minua vaivoist' vapahtaakses, / Pirun pauloist' pelastaakses. /
Kiitoksen sull' etc.

3. Kauhiast' annoit ruumiis pyhän / Piestää, lyötää, haavoittaa; /
Parantaa näin haavan' syvät / Tahdoit ja mun rauhoittaa. / Sinä kannoit kirouksen, /
Ettän saisin siunauksen. / Kiitoksen sull' etc.

4. Sydämmes on särjett', murhatt' / Häpiäll', pilkall' kauhiall', /
Kruunull' rumall' pääs on kruunatt', / Mikä saatti sun tain all'? /
Ettäs minua iloittaisit, / Kunniakruunull' kaunistaisit. / Kiitoksen sull' etc.

5. Riepoittaa sä sinus annoit, / Ett' mä vaivoist' pääsisin /
Kielet väärät päälles kannoit, / Ett' mä levon löytäisin: / Lohduttamat' ripuit sinä, /
Lohdutett' ett' olsin minä. / Kiitoksen sull' etc.

6. Jesu, sinä vaikian vaivan / Kärsit kärsiväisest' tääll', / Maistit kuollon kovan aivan, /
Maksoit velkan' ristin pääll'; / Vaivattaa sä annoit sinus, /
Ett's mun kirvottaisit kivust'. / Kiitoksen sull' etc.

7. Minun ynsiän, ylpiän sisun' / Sovitti sun nöyryytes, / Kuollos kuollolt' voiman riisui, /
Muutti mull' sen autu500udeks'. / Sinun ristis, häpiäs, pilkkas / Minull' ompi kunnia kirkas. /
Kiitoksen sull' etc.

8. Nyt sull', Jesu, suuren vaivas / Edest' annan kiitoksen, /
Edest' kipiän kipus, haavais, / Kuollos kovan hirmuisen, / Edest' tuskas, ahdistukses, /
Syntein raskaan rangaistukses, / Kiitoksen sull' ijäisest', / Jesu, sanon haluisest'.

149 (vastaava sävel on VK 500)

1. Me sinua, Jesu, ylistäm', / Ett's veres annoit edestäm': /
Näin pirun pauloist' pahoista / Meit' tahdoit, Jesu, pelastaa.

2. O Christe Jumala ja mies! / Pois särje synnin ijes meist', /
Pääst' ijäisestä kuolemast', / Aut' ulos hädäst' ahtahast'.

3. Meit' synnin vioist' varjele, / Ja ristin alla auttele, /
Sen kuorma kova huojenna: / Meit' vahvist', tue, ojenna!

4. O Jesu, veljem' suloinen! / Ain' pysy meidän tykönäm', /
Täs' vaellukses' vaikias': / Suo sitt' meill' ilo taivahas'.

150 (sama sävel on VK 69)

1. Ah suru suur'! / Ett' näen juur / Jumalan ainoan Pojan, / Ja hänen olons' kuvan /
Pilkall' poljettavan.

2. Voi minua! / Ett' Jumala / On murhatt' ristin päällä: / Kivest' ompi sydän sill', /
Kuin ei pelkää vielä.

3. Suur' Jumala, / Kuin sanalla / Mailman liikuttaapi, / Kuollunn' nyt hiljaisuudes', /
Maasa haudan saapi.

4. Ken muistella, / Kanss' katsella / Näit' ilman itkutt' taitaa; /
Sill' Jumalan Pojan näin / Syntim' sairaaks' saattaa.

5. Hän Karitsa, / Vuodatettaa / Maan päällä verens' annoi; / Ja niin armon autuuden /
Itse meille kannoi.

6. Suu suloisin / Ja totisin, / Sä ilman syytä piestiin, / Petoksell', pilkall' ilkiäll', /
Väärält' kielelt' lyötiin.

7. Sä sulhainen / Juur' suloinen, / Ei sulle vertaa löydy, / Sä kuitenk' tulit köyhäks', /
Me jonk' kautta hyödym'.

8. Ah autuas, / Kuin tiennee taas / Näit' todell' tutkistella, / Ja Christuksen kuolemat' /
Uskos' muistutella.

9. Ett' Jumala / Paits' ansiota / Pois kuolla tahtoi täältä, / Siis paits' omaa ansiotam' /
Autuutt' pyydäm' hältä.

10. Hän hautahan / Sitt' lasketaan, / Joll' maa on pyhitetty, / Ja meille hauta jaloks' /
Lepokammioks' tehty.

11. Jesu rakkain, / Sun hautas ain' / Mun sydämeni lienee, / Ett's siell' lepäät makiast', /
Tyköm' sinuas riennä.

12. O Jesu Christ'! / Sä turvam' its', / Me uskos' sinult' pyydäm', /
Sun piinas, kuollos tähden, / Suo ett' ilon löydäm'!

151 (sävel n:o 128)

1. Kuink', Jesu, sielus', sydämmes' / On vaivattu Gethsemanes', / Sen David edes tuottaa, /
Siell' paulat pahat helvetin, / Kanss' kuollon ojat Belialin, /
Sun kiersit, kääreit totta. / Astut, seisot / Pelvos', murhees', / Tuskas' suures', /
Huudat ylhäält' / Lohdutusta Isält' pyhält'.

2. Sä lausuit: Isän' ylhäinen! / Jos olis' toi mahdollinen, / Tai kalkki kauhiast' karvas, /
Sun vihas tuli ja vaiva suur', / Helvetin liekki kuuma juur', /
Ett' pojes poiket' mahtais', / Niin mä sitä / Hartaast' anon, / Kuitenki sanon: /
Älköön minun, / Mutta olkoon tahtos sinun.

3. Sust' vuosi hiki verinen; / Sill' Isän viha tulinen, / Se poltti, kauhiast' vaivas': /
Kuin mato maasa matelit, / Ja surkiast' aivan ajelit, / Yks' enkel' rohken' rohvaist'. /
Voi, voi! huutoi, / Huokauksii, / Kipui, tuskii, / Verist' saunat', /
Jotk' sä syntein edest' kannat.

4. Mä rikoin, ja mun tästä työst' / Rangaistuspaikall' piti myös /
Pantaa kärsimään vaivaa. / Mun sydäntän' tai surkeus, / Ja karvas ijät' katkeruus /
Pitänyt olis' kaivaa; / Kärsiä, itkiä, / Tules' kuumas', / Tuskas' tuimas', /
Pahain joukos', / Syntein tähden, pimiäs' loukos'.

5. Sä autat surkiat' sieluan', / Immanuelin' rakkahan', /
Näin suurest' tuskast', vaivast'; / Sun sielus murhe kryytimaas', /
Kanss' kuollon kilvoitukses' taas / Mun vapaht' kaikest' vaarast'. / Kiittää siitä /
Mielelläni, / Kielelläni, / Tahdon sinua, / Ett' näin armiaast' autat minua.

6. Siis olkoon sinull' ylistös, / Ann' ilohenkes aina myös / Vahvistaa sielun', mielen', /
Ett' sinull' annan kiitoksen, / Kosk' murheen mä Gethsemaneen /
All' tuskain tuimain tulen; /Auta, saata, / Ettän täältä, / Surun säältä, /
Taivaan saliin, / Tykös tulen pyhäin pariin.

152 (Sävel N:o 19.)

1. Kielen' kerkiä, ole tärkiä, / Veisaa korkiat' kamppaust', / Joka nähtiin, koska lähti /
Poika Isäns' kammiost', / Kuin meill' voiton lahjoitt', levon, / Perinnöksi laupiaast'.

2. Kärme häjy Evaa väjyi, / Kaasi rietas rikokseen, / Jota vikaa seuras' viha, /
Kuin söi kieltyn hedelmän, / Tuotti täällä kaikkein päälle / Kuollon kovan ijäisen.

3. Että hurskaus, niin myös laupius / Nähtäisiin, niin tarvittiin, /
Evan rikos, kärmeen petos, / Kuolemall' ett' rangoittiin, /
Ja niin meille, jällens' täällä, / Terveys, autuus ansaittiin.

4. Kosk' aivottu aika joutui, / Ja tääll' tuli täytetyks', / Poika alas astui taivaast', /
Neitseest' syntyi ihmiseks', / Tuli veljeks', Neitsyt äitiks', / Kuin löytään ennustetuks'.

5. Koska vuotta kului totta / Kolme neljätt' kymmentä, /
Silloin hänens', Karits' päänäns', / Eroitett' soi maan päältä, / Mielellänsä ristiänsä /
Kantoi, kuoli pois täältä.

6. Kovill' piikeill', hyväll' mielell', / Itsens' sallei kruunattaa; /
Ajattele! annoi vielä / Verensä vuodatettaa, / Kuin puhdistaa ja yhdistää /
Herrall' kaikk', kuin kastetaan.

7. Hän suomittiin, ripustettiin, / Ristinpuuhun rippumaan; /
Pääsiäislampaaks', teuraaks' parhaaks' / Tuli tänne mailmaan; /
Päällens' otti, ylits' voitti / Syntim', pilkkam' ja vaivam'.

8. Koska täytett' ja kaikk' päätett' / Oli, heitti henkensä: / Josef sitten hänen uuteen /
Kunniall' korjas' hantaansa; / Lepytetään viha Isän, / Kadott' kuollo valtansa.

9. Sitten haudast' jällens' palas', / Suurell' voitoll', kunniall', /
Pirun kietoi, häijyn sitoi, / Pimeyden kahleill', / Viellä ensin Testamentin /
Asett' halull' rakkahall'.

10. Saatan' kaataan, vangiks' saadaan, / Voima synnilt', kuolemalt' /
On pois otett', ylits' voitett' / Helvett', ryöstett' lavialt', /
Kaikki haavat avun saavat / Isält' leppyneelt' pialt'.

11. Siis veisatkaat, nuoret, vanhat, / Isäll' ijät' ylistös, /
Pojall' pyhäll', kunnia ylhääll', / Rakkauns' edest' tuokaat myös /
Hengell' Herran, monin kerran, / Kiitos korkia kaikes' työs'!

153 (sävel on N:o 10.)

O Christe Vapahtajamme! / Sä päälles otit vaivamme, / Kanss' lyötiin, piestiin ankarast', /
Ja ristin kannoit raskahast', / Sun kuollos kautta rukoilem', / Ain' hädäs' ehdi avuksem'.

9. Christuksen hautaamisesta.

154

1. Niin, Jesu rakas, päätetty / Ja täydellisest' täytetty, / Kuin kuollostas kyll' kovasta /
On ennustettu vanhasta.

2. Sä Isäs tahdoll' kuuliain, / Ain' hamaan ristin kuolemaan, / Sä veres tähtem' vuodatit, /
Meit' synnist' sillä puhdistit.

3. Vaikk' kuollo silmäs nukutti, / Sun kuollos kuollon hukutti, /
Sun kuollos on meill' elämä, / Ei kuollo sill' voi peljättää.

4. Ehk' synkiys haudan pimittää, / Ei se meit' mahda peljättää, /
Ett' Jesus hautaan lasketaan, / Niin hautamme kunnioitetaan.

5. Sull', Jesu, kiitos olkoon ain', / Kuin kärseit kuollon katkeran, /
Kanss' hautam' hautaamisellas / Sä valaisit sun valollas.

6. Ah Jesu, tule sydämmeen', / Sen huonon surkiaan huoneeseen, /
Siell' lepää, Jesu, suloisest', / Niin hautaan menen iloisest'.

7. Ett's, Jesu, pantiin hautahan, / Niin ole hautan' vartian', /
Ettei mull' pahaa tapahtuis'; / Ei turvaa minull' ole muis'.

8. Ett's nousit ylös haudasta, / Suo meit' myös nousta iloisna, /
Ja suurell' riemull' sitten tull' / Sun tykös, taivaan korkeull'.

10. Pääsiäis-virret.
Christuksen ylösnousemisesta.

155

1. Iloitkaam' pääsiäis-juhlast', / Kiittäkääm' Kuningast' kullaist', /
Veisatkaam' iloisest' mielest', / Kuin pääsim' Punaisest' merest'.

2. Sen pyhä ruumis uhrattiin, / Ja ristin päällä murhattiin, /
Hänen verens' vuodatettiin, / Jolla me synnist' virutettiin.

3. Me olem' synnist' päästetyt, / Ja rumalt' hengelt' säästetyt, /
Se suuri orjuus loppui myös, / Nyt on se oikia vapaa vuos'.

4. Meill' Christus Jesus vilpitöin / On pääsiäislammas virhitöin, /
Syökääm' sen kanss' leipää kaltiast', / Kuin käski Kaikkivaltias.

5. Se mahtaa oll' jalo uhri, / Kuin kärrneen pään muruks' puri, /
Helvetin maahan kukisti, / Taivaan meill' jällens' uudisti.

6. O Christe, Jumalan Poika! / Me rukoilem' sinua tähän aikaan, /
Kansaas kuolemast' kirvota, / Ja tuomiopäivän' virvota.

7. Olkoon sinull', Christe tosin, / Kuin kuolluist' ylösnousit, /
Kiitos, kunnia ja ylistös, / Isän ja Pyhän Hengen myös!

156

1. Christus kuin kuoletettiin / Kaikkein synnisten tähden, / Hän jällens' ylösnostettiin, /
Ja saatti elämään meidän, / Siis me nyt kaikki iloitkaam', /
Jumalaa myös aina kunnioitkaam', / Ja veisatkaam' Halleluja, / Halleluja.

2. Ei yhtään ihmist' maan päällä / Kuolemat' asettaa tainnut, /
Viatoint' ei löytty täällä, / Synt' oli kaikk' alans' saanut, /
Siis kuollo sitt' vallan sai, / Ja meitä koht' alansa löi, /
Saatti myös pirun vangiks', / Halleluja.

3. Niin Jesus Christ', Jumalan Poik', / Annoi hänens' meidän siaam', /
Hän äkist' pirun ylitse voitt', / Synnin pois pyhkei meist' pian, /
Kuoleman myös maahan löi, / Ja hänelt' voiman pojes vei, /
Polki hänen jalkains' ala, / Halleluja.

4. Tuonen ja elämän välill' / Oli yksi kamala riita, / Tuoni koht' elämän käsill' /
Vaipui ja heitettiin viitaan. / Sen oli Raamattu sanonut, /
Ett' kuoll' oli tuonen voittanut, / Ja saattanut häpiän ala, / Halleluja.

5. Hän on se pääsiäislammas, / Jost' Jumal' käskyn annoi, /
Ristin pääll' uhrattu hamas', / Kunka meidän syntim' kannoi, /
Hänen verens' vuodatettiin, / Meidän ustem' päälle priiskotettiin, /
Ei päästä murhaajat' sisäll', / Halleluja.

6. Pitäkääm' siis tätä juhlaa, / Ilon kanssa ja riemun, /
Ett' Christus tyköm' tahtoi tulla, / Valistamaan meidän sielum'. /
Hän aurinko kirkas on, / Kuin synnin ja myös salan työn /
Ilmei saattaa kaikki tyyni, / Halleluja.

7. Syökääm' ja hyvin eläkääm' / Tällä makianleivän ajall', /
Hapoin taikin' pois heittäkääm', / Kuin meit' temmaa pahall' tavall'; /
Christus meitä ravitkoon, / Ja sielull' tarpeens' taritkoon, /
Eip' usko muita kärsi, / Halleluja.

157

1. Jesus Christus uhriks' meille / On annett' synneisille.

2. Karits' kärsei kuoleman, / Isäns' kanss' saatt' olemaan, / Armon tiell' syntiset /
Sääs' tulemaan.

3. Kuollo ja elo potkeit, / Hirmuisest' yhteen otit, / Kuollon elämä voitt', /
Ja pojes soitt'.

* * *
4. Maria sen tunnustaa, / Kuin tiell' puhutteli Jesusta, / Joka oli kuollunn' ollut, /
Mutta jällens' kirkkauteens' tullut.

5. Enkelin hän myös näki, / Kuin koht' tiettäväks' teki, /
Kuolluen haudast' pois menneeks', / Ja elävän sen siaan jääneeks'.

* * *
6. Uskokaam' enemmin vahvoi / Marian tosii sanoi, / Kuin Judan kansan valhei ja valoi.

7. Christus omall' väelläns' / Kuolemast' nousi jällens', /
Ja sai niin voiton hänen päällens', / Halleluja.

Värsy.

Christus nous' ylös kuoleman haudast', / Ja päästi mailman perkeleen paulast': /
Siis me nyt vahvast' iloitkaam', / Ja Jumalalle kiitos veisatkaam', / Kyrie eleeson!

158

1. Iloisest' Jesuksell' kiitost' veisat' mahdam', /
Ratk' rakkaall' halull' kaikkein nähden, / Sydämell' ett' kielell' kuin parhain taidam', /
Hänen laupiaan armons' avun tähden. / Synnin siteist' hän meit' vapaht', /
Isäns' vihan päältäm' pois lakaht', / Autuudeks' hän meill' kaikill' tapaht'.

2. Jumalaa ylistäkäät kaikk' luodut julki, / Kiittäin hänen armons' korkiat' kunniaa, /
Ett' Pojasans' pirun vallan pois polki, / Sen alt' meit' päästi, ja vaivalt' monialt', /
Vihan, kirouksen alt' olemast', / Helvetist', ijäisest' kuolemast', /
Täst', Herra, kiitos olkoon ijät' omas!

3. Kaikill', kuin Christuksen pääll' meist' itsens' luottaa, /
Synnit Jumal' anteeks', ett' armons' antaa, /
Meit' lapsiks' ottaa, näin meill' avun tuottaa, /
Meill' toden turvan tuskis' kaikis' kantaa; / Rauhallans' lohduttaa, avuns' näyttää, /
Kuin hänen käskyns' perään pyydäm' käyttää. / Vissist' lupauksens' hän tahtoo täyttää.

4. Kiitos armos edest' monin kerran / Olkoon, Isä Jumal', sinun taivaast'! /
Pojan Christuksen myös meidän Herram', / Kuin avullans' meit' päästi suurest' vaivast', /
Ja Pyhäll' Hengell' Lohduttajall', / Sill' meidän oikian tien osottajall', /
Kiitos olkoon nyt ja joka ajall'.

159

1. Jesus nous kuolluist' ylös, / Halleluja, kiitos Luojan, /
Virkos' vihdoin haudast' jällens', / Halleluja, kiitos Luojan.
2. Joka synnit kaikkein kannoi, H. k. L. / Ja ristin puus' henkens' annoi, H. k. L.
3. Pääsiäis-päivänä tosin, H. k. L. / Osott' itsens' kerroin viisin, H. k. L.
4. Maria Magdalen' ensimäinen, H. k. L. / Näki Jesuksen virvonneen, H. k. L.
5. Niin näit hänen myös muut vaimot, H. k. L. / Näki sitt' Pietari Simon, H. k. L.
6. Taas nävyi Jesus niill' kahdell', H. k. L. / Kuin kävit Emauksen tiell', H. k. L.
7. Viimein illall' hän ilmestyi, H. k. L. / Kusa apostolit istuit, H. k. L.
8. Ja vapisit pelvost' vakaat, H. k. L. / Lukittuiden ovein takan', H. k. L.
9. Koska sitt' viikkokaus' kului, H. k. L. / Apostoleill' hän ilmestyi, H. k. L.
10. Kaikill' yhteen toisen kerran, H. k. L. / Thomas tutkei haavat Herran, H. k. L.
11. Niin myös merell' Tiberian, H. k. L. / Opetuslasta seitsemän, H. k. L.
12. Koska he kalat suuret sait, H. k. L. / Herran rannalla he sitt' näit, H. k. L.
13. Jakob jalo apostoli, H. k. L. / Sanan saattaja taas oli, H. k. L.
14. Ett' Herra heräsi haudast', H. k. L. / Ja pääsi kuoleman paulast', H. k. L.
15. Viimein veljest' viisi sataa, H. k. L. / Meit' uskoon mahtavat saattaa, H. k. L.
16. Ett' Jesus on ylösnousnut, H. k. L. / Ja viholliset voittanut, H. k. L.
17. Olkoon siis Jesuksen kiitos, H. k. L. / Ja ylimmäinen ylistös, H. k. L.
18. Ynnä Isän, Pyhän Hengen, H. k. L. / Kanss' kunnia suuri semmenkin, /
Halleluja, kiitos Luojan.

160

1. Jesus kuolluis' ollesans', / Kuoletti kuoleman kuollesans , / Ja helvettiin astui alas, /
Sielt' voiton saaliill' jäll' palas'.

2. Helvetin hävitt', vei pois voiman, / Avoikidalt' ain' ottamaan, /
Riisui ruhtinat, ryösti, ryöväs', / Suden suust' lampaat Paimen kaappas'.

3. Pirun luolast' luovutti meit', / Kosk' kävi kauhian kuopan teit', /
Päästi meit' kadotuksen kahleest', / Ott' onnettomii pois orjuudest'.

4. Voittons' näytt' väkeväll' voimall', / Jonk' itse sai ansioll' omall'. /
Ei kuolema kuollut enää tainne / Its' elämän antajat' painaa.

5. Maa mahdotoin hintaa mailman, / Sen ruumist' pyhää pitämään, /
Jonk' kädes' luodut kaikk' ovat, / Kanss' kaikk' kivet, kalliot kovat.

6. Haudattu haudast' herää ylös, / Omall' voimall' kimmoo ulos, /
Päältäns' pois pudist' solmut, siteet, / Heitt' hikiliinat, kuollon virveet.

7. Kolmanten' päivän nousi varhain, / Maa, mantere järis', liikkuis' Luojan, /
Enkel' ilmestyi, ilon tuoja, / Pelvost' pois pakenit pahat vartiat.

8. Maria Magdalen', muut vaimot / Varhain Herran haudall' samoit, /
Voiteell' voidella ruumist' aivoit, / Paaden päält' vieritetyn pois näit.

9. Hautaan he kurotit katsomaan, / Ei sielt' löynneet ruumist' Luojan, /
Äkiltä enkelin äkkäsit, / Miel' oli kysyy, vaikk' pelkäsit.

10. O ihanainen sinä enkelinen! / Ottik' Herran ruumist' kenkään? /
Sanos meill', kunka se viety lienee, / Ett' voidellaksem' ottaa tiennem'.

11. Enkel' vaimoill' vastas' vaka: / Miks' elävää etsitt' kuollein sekaan, /
Jo nous' kuin itse teill' ennen sanoi, / Katsokaat siaa, kanss' kääriliinoi.

12. Enkel' armas, enkel' pyhä! / Kusast' löydäm' Herran hyvän? /
Kusa hänt' elävän' osannem'? / Autuast' iloll' nähdä saanem'?

13. Hän edellänn' käy Galileaan, / Siell' löydätt' Luojan, Lunastajan, /
Ilmoittakaat opetuslapsill', / Ett' erittäin puhukaat Pietarill'.

14. Kiitos sull' enkel' hyvän suova, / Sen suloisen sanoman saattava. /
Koht' itse ilmaantui Herra heill', / Soi kätens', jalkans', haavans' pidell'.

15. Ett' heräs' Herra ja nous' Luoja, / Kiittäkääm' Herraa, Halleluja. /
Jost' ilon meill' autuaan annoi, / Sen sydämen pohjaan meill' painoi.

16. Radan rakens' meill' rauhaisen, / Kuin meit' taluttaa taivaaseen. /
Itkust' ilo siis meill' olkoon, / Vaivaisilt' valitus vaiketkoon.

17. Tällä nyt ajall' autuaall', / Ja juhlapäiväll' julkiall', /
Jesust' kauniist' me kiittäkääm', / Hänt' yliaikaa ylistäkääm'.

161 (sävel N:o 162.)

1. Christus, Karitsa pyhä, piinattiin, / Uus' puhdas uhri uhrattiin, /
Ristin pääll' edestäm' ripustettiin, / Sen veri viatoin vuodatettiin, /
Kuoltuans' kuoleman kuoletti, / Pirun vallan ylits' voitti.

2. Pois pyhkei velka-pykällyksen, / Kirjoitetun kirouksen. /
Voiton kanss' palas' helvetist', / Nous' kunnian kanssa kuolluist'; /
Pirun riisui, saaliin ryöväs', / Taivaan oven eteem' avas'.

3. Turvall' Isän tykö taivaan, / Vapaast' me nyt mennä mahdam', /
Christuksen kautt' edestäm' kuolleen, / Kuolluist' kunnian kanss' nousneen; /
Jesust' me kaikin kiittäkääm', / Lunastajaks' myös muistakaam'.

162

1. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Iloll' ijät' ikävöityn', /
Iloitkaam' kiittäin Jesusta; / Mainit' me mahdam' ja muistaa / Tehtyi Herran hyvii tekoi, /
Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

2. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän, / Pääsim' pirun pahoist' pauloist', /
Kadotuksen kidast' kauhiast', / Hirmuisest' helvetin haudast', /
Kautt' Herran kovan kuoleman, / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

3. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Ylös Herra haudast' heräs', /
Pirun pään polki rikki perät', / Kuoleman kauhian kadotti, / Helvetin hirmun hävitti, /
Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

4. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Nous' Christus' kuolluist' ylös, /
Pirun suust' saaliin sai pojes, / Meit' otti orjuudest' ulos, /
Jäll' omistain Isäns' omaks', / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

5. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Kuin kunniall' Christus kuolluist' /
Nous' kirkkauteen kiiltämään: / Niin nouskaam' uuteen elämään, /
Pääskääm' pois pahuudest' pyhyyteen, / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

6. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Luotuin meno meill' muistuttaa: /
Luodut vesoimaan virkoovat, / Elämään ihanast' asuvat. / Linnut laulain visertävät, /
Veisaavat kiitos Jesuksell'.

7. Pääsiäispyhän', pääsinpäivän', / Luotuin kanss' niin muistaa mahdam', /
Ylösnoust' uuteen elämään, / Ilkiäst' elost' pois eriämään, /
Kiittäin Luojaa, Lunastajat', / Veisatkaam' kiitos Jesuksell'.

163 (sävel N:o 155.)

Pääsiäispäivää nyt pitäkääm', / Jesusta korkiast' kiittäkääm', / Joka ainoast' armosta /
Päästi meit' pirun pauloista.

2. Hänen pyhällä piinallans', / Ja katkerall' kuolemallans', / Ja ylösnousemisellans' /
Saatti meit' armoihin jällens'.

3. Ei laki meit' silleen soimaa, / Ei ol' synnill' synkiäll' voimaa, /
Ei helvetti voi hävittää, / Ei kuolema meit' kadottaa.

4. Kaikkein vihollisten vainot / Sinä Jesu meilt' pois kannoit, /
Ja sysäsit pahaan paikkaan, / Autit meit' oikiaan aikaan.

5. Pääsiäis- se totinen teuras, / Karitsa puhdas ja paras, / Sinä olet ilman estett', /
Pyhä Herra Jesu Christe!

6. Sinä se oikia uhri, / Kuin helvetin taidat tuhrii, / Ja päästää vangit vaivaiset, /
Ja rauhata raadolliset.

7. Vahvista meit' oikiaan uskoon, / Sinun sanas meill' aina soikoon, /
Perkaa pois vanha hapatus, / Pidä meit' elämäs' puhtaas'.

8. Sinull' olkoon aina kiitos / Ja ylimäinen ylistös, / Jumalan Poika Jesu Christ'! /
Kuin ylös nousit kuolluist'.

164 (sävel N:o 157.)

1. Jesus Christus vissist', vahvast' / On ylösnousnut haudast'.

2. Kärsei kovan kuoleman, / Avasi armon oven, / Saatti rakkaan rauhan, /
Meillen päällä maan.

3. Elämä ja kuolema kamppailit keskenänsä, / Elämä ylitsen voitti kuoleman.

4. Maria Magdalen' saatti sanoman ensin sen, / Ett' kuolluist' Christus nousi, /
Ja osotti itsens' eläväksi.

5. Sillä kuin hän kävi / Aamulla varhain haudalle, / Enkelii kaksi näki siellä, /
Ja koht' Jesusta kohtasi tiellä.

6. Mariaa Magdalenat' / Uskokaam' eksymät', / Joka näki Jesuksen elävän.

7. Kaiket' Christus päiväll' kolmannell' kuolluist' nousi, /
Ja pirun pään peräti pois polki, / Kiitos Luojan.

165 (koraali a)) (koraali b)

1. Jesus Christus sielun turva, / Kuoleman myös surma, / Hän ylös nousi, /
Synnin niin alas sorsi, / Kyrie eleeson!

2. Vaikk' ilman synnitt' tänn' tuli, / Kuitenkin hän kuoli; / Kaikk' hyvin toimitt', /
Jumalan kanss' meit' sovitt', / Kyrie eleeson!

3. Synnin ja pirun hän voitti, / Armon edes tuotti, / Hän voi meit' auttaa /
Piinans' ja voittons' kautta, / Kyrie eleeson!

4. Herraa, kuin kuolemast' nousi, / Rukoilkaam', ett' soisi / Tykönäns' olla, /
Ja taivaan iloon tulla, / Kyrie eleeson!

166

1. Nyt Jesust' lohdutustam' / Kiittäkääm' korkiast, / Kanss' ilom' osottakaam', /
Veisaten haluisest'; / Hän ylösnousi haudast', / Meit' päästi pahast' paulast', /
Toi voiton tullesans'.

2. Se Leijon' jalo Judast' / On voiton pitänyt, / Kuin sidott' oli lujast', /
Ja kuollon kärsinyt: / Se kuollon kuitenk' kuolett', / Helvetin vallan surett', /
Meit' vaivoist' vapahti.

3. Se Simson vangitt' taisi / Kyll' itsens' pelastaa, / Ja oven meill' avasi, /
Ett' pääsem' haudasta / Iloll' me aikanansa: / Sill' Jesus voimallansa /
Ott' voiman kuolemalt'.

4. Nyt Jonas merest' syväst' / On nousnut ylös jäll', / Ja Jesuksestam' hyväst' /
Taas toivo ompi meill', / Ett' lepytett' on viha, / Niin lunastuksell' sia, /
Ja elo annett' uus'.

5. Sill' kärme kantapäähän / Niin pisti Jesusta, / Ett' tuli tuskaan tähän, /
Vett' juomaan ojasta, / Täynn' sielu surkeutta, / Ei Jumalan valkeutta, /
Siin' säädys' selitett'.

6. Se vihamiehem' väijyi / Juur' julmasti Jesust'; / Vaan Jesus kaasi häijyn, /
Kuin nähdään Raamatust' / Hän saatanalt' sai saaliiks' / Vallan, vei hänen vangiks', /
Helvetin hävitti.

7. Tai päivä Herralt' tehty / Juur' ompi totisest', / Nyt saatan' ompi lyöty, /
Veisatkaam' iloisest'; / Christuksen valtakunta / Levinn', lisääntyn' monta /
Siihen; kiitos Herrall'.

8. Nyt taidam' turvas' sanoo: / Kus' kuollo on otas? / Sä helvett', kuin ain' janoot, /
Kus' voittos on sodas'? / Jumala olkoon ijät' / Kaikilta korkiast' kiitett', /
Kuin voiton antoi meill'.

9. Hän temmas' kuolemasta / Sielum', ja jalkamme / Lankeemuksest' pahasta, /
Kyynleistä silmämme; / Vaeltakaam' siis vakaast' / Tiell' Herran, ja nyt pahast' /
Elämäst' eritkääm.

10. Christuksen kanssa kuolloon / Haudatut olemma / Kastees', ett' uuteen eloon /
Sen kautta tulemma: / Jumal', meit' uskoon auta, / Uuteen elämään saata, /
Sun Henkes avulla.

11. Christuksen taivaaseen astumisesta.

167 (sävel N:o 89)

1. Christus kuin edestäm' kuoli, / Ja astui helvettiin alas, / Ei häntä voittanut tuoni, /
Elämään jällens' palas'. / Päästi meitä niin kuolemast', / Ja pirun kanssa olemast', /
Pyhän piinansa voimall'.

2. Astui sitt' ylös taivaaseen, / Jost' oli tullut alas, /
Sielt' lähett' meillen vaivaisill' / (Tahtoi niin pitää valans') /
Pyhän Hengen, Lohduttajan / Kaikkeen hyvyyteen totuttajan, / Holhomaan Christikuntaa.

3. Christus meidän Lunastajam' / Istuu Isäns' oikiall' puolell', /
Hän on meidän edesvastaajam', / Pyytää meitä aina suojell'; /
Jos me hänen sanans' kuulem', / Hänen tyköns' mielelläm' tulem', /
Niin me saam' Pyhän Hengen.

4. Jos hän ei olis' ylösmennyt, / Ja astunut taivaasen jällens', /
Niin Lohduttajat' Pyhää Henkee / Ei olis jättänyt jälkeens'; /
Mutt' ett' hän meni kotians', / Ei tahtonut unhottaa omians', /
Lähett' heill' Pyhän Hengen.

5. Ett' me nyt saim' Pyhän Hengen, / Se on meill' suuri lahja. /
Älkään meit' peljättäkö kenkään; / Mutt' pitäkääm' usko vahva, /
Ja turvatkaam' Christuksen pääll'. / Niin kauvan kuin me eläm' tääll', /
Hän meitä taivaaseen auttaa.

168 (V. k. N:o 162.)

1. Jesus täält' voiton kunnian kanss', / Taivaas' astui miehuudesans' , /
Iloisell' enkelitten seurall', / Taivaan torvein helinäll' heljäll', /
Kiitosvirsill', iloveisuill', / Taivaat täyttäin täysill' riemuill'.

2. Kaikk' luodut Christuksen edes' myödyit, / Pilvet taituit, Taivaat notkuit, /
Pyhäin polvet kumartelit, / Voiton virttä veisaelit, / Kosk' elost' näkyväst' eroitti, /
Pois mailman menost' vieroitti.

3. Lihans' korott' kunniall' korkiall', / Asettui istumaan Isäns' oikiall', /
Pääll' taivasten korkeitten, / Taivaat, kaikk' paikat täyttämään, /
Valtain ylits' vallitsemaan, / Kaikilt' kunniall' kumarrettamaan.

4. Ei meitä orvoiks' unhottan', / Meilt' läsnolemustans' ei ottan'. /
On kokonans' tykönäm' loppuun ast', / Kaikk' kaitsee, hallitsee huokiast', /
Kyll' varjelee Christikuntans', / Hädäs' meit' auttaa avullans'.

5. On ylhääll' meill' edesvastaajan', / Ain' Isän mieltä meill' lepyttäin. /
Armons' antaa, lahjat lainaa, / Lohduttajan meill' lähettää, /
Murheis' meitä lohduttamaan, / Vaivaisii vaivois' vahvistamaan.

6. Christus täll' taivaan astumall' / Tien oikian osott' Isän maall', /
Jonk' itse meillen ansainn' on, / Isä alust' asettan' on. / Täll' uskoll' edes astukaam', /
Täll' turvall' itsem' vahvistakaam'.

7. Jesust' yliaikaa kiittäkääm'; / Ett' olis' apunam', rukoilkaam', /
Korjais' meit' viimeisis' vaivois', / Hengen hädäsä myös holhois'; /
Koska on tuleva tuomioll', / Sois' meit' pyhäin perinnös' oll'.

169 (V. k. N:o 159.)

1. Jesus Isäns' tahdon täytti tääll', / Halleluja, kiitos Luojan, /
Ja jällens' tuli vallan pääll', / Halleluja, kiitos Luojan.

2. Hän vahvat viholliset löi, / Voiton kunnian heist' itse vei, /
Julk' ylös astui taivaasen, / Elon eritt' näkyväisen.

3. Kuitenk' on kokonans' tykönäm', / Mailman loppuun ast' alinomaan, /
Istuen Isäns' oikiall' , / Taivaan kunniall' kyll' korkiall'.

4. Ylitsen valtain vallitsee, / Paikat kaikk' täyttäin hallitsee, /
Puhuu ain' parast' puolestam', / Ja hyvää manaa edestäm'.

5. Sielt' lähetti Lohduttajan, / Hengen Pyhän Pyhittäjän, / Tyhmii oikein opettamaan, /
Murheellisii lohduttamaan.

6. Vihdoin hän viimein tuleva, / Kanss' kunniasans' kyll' kuuluva, /
Uskovaisii sitt' siunaamaan, / Heit' taivaan kunniaan korjaamaan.

7. Väärii, pahoi tuomitsemaan, / Ja ankaroit' asettamaan. /
Ole sinä kiitett', Jesu Christ'! / Juur' kunnian Kuningas vissist'.

170 (sävel N:o 181)

1. Jesu, meidän lunastuksem', / Halum', pyyntöm', odotuksem' , /
Sinä kuin olet Luoja hyvä, / Tulit alas mailmaan syvään.

2. Armo suuri sinun voitti, / Ettäs päälles syntim' otit, /
Annoit sinus katkeraan kuolemaan, / Ja saatit meillen elämän.

3. Helvettiin myös alas astuit, / Sielt' uskolliset pois estit, /
Menit taivaasen omall' voimall', / Istut nyt Isäs oikiall'.

4. Sinun suuri laupiutes / Saatti meille tämän autuuden. / Ei oma väki mitään voinut, /
Jos et sinä sitä olis' suonut.

5. Me kiitäm' sinua, Jesu Christ', / Joka päästit meit' helvetist', /
Olkoon sinun armos edest' / Ylistös ijankaikkisest'.

12. Heluntai-virret.
Pyhästä Hengestä.

171 (sävel N:o 159.)

1. Nyt vietäm' aikaa autuast', / Joll' Jumal' lähett' taivahast' /
Lohduttajan Pyhän Hengen, / Apostolitten sydämeen.

2. Hän loisti kirkkaast' niiden pääll', / Pois ajoi kaiken murheen heilt', /
Niin olit kaikki uskovat, / Ynn' sanas', Henges' palavat.

3. He puhuit kielill' oudoilla; / Tai ihme suuri kansoilla: /
He juoksis' luultiin houraavan, / Jotk' ei viel' mainneet rahtuukaan.

4. Sen Pietar' osott' väkeväst' / Joelin saarnast' entisest', / Ett' Henki oli tuleva, /
Vaikk' kielsit Juuttaat jutulla.

5. Ett' laki tuntoom' vaivaava / Oli annett' muinen helluntaina; /
Niin Pyhä Henki tuli tänn' / Täll' päiväll' siihen vääntämään.

6. Sä, kuin profeetat opetit, / Ja apostolit valaisit, /
Meit' synnin vioist' kaikist' pääst', / Suo rauha, pirun petos est'.

7. Meit' armahda, sua rukoilem', / Ja lähet' lahjaa seitsemän, /
Sun Henkes ain' kautt' Jesuksen, / Kuin sieluill' saattaa autuuden.

8. Sull' kiitos olkoon ijät' ain' / Tain armos edest', Jumalan'! /
Ett's tänäpäivän' armiaast' / Meill' Henkes annoit taivahast'.

172

1. Pyhän Hengen armo / Olkoon meidän kaikkein kanssam', / Ja meidän kaikkein sydämem' /
Tehköön hänen majaksens', / Sieltä ulos ajakoon kaikki hengelliset viat.

2. Pyhä Henki, ihmisten valistaja, / Perkaa meidän sokiain sydäntem' pimeydet. /
Sinä pyhä, joka rakastat viisait' ajatuksia, / Sinun armos voide vuodata meidän sydämihim'.

3. Sinä, Pyhä Henki, perkaa / Kaikki ilkiät synnit; /
Perkaa myös sinä meidän sisällisen ihmisen silmät, /
Että me sen ylimmäisen Isän mahtaisim' nähdä, /
Jonka vaivoin puhtaan sydämmen silmät voivat nähdä.

4. Profeetat sinä kehoitit, / Että he puhuit kauniita Herran menoi tulevaisii. /
Apostolit sinä saatit / Christuksen voittoo viemään ympäri kaiken mailman.

5. Koska nyt Jumala sanans' kautta teki / Taivaan, maan, meren rakennukset, /
Niin sinä puhalsit veden päällä sinun voimas, / O pyhä virvottaja!

6. Sinä teit kasteen pyhäksi vedeks', / Sielut pestäkses. / Sinun valistuksellas /
Tulevat ihmiset pyhäksi.

7. Sinä, Herra, kuin monet kielet ja tavat / Mailmasa yhdistit: / Epäuskoiset sinä saatit /
Oikiaan Jumalan palvelukseen.

8. Sinä siis meitä nöyrii kuule, / Jotka sinun pyhiä armojas huudamme, /
Ilman avuttas tyhjät ovat / Jumalan korvis' kaikki meidän rukouksem'.

9. Sinä, joka kaiken mailman pyhät / Autit pitämään oman armos / Moninaisii pyhii lahjoi;

10. Sinä annoit myös tänäpän' / Apostoleill' / Niitä lahjoja, jotka ennen oudot olit /
Kaikesa mailmasa. / Niin sinä ylistit / Tämän päivän. / Halleluja!

173

1. Tule Pyhä Henki, Luoja! /Ja kylmäin sydänten suoja, / Täytä ne rinnat armollas, :,: /
Kuin sinä loit sinun voimallas.

2. Sinä olet Lohduttaja / Ja runsas lahjain antaja, / Sinä kovat rinnat pehmität, :,: /
Tulell' ja voiteell' heit' lämmität.

3. Sinä olet Isän sormi / Ja Kolminaisuuden solmi, / Sinä valistat sokiat mielet, :,: /
Ja voitelet tyhmät kielet.

4. Ymmärrys sinä meille lainaa, / Rakkaus sydämiin paina, / Lihan heikkous pois estä, :,: /
Kaikest' pahuudest' meit' päästä.

5. Vihollinen karkot' kauvas, / Suo meidän olla myös rauhas', /
Aut', että me niin eläisim', :,: / Että me vaarat välttäisim'!

6. Isä meidän tuta anna, / Ja Pojan pääll' turvam' panna, / Sinusa myös kiinni rippuu, :,: /
Joka heistä ulvos liikut.

7. Isän olkoon aina kiitos, / Pojan kunnia samas' liitos', /
Kuin Pyhän Hengen meill' antaa, :,: / Ja taivaast' lahjoi meill' kantaa.

174 (sävel N:o 173.)

1. Tule Luoja, Lohduttaja, / Pyhä Henki, Pyhittäjä, / Opetus-isä oikia! /
Opill' oikiall' meit' opeta, / Ja hyvyydelläs pueta.

2. Eksyneit' ylös etseile, / Harhoilt' teilt' pois johdattele, /
Pirun pauloist' ulos auttele, / Jumalan joukkoon saattele, / Ja sieluin haavat hautele!

3. Armos anna, lahjas lainaa, / Pahuus meistä alas paina, / Sanas himoon sytyt' aina, /
Ymmärrys ylhäält' meill' anna, / Sydämest' sokeus pois kanna.

4. Perkaa sydämet petoksist', / Juonista jumalattomist', / Niist' kankius kauvas karkota, /
Kiusauksist' meit' kirvota, / Elämän vedell' virvota!

5. Aina muista murheellisii, / Ilahuta itkeväisii, / Turvaks' tule turvattomain, /
Vapisevit' sinä vahvista, / Uskolla meitä uudista!

6. Iloll' ihanall' meit' lohduta, / Sydämen kylmyys lämmitä, / Rakkaun halut sytytä, /
Halut häjyt häkäytä, / Lihan himot pois läkäytä!

7. Isää totuta tuntemaan, / Poikaa Christusta kuulemaan, / Pääll' Lunastajan luottamaan, /
Ristis' sinus' kiinn' rippumaan, / Kuin heistä olet liikkuva.

8. Isää, Poikaa, Henkee Pyhää, / Koko Kolminaisuutt' hyvää, /
Armons' annost' ain' mainitkaam', / Hänell' kiitosvirsi veisatkaam', /
Ja kunnia korkia antakaam'.

175

1. Tule Pyhä Henki, Herra Jumal'! / Täytä sinun armos voimall' /
Meidän kaikkein Christittyin sydämem', / Rakkauden halull' saat' kytömään! /
Sinä kokoot uskon yhteyteen / Valkeutes paisteell', ja totuuteen, /
Kansoi kaikkinaisist' kielistä; / Josta kiitäm' sinua kaikest' mielestä: /
Halleluja, kiitos Luojan! /

2. Sinä pyhä paiste, armon apu, / Elämän sanall' valais', meis' asu; /
Jumalat' opeta oikein tuntemaan, / Hänt' Isäks' kutsumaan ja kuulemaan; /
Pois ota opit väärät voimallas, / Meit' hallitkos ain' armollas; /
Christuksen päälle aut' uskomaan, / Turvaa hänest' ainoast' ain' saamaan: /
Halleluja, kiitos Luojan!

3. Sinä pyhä valkia, lohdutust' täynn', / Meis' sytyt' sydämet palamaan ain', /
Rakkautt', Jumalan käskyjä pitämään, / Ja ristim' kärsiväst' kantamaan. /
O Herra! avullas meit' valist', / Ja heikkoo sydäntäm' vahvist', /
Ett' sotii vahvast' mahtaisim', / Kuoleman kautt' eloon tulla taitaisim': /
Halleluja, kiitos Luojan!

176

1. O Pyhä Henki, tule nyt tänn', / Vahvistamaan meidän sydämitäm' / Uskoon ja taitoon /
Ja ymmärrykseen, / Jumalan myös Sanan / Vahvan' pitämykseen./ Kyrie eleeson!

2. O pyhä valkeus, totuta meit' / Käymään alati Jesuksen Christuksen teit', /
Että me hänes' pysyisim' / Nyt ja aina, / Hänen myös oppins' pitäisim', /
Siihen armos lainaa! / Kyrie eleeson!

3. O kirkas tuli ja leimaus, / Sytytä meihin palava rakkaus, / Pitämään sinun sanas /
Ja opetukses, / Siinä myös kiinni rippumaan, / Kaikes' kiusaukses'. / Kyrie eleeson!

4. O vahva turva ja lohdutus, / Murheellisten sydänten toivotus! / Ann' meidän sinun sanas /
Niin täällä kuulla, / Että me sen kautta / Mahtaisim' iloon tulla! / Kyrie eleeson!

177

Veni Sancte Spiritus! / Reple tuorum corda fidelium; / Et tui amoris in eis ignem accende: /
Qui per diversitatem linguarum cunctarum / Gentes in unitate fidei congregasti. /
Halleluja! Halleluja!
O Pyhä Henki, tule! / Täytä sinun uskollistes sydämet, /
Ja sinun rakkautes tuli sytytä heihin, / Kuin moninaisill' kielillä pakanat kokosit /
Pyhän uskon yhteyteen kaikesa mailmasa: / Jumalan olkoon kiitos /
Ijankaikkisesta! Halleluja!

178 (sävel N:o 159.)

1. Herran Henki ilman alust', / Luodut vaikutt', virvott' visust', /
Herran uskoon ihmisii kokos', / Heidän seurans hallits', holhos'.

2. Profeettain sydämet, suut avas', / Taivaan tiedoll' taidot valais', /
Ennusti ihmeet, mailmaiset muutteet, / Ilmoitti salaudet suuret.

3. Herran suomast' heluntaina / Tuli tuiman' tuulispäänä, /
Puhals' hän jylinäll' juur' jaloll', / Uskoiset täytti luvatuill' lahjoill'.

4. Opetuslapsii hän opetti, / Mielet koht' mestareiks' muutti, /
Teki täsä taidot taitamaan, / Kielill' oudoill' opettamaan.

5. Pahuudest' pakanoit' palattamaan, / Jesuksen uskoon ojentumaan; /
Henki heit' väänsi voimallans, / Kokosi seuraa saarnallans'.

6. Kasteen kautta autuaaks' auttaa, / Uskoiseks' muuttaa, pyhäks' saattaa, /
Synnit alat' anteeks' antaa, / Ain' uuteen elämään ojentaa.

7. Marttyrit mailman vahvisti vahvaks', / Voittamaan surmat, piinat pahat, /
Viel' tuskis' turvan meill' tuottaa, / Viel' kuoleman kielis' meit' lohduttaa.

8. Herra, Hengell' täll' hallitse meit', / Joll' auta käymään käskyis teit': /
Ann' olla se turvanam' tuskisam', / Täält' tykös taivaas' meit' vedä viimein.

179 (sävel N:o 181)

1. Christus oppians' ilmoittamaan, / Mennä käski ympäri mailman, /
Kansoja kaikkia opettamaan, / Kansoi kaikkii kanss' kastamaan.

2. Sanoi heille sanoill' näillä: / Ottakaat se Henki Pyhä, /
Se teille opettaa kaikk' tiedot, / Tulevaiset ett' entiset.

3. Kuin seisotte edes' sankarten, / Korkiain kuninkain ankarten, /
Mitä teidän pitää puhuman, / Teille se ylhäält' annetaan.

4. Pyhän Hengen armo autuas, / Opetuslasten sydämet / Täytti täsä laupioill' lahjoillans', /
Opetti oudot kielet kaikk'.

5. Heille annoi armons' avaran, / Kielill' kaikilla saarnaamaan, /
Kansoi kaikkia kanss' kääntämään, / Vääryydest' autuuteen vääntämään.

6. Siis kaikki Jesust' kiittäkääm', / Isää ja Henkee ylistäkääm' , /
Kolminaisuutta kunnioittakaam' / Suulla, sydämell' lakkaamat'.

180 (Versus intercalaris. V. k. N:o 117.)

Christus astui ylös taivaas', / Sielt' lähetti meille tänn' alas /
Pyhän Hengen, Lohduttajan, / Christikuntaa vahvistamaan. / Kyrie eleeson.

 

181

1. Christus taivaas' ylös meni, / Jost' ennen oli tullut tänne, /
Istuu Isäns' oikiall' kädell', / Hallitsee kaikk' omall' väell'.

2. Koht' oman lupauksens' jälkeen / Lähett' mailmaan Pyhän Hengen, /
Rakkaan Isänsä suomasta, / Kuin suuri oli voimasta.

3. Viideskymmenes päivä joutui, / Sitt' kuin Christus kuolluist' nousi, /
Niin juhla jalo edes tuli, / Jonk' myötä oli ilo suuri.

4. Kosk' murkinan aika oli päiväst', / Äkist' tuli puhallus taivaast', /
Apostoleill' se iloo lisäel', / Täytt' huoneen, josa olit sisäll'.

5, Kielten tulisten muodoll' tuli, / Kuin moni näki sekä kuuli, /
Eip' jumalisten sydämet / Enämpät' mitään pyytäneet.

6. Koska he sait Pyhän Hengen, / Ihastuit he suurest' sangen, /
Kielill' vieraill' koht' puhelit, / Jumalast' ihmeit' juttelit.

7. Kuin pakanat sitä ihmettelit: / Juutaat vastaan syljeskelit, /
Sanoit viinast' olevan täynnäns', / Joihin Jumal' puhals' Henkens'.

8. Kuin Pietar' sen kuuli ja havaits', / Rohkiast' vastas' ja suuns' avas', /
Osott' heidän väärin puhuvan / Ja pilkkasanoi huhuuvan.

9. En taida me olla viinast' täynnä, / Sill' murkinas' on vielä päivä; /
Vaan Isän Jumalan Hengest' / Tämä ihme tänäpän' ilmest'.

10. Joelin ennustust' jutteli, / Davidin Psaltarist' saneli: /
Sanat salvoit sydämihin, / Sai enin osa toisen mielen.

11. Neuvoo apostoleilt' anoit, / Pietari vastas' toden sanoin: /
Katukaat, antakaat kastaa teitänn', / Syntinn' saatt' anteeks' Jesuksen nimeen.

12. Kolme tuhatt' miestä kohta käännyi / Christuksen tuntoon, uskoon väännyi, /
Kastettaa itsens' annoit tosin, / Otit opetuslasten opin.

13. Christikunnan kokous niin / Päivä päivält' enäntyi enemmin, /
Pyhän Hengen väell', voimall', / Jumalan pyhän sanan saarnall'.

14. Me rukoilem' sinua, Herra Christ', / Kuin taivaaseen astuit vissist': /
Se sama Henki meille lainaa, / Ja sydämiin vahvast' paina.

15. Ett' hän meit' etseis' ja kysyis', / Ja tykönäm' aina pysyis': /
Pahuudest' meitä luovuttais', / Hyviin tapoin myös totuttais'.

182 (sävel N:o 375; sama alkuperäsävel VK 536)

1. Pyhä Henki sydämmellen / Täysi turva, tavara, / Jonka korvat rukoukseen /
Avaa armo avara, / Kosk' se Herran templistä, / Pyhäst' käy sydämmestä: /
Sielun puhdistakoon voimas, / Majas ett' se olis' omas.

2. Sinä olet lahja paras, / Jonk' mull' antaa Jesuksen'; /
Lupaa myös sen Herra rakas / Kaikill' anovaisillen. / Todistaja sanalle, /
Pantti lunastukselle, / Herran sormi, sielun kilpi, / Toivon ankkur', uskon siipi.

3. Rakkaun tuli, lähde armon, / Taidon henki, totuuden! / Rauhoittaa sä taidat tunnon /
Synnin siteilt' vaivatun. / Todista mun hengellen', / Jumal' ett' rukouksen' /
Kuulee, niinkuin lapsens' isä; / Se kyll' sielull' iloo lisää.

4. Niinkuin kaste kaunis alas / Taivaast' olet vuotanut, /
Meill' Christuksen rauhan kanssas / Armon, suojan tuottanut. /
Ah! siis sielun' armiaast' / Täytä, joka avarast' / Avaa itsens' ottamahan, /
Uskoll' sinua omistamaan.

5. Sinä tutkit, tiedät kaikki, / Syvyydetki Jumalan: /
Siis sult' hartaast' halaan ratki, / Ettäs neuvot sieluan', / Herran tahtoo taitamaan, /
Vakaast' ain' vaeltamaan, / Niinkuin neuvoo sanans' äänell' /
Ettän aina kelpaan hänell'.

6. Sinä pyhä pyhyytt' halaat, / Vihaat vääryytt', syntiä, / Sen tyköö sä pojes palaat, /
Jok' on elos' ilkiä. / Minua oikias' uskosa / Pyhit', asu minusa, /
Taivaaseen mä mennä taidan, / Majas jos tääll' olla mahdan.

7. Sinä olet laupias, siviä, / Hiljaisempi kyhkyistä, / Pakenet sä verist', ynsiää, /
Tuimaa, vihasisuista. / Ann' tain olen tapainen, / Siviä, nöyrä, hiljainen: /
Etten vihaa lähimmäistän', / Eli niit', kuin kelpaa sullen.

8. Aut', ett' syntii vastaan seison, / Ole sauvan' horjuisan', / Eläisäni ole elon', /
Sulje hautan' kuollesan'. / Suo myös ettän noustesan' / Taas iloisest' astuu saan /
Jesuksen istuimen eteen, / Valittuin kanss' käsi käteen.

13. Pyhästä Kolminaisuudesta.

183

1. O laupias Isä, Herra Jumala! /Joka meit' kutsut tykös, /
Christuksen kalliin veren voimalla, / Synnit peset meist' pojes; /
Ann' tykönäm' oll' aina sanas, / Ett' me sinun mahtaisim' kohdata. /
Sinä kuin asut ylhääll' taivaas', / Meitä tääll' aina johdata, /
Ettem' tielt' mahtais' pois horjahtaa.

2. Tykös me, Herra, aina huutelem', / Sill' eip' apuu ole muilta, /
Sitt' me myös sanaas kyllä kuultelem', / Jos me saam' armon sulta. /
O hyvä Isä, sitä tietel', / Ett' piru meit' kovast' vaivaa, /
Tahtoo totuudest' pois vietell', / Ja valheen sydämiin painaa, /
Sill' Pyhä Henki meill' lainaa!

3. O Jumala ja mies, Jesu Christ'! / Kuin meidän syntim' kannoit, /
Sinä meidän vikam' tiedät kyll' vissist', / Ettäs sinus ihmiseks' annoit. /
Tyköm' sinä sinuas tänn' vedä, / O Jesu, veli rakas! / Lohduttaja myös meill' lähet', /
Kuin totuuden meille jakais', / Ja taivaan eteem' avais'.

4. O Pyhä Henki! tule likemmin, / Pirun nuorat poikk' katkais'; /
Ann' Jumalan sana tulla sydämiin, / Valhe meist' pojes ratkais': /
Niin me kaikki puhtaaks' tulem', / Ja kiitäm' Jumalat' suurest', /
Christuksen oppia myös kuulem', / Joka meit' päästää murheest', /
Amen sanom' sen puolest'.

184

1. Isä Jumala taivaast'! / Älä meit' ylönanna, / Synnist', murheest' ja myös vaivast' /
Sinä meitä iloon kanna. / Vihollinen pois aja, / Pidä meit' uskos' vahvas', /
Ann' meidän olla rauhas', / Kuin olem' tääll' tuonen kauhas'. / Suo meill' taivaasa maja /
Kaikkein ystäväis kanssa, / Ann' välttää pirun ansaa, / Ja helvetin alhon lansaa, /
Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!

2. Jesu Christ', Jumalan Poika! / Pidä meit' oikiall' tiellä: /
Sinä olet valtias ja voipa, / Älä meilt' sanaas kiellä: / Sinä kuolemas kautta /
Helvetist' meitä estit, / Pirun kahleista päästit, / Ja elämään meitä säästit. /
Vielä nytkin meit' auta, / Kuin murhees' täällä olem', / Ja sitte kuin me kuolem'! /
Vedä sinuas meidän puoleem', / Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!

3. Pyhä Henki, Lohduttaja! / Isäst', Pojast' uloskäypä, / Hyviin tapoin totuttaja, /
Joill' meidän sydämem' täytä,/ Armos päällem' myös hajot': / Valista sokiat mielet, /
Perkaa rinnat ja kielet / Pahuudest', kuin niis' lienee: / Taidolla myös meit' lahjoit', /
Että me tuntisim' sinun, / Vedä meit' Christuksen sivuun, /
Kuin sielust' ottais' pois kivun. / Sen pääll' amen sanokaam', / Veisaten Halleluja!

185

1. O Herra Jumala taivaast'! / Me kiitäm' sinua vahvast', / Ja uskom' kaiketi sen pääll', /
Ettäs tahdot olla laupias meill', / Laupias meill'.

2. O Christe Jumala ja mies! / Ann' meidän pitää mieles' / Kuolemas ja sanas pyhät, /
Joillas meit' autuaaks' pyydät, / Autuaaks' pyydät.

3. O Pyhä Henki! ann' armos, / Että me pitäisim' sinun neuvos; / Murhe meistä aina pidä, /
Isä, Poika, Henki Pyhä! / Henki Pyhä!

186

1. Täll' ajall' autuaall' ylistämme, / Ain' sinua, Christe, kiitämme, /
Sinull' kiitosvirren veisaamme, / Pyhä, pyhä, pyhä, / Herra korkeudes'!

2. Enkelit myös sinua kiittävät, / Taivaan sotaväki väkevä, /
Niin kerubit ja serafit tekevät, / Pyhä etc.

3. Sinun kansas nyt iloitsee, / Christikuntas ratk' riemuitsee, /
Tähden armos alinomaisen, / Pyhä etc.

187

1. Ainoan Jumalan korkeudes' / Kiitos ja kunnia olkoon! /
Hänen armons' edest' ja rakkautens', / Joll' ei koskaan loppuu tulko. /
Nyt on suuri rauha tapahtunut maas', / Jumal' on ihmisten ystävä taas, /
Siit' olkoot he suuresa ilos'.

2. Me ylistäm', kiitäm' ja kunnioitsem', / Rukoilem' myös sinua, rakas Isä, /
Kuin hallitset taivaan ja maan ylitsen, / Ja kaikkein mitä on niisä; /
Kaikk' kappaleet ovat sinun kädesäs, / Kaikk' vapisevat myös edesäs, /
Suuri on sinulla valta.

3. O Jesu Christ', Jumalan Poika, / Kuin istut Isäs tykönä! / Pirun sinä ylitsen voita, /
Ja meidän puoleem' likene. / Isäs' kanss' meitä sovita, / Kaikest' hädäst' myös avita, /
Vahvista meidän uskom'.

4. O puhdas Jumalan Karitsa! / Kuin mailman synnit pois otat, / Ja armos meillen taritset, /
Rauhan myös kaikillen tuotat, / Meidän sinä rukouksem' kuule, /
Ja apus kanssa tyköm' tule, / Sinä pyhä ja korkia Herra.

5. O Pyhä Henki, Lohduttaja! / Sinä ilahuta meidän sydämem', / Joka olet tyhmäin opettaja, /
Meit' johdat' kaikkeen totuuteen: / Varjel' meit' perkeleen petoksest', /
Aut' ettemme luopuis' pois Jesuksest', / Nyt ja ijankaikkisest', Amen.

188 (V. k. N:o 189.)

1. Isä Jumal', valtias Herra! / Kuka ompi sinun vertas; / Taivaan, maan sinä olet luonut, /
Tarpeet myös elävill' suonut: / Armos lähet' alas taivaast', /
Päästä meit' hädäst' ja vaivast'.

2. O Christe, Jumalan Poika, / Kuin Isäs sydämest' koitat! / Sinä surmata sinus annoit, /
Ja sen vahvasta meill' vannoit, / Ettäs meit' tahdot korjata: /
Sinä päällem' aina armahda!

3. O Pyhä Henki, Lohduttaja, / Ja riidois' paras sovittaja; / Vilppi meist' pojes ahdista, /
Totuus sydämeen vahvista: / Armahda myös meidän päällem', / Vedä meit' oikialle tiellen!

4. Isä, Poika, Pyhä Henki, / Jumala yksi kuitenkin! / Luontokappalees hallitse, /
Christikuntaas myös vallitse, / Armos kanssa tyköm' tule, / Ja meidän huokauksem' kuule!

189

1. Pyhä on Isä Jumala, / Pyhä on Poika Jumala, / Pyhä ompi puhdas Henki, /
Joka heistä ulos käypi, / Sinä sotaväen päämies, / Jota ei odota vihamies.

2. Herra jalo ja väkevä, / Kaiken mailman myös tekiä, / Taivaat ja maa ovat täynnäns' /
Sinun Herrauttas päänäns'./ Apu meillen ylhäält' anna! / Sen pääll' sanokaam' Hosianna!

3. Ne kuin siis Herraa etsivät, / Hänelt' he avun löytävät: / Se kuin tulee Herran nimeen, /
Hyvästi siunataan viimein. / Apu meillen ylhäält' anna! / Sen pääll' sanokaam' Hosianna!

190

1. Isä kaikkivaltias! / Sinä se totinen Luoja! / Anna meille ruumiin /
Ja kaikkinaiset sielun tarpeet.

2. Jesu Christ', Jumalan Poika, / Ja synnisten ihmisten turva! /
Vapahda meitä synnistä ja kuolemast', / Ja vahvista totiseen uskoon.

3. O Pyhä Henki, Lohduttaja! / Hallitse Christikuntaas, / Puhdista meidän sydämem', /
Ja pyhitä meitä sinun jumaluutes asumasiaks'.

4. Isä, Poika ja Pyhä Henki, / Yksi totinen Jumala! / Armahda sinuas meidän päällem', /
Ja auta meitä ja johdata taivaan iloon.

5. Kunnia olkoon Isälle, / Pojall' ja Pyhäll' Hengelle! / Niinkuin on ollut alusta, /
Ja nyt ja aina ja ijankaikkisest', Amen.

191 (V. k. N:o 10.)

1. O Jumal' ijankaikkinen! / Suur', pyhä, kanss' kolminainen, /
Ynn' Isä, Poika, Henki myös! / Yks' olos', kolme personeis' / Sun armos edest' ylistett', /
Jonk' meill' ain' teet, taritset.

2. Mä kiitän Isä sinua! / Kuin kaikki loit, viel' voimasa / Ne pidät sinun väelläs, /
Kaikk' kutsut puolees äänelläs, / Mull' annoit Poikas rakkahan, /
Jost', Isä, sinua kunnioitan.

3. O Jesu, Poika Jumala! / Armos aiv' on avara, / Ett's ihmiseksi tulit tänn', /
Pääll' ristin kuolit edestän', / Joll' syntin' pojes pesty on, /
Sull', veljen', kiitos täst' olkoon.

4. O Pyhä Henki Jumala! / Sä lapsuudes' jo kasteesa / Mun teit lapseks' Jumalan, /
Pois pauloist' päästit saatanan, / Viel' lohdutat ja pyhität: /
Lohduttajan' ol' ylistett'.

5. Ain' ylistett' Kolm'yhteys! / Sä taritset mull' autuun myös. /
Suo christillisest' elääksen', / Sull' hengen annan lähteisän': /
Niin ilos' sanomattomas' / Sua taivaas' kiitän ihanas'.

14. P. Mikkelin päivänä.
Enkeleistä.

192

1. O Herra Jumal', kuin kaikki olet luonut, / Sinä myös enkelis olet meillen suonut, /
Sen edest' tahdom' sinua kunnias' pitää, / Ja aina kiittää.

2. Ne samat enkelis taivaas' edesäs' ovat, / Ja mailmaan sinun pyhät käskys tuovat, /
Ja niitä, jotka sinua palvelevat, / He varjelevat.

3. Mutta se vanha lohikärme, piru, / Enkeleill' hyvill' pyytää tehdä kiiruun: /
Jonka sinä kuitenkin annat heidän voittaa, / Ja kauvas soittaa.

4. Se ruma henki osottaa vihan julmans' / Christusta vastaan ja hänen seurakuntaans'; /
Jumalan sanaa ja sitä pyhää oppii / Vihaa ja potkii.

5. Riidat ja sodat herrain välill' saattaa, / Rauhan ja lain tahtoo alas kaataa, /
Matkoisa pyytää meitä harhall' tielle, / Ja ylösniellä.

6. Päällem' myös lykkää synnit, vaivat, tuskat, /
Äkist' myös nostaa rakeet, sateet, puuskat, / Tuulen ja veden hän myrkyllä täyttää, /
Taudit päällem' heittää.

7. Enkelit hyvät ei silloin ole laiskan', / Mutt' aina sotaa pitävät häntä vastaan, /
Estävät häntä, ettei pyhää sanaas / Koskaan sais' alans'.

8. Rauhaan he tahtovat riidast' kaikki saattaa, / Lakii he pyytävät aina ylös auttaa, /
Pyhäin rukoukset kantavat leten / Christuksen eteen.

9. Taudit ja myrkyt karkottavat pojes, / Ja hyvät ilmat saattavat meill' jällens', /
Johdattavat meitä aina oikiall' tiellä, / Eik' sitä kiellä.

10. Koskas näin enkelis panet, Herra, tyköm', / Niin pirun pitää antaman meit' ylön, /
Eik' yksikään vihamies vahingoittaa taida, / Eik' alans' saada.

11. Kiittäkääm' Herraa hiljan ja myös varhain, /
Veisaten sydämest', kuin me taidam' parhain, / Tämän ja muiden hyväin töidens' edest', /
Ja armons' puolest'.

193

1. Armon liiton enkel', / Herra hyvill' hengeill', / Vartioillas meit' varjele, /
Torju päältäm' perkele.

2. Christe Herra Zebaoth! / Taivaan suuri sotaherr', / Enkelitten haltia, /
Seurakunnan vartia!

3. Piirit' meit' enkeleilläs, / Saarra sotajoukollas, / Sodi vastaan vihollistam', /
Samoit' saatan' seurastam'.

4. Leiris lyö ympärillem', / Kaitse kaikill' kurillam', / Maates' niinkuin valvoisam', /
Meitä, meidän omiam'.

5. Edes vie meit' erisäm', / Ilman maineit' matkoisam', / Enkelittes leitsaamall', /
Rauhan rakkaan sanomall'.

6. Synnist' saata pyhyyteen, / Väännä, vahvist' hyvyyteen, / Viitseljääksi virasam', /
Taitavaksi tavoisam'.

7. Kauvas karkot' kodostam', / Enkeleill' est' edestäm' / Pirun puuskat, puhallukset, /
Myrkyt, taudit tarttuvat.

8. Varjel' vaarat, vahingot, / Enkeleilläs estä pois, / Hädäs' auta ahtahas', /
Sielum' korjaa kuolemas'.

9. Olkoon kiitos Jesuksell'! / Enkelitten päämiehell', / Enkeleins' kautta kaitsemast', /
Korjaamast', meit' auttamast'.

194 (sävel N:o 181.)

1. O Jumal' rikas hyvyydest', / Sua kiitän täydest' sydämest', /
Ett's henken', ruumiin', tavaran' / Ain' vaivoist' olet vapahtan'.

2. Sä juonet julmat saatanan / Pois estän' olet kavalan, / Kanss' enkeleittes joukolla /
Meit' tahdoit aina suojella.

3. Mun terveydes' armiaast' / Ain' pidit tähän hetkeen ast'; / Viell', Isä, sua rukoilen, /
Sun suojas lisää minullen.

4. Mun sielun', ruumiin' huomahas / Sä ota, kanss' muut antamas, /
Sun enkeleilles käsky ann', / Öin, päivin ett' on vartian'.

5. Mun sielun', ruumiin' vaarasta / Ain' armollisest' pelasta, /
Ja maineitt' johdat' matkoisam'; / Sitt' nimelles tuom' kunnian.

6. Viell' julman pirun vallasta/ Meit' vartioillas pelasta, / Ann' Henkes asuu tykönäm', /
Ett' sinus' levon löytänem'.

7. Ja kosk' mailmast' lähdetään, / Sun kätees sielun' lähetän, /
Täst' laaksost' silloin häntä vie / Sun tykös iloon oikiat' tiet'.

15. P Miesten päivänä.

195 (sävel N:o 375 ; samaa sukua sävel VK 536)

1. Tule Christitt' Christuksesta, / Herrastas nyt oppimaan, /
Kuk' on Christitt' totisesta, / Kuk' on lapsi Jumalan: / Se kuin uskoo sydämmell', /
Christust' tunnustaa kielell', / Vaeltaapi Herran teitä, / Jumalisest' elons' käyttää.

2. Autuas aina nöyrän' elää, / Ja on köyhä hengesä, / Lahjoistans' eik' ylpeil' täällä, /
Kiittää hyväs' mielesä, / Turvaa myöskin Jumalaan; / Valtakunnan taivahan /
Jumal' kanssa kunnian näyttää / Sill', kuin nöyräst' itsens' käyttää.

3. Autuas kantaa murhett' mustaa / Herran mielen perähän, / Syntejäns' ja muiden muistaa, /
Itkee niiden ylitsen; / Joka alat' murheisans' / Käypi, seisoo suruisans', /
Sillen Herra tahtoo totta / Lohdutuksen lujan tuottaa.

4. Autuaat sydämestäns' ovat / Hiljaiset ja siviät, / Ja kaikk' tuskat, vaivat kovat /
Kärsiväisest' kärsivät, / Eik' its' kostaa pyytäne, / Vaan sen Herrall' heittänee; /
Maan ne viimein omistavat, / Herralt' avun ynnä saavat.

5. Autuas, joka isoo janoo / Uskon kautta Christuksen / Hurskautta, sitä anoo /
Täydell' halull' sydämmen; / Kohtuutt', oikeutt' harjoittaa, / Vääryytt' karttaa kauhiata; /
Jumal' runsaast' ruokkii häntä, / Tarpeet tykö käyttää, kääntää.

6. Autuas ompi sielu laupias, / Sydämest' kuin armahtaa / Sitä, kuin on vaivas' vaikias', /
Häntä kauniist' karvahtaa, / Holhoo kielell', sanalla, / Niin myös työll', totuudella; /
Se saa armon armiaalta / Tuskis' tuimis' Jumalalta.

7. Autuaat alat' ne myös ovat, / Jotk' on puhtaat sydämest', /
Suull' ja töill' sen edes tuovat, / Poikkeevat pois pahuudest', /
Mailman turhuutt' karttavat, / Niin myös häijyt hekumat; / Nepä nähdä saavat Herran, /
Ylhäisen kyll' monin kerran.

8. Autuas rauhallisest' ain' elää, / Riitaa, vihaa välttänee, / Rakastanee rauhaa täällä, /
Hartaast' sitä halainnee: / Rauhaa aina rakentaa, / Sotaa häijyy hämmentää; /
Sepä lapseks' laupiaalle / Luetaan juur' Jumalalle.

9. Autuas on, kuin kärsii vaivaa / Hurskauden tähden tääll' , /
Valhett', vääryytt' paljon aivan / Christuksensa tähden viell', /
Sill' näin kaikkin' aikoina / Hurskait' vainoo mailma; / Niillen Herra armostansa /
Palkan antaa taivaasansa.

10. Jesu, minull' armos lainaa! / Ettän elon' kulutan / Mailmas' täs' häijys' aina, /
Kuin mä nyt sult' neuvotaan: / Hengellises' köyhyydes', / Murhees' ja siveydes', /
Sinun haltuus koston annan, / Hurskauden perään halaan.

11. Ettän pidän pyhää eloo, / Rakastan ain' raittiutt', / Seuraan aina hurskast' menoo, /
Noudan rauhaa, rakkautt': / Auta, Isä armias, tääll' / Poikas uskoisin ett' pääll', /
Hyvä Henkes minull' lainaa, / Palvellaksen' sinua aina.

196 ( sävel N:o 181.)

1. Christe mailman Vapahtaja, / Ja kaikkein ihmisten Lunastaja, / Siihen iloon meitä vedä, /
Jonk' pyhäs nyt saavat nähdä.

2. Kukin oli meist' vikapää: / Mutta meidän syntim' maksoit sinä, /
Siis kaikki ulosvalitut / Pyhäin sekaan sinä talutit.

3. Yksi rutto meihin tarttui, / Jota ei pyhkii pois taittu: / Sinä siis omall' kädelläs /
Pesit sen pois sinun verelläs.

4. Entisen tavan vielä pidät, / Syntisist' teet kansat pyhät. /
Ne kuin tääll' syntins' katuvat maas', / Saatat sinä ylös taivaas'.

5. Me kuin täällä viel' matelem', / Sinun pyhiäs ajattelem', / Kuinka he nyt vapahdetaan /
Vaivast', joll' me raskautetaan.

6. O Herra, meitä auttele, / Ja pyhäis joukkoon saattele, / Anna sitt' alinomaisest' /
Kanssas pysyy ijankaikkisest'.

7. Suo, Herra, mitä me pyydäm', / Poikas kautta ja Hengen Pyhän, /
Kuin yks' olet Kolminaisuudes', / Ja hallitset ijankaikkisuudes'.

16. P. Apostolitten päivinä.

197 (sävel N:o 181.)

1. Riemuitkaan maa, taivas vahvast', / Jumalan armost' ja sanast', /
Jonka hän itse meille soi, / Ja apostolitten ääni toi.

2. Koska Christus oli päättänyt, / Mitä Isä oli käskenyt; / Niin hän lähetti saarnaamaan /
Apostolins' ympäri mailman.

3. Ja käski kaikille saarnata: / Ett' hän tahtois' niitä armahtaa, /
Jotk' hänen päällens' uskovat, / Ja pyhää kastett' anovat.

4. Tällä saarnalla kaikki maa / Jumalan tahdon tietää sai; / Niiltä se vastaan otettiin, /
Kuin Pyhäll' Hengell' täytettiin.

5. Kunka se sana levitettiin, / Kovat rinnat sill' pehmitettiin, / Jumalan Henki vaikutti, /
Ja mielet uskoon paisutti.

6. Tätä oppii moni nauroi, / Ja saarnaajit' pyydit pauloin; / Mutt' mailman viisas ylpeys /
Sen edes' oli tyhmyys.

7. Kansat he saarnallans' käänsit, / Vääryydest' totuuteen väänsit; /
Sill' kiitos heille maan päällä, / Palkka myös annetaan ylhäällä.

8. Lainaa, Herra, siihen armos, / Että me tytyisimm' heidän saarnoins', /
Heidän kanssans' sitt' eläisim', / Ja sinua aina kiittäisim'.

198 (V. k. N:o 10.)

1. Kaikk' kuin Christusta kunnioitit, / Ja uskon oikian tunnustit, /
He pidit paljo parempan' / Sen suuren taivaan tavaran, / Kuin mailman häijyn hekuman, /
Taikk' turhan kunnian katoovan.

2. Eipä he valtain vaatimall', / Kuninkain kovall' käskemäll', / Kuvii kuuroi kumartaneet, /
Hengettömii kunnioittaneet, / Pakanain jumalit' palvelleet, /
Christuksen uskost' erheilleet.

3. Kärseit ennen kyll' kovuutta, / Tylyin tyrannein tuimuutta, /
Haavat, häpiät, häväistykset, / Kyllä kurjat kulkeukset, / Vihat, vainot, vankiukset, /
Piinat, surkiat suretukset.

4. Koska tuleepi tuomiolle / Christus kaikella kunnialla, / Pyhät täs' Herran turvilla /
Seisovat suurell' rohkeulla, / Vahvast' vastaan vaivaajitans', /
Tuimii tyrannei, vainoojitans'.

5. Hepä henkens' ahtaudest', / Sydämen kivun surkiudest', / Pyhäin perinnöst' peljästyvät, /
Maailman muutteest' hämmästyvät, / Valjust' vaivojans' valittavat, /
Keskenäns' kurjast' puhuvat:

6. Enkö me ennen ollesam' / Näitä pitäneet naurunam'? / Pidim' heit' jalkaportaanam', /
Pilkaks' poljim' heit' painumaan, / Teuraaks' tehdä temmaelim', / Heidän elons' hyljäelim'.

7. Katso, kuinka he kunniasa / Ovat autuaas' ilosa, / Siihen he ovat säästetyt, /
Pyhäin perintöön päästetyt, / Jumalan joukkoon otetut, / Jumalan lapsiks' luetut.

8. Mitä meit' autti mailman meno? / Koreus kemppi, pramius paljo? /
Vaattein kallein kiiltämykset? / Muitten paljot palvelukset? / Voima väkevä, valta tuima? /
Kunnia korkia, suuri saama?

9. Kullat, kalut, kaikk' tavarat? / Taikk' suvut suuret, avarat? /
Kuin samos' sanan saattaja, / Kuin joutui haaksi juokseva, / Kuin lintu leten livautti, /
Kuin nuoli ammutt' sivautti.

10. Perät' pois pyrjit kiiruhtain, / Joiden jälkii ei tutakkaan: /
Niin netkin ojet' olkesit, / Kauvas kaikin pois kuljeskelit, / Äkilt' kuin varjo katosit, /
Kuin ei ollukkaan olisit.

11. Oho meitä onnettomii! / Tieten tyhmii, toimettomii, / Ettem' totellu totuutta, /
Enkä osannu autuutta, / Enkä armon aurinkota, / Enkä käyneet oikiaa rataa.

12. Vaivaiset vaikiast' valittavat, / He hiljan hukkaan katuvat; / Aika kadotettuin katua, /
Jo kadotukseen kaatunein; / He helvetin tuleen tuomitaan, / Pirun kanss' piinaan kitumaan.

13. Pyhätpä pysyvät taivaas', / Enkelein iloises' seuras', / Christuksen kanssa kunnias', /
Isän, Herran Hengen huomas': / Herrall' kiitos hyvin suomast', /
Itkust' ilon omill' antamast'!

 

IV. Muutamain sunnuntain Evankeliumit
virsiksi tehdyt.

199 (Joh. 2. ; sävel N:o 30.)

1. Moni avioskäskyy laittaa, / Kuin on juur' häijy tapa: /
Paha henki heit' siihen taittaa, / Pyytkääm' hänest' olla vapaat. /
Christus sen kuitenkin vahvisti, / Lahjall' ja ihmeell' kaunisti, /
Niin kuin Johannes sanoo:

2. Kaanas', Galilean maakunnas', / Häät olit kolmannell' päiväll', /
Niin kutsuttiin Maria muiden kanss' / Sille pidollen köyhäll': / Christus ynnä apostolit /
Iloisans' sinne myös tulit, / Vahvistamaan avioskäskyy.

3. Viinan puuttees' äiti sanoi: / Poikan', viina täs' puuttuu. /
Vastas' Jesus: sinä vaimo, / Nyt tahdon minä sinuun suuttuu, /
Ei ole minun aikan' vielä tull', / Enk' tahdo yhtään sanoo sull', /
Mitä minä tehdä tahdon.

4. Ei kuitenkaan siitä sanast' / Hämmästyn' hänen äitins'; /
Vaan palveljoill' sanoi vahvast': / Pitäkäät hänen käskyns'. /
Siin' oli pant' vesikruusii, / Juuttain tavan jälkeen kuusi, /
Ne hän käsk' vedell' täyttää.

5. Kohta se luopui luonnostans', / Kuin ennen oli veten'. / Christus sen viedä kohdastans' /
Käsk' edeskäyvän eteen; / Koska hän oli maistan' viinan, / Kutsui yljän tyköns' pian, /
Ja sanoi tällä tavall':

6. Kukin ensin edestuopi / Pidoisans' parhaan viinan, / Ja sitte kuin väki juopuu, /
Huonommat panee siaan: / Hyvän sinä kätkit tähän ast', / Ja vieraill' annoit huonommast': /
Onko se oikein tehty?

7. Sentähden ei yksikään mahda / Avioskäskyä laittaa. / Se on solmu luja ja vahva, /
Jota ei päästettää taita. / Älkään sitä peljätkö kenkään, /
Mutt' ilon kanss' siihen menkään, / Jotk' ei taida muutoin elää.

8. Jos joku puutos tulee pääll', / Ja jotakin tarvitaan talois', /
Sen Christus omalla väell' / Antaa ja täyttää jalost': / Christus tarpeet parhain näkee, /
Hän veden viinaks' viel' tekee, / Murheen myös iloks' kääntää.

9. Me rukoilem' sinua, Christe, / Pysy aina kanssam' talois', /
Niin meill' hyvyytt' kyllä pistää, / Sekä arkus' että salvos'. / Piru taloistam' karkota, /
Kuin joutsellans' meit' tarkoittaa; / Niin me sinua aina kiitäm'.

200 (Matth. 8. ; sävel N:o 77.)

1. Kuin Jesus astui hahteen, / Mennes' seurans' kanss' ylits' meren, /
Laski hän hänens' leväämään, / Asui ilma puhaltamaan, / Tuulispäät tylyt tuoksumaan, /
Aallot kyll' kovin kulkemaan, / Laine laivahan läykkyi ja täytti, /
Uppoomaan heit' häkytti. / Opetuslapset perät' peljästyit, / Hädilläns' Herraa herätit: /
Herra! herää ylös auttamaan, / Hengen hädäst' päästämään.

2. Elles apuum' nyt ehtine, / Jo me hädäsä hukkunem'! / Puhui herättyäns' Herra: /
Miks' pelkäämään olett' arat; / Kanssann' minun uskottak' uppoovan, /
Eli ei auttaa teitänn' voivan? / Onk' uskoo ollenkaan teillä? /
Meren tyveneks' teki heille, / Koht' ilman äkiltä asetti, / Hengen hädäst' heitä autti; /
Täst' tunsit' hänt' tuskas' turvaksi, / Hädän ahtaan alt' auttajaksi.

3. Kuin tuskat tunkevat päällem' , / Auks'-huudoll' Herraa herättäkääm', /
Hetkeks' hän nukkuvan näkyy, / Kuitenk' oikiall' ajall' avuks' ehtii. /
Uskoll' ain' apuu hänelt' anokaam', / Auks'-huudost' hän herää meitä auttamaan, /
Avun its' on meill' lujast' luvann', / On tykönäm' tuskas' turvan'. /
Hänen omans me aina olem', / Jos eläm' eli kuolem', / Hänen omall' verelläns' ostetut, /
Hänen nimeens' kanss' kastetut.

4. Kuin lastans' äiti armaitsee, / Hädäst' hänt' ulos auttanee, /
Niin Christus meit' murheis' muistaa, / Vaivoist' meit' omians' ulosauttaa. /
Ellei apuu ajaist' antane, / Eroaikam' eteem' joutunee, / Tie tuonelaan kummink' käyminen, /
Itkun alhost' eriäminen; / Kautt' kuoleman korjaa meit' tyköns', /
Vie vaivoist', itkust' ulos, / Niin autuaan ilohon ijäiseen; /
Jost' olkoon kiitos Jesuksen!

201 (Matth. 20. ; sävel N:o 228.) (koraali)

1. Taivaan valtakunta on vedett' / Yhden perheen isännän verraks', /
Joka viinamäkeens' lähett', / Ja palkkas' työväkee kerraks'. /
Ulos meni hän huomenelt' varhain, / Kaikk', kuin siin' löys', kutsui perääns', /
Käski mennä viinamäkeen, / Sitt' kuin päivä-penningist' määräs'.

2. Kosk' kolmannell' hetkell' ulosläks', / Löysi muit' joutilain' seisomasta, /
Käsk' viinamäkeen mennä päiväks' täks', / Lupas' heill' kohtuullisest' maksaa. /
Niin kuudell' hetkell' ja yhdeksäll' / Teki hän ratk' samall' muotoo. /
Meni myös yhdell' toistakymmenell', / Soimas' heill' kaiken päivän joutoo.

3. He koht' vastasit näin häntä: / Ei meit' kenkään palkata tahton'; /
Käsk' heidänk' viinamäkeens' mennä, / Lupas' heille antaa kyll' kohtuun. /
Niin ehtoon' perheen isäntä käskee / Perheens' haltian maksaa heill' palkan: /
Täys' päiväpennink' kullenk' laske, / Ensimäisiin ast' viimeisist' alkaen.

4. Edes tulit kuin hetken olit työs', / Paits' luuloons' sait täyden päiväpalkan, /
Sitt' ensimäiset luulit saavans' myös / Enemmän; sait hekin päiväpalkan, /
Ja napisit perheen isäntää vastaan: / Nämät viimeiset työs' olit yhden hetken, /
Teit heit' verraksem', meit' lastain, / Jotk' kannoim' kaiken päivän helteen.

5. En tee vääryytt', sanoi yhdell' heist'; / Etk's määränn' päivän penningist' kanssan'? /
Ot' kuin sinun tulee, mene matkaas täst', / Kuin sinunkin tahdon viimeisenk' antaa. /
Enk' saa tehdä kalustan' mitän tahdon? / Katsoks karsaast', ett' olen hyvä? /
Niin viimeiset ensimäisiks' tull' on, / Ensimäiset viimeisiks' jäävät.

6. Christus sanoi: mont' kutsutut ovat, / Mutt' ulosvalitut harvat: /
Sen itse pahuudellans' valtaavat, / Hyljäten Jumalan hyvän neuvon armoo, /
Kuin ei maksa jälkeen mailman tavan, / Joka työn perään ja ansion katsoo; /
Mutta antaa jälkeen armons' aivan, / Valtakunnasans' kuinka hän tahtoo

202 (Luuk. 8.) (kuuntelulinkki)

1.
Kylväjä siemenens' meni kylvämään, /
Jost' muutamat lankes' tien oheen, /
Se tallattiin, linnuilta syötiin: /
Muutamat kiviraunioon lyötiin, /
Jotk' itsens' koht' ylösjoudutit, /
Märkyyden puutteest' poudittiin.

2.
Muut orjantappuroin tulit siit', /
Jotk' ynn' ylös käyden tukahutit niit'. /
Neljäs osa lankes' hyvään maahan, /
Toi hedelmän sata-kertaan. /
Joll' korvat kuulla on, se kuulkaan, /
Taiten tarkast' taitohon tulkaan.

3.
Jumalan sana se siemen on, /
Jonk' Jumal' saarnall' kylvävä on. /
Ne kuuljat tien verrat ovat, /
Jotka laiskast' sanan kuulevat, /
Perkel' sen muistost' ottaa pois, /
Ettei uskoin autuaaks' tulla sais'.

4.
Kallion kaltaiset ovat ne, /
Kuin sanan vastaan iloll' ottanee, /
He hetkeks' ja ajaks' uskovat; /
Kosk' päällen käypi vaiva kova, /
Ja kiusaukset tulevat, /
Kohta uskosta pois lankeevat.

5.
Orjantappuran maan tavaiset /
Ovat, joita asiat ajaiset /
Estävät ja rikkaun suru suur', /
Ja tämän elämän hekuma juur', /
Jotk' ei sanan kasvaa anna, /
Eik' se niis' hedelmätä kanna.

6.
Hyvän maan tavaiset täs' ovat, /
Kuin sanan visusti kuulevat, /
Sen hyväs' sydämes' kätkevät, /
Sen jälkeen elämäns' käyttävät, /
Tuskis' ovat kärsiväiset, /
Sanan tunnustukses' pysyväiset.

7.
Meidän kovat sydämem', o Jumal'! /
Kynnä sanas ja Henkes voimall', /
Mailmalliset esteet pois revi, /
Ettei ne meidän sydämeem' levii. /
Ann' sanas hedelmän kanss' kuulla, /
Ja uskoin sitt' autuaaks' tulla.

203 (Joh. 3. sävel N:o 285.)

1. Näin suurest' Jumal' armahtan' on / Mailmat', vihollistans' ilkiät', /
Ett' rakkaan Poikans' antanut on / Ihmiseks', ihmisten pilkaks', /
Orjaks' ala surkian surman: / Syväst' synnin kadotuksest', / Helvetin tuskast', /
Mailmat' ulos auttamaan, / Niin autuaaks' elämään uskost'.

2. Ken arvat' armon avaruutta / Täs' taitons' tarkkaull' tainnee? /
Ei ole yhtäkään viisautta, / Kuin käsittää tämän voinee. /
Eip' antan' Jumala Poikaans' mailmaan, / Kadottamaan mailmat', / Vaan vapahtamaan; /
Hän maksoi synnit mailman, / Joi Jumalan vihan maljan.

3. Meit' Jumal' armost' autuaaks' auttaa, / Paits' oman avun ansiot', /
Christuksen lunastuksen kautta, / Kuin lain ala edestäm' annoi. /
Christus kaikill' ansaits' autuuden, / Jonk' uskoll' omaks' otam', / Ilman ansiotam'; /
Joka turvaa pääll' Christuksen, / Sill' armost' autuus on oma.

4. Joka ei usko, jo tuomittu on, / Ei taida hän autuaaks' tulla, /
Ettei pääll' Jumalan Pojan uskon', / Hyljäin hänen ansions' kalliin; /
Kauhia kadotus sitä seuraa, / Eik' itseens taida auttaa, / Synnist' vapauttaa: /
Jost' Christus apu on ainoo, / Usko avust' osalliseks' saattaa.

5. Sen Christus itse opettaa, / Ett' ijäisen elämän saanee, /
Kuin uskos' elons' lopettaa, / Tääll' tunnustaa Christust' tainnee. /
Sen Christus tunnustaa tultuans', / Isäns' edes' Isäns' lapseks', /
Kanssans' perilliseks', / Kutsuu kaikkein kuullen / Iloon ijät' hänt' osalliseks'.

204 (Luuk. 16. ; sävel N:o 83.)

1. Veisatkaam' nyt rikkaast' miehest', / Kuin vaatetti hänens' kauniist', /
Eli myös ylön herkullisest', / Niin ett' sitä moni kauhist': /
Lazarus, kerjääjä mies parka, / Leipää hänelt' kerjäämään tuli, /
Haavoist' ja paiseista arka, / Sanaa monta pahaa kuuli.

2. Hän syödäksens' murui pyyti, / Jotk' putosit pöydän ala, /
Tahtoi myös mielelläns' tytyy / Senkaltaiseen herkkuun ja palaan: /
Koirat siin' osotit haluns', / Nuolit puhtaaks' hänen haavans', /
Rikas köyhält' säästi kaluns', / Ilmoitti niin pahat tapans'.

3. Kuoli viimein se köyhä mies, / Ja vietiin enkeleilt' taivaas', /
Abrahamin helmas' levon löys'; / Silloin loppui hänen vaivans'. /
Senjälkeen myös rikas kuoli, / Ruumis pantiin koriast' hautaan, /
Sielu piinaan ja vaivaan tuli, / Eip' raha mitäkään auttan'.

4. Ollesans' piinas' ja kivus', / Silmänsä nosti ylös, /
Sai nähdä Abrahamin sivus' / Lazaruksen istuvan ilos'. /
Niin huusi hän kyll' surkiast': / O Abraham, rakas Isä! /
Armahd' päällen' juur' huikiast'! / Älä sill' kipua lisää.

5. Lazarus tyköni lähetä, / Häntä minä suurest' kaipaan, /
Käsk' hänen piinan' vähetä, / Ja kevittää minun vaivan': /
Veteen hän sormens' kastakoon, / Jähdyttäköön sillä kielen', /
Täsä liekis', kuin palava on, / Ei käy jälkeen yhdenkään mielen.

6. Muista, poikan', misä ilos' / Olit sinä mailmas' vielä, /
Viinaa ja mettä joit pidois', / Makiat herkut söit sinä siellä; /
Lazarus parka sitä vastaan / Kärsei nälkää ja kipuu. /
Sill' iloo saa hän nyt maistaa; / Mutt' sinull' on itku ja kitu.

7. Suur' juopa ompi vahvistett' / Meidän ja teidän vaiheell', /
Tie on täll' välill' niin ahdistett', / Ettei yksikään tule aiheell'. /
Siis rukoilen minä (sanoi hän), / Minull' on viisi veljee elos'; /
Pane Lazarus heitä käskemään / Parantamaan pahaa menoons'.

8. O poikan'! sanon sen puolest', / Ei taida se kohtuus olla. /
Kuulkaan profeetait' ja Mosest', / Niin tohtivat autuaaks' tulla. /
O rakas Isä Abraham! / Ei he niihin tydy vielä, /
Lähet' kuolluit' heill' saarnaamaan, / Niin palajavat oikiall' tielle.

9. Vastasi Abram samall' hetkell': / Ellei he Mosest' voi kuulla, /
Profeettain oppii myös kätke, / Kuin sois' heit' autuaaks' tulla; /
Ei usko he myös ikänäns', / Jos kuolluist' ylös noustais', /
Saarnattais' heidän tykönäns', / Ei kuitenkaan ottaisi vastaan.

10. Katsos, kuink' Jumal' rakastaa / Köyhää ja annetuit' ylön, /
Pyytää hänt' päästää vaivasta, / Ja saattaa taivaan iloon: /
Näistä me sentähden oppikaam' / Vaivaisii holhomaan aina, /
Eik' jalkain ala sortamaan; / Niin Jumal' meill' armons' lainaa.

11. Älkään nyt yksikään ajatelko, / Ett' rikas heitetään pojes; /
Sill' rikkaus suuri lahja on, / Ei sitä laiteta toimes'. /
Mutt' sitä Raamattu kyll' laittaa, / Kosk' väärin käytetään saatu, /
Eik' vaivaisii tahdota auttaa, / Kuin näljäs' maahan kaatuu.

205 (Luuk. 14.)

1. Yks' rikas mies, väkevä työs', / Valmisti suuria häitä /
Ainoall' pojall', suurell' voimall', / Joll' kunnians' tahtoi näyttää, /
Ja kutsuu annoi nuorii ja vanhoi; / Eip' sinne tahdottu käydä.

2. Hän käsk' menn' sekä sinne ja tänn' , / Vieraita kutsumaan häihin; /
Vaan kutsutut teit niinkuin tyhmät, / Eik' tulleet pitoihin näihin, /
Otit esteen, heitäns' säästen, / Tulit niin pahoin päiviin.

3. Hän kutsui tyköns' yhden ystävistäns', / Lupas' hänen hyväst' pitää. /
Hän vastasi niin: En mahdu minä sinn', / Enk' taida myös tehdä sitä; /
Vaimon otin, se minull' suotiin, / En tottele muuta mitään.

4. Hän sanoi jällens' toisell' ystävällens': / Ei minulta mitään puutu; /
Tul' iloitsemaan minun huoneesan', / Älä sinä minuun suutu, /
Kuule rukouksen', tule tykön' tänn', / Parhaaks' sinull' kaikki muuttuu.

5. Se taas vastas: en tulla sais', / Uutt' kartanot' rakennan ylös, /
Kusa saisin asuu ilman hasut', / On maita myös toises' kyläs'; /
Sill' sinull' sanon: sinne minä tahdon / Tänäpän' mennä pyynnös'.

6. Sanoi jällens' koht' palveljallens': / Vieras kolmas tänn' vedä, /
Kiiruhd' sinus, jo tulee pimeys, / Väki hänens laskee levät'; /
En enää odot', enk' herkkui kokot', / Uksen kiinni paiskaan perät'.

7. Koht' kielsi hän, sanoi myös esteen: / Minull' on viisi paria härkii, /
Niill' ajell' mahdan, jos muutoin taidan; / Sill' aika on minulla tärkki. /
Rikkaaks' aivon, kaluu kokoon tahdon, / Ja niiden perään pyrkii.

8. Minä itsellän' usein ajattelen: / Kuink' mailma mahtais' käydä; /
Oikein, väärin kokoon käärin, / Mitä minä saan nähdä: /
Minä juokselen, mont' syökselen, / Jos muutoin sen taidan tehdä.

9. Hän haki, oli vai, ja kokoon sai, / Eik' koskaan ylönantanut työtä. /
Yö viimein lähest', härjät pääst' ikeest', / Ja tahtoi niin kotia pyytää. /
Vaimo hänen hylki ja oven sulki, / Etsei miestäns' vastaan syytä.

10. Siitä kiellyst' sitte mielyst' / Kuninkaan vieraaks' palat'; /
Mutt' joutui myöhäks', ja tuli työlääks', / Suljettuu usta avat'. /
Niin itsens' petti, ja herkut jätti, / Jotk' ensist' olit vapaat.

11. Juoks' pois lujast' meidän kujast', / Et sinä mahdu tähän pihaan. /
Huoneen' on täys', vieraani ilois', / Mene siis pojes pian, /
Ettes minua kuull', ja ennen tull', / Ei se sinull' tarita ijan.

12. Kukin sylkee ja minua hylkää, / Lapsen', perheen' ja vaimon'. /
Kusa mahdan levon saada, / Kunk' yön siaa myös anon? /
Kova hetki minun mailmaan veti, / Kirotuks' minä sen sanon.

13. Mailma kova, pahan suova, / Sinun päälles minä luotin paljon, /
Kirjoitett' on minun elon', / Pahuutt' on kyllä tarjon'. /
Suljettiin taivas, sill' olen vaivas', / Meno on minull' juur' valjo.

14. Nyt minä kuolen, menen vieraaks' tuonen, / En minä häntä välttää taida. /
Mailma minun petti, piru pauloins' veti, / Sitä minä valittaa mahdan. /
Helvetin tuli, palava uuni, / Sen edest' annetaan saada.

15. Virsi tämä neuvoo meitä, / Ettem' hyljää evankeliumin häitä, /
Enää pitäin mailman pitoi, / Tavaroi ja menoi näitä. /
Jos sen teemme, niin hukumme, / Kadotukseen syöksem' its' meitäm'.

206 (Luuk. 15. ; sävel N:o 183.)

1. Jumal' on vedett' miehen verraks', / Joll' oli poikaa kaksi. /
Koton' oli oltu kyll' kerraks', / Se nuorempi sanaks' laski: /
Mitä minun tulee tästä talost', / Ann' isä minun saada, /
Minä tahdon elää juur' jalost', / Muill' maille mennä mahdan, /
Haisemaan koto rupee.

2. Hän meni sitte muille maill'; / Mutt' ei siit' paljon hyötyn'; /
Siell' tuli hän pian monta vaill', / Kalu hänelt' ylös syötiin, /
Irstaasta elämään tottui, / Niin kauvan kuin löytyi rahaa. /
Mutt' sitt' kuin köyhyys pääll' joutui, / Tuli hänell' meno paha, /
Leipä myös puuttumaan rupes'.

3. Annoi sitt' hänens' paimeneks' / Ylitse sikalauman, /
Söi rapaa vatsansa täytteeks', / Ei siitäkään täytynyt kauvan. /
Hän muisti sitte viimeiselt' / Isänsä majan päällen, /
Ett' perhe sai siell' yltäiselt', / Ei nälkää ollut heillä; /
Aikoi niin kotia mennä.

4. Minä käyn täst' (sanoi hän) isän maall', / Rikoksen anteeks' anon: /
Isän sydämen kääntää Jumal', / Ett' tulee minun tykön'. /
En pyydä silleen pojaksens', / Minun koiruuten' tähden, /
Ottakaan vaivoin minua orjaksens, / Työhön minä mielellän' lähden, /
Emp' enää julkee anoo.

5. Kosk' isä hänen kaukaa näki, / Juoks' kohta häntä vastaan, /
Ja armon hänen kanssans' teki, / Ott' syliins', eikä hänt' lastann', /
Parhaat vaatteet edes kannoi, / Käsk' hänen ne päällens' pukee, /
Sormuksen hänell' myös annoi; / Eip' sitä viel' miksikään luken', /
Ett' härjän teki teuraaks'.

6. Iloitkaat, hyvät veikkaisen', / Minun kanssan' tällä hetkell': /
Sill' minä sain jällens' poikaisen', / Joka on oll' pahall' retkell'. /
Niin tuli pellolt' toinen veli, / Kuin koton' oli aina ollut, /
Perheelt' se kohta kyseli: / Mitä nyt tähän on tullut? /
Mist' tämä ilo nousi?

7. Laulu ja hyppäys kuuluu täs', / Huilut ja harput myös soivan. /
Mikä nyt mahtaa olla läss', / Jost' ilo käy näin kovan? /
Sitä isän' juovuksis' tekelee, / Jost' hänen tyhmyytens' nähdään, /
Viljaa antaa kyll' käkeilee / Häijyn poikansa tähden, /
Kuin on kaiken kaluns' tuhlann.

8. Isään' palvelin elinaikan', / Olen hänest' vaarin myös ottan', /
Ei kuitenkaan yhtään vohlaakaan / Minun ystäväin' eteen tuottan'; /
Vaan tämän tähden nyt tahtoi / Suuren kulutuksen tehdä, /
Syötetyn härjän myös tappoi: / Kuka näit' voipi nähdä, /
Ja tätä vääryytt' kärsii?

9. Niin isä lausui pojallens': / Kuule, mitä minä sanon! /
Sinä olet koton' kohdallas, / Sinun haltuus minä kaikk' annoin. /
Tämä veljes on pois tullut, / Hävinn' ja perät' köyhtyn'; /
Hän on kauvan kadonn' ollut, / Mutt' jällens' nyt ylös löyttiin: /
Siitä minä iloitsen suurest'.

10. Sinust' ei oll' koskaan syytä, / Täll' muotoo iloo pitää: /
Et sinä kunkaan tahton' pyytää, / Et mahda myös katuu sitä: /
Et ole sinä kärsin' suurta vaivaa, / Kusast' on sinun halus? /
Omastas et mitään kaipaa, / Tallella ompi kalus. /
Etkös näitä ajatell' mahda?

11. Niin ole nyt syntinen iloisas'! / Sinull' on laupias Isä, /
Kuin tulee tykös pyynnöisäs, / Armons' hän sinull' lisää. /
Jos sinä suas tahdot nöyryyttää, / Ja nuhtees anteeks' anot, /
Niin hän vihans' kyll' löyhittää, / Syntis myös anteeks' sanoo; /
Käy sinä sitt' pelkäämät' edes.

12. Olkoon nyt Jumalan taivaast' / Kiitos sanottu aina. /
Hän päästää meit' vissist' vaivast', / Se sana sinä sydämees paina. /
O Herra, aut' meitä hädäst', / Armos anna päällem' paistaa. /
Kirvot' meit' perkeleen kädest', / Suo meidän iloos maistaa, /
Amen me sen pääll' sanom'!

207 (sävel N:o 222.)

1. Jo nouskaat kaikin ahkerast' / Pois synnin alta kauhian, /
Se teit' pois vetää Jumalast', / Tuo pääll' ijäisen vaivan, /
Autuudest' se teit' tuskaan vie, / Valkeudest' pimeyteen; /
Vaan Jumala hän halajaa, / Ett' tyköns' tulett' rieten.

2. Yks' lammas eksyi laumasta, / Ja joutui kauvas korpeen, /
Sen ylits' mieltä karvasta / Ja murhett' kantoi paimen; /
Läks' etsimään, ettei eläint' / Tät' saisi suuhuns' susi: /
Sitt' olallans' vie kotians', / Iloiten, ett' sen löysi.

3. Koht' kokoon kutsuu ystäväns' / Ja kyläns' miehet kaikki, /
Heill' puhelee sitt' mielisäns': / Iloitkaat, rakkaan', ratki /
Mun kanssani, ett' lampaani / Sain pojes pedon kurkust': /
Niin taivaas' kanss' juur' iloisans' / Ollaan kääntyväst' sielust'.

4. Se taivaan joukoll' ilon antaa / Ja enkeleill' riemun suuren, /
Kosk' syntinen itsens' parantaa, / Ja kääntyy Herran puoleen: /
Siis palaja, poik' tuhlaaja, / Kanss' riennä majall' Isäs. /
Miks' ravall' viel' sinus täytät tääll'? / Vaivaisuus tulee päälles.

5. Sun Isäs huonees' puutosta / Ei leiväst' ole perheell': /
Hän isällisest' halusta / Sun vastaanottaa todell': /
Siis sano niin: O Isäni! / En lapseks' kelpaa sinull', /
Vuoks' tyhmyyden, jot' katunen, / Suo perheen leipää minull'

6. Sun edesäs ja taivahan / Mä rikoin raukka raskaast', /
Jost' häpeen tuskall' tunnosan', / Kanss' suren, itken hartaast', /
Ett' tavarast' ajattomast' / Mun osan' ulosotin, /
Jonk' sitt' pahoin ulosjaoin, / Sill' häpiän päällen' tuotin.

7. Ann' armost' kuitenk' nautitan' / Se kuin perheellen tulee, /
Ehk' en siihenk', jot' valitan, / Mä mahdollinen ole: /
Tai nöyryytes sun Isäs myös / Kyll' taivuttaa ja vääntää, /
Ett' rikokses antaa anteeks', / Ja tykös itsens' kääntää.

8. Sun sivuu sitten sylihins', / Ratk' mielest' rakkahasta, /
Ja syttyy ilmei iloihins', / Suut' antaa suloisesta. /
Vaatteill' uusill' lahjoittaa viel', / Kanss' kengät jalkaas tuottaa, /
Viel' sormuksen suo sormehen, / Sun lapseks' omaks' ottaa.

9. Viel' teuraaks' tekee lihavan / Hän härjän ystävillens'; /
Sill' näyttää haluns' palavan, / Ja rakkahan sydämmens': /
Siis kotia juoks' sun Isäs luoks', / Ja itke tyhmyytt' entist', /
Kanss' Isälles näin sanele: / Pääst' lapses näistä tuskist'.

208 (Matth. 17. ; sävel N:o 225.)

1. Kuin Jesus vuorell' kirkastui / Kolmen apostolins' nähden: /
Moses ja Elias ilmestyi / Christuksen kunnian tähden: /
He puhuit hänen piinastans', / Jonk' kärsivä oli kohdastans', /
Meidän autuutem' tähden.

2. Kuin Pietar' kipinän kirkkaudest' / Ja taivaan ilost' sai maistaa, /
Koht' tunsi taitons' tarkkaudest', / Joit' ennen ei nähnyt koskaan: /
Riemust' raukes' houraus-sanoin, / Kolme majaa tehdäksens' anoi, /
Moseksell', Eliall' ja Herrall'.

3. Isän ääni pilvist' kuului, / Kuin heitä ympärins' varjoi, /
Christuksest' todistain näin puhui, / Ja kaikkein eteemme varoi: /
Tämä on minun rakas Poikan', / Kuin minäk' Jumal' joka aikan', /
Minust' ijankaikkisest' syntyn'.

4. Johon kokonans' mielistyn, / Jonk' tähden on hyvä minull' suosio /
Myös muihin kaikkiin ihmisiin, / Kuin häneen tahtovat suostuu: /
Hänt' kuulkaat, mitä hän teill' sanoo, / Kaikk' tehkäät, mitä hän teilt' anoo, /
Kaikk' karttakaat, mitä hän kieltää.

5. Koht' opetuslapset vavahdit, / Jotk' ennen riemastuit sangen, /
Sitt' kuin Isän ääni kajahti, / Pelvost' olit maahan langenn': /
Jumalan ääntä kirkkaudesans' / Ei liha kärsi turmeluksesans', /
Ennen kuin kirkastetaan.

6. Heit' Christus ojentaa ja lohduttaa: / Ett' tästä te peljätä mahda, /
Tämä näky teit' totuttaa, / Ett' uskoo minun päällen' taidatt'. /
Minä Jumalan ainoa Poika olen, / Kuitenk' teidän tähtenn' kuolen, /
Kuin ennustit uhrit, profeetat.

7. Tämä Christuksen kiiltävä kirkkaus, / Kusa kasvo kuin aurinko paisti, /
Vaatteet kuin valkeun vilkkaus, / Kuin opetuslapset sen maistit, /
Kanss' edes menneit', taivaan kirkkaudes', / Nä'it kunnias', suures' ihastukses', /
On tulevan elämän menost'.

8. Tain elämän hekuma, ilo jaloin, / Kunnia, hyvyys, rikkaus, rauha, /
Verraks' vedetyt taivaan eloon, / On vaivaisuus, häpiä, meno turha. /
Ei taida tääll' taitom' käsittää / Ijankaikkisen elämän hyvyyttä, /
Jonk' Christukses' Jumal' meill' valmist'.

9. Siell' näem' Jumalan kasvoist' kasvoin, / Enkelitten ja pyhäin seuras', /
Ilos' ijankaikkises', kuin siell' on, / Kunnias', sanomattomas' rauhas'. /
Tuhannen tuhatt' kertaa ylitse käy, / Kaikk' enää kuin kukin ajatell' voi, /
Paits' niit', kuin ei ilmoitett' liene.

10. Miks' kuolemat' ajallist' kovin pelkääm', / Jonk' läpits' eloon autuaan tulem'? /
Ett' ijäinen ilo on sen jälkeen, / Jonk' suhteen ei vaivat mitään olle. /
Miks' em' nyt vähää kärsiä mahda? / Liioitenk' hänen kunnians' tähden tahdo, /
Kuin ansainn' on autuuden meillen.

11. Miks' katoovaa mailmaa rakastam', / Sen hekuman perään pyörim'? /
Ain' ajallist' pyydäm' vahvasta, / Näin kadotukseen päin pyrim'; /
Itsem' helvetin piinaan pudotam', / Ja taivaan tavarat unhotam', /
Jotka ijankaikkiset ollee.

12. Sinn' ihanaan, iloiseen elämään / Jos täältä tulla tahdom', /
Niin paratkaam' pahaa elämätäm', / Ja Christusta kuulla mahdam'; /
Hänen uskosans' aina olkaam', / Ristim' kärsikääm': näin sinne tullaan; /
Johonk' iloon meit' Jumal' vieköön!

209 (Luuk. 16.)

1. Niin Jesus puhui vertauksill' / Köyhäin auksi: / Rikas perheen isänt' oli, /
Joll' osas' oll' kartanon haltia, / Väärin valtia, / Se siis niin kanteeseen tuli, /
Ett' Herrans' oman oli tuhlann'. / Kuink' kuullaan / Sinust' näin? sanoi se Herra: /
Tee luku sinun hallituksestas, / Kohdastans', / Tästedes hallita et saa.

2. Kosk' huoneen haltia tain kuuli, / Murhees' tuli, / Itsellens' ajattel' ja lausui: /
Herra mult' viran ottaa pois, / Kaivaa en vois', / Häpiä kerjäyksest' joutuu. /
Tiedän kyllä mitä täsä teen: / Korjaten / Huonees' ottavat sitt' minun. /
Kaikk' Herrans' velvolliset kutsui, / Yhdell' puhui: /
Paljok' Herran velkaa on sinun?

3. Se sanoi: sata tynnyrii / Öljyy juuri; / Käski hänen kirjans' ottaa, /
Sen siaan kirjoit' viiskymment', / Siin' on kyllä. / Sitt' toisell' hän sanoi kohta: /
Mitä sun velkaa mun Herran' on? / Tiet' tahdon. / Sanoi: sata puntaa nisui; /
Hän sanoi: kirjas mahdat ottaa, / Kirjoittaa / Kahdeksankymment' juur' visust'.

4. Tätä väärää huoneen haltiat' siin' / Kiitti Herra niin, /
Ett' viisaast' eteensä katsel'. / Jesus sanoi: mailman lapset / Viisaammat lievät /
Menoisans', kuin valkiun lapset. / Jost' Christus kaikkii meit' näin manaa, /
Tällä sanall': / Tehkäät ystävit' elinaikan' /
Vääräst' tavarast', kosk' jäll' tarvittais', / Korjattais' /
Teit' ijankaikkisiin majoin.

5. Täll' puheell' hän opettaa näin, / Ett' kaikin ain' /
Tiviytt' ja ahneutt' vältäm', / Tarpeis' autam' vaivaist' siit' varast' /
Ja tavarast', / Kuin meidän tykönäm' löytään: / Näin mailman edes' tunnustam', /
Uskostam', / Ett' autuuden lapset olem': / Sill' laupiuden työ meis' näyttää sen, /
Ett' Jesuksen / Uskost' autuaaksi tulem'.

210 (Luuk. 19. V. k. N:o 62.)

1. Historia on tosin itsestäns' / Koottu kokoon järjestäns' / Jerusalemin lopust', /
Judalaisten myös paatumast', / Ja kaikkein maahan kaatumast', /
Joit' ei heill' ennustett' hopust'. / Profeetait' ei he totelleet, /
Christust' ei paljo hyväilleet, / Joka heit' kyynelein kanssa /
Katumaan neuvoi ja väänsi.

2. Itse siis Herra monta vuott' / Tunnustähtii heill' edes tuott', /
Ain' armojans' tariten heille; / Ett' olisit oikein kääntyneet, /
Ja ei pahuudesans' nääntyneet, / Vaan tulleet totuuden tielle: /
Häntä itse ylistämään, / Christust' julki julistamaan; /
Vaan he näit' vihasit, vainoit, / Sill' kompastuit koviin vaivoin.

3. Koska lähestyi suuri tusk', / Joka nähtiin kuin aamurusk', /
Moninaisten merkkein kautta, / Judalaiset juur' julkisest', /
Cestusta vastaan valtamiest', / Keskenäns' kapinan nostit, /
Jonka he pojes karkotit, / Ja piileill' perään tarkotit, /
Viisituhatt' Cestuksen knihtii / Paetes' silloin hakattiin rikki.

4. Koska Nero tämän tietää sai, / Ett' tehty oli murha tai, /
Ja keisarin laki lastett', / Sanoi hän sotamiehillens', /
Tulkeill' puhui, ja kielelläns': / Nyt olen minä sotaan haastett', /
Vespasianus joutuu jo / Syriasta, sieltä väkee tuo; / Judalaiset sodan alkaa, /
Mutt' heidän pitää saaman palkan.

5. Judalaiset menit Askaloon, / Kehuit: täältä me voiton tuom', /
Ja kalua kaiketi paljon, / Joll' poistamme pois puolestam', /
Viholliset estäm' huoneestam', / Ehk' kuink' he olisit vahvat. /
Mutt' ei sielt' monta palannut, / Eik' hevoisten päälle karannut, /
Viiskymment' tuhatt' siellä / Tapettiin ja lyötiin tiellä.

6. Vespasianus voimastans' / Galileaan kiiruhti kohdastans', /
Sillä siell' oli paljo väkee. / Poltti ja murhas' monta miest', /
Vaimot ja lapset antoi piest'. / Vielä sittekin kuolemans' näki /
Viiskymment' tuhatt' Judalaist', / Ilman yhtäkään muukalaist', /
Ilman myös vaimoit' ja lapsit', / Joit' he jalvoist' kiviin kropseit.

7. Ei nuort' eik' vanhaa armahdett', / Eik' yhtään lasta karvahdett', /
Sill' se oli surkia leikki. / Kuus' tuhatt' nuorta miestä sitt' /
Lähetettiin Akajaan niist', / Yhtä nientä kaivamaan poikki. /
Kolmekymment' tuhatt' myytiin pois, / Jotk' olit orjana suuris' töis'; /
Viis' tuhatt', kuin näki hätäns', / Kadotti heidän oma kätens'.

8. Kuin ryövärit tämän tietää sait, / Ett' Galileas' oli tehty näit', /
Jerusalemiin kokosit heitäns': / Siellä he kauvan murhasit, /
Ja toinen toisens' surmasit, / Välttäin omia päitäns'. /
Veri siell' vuoti lakkaamat', / Ei pääsnyt monta hakkaamat', /
Kaikk' kansa oli suures' vaivas', / Ett' ryövärit ryöväs ja pauhas'.

9. Jumalan templi sovaistiin, / Pappein pääst' hiukset tohvaistiin, /
Verta oli templi täynnäns'. / Kakskymment' tuhatt' herrasmiest', /
Josephus tunnustaa, joka ties', / Ett' tulit pois päivilt' päänäns'. /
Siell' oli hätä hädän pääll', / Monta vaivaa heit' vaivas' siell', /
Vihollinen vihainen edes', / Kapina, nälkä kaupungin kädes'.

10. Sitt' Gadarenit sanoit näin: / Olkaam' miehet', kääntykääm' päin, /
Lyökäämme lujasti vastaan. / Vespasianus, tarkka mies, /
Heit' vastaan kohta neuvon ties', / Ettei päästänyt yhtäkään lasta; /
Kolmekymment' tuhatt' maahan löi, / Kaksi tuhatt' vangiksi pois vei: /
Loput, jotk' ei joutuneet käsiin, / Upotit heitäns' virtoin ja vesiin.

11. Titus se tyly sotamies, / Taiten se tarkan neuvon ties', / Kuink' Jerusalemin sulki, /
Vallit hän vahvist' väkinens', / Kraavit myös kaivatt' ympärins', /
Ett' hätä nähtiin julki. / Näljäll' heit' aivoi ahdistaa, / Ja siihen neuvons' vahvistaa, /
Ett' heidän siinä kiinni nappais', / Ja jokaitsen hengen tappais'.

12. Koska he näin olit skantsatut, / Ja kaikilta haaroilt' vangitut, /
Nälkä sitt' joutui vieraaks': / Ei ollut mitään ensinkään, /
Yhtään leivän palaa semmenkään, / Taikka muuta tehtävää teuraaks': /
Ei ollut varaa vanhemmall', / Lapsell' leipää antaa anovall', /
Sitä kuin olis' tainnut syödä; / Mutt' täytyi lasta anovat' lyödä.

13. Nälkä heit' vaati huiskimaan, / Ja joka nurkkaa nuiskimaan, /
Ei pidetty lukkuu eli telkee. / He söit sitä kuin kauhistaa, /
Ja kaikki karvat pöyhistää, / Kuin oli oma jälki. / Hätä on ollut heill' sangen suur'. /
Tämä on totinen tosi juur', / Ett' moni söi niitä olkii, /
Joita hän jalvoillans' polki.

14. O sitä vaivaa vaikiat', / Ja itkuvirttä haikiat', / Kuin siltä vaimolta kuultiin, /
Joka oman lapsens' kuoliaks' löi, / Ja siitä kohta puolen söi, /
Kuin vanhaks' elävän luultiin; / Mutta sotaväelt' toinen puol', /
Jonka jälkeen hän suurest' huol', / Hänelt' ryövättiin ja vietiin, /
Kohta myös makiast' syötiin.

15. Ananias selkiäst' tunnustaa, / Ett' sata tuhatt' ruumista /
Hän on silmilläns' nähnyt. / Viisitoistakymment' tuhatta, / Jotka Titus aikoi murhata, /
Mutt' ennen nälkään näännyit: / Toist' ei siin' saatu armahtaa, /
Eik' kuollutt' hautaan karvahtaa, / Itsestäns' oli kunkin työtä, /
Yli päivää sekä yötä.

16. Jotka taas kaupungist' karkasit, / Ja Tituksen leiriin pakkosit, /
Vankiuteen heitäns' heittäin, / Tuhat siellä sitt' yhten' yön', /
Sanottiin, he ovat kultans' syön', / Ja tahtovat nyt sen peittää, /
Halaistiin kaikki kahtia / Huovilt', kuin olit vartiana: / Niin etsittiin kultaa ja rahaa /
Niiden vaivaisten ihmisten mahast'.

17. Sata tuhatt' myös pojes vei, / Ja ruttotauti maahan löi, /
Ain' ajall' seitsemän viikon: / Kahdeksankymment' tuhatt' viel' sitt' /
Myös ruttotauti maahan liitt', / Jotk' hyljäsit Jumalan liiton. /
Sitt' kohta kaupunki voitettiin, / Ja sanomakellot soitettiin, /
Kaikk' ylösalaisin syöstiin, / Templi myös maahan lyötiin.

18. Aleksandriaan sitt' lähetettiin, / Kuin karjaa edell' ajettiin, /
Seitsemäntoistakymment' tuhatt', / Kakskymment' tuhatt' kannettiin, /
Jalopeurain luolaan annettiin, / Ja muiden petoin murhat'. /
Yhdest' ainoast' penningist' / Kolmkymment' annettiin Judalaist', /
Ett' Christus oli heill' niin halpa, / Sill' maksettiin tämä kauppa.

19. Nyt on täs' lyhykäisest' kuulla saat', / Kuink' Jerusalem on maahan lyöt', /
Judalaiset julmast' kuolleet. / Miks' ei he sanaa totelleet, /
Opetuksia vastaan otelleet, / Eik' Jumalast' mitään huolleet? /
Niin Jumala vieläkin kostelee, / Jos et sinä häntä tottele; /
Kyll' hän vielä Tituksen löytää, / Joka kostaa sinull' pahoja töitä.

20. Sill' opi hyvä Christitt' täs', / Pyydä Jumalan sanaa olla läss', /
Älä hänt' pidä halpan': / Kosk' näin on hakattu viinapuu, /
Oksilla täytetty suden suu, / Kats' ettei Jumal' anna sinua salpaan, /
Joka olet ennen pakan' oll', / Äsken vedett' Christuksen tiell'; /
Sill' pyydä hänt' seurat' aina, / Niin taivaan meill' jällens' lainaa. Amen.

211 (Luuk. 10. ; sävel N:o 51.)

1. Ylpeys on vika sangen suur', / Jota Jumal' ei kärsiä voine, /
Kusa sydämes' se asuu juur', / Jumalan Henki ei olla siin' tainne. /
Pyhä Kirja kyllä nurjaks' / Sitä viaks' nuhtelee liiaks', /
Kuin me nyt täst' tietää saanem'.

2. Lain oppenu Jesukselt' kysyi: / Mitän teen, ett' elon saan ijankaikkisen? /
Sanoi Jesus: jos täsä pysyt: / Rakast' Jumalat' sydämest' kaikest', /
Niin lähimmäistä kuin its' sinuas. / Hurskaaks' tehdä hän itsens' tahtoi, /
Sanoi: ken lähimmäisen' lienee?

3. Jesus vastas': yks' ihminen / Jerikoon vaelsi Jerusalemist', /
Joka sitt' kovalykkyinen / Vahinkoon oli lankeemaan valmis, /
Ryövärten käsiin tuli hän siin', / Kuin kaikki pois otit, hänt' haavoitit, /
Jätit hänen puoli kuollueksi.

4. Niin yks' pappi sitä tiet' kävi, / Näki hänen ja ohits' menee. /
Sill' matkall' myös leviitt' nävyi: / Menee pois, eik' siekaele siin' enää. /
Vaels' Samariit' tiet' sitä sitt', / Ja näki sen köyhän miehen, /
Armaht' pääll', sitoi hänen haavans'.

5. Sisäll' vuodatt' viinaa ja öljyy, / Ja pani hänen juhtans' päälle, /
Vei majaan, korjas' hänt' paljon, / Niin kauvan kuin hän viivyi siellä. /
Rahan hän annoi lähteis', ja sanoi / Isännäll' sille: korjaa hänt' vielä, /
Mitäs kulutat, palates' maksan.

6. Sanoi Jesus lain-oppenull': / Täll' kuin ryövärten käsiin tuli, /
Ken hänen lähimmäisens' on oll' / Näist' kolmest', kuins täsä nyt kuulit? /
Juur' kohdastans' lainoppen' vastas': / Sen sanon totta, joka sen kohtaan /
Laupiuden työn täsä teki.

7. Sitt' Jesus hänell' näin sanoi: / Mene, ja tee samall' muotoo. /
Joll' puheell' hän tiettäväks' annoi, / Ettei hän niin tehnyt oll' millään muotoo; /
Vaikk' oli täynnäns' omaa ylpeyttäns', / Kaikkein kuulles' kerskasi suurest', /
Jost' viimein häpeemään rupes'.

8. Se ihminen on tyhmä tosin, / Kuin itsens' pääll' ensinkään turvaa, /
Me en taida olla toisin, / Kuin synnein vikoi täynnä kurjat. /
Siihen Samariittiin turvatkaam' kiinn' / Sangen vissist', kuin on Jesus Christ', /
Hän yksinäns' parantaa haavam'.

212 (Matth. 6. ; sävel N:o 109.)

1. O ihminen, ajattel' aina / Piinani pääll' ja vaivan'; /
Niin minä sinull' jällens' lainaan / Elämän ja taivaan, /
Itses minun päällen' turvaa, / En ole minä ylön julma, /
Minäpä sinun lunastin.

2. Empä minä sinua ostan' / Kullall' eli muull' rahall', /
Enk' helvetist' ylös nostan' / Juonill' ja pahall' tavall'; /
Mutt' omall' minun hiellän', / Ja sangen kalliill' verellän': /
Mikses näitä ajattel'?

3. Mailman kunniat' sinä pyydät, / Sen pääll' suuresti luotat: /
Käskyni pojes sysäät, / Sill' murheen päälles tuotat; /
Rikkautt' sinä aina tahdot, / Mutt' kipuni ylönkatsot, /
Ja piinani unhotat.

4. Katsos kukkaisii kedoll', / Kuin suloisest' he kasvavat: /
He sangen kauniill' ehdoll' / Ihanast' leitsottavat. /
Salomon, se suuri herra, / Ei ollu yhdenkään niiden verta, /
Kaikesa kunniasans'.

5. Katsos nyt matelevaisii, / Kuink' Herra heit' ravitsee; /
Niin myös kaikkii lentäväisii, / Joill' tarpeet myös taritsee; /
Korpin pojat ottaa huomaans', / Ja korjaa heitä suojaans', /
Eik' ketään nälkään kuolet'.

6. Joka rahaa ahnettii liiaks', / Ja kuolemani unhottaa, /
Se hänell tuleepi piinaks', / Ja helvettiin pudottaa. /
Jos sinä siis halaat taivaas', / Muist' misä minä olin vaivas', /
Mink' piinan minä myös kärsin.

7. Jos sinä sen uskot vahvast', / Niin et tule petetyks', /
Mutt' pääset helvetin vaivast', / Tulet taivaas' vedetyks'; /
Siell' saat sitt' ilos' olla, / Ja minun oppini kuulla, /
Isäni ain' myös nähdä.

8. Kiitos, kunnia Jumalan / Olkoon ijankaikkisest', /
Pojan myös pidäm' turvanam', / Suloisen oppins' edest'. /
Armons' hän lainatkoon meille, / Muistaa hänen piinans' päälle, /
Ain' vahvan uskon kanssa.

213 (sävel N:o 212.)

1. Mailman menon turhuuden meille, / Christus christityill' opettaa: /
Ettem' me mahtais' sen päälle / Murhetta suurta asettaa. /
Joka taivasta tavoittaa tahtoo, / Mailman mahtaa hän ylönkatsoo, /
Eik' sydämell' siin' rippua.

2. Että palvella yhdellä kerrall', / Ja kuuliaisuuden osottaa /
Kahdell' vastahakoisell' herrall', / Ei tapahtua taida totta: /
Jos hän yhtä rakkaana pitää, / Toisen mieli loukkaantuu siitä: /
Käsky ja tahto jää tekemät'.

3. Ei yksikään palvella taida / Jumalatans' ja mammonata, /
Eik' molemmill' sydäntäns' antaa, / Käskyi kummankin noudattaa; /
Joka Jumalas' rippua tahtoo, / Hänehen myös tytyä mahtaa, /
Mailman häjyn hyljätä. /

4. Älkäät siis muodottomasti / Huoliko henkennä tarpeista: /
Miks' myös surett' surkiasti / Ruast', juomast' ja vaatteista? /
Eikö Jumal' teill' antaa voi näitä? / Joka suuremmill' lahjoilla teitä, /
Ruumiill' ja hengell' on lahjoittan'.

5. Katso lintuja lentävitä, / Joill' ei tointa ole eik' taitoa; /
Ei kynnä, ei kylvä, eik' niitä, / Eik' riiheen, aittaan kokoa; /
Jumal' kuitenkin ravitsee heitä, / Eikö hän edes murhettis' teitä? /
Joille soi toimen ja tuntonsa.

6. Ei taida myös pituudellens' / Kenkään kyynärät' murheellans' /
Lisätä, vaan vaivaa itsens' / Hukkaan työllä turhalla; /
Hukkaan ne myös vaivaavat heitäns', / Jotka taidollans' taikka väelläns' /
Onnen tahtovat tavoittaa.

7. Katsos, kuinka kukkainen kasvaa / Kauniist' kedolla lakiall', /
Ei kehrää, eik' itsiäns' vaivaa / Työllä ja vaivall' vaikiall': /
Ei kuitenkaan kunniasansa / Sankar' Salomo aikanansa, /
Niin koriast' ollut vaatetettu.

8. Jos Jumal' näin vaatettaa kedoll' / Ruohon, jalall' poljettavan, /
Taikk' ravinnoks' joutuvan pedoll', / Taikk' pätsis' viel' poltettavan; /
Mahtaisko hän unhottaa teitä? / Taikk' ei teidän tarpeitann' tietää? /
Miks' murheditt', vähä-uskoiset?

9. Älkäät olko siis suruiset täällä / Vaatteist' eik' elatuksestann', /
Mitä syötte taikk' juotte vielä, / Mill' vaatetatte ruumistann': /
Pakanat, jotka paits' ovat uskoo, / Ja Jumalan autuast' tuntoo, /
Ne murheell' itsens' murtavat.

10. Meidän Isämme taivaisa tietää / Meidän näitä tarvitsevan, /
Kuitenk' rukouksella pitää / Meidän niit' nöyräst' anoman. /
Siis ajakaat ahkerast' takaa / Jumalan valtakuntaa vakaa, /
Niin kaikk' muut teill' annetaan.

11. Älkäät siis murheella teitänn' / Vaivatko vaivaiset vaikiall', /
Sill' huomenisen päivän myötä / On oma suruns' oikia; /
Mitä auttaa siis ajatoin suru, / Kullakin päiväll' on murheens' muru, /
Niin tytykään omall' osallens'.

214 (Matth. 18. ; sävel N:o 222.)

1. Yks' kuningas tahtoi lukuu laskee / Kanss' kaikkein palveljoittens': /
Palveljans' edes käydä käskee, / Tilii tekemään eteens' koht' ojetens': /
Niin tuli edes ensimäinen, / Joka sai kovuutt' kuulla, / Ett' velkaa oli kymmenen /
Tuhatta leiviskää kultaa.

2. Ei ollut hänell' kultaa taikk' rahaa, / Maksaa senkaltaista suurta velkaa, /
Jost' meno oli hänell' juur' paha, / Kuin kukin sen kyllä ajatelkaan. /
Sill' käski herra hänen myytää, / Vaimon, lapset, kaik' kalun: /
Jollakin muotoo maksoo pyytää: / Aikap' annais' nöyryyden halun.

3. Se palvelja lankes' maahan tähän, / Nöyrästi kuningast' rukoillen: /
O hyvä herra! kuules vähä, / Ja armahda minun päällen', / Ole kärsiväinen kumminkin /
Minun nyt köyhän velkaan, / Maksaa viimeisenk' penningin /
Tahdon minä mieles jälkeen.

4. Katsos nyt sitä suurta laupiutt', / Jonka täsä se herra näytti: /
Ett' kärsei kaiken velan paitsiutt', / Näin sitt' palveljatans' vastaan käytti: /
Armahti itsens' hänen päällens', / Velan kaiken anteeks' annoi, /
Päästi päälliseks' vallallens', / Niinkuin hän ennen anoi.

5. Mutta se sama paha palvelja / Vähän kyll' kuninkaan armoo muisti, /
Kosk' löysi yhden kanssapalveljan, / Sitä kurkust' veti ja kiristi, /
Se oli velkaa sata penninkit': / Maks' nopiast' kaikki käteen, /
Taikk' torniin sinun paiskaan kumminkin, / Kuules, en ropojakaan jätä.

6. Kanssapalvelia lankes' maahan: / Kärsi minua hetki aikaa, /
Kätees minä maksan kaiken rahan, / Ettes ensinkään minua laita. /
Vaan veljeäns' ei säästänyt, / Heitti hänen pimiään paikkaan, /
Eik' sielt' ennen ulos päästänyt, / Kuin joka ropoin saikaan.

7. Koska kuningas sai tämän kuulla, / Närkästyi hän siit' suurest' sangen, /
Sen palvelian tyköns' annoi tulla: / Sinä halutoin, vihani päälles lankee; /
Armost' velan sinull' anteeks' annoin, / Koskas nöyryytit eteen'. /
Veljelles niin tehdä mahdoit: / Etkös ajatellut tätä?

8. Herra velkans' jällens' tykö luki / Sill' pahall' palveljallen tuimall'; /
Ja kovin hänen suori ja suki, / Haltuun antain pyövelill' julmall'. /
Jos emme sydämest' ann' anteeks' , / Kuin meill' lahimmäisem' tekee, /
Jotk' tulla taitaisit kanteeks', / Niin Jumal' meill' tehdä käkee.

9. Jumal', meill' näytät laupiuden, / Synnit myös kaikillen anteeks' annat: /
Niin tahdot keskenäm' rakkauden, / Ett' toinen toistam' kohtaan kannam'. /
O Jumal'! siihen meitä auta, / Täällä näin käyttää elom', /
Ett' sitte viimein Poikas kautta, / Tulisim' taivaan iloon.

215 (Matth. 25.)

1. Te Christityt, ylös herätkäät, / Ja visust' ain' valvokaat /
Näinä surullisin' päivin', / Älkäät maatko syvin, /
Sill' tulos' on its' Herra kohta, / Lyhetä ajat aikoo, /
Kaikk' syntiset tuomit' tahtoo, / Ken edes siin' seisoo voi.

2. Ei ketään auta suuruus, / Eik' rikkaus, eik' nuoruus, /
Kosk' kuolema tyköm' tulee, / Ei apuu näist' yhtään ole. /
Sinun Jumal' kyll' kadottaa taitaa, / Jos synnis' elää aivot; /
Siis itses ain' hyvin laita, / Hänt' hyväkses jos varot.

3. Kuin Christus tulee kunniasans', / Ja kaikkein enkeleins' kanss': /
Niin antaa hän äänens' kuulla, / Kaikk' edes täytyy tulla, /
Elävät ynnä kanss' kuolluitten, / Tuomiolle luvun tekoon. /
Tekee hän lammasten ja vuohten, / Pahain ett' hyväin eron.

4. Uskollisill' on hän sanova, / Jotk' oikiall' puolell' ovat: /
Te siunatut tänne tulkaat, / Valtakunt' valmis saakaat. /
Isosin, janosin, olin outo, / Sairas, vankin', alast': /
Te minua aina pyyditt' holhot', / Uskonna näytitt' lujast'.

5. Ne hurskaat hämmästyvät / Tähän kunniaan, ja vastaavat: /
Kosk' näim' sinun näit' tarvitsevan? / Meit' sinua palvelevan? /
Vaan Herra heit' tähän vastaa: / Kaikki kuin olette tehneet /
Näit' minun pienimpitän' vastaan, / Sen olette minun suoneet.

6. Mutt' niill' toisill' on hän sanova, / Jotk' vasemmall' seisovat: /
Helvettiin teidän pitää tuleman, / Piruin kanss' olemaan. /
Ette minua vastaan ottaneet, / Etk' laupiutt' näyttäneet, /
Julmuuden olett' osottaneet, / Tarpeisan' minun hyljänneet.

7. O Herra! sanovat he: / Kosk' tarvitsevan näimme /
Joskus vaivas' sinun ja puuttuneen, / Enk' ole sinua holhonneet? /
Vaan hän jällens' vastaa heille, / Saattaa heit' häpiälle: /
Mitä ett' tehneet minun pienimmillen', / Ett' tehneet tätä minullen.

8. He helvetin tuleen heitetään, / Pirun huomaan teljetään, /
Kusa piina, pilkka puuttumat', / Itku, kitu katkeemat'. /
Hurskaat iankaikkiseen elämään / Christuksen kanssa käyvät, /
Iloon lakkaamat' iloitsemaan, / Ja kunnian kruunun saavat.

9. Jumala meill' armons' annoi, / Ja pyhän sanans' meill' soi: /
Jos kätkem', sen jälkeen eläm', / Tott' autuaaks' tulem'. /
Jos pahoin eläm' ja sen hyljääm', / Me Jumalan vihoitam', /
Niin tietä vaellam' väljää, / Meitäm' itse kadotam'.

10. Sitt' o ettemme olis' olleet! / Mutt' kohdusa kohta kuolleet, /
Ellem' parammin tääll' itsem' varo, / Kätkein Jumalan sanoi. /
O Herra, siihen armos lain', / Pyhän Henkes kautta, /
Ett' olisim' tääll' valppaan' aina, / Meit' tykös viimein auta!

216 (Matth. 25. ; sävel N:o 401.)

1. Christikunt' Christuksell' kihlattu, / Kymmeneen neitseen verrattu, /
Jotk' ylkää vastaan hankitsit, / Ja lamppujans' vahvast' valmistit, /
Meit' synneisit', ah Jumal', armahd'!

2. Viis' viisast' myötäns' öljyy otit, / Jonk' tyhmät ottaa unhotit. /
Viipyis' yljän uneliaaks' kaikk' tulit, / Jonk' valvoa käskevän kuulit, /
Meit' etc.

3. Yljän tulon puoliyön huuto huusi: / Hänt' vastaan käykäät! kaikk' nousit /
Lamppujans' valmistamaan virjäst', / Jotk' tyhmilt' koht' sammuit kurjast', /
Meit' etc.

4. Tyhmät viimein viisailt' öljyy anoit, / Sen kielsit he heilt', ja sanoit: /
Kuink' sitä teille tehdä taidam'? / Ettei lamppum' sammu, kuin teidänk', /
Meit' etc.

5. Mutt' tykö myypäin mennä mahdatt', / Joilt' öljyy ostaa teill' taidatt'; /
Heidän ostos' olles' ylkä tuli, / Häihin menit, kuin valmiit olit, /
Meit' etc.

6. Niin ovi koht' kiinni suljettiin, / Sielt' ulos tyhmät teljettiin, /
Jotk' usta salvattuu avat' anoit: / O Herra! meill' avaa, he sanoit, /
Meit' etc.

7. Pois tyköän' menkäät, en teitä tunne, / Hän vastas' heit': käski mennä /
Siihen ijäiseen itkuun, pimiään paikkaan, / Helvetin hirmuun haikiaan, /
Meit' etc.

8. Näin Christuksen tulemus tietämätöin, / Hetki kuoleman myös huomaamatoin, /
Jonk' jälkeen on armon aika ulosjuosnut. / Parannoksen paikka pois pääsnyt, /
Meit' etc.

9. Siis neuvoo meit' Herra valvomaan, / Armon ajall' ojentumaan, /
Hänen ansions' öljyn ottamaan, / Hänt' hyväs' elos' odottamaan, /
Meit' etc.

10. Seurakunnas' ovat sekulaiset, / Kanss' hyväin ulkokullaiset, /
Jotk' Christuksen öljyn hyljäävät, / Mailman hekumast' hukkuvat, /
Meit' etc.

11. Ei taida tehdä autuaaks' ansiom' omat, / Paits' Christuksen ansion suomatt', /
Johon luottain lujast' turvatkaam', / Ain' elom' kauniist' käyttäkääm', /
Meill' synneisill' jonk' Jumal' suokoon!

12. Mailman myös suru suur' suistakaam', / Autuudest' murhe muistakaam', /
Herran tuloo viriäst' vartioitkaam'; / Niin ilon taivaan tavoitam', /
Meit' synneisit', ah Jumal', armahd'!

217 (Matth. 11.)

1. Kutsuu Christus: kaikk' tykön' tulkaat, / Kuormall' vaivatut minua kuulkaat, /
Jotka synnill' raskautetut olett', / Teidän päältänn' kuorman huojennan, /
Sen sälytän selkään its' omaan; / Näin kuolemast' elämään tulett'.

2. Minun ikeen' päällenn' ottakaat, / Ett' sydämest' siviä olen, oppikaat; /
Kuormaa te kantakaat keviät': / Minun kuorman' keviä, ikeen' sovelias, /
Sen suhteen, kuin teidän on työläs, / Sitt' sieluillen levon löydätt'.

3. Teidän raskaan kuormann' kannoin, / Kosk' henken' ristin pääll' ylönannoin, /
Kärsein Jumalan julman vihan. / Tätä tääll' aina muistaa mahdatt', /
Turvatkaat tähän, kuin parhain taidatt', / Sitt' saatte ilos' elää ijän.

4. Minun ijestän' ihanaa vetäkäät, / Sanan' kätkekäät, käskyn' pitäkäät. /
Tehkäät, kuin teille tein täällä: / Keskenänn' toinen toistann' rakastakaat, /
Älkäät pahaa pahalla kostaka; / Vaan voittakaat paha hyväll'.

5. Ristin kuormaa kanss' kantakaat, / Josa te minua seuratkaat, /
Se teillen sovelias lienee, / Joll' hillitään häijyt lihan himot, /
Kuin synnin hekumaan kimmoo, / All' Jumalan vihan vienee.

6. Ett' voi te minun kuormaan' kantaa, / Itse tahdon teillen avun antaa, /
Teit' Hengellän' hallita tiennen. / Its' olen tuskas' teidän tykönänn' , /
Teit' ei kenkään kädestän' ryövää: / Lepoon teit' viimein vienen.

7. Kuin rakastam' hekumat' hartaast', / Näkyy mielestäm' risti raskaaks', /
Kuta kärsim' vähän erän, / Jos Jumal' oikiull' kävis' kanssam', /
Meille tekis', kuin olem' ansainn', / Jo hukkuneet olisim' perät'.

8. Meidän tääll' täytyy kärsii vaivaa, / Luodut kaikk' tätä todistavat, /
Jos tahdom' Cliristittyin' olla; / Mutt' mailma vaivoihin suuttuu, /
Ja Christuksen uskost' pois puuttuu, / Häijyn haluns' himos' ollen.

9. Kuolemas' ei rikast' auta rikkaus, / Eik' suuruus, nuoruus, eik' viisaus, /
Tasan kaikk' kuolema surmaa, / Kuin parhallans' raittiin', riemuisna ollaan, /
Äkki sairaaks' tullaan, pois kuollaan, / Kuin kukoistus raukee ratk' turhaan.

10. Kukin kuoleman kauhiutt' pelkää, / Kuoleman kielis' aikoi kääntyä, /
Ja päin parannost' pitää: / Kuin kieli ei silleen puhuu voine, /
Eik' aju ajatella tainne, / Aika itsens' tärkäks' vetää.

11. Ken katuu ajallans', autuas lienee: / Siis terveenä siihen riennä, /
Itses turvaa Christuksen tykö, / Jumalan pelvos' itses käytä, /
Syntii ja mailman pahuutt' vältä, / Näin odota Herran tuloo.

12. Sitt' ijankaikkinen ilo tulee, / (Jota ei kuultu, ei nähty ole,) /
Meill' Christin uskollisill' viimein; / Siin' meidän murheem' maksetaan, /
Vaivat nykyiset pois unhotetaan. / Johdattakoon Jumal' sinn' meitä!

218 (sävel N:o 217.)

1. Tulkaat' tänn' kaikk', sanoo Jumalan Poika, /
Minä tahdon teit' auttaa, kuin olen voipa, / Joit' synti vaivata mahtaa. /
Vanhat, nuoret, miehet ja vaimot, / Kutsun minä pois pahast' juonest', /
Jotka kanssani elää tahtoo.

2. Minun ikeen' jalo ja keviä, / Joka minua seuraa, minä olen siviä, /
Sen kuormaa minä kanss' kannan. / Ratk' pahuuden hänelt' pois käännän, /
Ja hyvyyden hänen puoleens' väännän, / Ja armoja hänelle tuotan.

3. Mitä minun kanssan' mailmas' tehtiin, / Koska minä ristin pääll' kuoletettiin, /
Se tulee teidän aina muistaa. / Joka sitä alat' tottelee, /
Ja mielesäns' aina muistelee, / Se helvetist' hänens' pois suistaa.

4. Mailma kyll' tahtois' autuaaks' tulla, / Mutt' ei tahtois' mielelläns' tuskas' olla, /
Kuin kaikkein tääll' kärsiä tulee. / Sentähden ole vahva ja luja, /
Jos tahdot tulla Herran kujaan, / Niin aina hänen käskyns' kuule.

5. Kaikk' luodut todistost' kantavat, / Kuin meres' ja maan pääll' asuvat, /
Että tääll' tulee ain' kärsiä. / Joka ei sitä tehdä tahdo, /
Eipä hän taivaasen mahdu; / Mutt' helvetis' kituu vaikiast'.

6. Tänäpän' on ihminen iloisans', / Mutt' huomen' on multa kuollesans'; /
Ett' kuoleman kumminkin pitää. / Kuin kauneutens' kanss' kukkainen /
Lankee ja kuolee myös ihminen, / Joka ruohon verraks' on vedett'.

7. Ett' ihminen kuolemat' karttelee, / Ja helvetin tulta välttelee, /
Rupee sitt' katumaan viimein; / Ollesans' kuoleman edes', /
Ja juur' kauhian tuonen kädes': / Eip' auta sitt' katumus ketään.

8. Ett' me siis kaikki kuolemma, / Ja kukin tuonellen huolemma, /
Niin Herraan turvatkaam' aina; / Älkääm' meitäm' viimeiseks' säästäkö, /
Ja katumust' kauvas jättäkö, / Ettei piru meit' alaspainais'.

9. Rikast' ei auta tavara, / Eik' nuorta väkevyys eli vara; /
Sill' kuoleman kumminkin pitää. / Jolla kultaa on kyllä ja hopiat', /
Ja Jumalalt' suuret lahjat, / Ei tuoni tottele niitä.

10. Ei yksikään viisaus viisast' auta; / Mutt' täytyy mennä kuoleman hautaan, /
Joka on kaikkein loppu. / Autuas Christuksen ystävä on, /
Sill' Herra alati armons' suo, / Ei hän tule helvettiin lopull'.

11. Kuulkaat nyt kaikki Christityt! / Kuin oletta Christukses' ristityt, /
Mitä hän opettaa meille, / Joka on meidän terveytem', /
Ja kaikkein paras valkeutem': / Kiittäkääm' siis Herraa aina!

12. Älkäät pahaa pahalla kostako, / Älkäät its' vääryyttä maksako; /
Sill' Herra tuomariks' tulee; / Olkaat kuin veljekset keskenänn', /
Valmiit ain' hyvää tekemään, / Niin Herran kuoriin tulett'.

13. Liha se sisuns' perään tekee, / Ja mailman kanss' pitää käkee, /
Ei tottele Herran käskyy; / Sill' kipu ja risti meitä vaivaa, /
Ja moni tääll' terveyttäns' kaivaa, / Josa moni kesken väsyy.

14. Raskas risti on mielestäm', / Kuin on meidän päälläm' viheljäisten, /
Mitäst' meist' muutoin olis'; / Jos Jumal' oikeull' kanssam' kävis' /
Ja hänen vihans' niin suuri olis', / Niin kukin ijankaikkisest' kuolis'.

15. Tästedes tulee ilo-sia, / Ja aika tulee juuri pian, / Jota me toivomme kukin. /
Ei löytä ihmist' maan päällä, / Kuin joskus on tietän' täällä /
Sitä iloo, kuin saamme kuulla.

16. Mitä siis Herra Jumala / On meille luvannut sanallans', /
Sen hän myös vahvana pitää. / Hän auttakoon meitä hädäsäm', /
Ja lohduttakoon ristisäm', / Johon me itsem' ain' liitäm'.

219 (Matth. 14. sävel N:o 67.)

1. Herodes häijyn elkinen, / Veljens' eläis' emännän ryöväs', /
Johannes Kastaja julkinen / Sen sukurutsautt' soimas', /
Vankiuun Herodes heitti hänen, / Totuutt' ei totellut erääk', /
Herodias, häijy nainen, / Seisoi hänen henkens' perään.

2. Ei julk' juljenneet hänt' surmat', / Jost' kansa paljo piti, /
Etseit aikaa, tilan turvaa, / Soveliaast' surman vitii. /
Pyhää miest' mestata valmiiks', / Herodes syntymäpäivälläns' /
Vieraspidon väkevän valmist', / Porton neuvon piteest' päänäns'.

3. Saatt' sankarit atrioitsemaan, / Herkuillans' heitä täytti; /
Saatt' vieraat viinast' iloitsemaan, / Kanss' juopuneeks' itsens' näytti. /
Tytär täsä tantsas' taitavast', / Herodeksen mielisuosiost', /
Hyppäs' häijy pahast' tavast', / Ilkiän äitinsä neuvost'.

4. Tai tantsin tapa kelpasi / Vieraill' ja Herodeksellen. /
Hän piiall' lujast' lupasi, / Valall' vannotull' jälleen, /
Mit' ikäns' tahtois' anoa, / Vaikk' puolen valtakuntaa. /
Näin paljon palkkaa jaloa / Saaneeks' ei kuulun' monta.

5. Tytär tykö äitinsä juoksi, / Kysyin, mitä kuninkaalt' anois'? /
Se siell' sanat suuhun syöksi, / Verta miehen jalon janos': /
Johannes julki meit' soimaa; / Ett' hän pois päivilt' vietäis', /
Sen päätä vadis' sinull' tuoda / Anos, ett' koht' se tehtäis'.

6. Kuin kuningas kuuli, mitä anoi, / Teetteli surulliseks' sen erän: /
Vaan vierastens' tähden tahtoi / Seisoo lupauksens' perään, /
Kuin mielesäns' aikoi ennenk', / Käsk' pyövelin pyrkii, eik' siekaill', /
Porton mielen nouteeks' semmenk', / Koht' Kastajan kaulan leikat'.

7. Vieraist' ei yksikään estänyt / Vuodattamast' viatoint' verta, /
Eik' heitäns' synnist' säästäneet, / Miellyit tähän käskykertaan; /
Kuin tai tapa tahtoo viel' näkyy, / Herroill' mielin kielin olla, /
Turhan tantsin tähden täytyy / Murhall' miehen hurskaan kuolla.

8. Pyövel' pyhän miehen pään kannoi / Piian pahan porton käteen. /
Se viekkaall' äitillens' annoi, / Kuin pään verisen veti eteens'; /
Herodias herkkupalans' sai, / Päät' veristä vielä tukkas', /
Ihastui vallan saaneens' näin / Pääll' kielen, kuin hänt' lukkas'.

9. Herodes hävytöin kuningas, / Päämiestens' ja porttons' kanssa, /
Eli hekumas', korkias' kunnias', / Irstaast' its' ehdollansa, /
Joilt' Johannes, suurin saarnamies, / Poljettiin, puhuja toden, /
Porton tyhjän tantsin tähden, / Pitoon pää pyövelilt' tuodaan.

10. O pito kirottu, kiukkuinen! / Kusa veri viatoin vuotaa, /
Kanss' kauhiat muut työt tehtänee, / Kuin paljon pahuutta tuottaa. /
Suuret ei salli syntejäns' soimat', / Eik' itsens' ojettaa anna. /
Saarnaajit' vainoovat väkeväll' voimall', / Joill' maksavat pahoin palkan.

11. Herodes huorans' kanss' tuli / Hyvilt' päivilt' pois perät'; /
Kulkuin elit, kunniatt' kuolit, / Kaaduit kadotukseen ijät'. /
Siin' Kastaja kaikkein pyhäin kanss' / Elämän kruunua kantaa; /
Jost' kiitos Jesuksen ainoastans', / Kuin itkust' ilon antaa.

V. Erinomaiset opetus-virret.

1. Ihmisen lankeemisesta ja lunastuksesta.

220 (sävel N:o 401.)

1. O Herra! kuin asut taivaas', / Sinun armos ulottuu kauvas, /
Minun ja muiden päällen. / Sinä loit taivaan, veden ja maan, /
Ja miehen muotos jälkeen.

2. Adamin sinä ensist' loit, / Ja paratiisin hänelle soit, /
Käskit hänen sanas pitää. / Soit hänell' vallan ylitse maan, /
Mont' hetkee nautita sitä.

3. Kaikill' niille, kuin Herra loi / Pyhäll' sanallans', joll' kaikki voi, /
Adam piti antaman nimen; / Mitä on taivaas', vedes' ja maas', /
Kaikk' luotiin hyväks' miehen.

4. Sen jälkeen myös saatiin nähdä / Se armo, kuin hänest' lähtee, /
Koska hän itsellens' sanel': / Raskas kyll' on miehen yksin oll', /
Apuu me haem' hänell'.

5. Niin Adamist' luotiin vaimo, / Joka ensist' oli sangen kaino, /
Kuin me kyll' tunnustaa mahdam': / Alast' kävit, eik' sitä nähneet, /
Eik' mitään hävet' taitan'.

6. He kiitit Jumalat' suurest' / Heidän kauniin elons' puolest', /
Ja elit menos' hyväs', / He olit murheett', ilman surutt', /
Ja kahden elit yhdes'.
7. Kärme kiipes' ylös puuhun, / Jonk' piru pani sanat suuhun, /
Ja Evan kutsui tyköns', / Viisauden puust', hedelmän luvust', /
Pist' omenan hänen pivoons'.

8. Niin sanoi kohta vaimollen: / Syö tästä, kuin minä antelen, /
Älä myös tottele sitä; / Jos minua kuulet, niin viisaaks' tulet, /
Sen edest' myös minua kiität.

9. Eva kielsi sen kohta pois: / Minun Luojan' ei sitä mun sois', /
Hänen sanans' minä kuulen, / Jos toisin teen, saa tietää hän sen, /
Niin kuoleman ala tulen.

10. O Eva, kaunis kyll' vaimo! / Usko minua, älä ole kaino, /
Et sinä sen edest' kuole, / Hyvät, pahat sinä tietää saat, /
Viisaaks' kuin Jumala tulet.

11. Se vaimo parka luuli täs' / Koht' viisauden löytäväns', /
Uskoi mitä kärme sanoi, / Omenan otti, kärmeen pääll' luotti, /
Ja miehens' tykö kannoi.

12. Kuin Adam omenan näki, / Hänen mielens' koht' sitä teki, /
Uskoi hänen vaimons' sanan. / Adam unhott', mielestäns' pudott' /
Herran käskyn ja valan.

13. Niin vaimons' kanss' omenan söi, / Se kadotuksen heille toi, /
Ja havaitsit kohta siinä / Siitä palast', ett' olit alast', /
Häpiämään myös rupesit ynnä.

14. He viikunapuust' oksii taitit, / Ruumiins' niillä kohta peitit, /
Ja olit häpiäs' suures': / Siinä paikas' kulutit aikans' /
Itkus' ja paljos' murhees'.

15. Samalla ajall' ja hetkell' / Herra Jumal' tuli kädell': /
Adamit' tyköns' huusi. / Hän istui kuurus', oli äänet' surus', /
Hänen kasvons' kaikki muuttui.

16. O Adam! miks' olet alast'? / Kuka sinun on tehnyt paljaaks'? /
Miks' olet myös niin arka? / Minä kuulin äänes, sinä tulit lähes: /
Alast' olen myös mies parka.

17. Niin kysyi Jumal' jällens' hänelt': / Mistäs häpeemään rupesit tääll'? /
Kieltty puu sinun siihen veti. / Minun käskyn' rikoit, jouduit vikoin; /
Kuka sinun niin rohkiaks' teki?

18. Vastasi Adam itkusuull': / Se vaimo, kuin sinä annoit minull', /
Minun sen tekemään vaati./ Vaimo koht' sanoi: kärme vannoi, /
Ja tähän vaivaan saatti.

19. Niin kärmett' Jumal' ensin kiros': / Miehen ja vaimon ole vihois', /
Vatsallas sinun pitää myös käymän, / Edes ja taas matele maas', /
Maata sinun pitää myös syömän.

20. Vaimon siemen tuomioon ast' / Vainoo ja vihaa sinua hartaast', /
Sinun myös sikiöitäs lykkii: / Tulee myös siemen vaimost' viimein, /
Joka pääs musertaa rikki.

21. Sitt' Evaa kiros' toisell' tavall': / Lapses synnyt' suurell' vaivall', /
Kivun ja taudin kanss' ottel': / Miehen ala itses anna, /
Ettes minun käskyyn' totell'.

22. Niin viimein Adamit' kiros': / Ettes minun käskyän' pidell', /
Mutt' pikemmin vaimoas kuulit: / Sinun työs kautta vähän maa auttaa, /
Sinun tähtes se kirotuks' tuli.

23. Maa kaiken sinun elinaikas / Ohdakkeit' tuokaan joka paikas'; /
Ruoki vaimos, lapses ja perhees, / Otsas hiell' ja kättes' työll', /
Siihen ast', ettäs kuolet jällens'.

24. Niin karkott' heitä kryytimaast', / Siit' armost', riemust' ja rauhast', /
Kuin hän heill' ensist' annoi; / Suuren ilon Adam silloin /
Lasten päält' pojes kannoi.

25. Pani sitt' tulisen miekan / Sen puun eteen niinkuin liekan; /
Ei tahdo sitä tiet' sill' käytää. / Miekall' sill' vielä taivaast' kieltää, /
Jotk' ei hänen käskyyns' täytä.

26. Nyt Jumalat' sydämest' rukoilkaam', / Pyhää Henkee hänelt' anelkaam', /
Että hän sen miekan pois ottais', / Christuksen tähden, Herran meidän, /
Taivaan ilon meille tuottais'.

27. O Christe, puhdas vaimon siemen! / Kuin tulit taivaast' Herran nimeen /
Särkemään kärmeen päätä: / Tykös tulem', puolees kuljem', /
Paratiisiin meit' jällens' säädä.

221 (sävel N:o 217.)

1. Adam, Eva alust' syntii teit, / Meit' kanssans' kaikkii kadotukseen veit, /
Pois oma apu oli pääsnyt, / Jos ei its' Jumal' armahtan' olis', /
Kolminaisuus olis' ollut neuvos', / Kaikk' olisim' kadotukseen syöstyt.

2. Nämät neljä Jumalas' ovat, / Jotka täsä edes astuvat: /
Oikius, totuus, armo, rauha, / Jotka hänes' ijäisest' lujat ovat, /
He ihmisen pääll' tuomions' tuovat, / Tavans' jälkeen kukin pauhaa.

3. Oikeus ojens' pääll' kantamaan: / Rangaist' ihmist' pitää antaman, /
O Herra! hän rikkoi käskys. / Jos ei hän rangaistuks' tule, /
Sitt' kusa oikiutes ollee, / Ett' se solvaistaan joskus?

4. Sinä hurskas ijäisest' oikia olet, / Kuink' ihminen rangaistuks' ei tule, /
Kuin käskys hyljyksi saatti? / Sentähden ei taida se muutoin olla, /
Mutt' täytyy ihmisen ijät' kuolla: / Oikeutes tätä hänelt' vaatii.

5. Totuus tulee täsä täyttämään, / Mitä oikeus edell' anoi, päättämään, /
Vaivaista ihmist' vastaan: / Ettei sanas vakuus liipottais', /
Eik' sanattomaks' sinua soimattais', / Ihmist' ijät' kuolemall' kostaa.

6. Vaka Jumal', tai sanas on myös: / Kuin ihminen kieltyn puun hedelmäst' söis', /
Koht' kuolemall' kuoleman pitää. / Hän rikkoi kieltos, kuins kyllä tiennet: /
Sanas voimall' kaikk' luodut lienee, / Älä anna livistyy sitä.

7. Näiden kahden kovast' tuomiost', / Jonk' he lausuit ihmisen luonnost', /
Maa vapis', kaikk' luodut ja taivaat, / Armo itkein täsä armahtelee, /
Rauha ratk' raskaast' huokailee / Ihmisen vaivaisen vaivaa.

8. Laupius lausui täsä itkusuull': / Herra korvas kallist' ja kuul', /
Armon aitta avaa nyt avoi. / Kuin tarvitaan armoi, joses armahd', /
Kuink's Isäks' armoin kutsuttaa mahdat? / Joll' ei ole loppuu pääll' armoin.

9. Suljeks' kiinn' vihas vuoks' sun laupiuus? / On paremp' laupius, kuin ankar' oikius, /
Kust' kunnia suuri sinull' lienee, / Ettes niin rankais', kuins saat ja voit /
Ihmist', jonk's kuvas jälkeen loit, / Armollas hänell' avuks' riennä.

10. Rauha kanss' raukes' rukouksen: / Älä anna ihmist' tulla kadotukseen: /
Muist', sovinnon Jumal', rauhaa: / Suot sovintot', rakastat rauhaa, /
Kust' kaikilt' kiitos sinull' ijät' pauhaa, / Muista rauhan neuvoi ja auta!

11. Rauha lausui laupiull' näitä: / Suuren neuvonenkelin näytän, /
Hän avun tähän kyll' tiennee: / Se on vissist' Jumalan Poika, /
Jonk' tykö mahdoim' käydä aikaa; / Hämp' avun antaja lienee.

12. Laupius rauhan kanss' maahan lankes', / Jumalan Pojan eteen, kuin tarve änkes': /
On ihminen hukas' täll' haavaa. / Sinä Jumalan neuvon-antaja lienet, /
Ihmisen apuun neuvon tiennet; / Armon ovi hänelle avaa.

13. Hänen sydämens' armoon aukes', / Hänen suuns koht' rauhaan ratk' raukes', /
Anieet koht' kuulla lupas'. / Hän tiesi tiedon ja taisi taidon, /
Muisti myös muodon ja löysi neuvon, / Kuink' ihminen avun saisi.

14. Jos ihmist' viatointa olis', / Ett' viatoin vikapään edest' kuolis', /
Ihmist' viatointa ei löytty; / Niin Jumalan Poika its' välimieheks' /
Annoi, lupas' tulla ihmiseks', / Lunastuksen hinnan täyttää.

15. Itsens' nöyryytt', Isäns' vihan lakaht', / Hän synnist', helvetist' meit' vapaht', /
Piinans' ja kuolemans' kautta. / Josta Jumala meihin miellyi: /
Meit' lapsiks' otti, eik' enää kielly: / Hänt' enkelit kiittää tain kautta.

16. Olkoon sinun kiitos, Jesu Christ'! / Kuin meidän kuormam' kannoit vissist', /
Alt' kankian tuomion meit' säästit; / Taivaan oven eteem' avasit /
Kaikill' päälles uskovaisill': / Iloon ijäiseen meit' päästit.

222

1. Ihmisen luonto turmeltu on, / Adamin vian kautta, /
Synnin myrkky päällem' peritt' on, / Kadotukseen kaikk' saattaa, /
Kuin täst' julki kaikkiin kulki, / Christus kuitenkin meit' vapaht', /
Antain all' surman meidän turvam', / Näin autuus meillen tapaht'.

2. Kärme Evan pahoin petti, / Ett' Jumalast' on pois langenn', /
Jost' hän meidän päällem' jätti / Kuoleman ijäisen sangen. /
Sill' tarve suur' kyll' vaatei juur', / Ett' Jumal' Christuksen annoi, /
Rakkaan Poikans', armon aittans', / Kuin elämän meille kannoi.

3. Kuin se vaivainen vanha Adam / Synnill' meit' kadotti kanssans', /
Niin Christus, meidän Vapahtajam', / Meill' Jumalan armon ansaits'. /
Kuin Adam meit' kuoleman all' heitt', / Lankeemuksellans' tuimall'; /
Niin Jesus tott' meit' ulos ott' / Sielt' jällens', kuolemans' voimall'.

4. Ett' Jumal' Poikans' lahjoitt' meillen, / Vihollisillens' ilkeill', /
Kuin ristis' rippui meidän tähtem', / Meni taivaas' ylös korkeill', /
Jonk' kautt' säästää, kuolemast' päästää / Meit', jos hänen päällens' uskom', /
Lunastajam', meidän Luojam': / Ken peljännee kuoleman tuskaa?

5. Hän tie, totuus ja elämä on, / Ovi, valkius ja sana; /
Isän ijankaikkinen neuvo on / Meill' armost' annett' se sama; /
Jonk' avun pääll' me mahdam' tääll' / Juur' turvallisest' luottaa. /
Ei kenkään voi, paits' se kuin loi, / Meit' pois hänen kädestäns' ottaa.

6. Se kaukan' Jumalast' on vissist', / Autuudest' pois monin kerran, /
Kuin turvaa etsii ihmisist', / Hyljäin Christust', meidän Herraam', /
Turvaa toista tuskas' muistaa, / Paits' Christust' kullaist' ijan, /
Kuin meit' lunast' armost' sulast'; /Hänt' perkele peljättää pian.

7. Se kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Hän on paits' vahingon vaaraa, /
Se asuu pääll' kallion kovan, / Perustus on hänell' vahva; /
Kärsiä tuskaa, ahdistusta / Taitaa hän ja myös mahtaa; /
Turva hänell' tääll' on Jesuksen pääll', /
Kuin meit' aina auttaa tahtoo.

8. Sydämest' sinult' sitä anon, / Sanaas ettes minult' pois ottais'. /
Sen jälkeen minä suurest' janoon, / Mull' ettei synti vahinkot' tuottais', /
Kuin minus' asuu, häijyll' hasull', / Mun turmelee joka haaralt': /
Kuin tykös tulee, sanas kuulee, / Se sitt' saa olla paits' vaaratt'.

9. Sinun sanas on mun jalvoillen' / Juur' valvas paistava lyhty, /
On se myös minun sydämmellen' / Yks' kirkas kointähti. /
Jota on paits' pimeys kaikk'. / Sepä suur' Jumalan lahja, /
Valon kantaa, hengen antaa / Niill', kuin sitä rakastaa aina.

223

1. Voi meitä köyhiä syntisit'! / Meidän syntim' ja vikam', /
Joisa me olem' siinneet, / Ja sitt' tulleet ilmaan, /
Ovat meit' kaikkii heittäneet / Tuskaan ja suureen vaivaan, /
Päällem' myös vaivaisten vetäneet / Piinan ja kuoleman; /
Kyrie eleeson!

2. Kuolemast' meitä auttaa / Ei yksikään taitan', /
Synti tahtoi meitä voittaa, / Ja pirun käsiin saattaa. /
Jos meidän nyt piti pääsemän, / Ja taivaan jällens' saaman; /
Niin Christuksen piti kärsimän / Piinan ja kuoleman; /
Christe eleeson!

3. Jos ei hän olis' astunut / Taivaast' alas mailmaan, /
Ja luontoo päällens' ottanut, / Antain hänens' kuolemaan, /
Ja sitt' syntim' pois pyhkin', / Kalliin verensä kanss'; /
Niin kuolem' olis' meihin ryhtyn', / Ja pitän' ijät' allans'. /
Kyrie eleeson!

4. Tainkaltaisii lahjoi / Ja rakkaan sydämen / Jumala meille kannoi, /
Ilman nyt mitäkään, / Christuksen Poikans' tähden, / Kuin kärsei kuoleman, /
Ja tahtoo saattaa meidän / Parempaan elämään: /
Christe eleeson!

5. Tällä meitäm' lohduttakaam', / Kusa me olemma; /
Älkään meitä peljättäkö / Synti taikk' kuolema. /
Sill' Christus tahtoo meit' auttaa, / Kuin olim' suures' vaivas', /
Pyhän verensä kautta, / Hän pyytää meit' taivaas', /
Kyrie eleeson!

6. Sentähden aina iloitkaam' / Kaikesta sydämest', /
Isäst', Pojast' myös veisatkaam', / Sekä Pyhäst' Hengest', /
Ja rukoilkaam' häntä vahvast', / Ett' hengen hädäs' auttais', /
Ja annais' armons' taivaast', / Niin kuin hän meill' lupas', /
Christe eleeson!

224

1. Nyt kaikki Christityt iloitkaat / Vahvall' uskoll' ja mielell', /
Ja aina Jumalast' veisatkaat, / Sekä sydämell' että kielell', /
Sen suuren rakkauden tähden, / Jonk' hän on osottanut meillen, /
Hänen pyhän Poikans' kautta.

2. Perkel' oli minun saanut sahraans', / Ja tuonen nuorall' solmust', /
Synnill' ja pahuudell' tahras', / Hamast' minun äitin' kohdust', /
Ja siihen vajotti syvempään, / Sitä kuin minä elin enemmän; /
Suures' olin minä tuskas'.

3. Täsä nyt vaivas' minun työni / Ei taitanut mitään auttaa, /
Ei oma järki eli toimi / Voinut siit' ulos saattaa. /
Niin synti minun saatti huolemaan, / Sill' että minun piti kuoleman, /
Ja helvettiin vajooman kaiket'.

4. Sen näki Isä armoi täynnäns', / Kuin asuu ylhääll' taivaas', /
Käänsi kohta kasvon pyhäns' / Minuun päin, kuin olin vaivas', /
Ja armaht' kaikest' sydämest', / Tahtoi minua myös auttaa hädäst', /
Ja pahan perkeleen kahleist'.

5. Sanoi sitt' rakkaall' pojallens': / Joudu pian heidän auksens', /
Kuin ovat murhees' mailmas', / Ja suures' vankiudes'; /
Pääst' heitä synnist' ja hädäst', / Niin myös sen ruman pirun kädest', /
Ja anna sinun kanssas elää.

6. Poika osott' Isällens' nöyryyden, / Tuli maan päälle minun tykön', /
Otti puhtaast' neitseest' miehuuden, / Ei tahton' antaa minua ylön, /
Pani minun syntin' itse päällens', / Saatt' minun Isäns' ystäväks' jällens', /
Ja lepytti hänen vihans'.

7. Annoi sitt' verens' vuodatettaa, / Joll' synnim' ulos pyhkii; /
Ja pyhän ruumiins' kuoletettaa, / Joll' tuonen kauvas nyhkii. /
Hän kuollesans' kärmeen pään polki, / Ja syvän helvetin oven sulki, /
Taivaan meidän eteemme avas'.

8. Meni jällens' Isäns' majaan, / Kuin täyttän' oli tekons', /
Siell' tahtoo olla minun opettajan', / Ja lähettää Pyhän Henkens', /
Joka minun murhees' lohduttaa, / Jumalat' myös tuntemaan totuttaa, /
Ja vahvistaa totuuteen aina.

9. Nyt pitää minun tietämän / Hänen tekons' ja menons , /
Ja aina vahvast' pitämän / Hänen oppins' ja neuvons, /
Kaikk' villitykset myös karttaman, / Ja väärät opetukset välttämän; /
Se oli hänen viimeinen käskyns.

10. Isää siis suurest' kiittäkääm' / Tämän armonsa tähden, /
Ja häntä aina ylistäkääm', / Ett' Poikans' annoi meillen, /
Joka meitä päästää pirun ridast', / Synnist' ja myös kuoleman kidast'; /
Olkaam' siis iloisam' aina.

225

1. Jumala suurest' hyvyydest' / Armons' kanss' meitä etsii, /
Synnist' ja kaikest' pahuudest', / Christuksen verell' pois pesi. /
Ei ansiom' täs' mitään kelpaa; / Ei ne anteeks' anna velkaa; /
Armoo me kerjätkääm' hänelt'.

2. Vaikk' laki on vahva ja hyvä, / Emme hänt' taitan' pitää, /
Syntiin liha vajos' syvään, / Eik' tottel' lakii mitään; /
Sill' Jumala päällem' vihastui; / Mutt' piru sangen ihastui, /
Ett' rikottiin Jumalan mieli.

3. Henkee vaatii Jumalan laki, / Kuin sydämen liikuttaa taitaa, /
Eip' muutoin Jumal' ole paki / Sen pääll' kuin me matkaan saatam'; /
Mutt' ihminen on heikko ja liha, / Täynnäns' pahuutta ja vihaa, /
Henkee vastaan sotii pyytää.

4. Jos viha siis piti vältettämän, / Ja kirous tuomiopäivän, /
Niin laki myös pitää täytettämän, / Ilman esteett' maan päällä; /
Sill' Jumal' osott' suuren voimans', / Lähett' tänne rakkaan Poikans', /
Annoi hänen ihmiseks' tulla.

5. Hän lain edestäm' täytti, / Joll' Isäns' vihan koht' lakaht', /
Meidän syntim' hän myös peitti, / Ja helvetist' meitä vapaht'. /
Lain tykö nyt sanoo mahdam': / Et sinä meit' sill' tuomit' taida, /
Christus on sinun täyttän'.

6. Kuin me näin Christukseen itse / Uskom' ja panem' turvam', /
Niin synti, kuin sydämes' suitsee, / Nääntyy ja raukee turhaan. /
Näin Herran edes' hurskaaks' tulem', / Lakii myös mielelläm' kuulem', /
Ja pyydäm' häntä pitää.

7. Uskon kanss' tulee Pyhä Henki, / Kuin uuteen elämään viepi, /
Se saattaa toisen mielen meihin, / Ja lihan himot pois repii. /
Niin hyvät työt edes vedetään, / Entiset koht' pojes heitetään, /
Ne haisevat Jumalan edes'.

8. Usko myös rakkauden myötäns' tuo, / Kuin hänt' ylistää ja kiittää, /
Se lähimmäisen hyvää suo, / Ja häntä auttaa pyytää. / Niin Jumalan laki täytetään, /
Ja veljein vika peitetään, / Kuin Christus itse käski.

9. Ei rakkaus palkan tähden / Mitään tee, eli eteens' ota, /
Vaan heittää kaikk' Jumalan käteen, / Kuin sen kyll' edes tuottaa. /
Hyvää tehdä aina pyydä, / Jumal' sanois' luja ja pyhä, /
Sen sinull' aikanans' kostaa.

10. Sen tekee siis Jumal' armostans', / Ett' me synnist' tulem' puhtaaks', /
Se seisoo myös hänes' ainoastans', / Ett' me näin luetaan hurskaaks'. /
Ei meis' ole muut' kuin pahuus, / Jumalas' on hyvyys ja autuus: /
Olkoon hänen ainoan kiitos!

226 (sävel N:o 40.)

1. O Jesu Christe! sä autuuden / Ja armon elävä lähde, /
Kuule rukous nöyrä syntisen, / Kuin katuvast' sydämmest' lähtee: /
Sun suloinen nimes ja armos suur' / Mun vaivaisen syntisen etehes juur' /
Tain tuskan tuomaan käskee.

2. Mun alkun' on syntisest' siemenest', / Sä loit mun maasta ja mullast'; /
Mun autuuten' omenan syömisest' / On pojes kadotett' julmast'; /
Jost' jouduin tuskan, vaivan all', / Helvett' ja kuolema lavialt' /
Mull' kitansa avasit tuimast'.

3. Me viisautt' pyysimme omenast', / Sill' ilomme kaikki puuttui, /
Syöstiin paratiisist' pois ihanast', / Kaikk' riemum' murheeks' muuttui; /
Niin autuuden siaan tul' onnettomuus, / Levon ja rauhan työ, vaivaisuus, /
Meill' Jumal' suurest' suuttui.

4. Mutt' ole kiitetty Jesu Christ', / Sä elämän ruhtinas armas; /
Kuin päälles otit syntim' vissist', / Kanss' kannoit ristii raskast': /
Mun velkan' verelläs maksoit sinä, / Autit, ett' autuaaks' tulen minä; /
Jost' nimes mult' suures' on kunnias'.

5. Mun annoit sä mailman valkeutt' / Tääll' terveell' ruumiilla nähdä, /
Niin varjelit vanhempan', ystävän' muut, / Kanss' kalun', ett' elon': ei hätää. /
Mull' soit sä sielun taitavan, / Mun järjell' ja toimell' kaunistan'; /
Näit' armost' tahdoit tehdä.

6. Muun kaiken hyvän, kuin sinulta sain, / Sens ilmoitit mull' julki, /
Sun pyhän sanas kautta ain', / Kuin on sun tahtos tulkki, /
Se on mull' omaisuus elävä, / Kanss' parannus kallis väkevä, /
Ain' tuskis' tuimis' tuiki.

7. Sun' Jesuksen rakkaan löydän mä, / Sen elämän lippuns' kanssa, /
Hän kantoi edestäm' ristinsä, / Meill' antaa myös armostansa; /
Jonk' vaivan omenapuu tuott' meill', / Hän ristinpuus' sen sovitti jäll', /
Meit' hyödyttää piinallansa.

8. Niin suo sun, Jesu, nimes tähden, / Ett' kadun syntin' kauhiat, /
Ja rakastan sinua hartaast' jälleen, / Kuin minull' ne anteeks' annat: /
Sitt' saan sult' kelvollist' sinulle, / Ja, Herra, tarpeellist' minulle, /
Ja tykönäs elän alat'.

9. Mä vaivainen mato ja matkamies, / Mont' vaarallist' vaellan retkee, /
Isän maat' etseisän' täsä ties', / Ja odotan ehtoon hetkee: /
Ei levollist', surutoint' majaa mull' tääll', /
Sinn' riennän, kiiruhdan kaikell' väell', / Kus' lepo ja rauha mun kätkee.

10. Ei kotoo ja kaupunkit' pysyvää / Mull' ilmas' täsä liene, /
Mailma kanss' ilons' on menevä, / Kuin kukoistus rauvet' tiennee: /
Mun elon' kuin varjo ja uni tääll', / Kanss' koski vuotava kiiruhtaa viel', /
Kuin sisällens' maa veden vienee.

11. Kosk' joutuu hetki ja ruumis jähtyy, / Ja silmämme kiinni panem', /
Suo, Herra, ilohos meidän ehtii, / Ett' tykönäs autuun saanem'. /
Isäll', Pojall' ja Pyhäll' Hengell', / Kiitos ja ylistys paikall' kaikell', /
Nyt ja ijankaikkisest', Amen.

227

1. O Herra! sinun pyhä sanas / On unhotetuks' tullut, /
Sielut olit suures' vaivas', / Ett' se niin varjos' on ollut, /
Sen siaan jällens' otettiin / Ihmisten käsky ja juoni, /
Pyhä kirja unhotettiin, / Kuin totuuden meille tuopi.

2. Herran sana on sielun ruoka, / Josta hän ravintons' saapi, /
Joka sen jälkeen ei huokaa, / Ei hän taivaast' mitään kaapi; /
Herra Christus kunniaks' turhaks' / Senkaltaisen opin kutsuu, /
Joka tulee sielun murhaks', / Jonk' peräss' on kuoleman suitsu.

3. Se rakennus maahan lykätään, / Jota ei Herra säännyt, /
Se maa myös ylös kynnetään, / Jota ei hän ole käännyt; /
Herran sana lujan' pysyy, / Luottakaam' sen pääll' vahvast', /
Sen perään kukin mahtaa kysyy, / Kuin tahtoo päästä vaivast'.

4. Siis kiittäkääm' Herraa aina / Sen suuren armons tähden, /
Jonk' hän meill' alati lainaa, / Ja päällem' valaa nähden. /
Hänen sanans' kirkkaast' koittaa, / Ja meidän ylitsem' paistaa: /
Väärän opin pojes soittaa, / Kuin monell' viell' makiast' maistaa.

5. Siis valkeudes' vaeltakaam', / Että me elää saisim', /
Herran sanaa rakastakaam', / Ei se meit' tielt' temmaa paitsi. /
Pimeydes' pian kompastutaan, / Ruumis myös syöstään pahoin, /
Askelet harhaan astutaan, / Jalka myös loukataan vahoin.

6. Sitä me mahdam' valittaa, / Ja niin suuresti huolla, /
Ett' ihmiset vihaavat valkeutta, / Ja pyytävät pimeydes' olla; /
Mutt' Herra, kuin kauvas loistat, / Valista sokiat mielet, /
Pimeys meist' erit' ja poista, / Kuin sydämes' vielä lienee.

7. Vaikk' taivas ja maa kokonans' / Katoo ja hukkaan tulee, /
Sanas pysyy kuitenkin kohdallans', / Ehk' moni sen hukkuvan luulee; /
Sen pääll' minä itsen' luotan, / Enk' sitä tekemäst' lakkaa, /
Enk' myös siitä luovu suotta, / Ehk' kuka vihans' päällen' nakkaa.

8. Jos minä nyt tällä muotoo / Tästä mailmast' eriin, /
Taivaas' on tosin minull' koto, / Siell' ilon vahvast' perin. /
Siis Herraa kiitän sen edest', / Hän sanans' kyllä pitää, /
Päästää minua kaikest' hädäst', / Armons' myös minulle liittää.

9. Me rukoilem', Isä, sinua, / Kuin murhees' ja tuskis' autat, /
Vahvist' vahvaan uskoon minua / Sinun Pyhän Henkes kautta: /
Kosk' minä jätän tämän luolan, / Josta ei hengis' päästä, /
Ann' ilon kanss' silloin kuolla, / Ja helvetist' minua estä.

2. Jumalan sanasta ja seurakunnasta.

228 (sävel N:o 83.)

1. Iloitkaat nyt tähän aikaan, / Te kuin Christuksen tunnustatt', /
Ett' hän sanans' joka paikas' / Tahtoi mailmas' julistaa; /
Joka nyt saarnataan julkisest', / Pahain ja hyväin edes', /
Se pysyy ijankaikkisest', / Ja täyttää hänen mielens'.

2. Adam kovakorvaisuutens' tähden / Olis' tullut kadotukseen; /
Mutt' Jumal' rohvaisi hänen, / Ja annoi lupauksen, /
Jonk' hän piti sangen vahvan', / Eik' mitään epäillyt siitä, /
Sill' nuorten edes' ja vanhain / Sana ain' vahvuutens' pitää.

3. Noah, pyhä ja hurskas mies / Ei koskaan ylönannett', /
Jumalan sanaan luott' itsens', / Kuin hänell' oli vannott', /
Ettei mailman pitäis' hukkuman, / Aaltoin käsis' eli vedes'; /
Ei Herran sana pidä puuttuman / Pienten ja suurten edes'.

4. Abram uskoi Jumalan sanan, / Kuin hän sai hänelt' tietää, /
Ja piti sen kyllä vahvan', / Vaikk' ei hän ymmärtän' sitä; /
Mitä Jumal' ottaa eteens', / Sen täyttää hän lujast' sangen, /
Jumalan sana pitää totuutens', / Ehk' mitä vastaan lankee.

5. Loth myös silloin pelastettiin, / Kosk' Sodoman Jumal' kadotti, /
Enkeleilt' ulos talutettiin; / Sill' hän Herran pääll' luotti. /
Jumal' kyll' varjelee omans', / Ja kuoleman hädäs' auttaa, /
Sill' totiset ovat hänen sanans'; / Pyydä autuaaks' niiden kautta.

6. David, päämies jalo töisäns', / Profeetta vahva valallans', /
Jumalan sanaan luott' itsens', / Se myös täytettiin ajallans'; /
Sill' ett' tuli hänen suvustans' / Christus tänn' mailmaan alas: /
Jumal' murheen pitää puheestans', / Sekä maan pääll' että taivaas'.

7. Mariast' puhtaasta neitseest' / Synnyi sitt' tähän mailmaan /
Se, kuin sikis' Pyhäst' Hengest', / Jesus Christus meidän Herram'. /
Profeetat ja pyhä kirjoitus / Kaikis' paikois' osottaa hänen: /
Jumalan sanas' on totuus, / Nyt alat' ijankaikkiseen.

8. Hän Isäns' kanss' meit' sovitti, / Oman miehuutens' kautta, /
Oikian opin meill' ilmoitti, / Kaikk' tahtoi hyvin laittaa; /
Siinä siis on meidän autuutem', / Ett' me hänen päällens' turvaam': /
Jumalan sana pitää vahvuuden, / Muut kaikki raukeevat turhaan.

9. Kirjast' ja pyhäin esimerkeist' / Saadaan nähdä ja kuulla, /
Ettei se saa luopuu Christuksest', / Kuin tahtoo autuaaks' tulla. /
Heittäkään pois omat ansions', / Jotk' ei sieluu taida auttaa, /
Kosk' Jumal' niist' sanoo tuomions', / Niin hukum' niiden kautta.

10. Uskon kautta Christuksen pääll' / Jumal' meit' autuaaks' tekee, /
Lain täytäm' rakkaudell', / Jonk' lähimmäisem' näkee. /
Näihin kahteen kappaleen solmellaan / Koko laki ja profeetat; /
Kusa toisin Jumalat' palvellaan, / Turhaan siell' tehdään työtä.

11. Mutt' se joukk' on ylpiä ja suur', / Kuin seisoo tätä vastaan; /
Hän Jumalan sanan valheeks' juur' / Kutsuu, kovin sitä lastaa. /
Sill' osottaa oman pahuutens', / Ei se häntä auta mitään. /
Jumalan sana pitää vahvuutens', / Vaikk' hän sitä nauron' pitää.

12. Perkel' myös mailman isäntä, / Hän kiukus' ympär' juoksee, /
Riidat ja sodat lisäyntää, / Sanaa vastaan joukkons' syöksee; /
Vaan Jumal' sylkee ja nauraa, / Ett' he sitä pyytävät estell', /
Hänen sanans' kumminkin julki pauhaa, / Karhuin ja sutten keskell'.

13. Ole siis Christitt' hyväs' toivos', / Älä hämmästy näistä, /
Jumal' kyll' voi auttaa joukkons', / Ja kaikest' hädäst' päästää. /
Sill' Jumalan sana, johons luotat, / On vahvemp' kuin heist' kukaan. /
Se tosin sinull' rauhan tuottaa, / Niin kuin Herra itse lupaa.

14. Turvatkaam' siis meitäm' Jumalaan, / Ett' armons' meille soisi, /
Ja olis' meidän turvanam', / Eik' sanaans' ottais' poisi; /
Hän on luvann' niitä auttaa, / Jotk' kuulevat Christuksen sanaa, /
Ja hurskaaks' pyytävät sen kautta: / Olkoon hänen kiitos aina.

229

1. O Christikunt' morsian puhdas! / Herää Herran nimeen, /
Ja kiitä Christust' sinun sulhaas, / Kuin katsaht' päälles viimein, /
Ja annoi pyhän sanans' / Sinun jällens' saada, /
Jonka kautta tahtoo niit' alans', / Kuin uskovat hänen valans', /
Kuin sinä nyt nähdä taidat.

2. Mutt' piru mailman päämies, / Kuin itseens' ei säästä, /
Ei salli totuutt' tulla edes: / Vaan valheen vallallens' päästää: /
Ei anna hän yhdenkään totuutta / Ja Jumalan sanaa puhuu; /
Hän käskee saarnaajat hukuttaa, / Leikat', polttaa ja upottaa; /
Eik' auta hänt' sekään huhu.

3. Hampaitans' kyll' kiristävät / Piru ja hänen lahkons', /
Ja sinua, Christikunt', likistävät, / Pyytäen heidän lahtoons'. /
Ole sinä kuitenkin vahva, / Jumal' sinust' murheen pitää; /
Kuka sitä nyhkäisee ja vaivaa, / Hänen silmäterääns' se kaivaa; /
Itse hän sanoo sitä.

4. Katsos, kuin Jumal' Juutat / Autti Egyptin maalt', /
Faraonin joukkoinens' upott', / Kansans' pääst' veden alt'. /
Jeriko lankes' maahan, / Vaskitorven ääneen. / Niin Jumala avun vahvan /
Niiden antaa viell' saada, / Kuin ei suutu häneen.

5. Niin myös ne Midianitit / Jumalan kansaa vaivas', /
Sitä teit myös Amalekitit; / Ett' he anoit apuu taivaast', /
Herra heit' kohta lupasi / Gideonin kautta päästää, /
Kosk' väki sitt' torveen puhalsi, / Koht' pakanat keskenäns' surmasit /
Kakskymment' sataa tuhatt' miestä.

6. Muista, kuinka Herra Davidin / Päästi Saulin kädest', /
Hän tahtoi hänen surmat' kumminkin, / Vaan hän pääs pois edest'. /
Absalon myös, oma poika, / Takaa ajoi isääns', /
Hän pyyt' hänt' maalt' pois soittaa, / Kiinn' ottaa ja ylitsevoittaa; /
Mutt' pahoin petti itsens'.

7. Jumal' myös opett' sotimaan / Vastaan Jerobeam, / Joka sen kuninkaan Abian /
Ahdisti ylön kovan; / Kosk' hän nyt suurest' vaadittiin, /
Niin Herraa rukoilit Juutat, / Sitt' häpiän kanssa paettiin, /
Vihamiehii takaa ajettiin, / Lyötiin viisisataa tuhatt'.

8. Herra myös tappelemaan totutt' / Sen kuninkaan Assan, /
Kosk' Serah alans' sotkuu / Tahtoi Jumalan kansan, /
Herra silloin auks' otettiin, / Kaikesta sydämest'. /
Niin musta kansa voitettiin, / Tuhannen tuhatt' heist' tapettiin, /
Ja Juutat pääsit hädäst'.

9. Katsos, kuink' Jumal' suojeli / Hiskiat' kuningast', /
Jonka päälle päätäns' väänteli / Sanherib Assyriast', /
Kuin asett' hänens' väkeväst' / Jerusalemin eteen. /
Niin enkel' löi kyll' vinhiäst' / Monta tuhatt' siitä väest', /
Kuningas pois pääsi paeten.

10. Kuules, kuinka Herra soti / Josafatin aikaan, /
Kosk' Ammon ja Moab otti / Aseet häntä vastaan: / Jumalan kansa valitti, /
Apuu ylhäält' pyysit: / Niin Herra sen niin sovitti, /
Ett' toinen toisens' lopetit, / Ja Juutat vapaaks' pääsit.

11. Muista siis sinäkin aina, / Kuinka Jumal' niille tekee /
Jotk' pyytävät alas painaa / Sitä christittyt' väkee: /
Hän tahtoo sinua myös varjell', / Hiukses on kaikk' luett'. /
Ann' pirun häntäns' pyristell', / Sanaan sinuas vahvast' likistel', /
Niin olet hyvin tuett'.

230 (sävel N:o 227.)

1. Sinun pyhä sanas, o Jumal'! / Pitkält' on peitos' ollut, /
Siihen ast' kuin jäll' armos suomall', / Meill' ilmoitetuks' on tullut, /
Viimeis päivin' lopult' mailmaa. / Kiitos olkoon ain' Herrall', /
Ett' sen sanan jällens' saimma, / Ja eläneet olem' sill' ajall'.

2. Se sana selkiäst' saarnataan / Nyt ilmei kaikkein edes', /
O Herra! niiden pääll' armahda, / Kuin ovat viell' pimeydes', /
Ei tiedä, eik' voi kärsii sanaas, / Käyvät syvält' erhetykseen, /
Herra heitä käännä, valais', / Ettei hukkuis' kadotukseen.

3. Jos oikia Christitt' olla tahdot, / Uskos' oikias' pyydä pysyy, /
Kaikkein kanss' rakkaus pitää mahdat, / Rauhan perään etsi ja kysy, /
Ristiveljes Christuksen tähden / Kärsi, holho, auta ijan, /
Oikia omatieto pidä tähdell', / Puhdas ja kärsivä sydän.

4. Jumal', armos avull' ainoall' / Se meiltä tapahtuu taitaa, /
Siihen meit' saata sanas voimall', / Hengelläs holho ja auta. /
Tyhmii valais', tykös väännä, / Kuin ei tiedä sanas totuutt', /
Eik' sitä viell' tunne, heitä käännä, / Kuin kehuvat omaa hulluutt'.

5. Herran sanaa mailma vihaa, / Siihen suott' suuret suuttuu, /
Eljet ilkiät, juonet julmat, / Sitä vastaan aina on kuultu. /
Ei saa sanaa paits' Herran suomat' / Kukistaa kuninkain kiukut, /
Ei keisarin vallan vainot tuimat / Sitä kadottaa voi, kuin ei huku.

6. Sill' Jumalan sana ei puuttune, / Sen Christus todeks' täyttää, /
Maa tosin ja taivas hukkunee, / Sanaa ei katoovan löytä. /
Se ijäisest' ain' on pysyvä, / Paatunein sydänten kiukuks', /
Kuin ei sen tykö mielt' pitää pyydä, / Vaan vastaan seisovat suutuks'.

7. Herra, sen täydeks' todeks' tiennen, / Hänt' et ylönanna totta, /
Kuin sanas suuren sekä pienen / Uskoll' vahvall' vastaan ottaa. /
Herra, hädäs' hänell' apu olet, / Ei huku, autuuteen tulee; /
Ann' autuudest' osallisen' olla, / Rukoilem', Herra meit' kuule!

8. Täydes' tiedos' sen tunnustan, / Ett' Christus on minun turvan', /
Hän minun on verelläns' lunastan' / Alt' kuoleman kauhian surman. /
Hän kuoleman kivus' minun korjaa, / Antaa myös autuaan eron, /
Kuin sanasans' sen minull' lupaa, / Vie kuolemast' elämään, iloon.

231 (sävel N:o 217.)

1. Yks' oikein ajatelt' aivoitus / Kaikis' on hyvä toimitus, /
Kuin neuvoo pyhä kirja. / Mutt' kuin ottaa eteens' suotta, /
Pyytää tyhmää taitoons' näyttää, / Se tekee työtä turhaa.

2. Maailmaisis' menois' on tämä tosi, / Ettei kenkään kieltää voisi, /
Tietää tämäk' myös mahda: / Se aivoitus viel' tyhmemp' on, /
Kuin Jumalat' vastaan seisoa aikoi, / Jumal' voiton voi saada.

3. Sen saatan' sai tietää ensin, / Kuin alust' oli enkel' ylin, /
Kirkkaudes' Jumalan edes', / Sitt' hän sen hulluuden löysi, /
Ett' vastaan Jumalat' nousi, / Syöks' kadotukseen itsens'.

4. Adam, Eva, esivanhimmat, / Ilos' olit kaikkein kauniimmas'; /
Luojan sanaan suott' suutuit, / Päällens' pahat päivät, tuskat toit, /
Kanssans' kuoleman all' meitä sait; / Ilo itkuks' meill' muuttui.

5. Tott' tämä tyhmä ylpeys on, / Kuin Raamatt' sen sinull' sanoo: /
Jumalan sanaan suuttuu; / Se opettaa, kuink' sopii elää; /
Jos tehdä niin tahdot täällä, / Viisautt' ei sinult' puutu.

6. Farao kuningas kuuluisa, / Joka julmast' Jumalan kansaa /
Vaivas', vihas' ja vainoi, / Seisoi Herran sanaa vastaan; /
Jumal' hänt' kuritti kovasta, / Pois meren pohjaan painoi.

7. Gamaliel, mies viisas, vanha, / Sanoi: se kaikk' tulee turhaan, /
Kuin Jumalan sanaa pyytää estell', / Sen Paaval' kyllä kiusat' sai, /
Kosk' Herra hänen maahan löi, / Damaskun matkan retkell'.

8. Mitäs teet? mikses ajatell' mahda? / Etk's Jumalan sanaa kuulla tahdo? /
Jonk' tykös lähettää armost', / Ett's autuaaks' sen kautta tulisit, /
Pidät sen kuin jaaritus olisi; / Kavahd', ettei kosta karvaast'.

9. Olet mielestäs kyllä viisas, / Tarvitsevas et usko ijäs' /
Sitä Jumalan oikiaa oppii. / Sen mielen piru sinull' saattaa, /
Pyytää kanssans' kadotukseen kaataa, / Pilkkaan, piinaan sinun potkii.

10. Sinä musta multa, madon ruoka, / Kuin et niihin sanoin luota, /
Joit' Jumal' itse on puhun': / Kunk's viimeiselläs tahdot tulla, /
Kuin mailma on luopun' sulta, / Armon aika pois kulun'?

11. Maas' makaat, ylös kuonos käätty, / Ruumis, kunk' voimas on jäänyt? /
Sinä vihasit Jumalan sanaa / (Viel' mailmas' oltuas) kovan, /
Jot' ei Jumala kärsi kauvan: / Kuollun', katso, oleks' jonak'?

12. Sen ylönkatsoit, kuin sinun loi, / Ja voimallans' kaikk' ylits' voi, /
Et saa hänt' ensinkään karttaa, / Hän tyköns' kutsuu kyll' sinua, /
Pahoin pidit hänen pilkkana, / Vihan vitsaa et saa välttää.

13. Jumal' julmast' kaikk' kadottaa, / Kuin sanaa vastaan seisattaa, /
Noudattain omii uniins'. / Jumalattomast' jotka elänee, /
Heidän hulluuns' lopun saanee, / He heitetään helvetin uuniin.

14. Siis kohta kaikki katukaat, / Armon ajall' ojentukaat, /
Sallikaat teitänn' ojet', / Itse Jumalan omist' sanoist', /
Ottain niit' sydämeen jalost', / Herraa kiittäin ain' ijät'.

232 (sävel N:o 135.)

1. Kyll' kauniin tiedän kukkaisen, / Kuin ei ole suinkaan halpa: /
Ain' ylits' kaikkein kukkaisten, / Ihanaisten, / Se minull' hyvin kelpaa.

2. Se kukkainen on totuudes' / Its' Herran pyhä sana, /
Se paistaa tääll' pimeydes' / Kaikkein edes', /
Ja valon kaikill' lainaa.

3. Tie Christus on ja ovi tott', / Kaikill' kuin syntins' katuu, /
Ja synnist' pojes lakkaavat, / Parantuvat, /
Sen kautt' on armo saatu.

4. Hän sanoo: tulkaat tykön' tänn' / Kaikk', kuin syntiset olett': /
Minä saatan teidän sieluillen / Virvotuksen; /
Niin ette synnis' kuole.

5. Hän edest' kaiken mailman / Hirmuisen kärsei vaivan, /
Ja antoi hänens' kuolemaan, / Juur' katkeraan; /
Näin avas' meille taivaan.

6. Hän sanallans' meit' valaisee, / Ja sakramenttein kautta, /
Ja uskoom' tääll' vahvistelee, / Meit' holhoilee, /
Ja viimein iloon auttaa.

7. Me rukoilem' sua, Jesu Christ'! / Meilt' älä apuus kiellä, /
Ain' pidä murhe vielä meist'! / O Jesu Christ'! /
Ja pysy tykönäm' täällä.

8. Saat' sanallas meit' lapsikses', / Ett' periä taivaas saanem', /
Meit' omist' viimein omikses, / Ja veljikses, /
O Jesu Christe! Amen.

233 (V. k. N:o 227.)

1. Ah Jumala! tänn' katsahda, / Kuink' mailmas' käydä mahtaa; /
Tääll' joukkoa, kuin tunnustaa / Sanas, ei kärsiä taita. /
Se köyhyydes' ja nöyryydes' / Ain' välttää synnin vikoi, /
Vaan Turkki tääll' ja Juuti viel', / Kanss' paavi istuu isoin.

2. Tain saatanan sen kavalan, / O Christe, julmuus saattaa, /
Kuin valheellans' ja murhallans' / Sun laumas tahtoo kaataa; /
Siis tahtoans' kautt' palvelians' / Hän viekkaast' edespyytää, /
Vaan sun sanas, se autuas, / Juur' vähän sian löytää.

3. Tain Noah myös, se hurskas mies, / Sai arkis' todeks' tuta, /
Kuin aalloilta ankaroilta / Ajeltiin vahingotta, /
Pirun juonest' sen esteheks' / On tuuli, vesi, ilma; /
Vaan varjellaan se kuitenk' ain', / Ett' Herrall' ompi voima.

4. Niin Jesus Christ', hän vissist' its', / Ehk' näkyy nukkuneeksi, /
On kuitenk' ain' juur' valvovan', / Omillens' avuks' ehtii, /
Ett' ajallans' hän apuns' kanss' / Juur' kauniist' kaikilt' nähdään; /
Vaan perkele, se ilkiä, / Kanss' joukkons' joutuu häpiään.

5. Niin kuohuu kyll' mielell' tylyll', / Tät' laivaa vastaan meri, /
Sä draaki suur' ja julma juur', / Kuin sovaiset sen retkii, /
Sä antichrist', kuin petoksist' / Ja murhast' olet täynnäns'; /
Vaan tiedä kanss' ett' omians' / Its' Herra auttaa päänäns'.

6. Se Herra voi, kuin kaikki loi, / Ratk' rajuis' rauhan tuottaa: /
Ei sit' laivaa vaara vaivaa, / Jonk' Herra turviins' ottaa. /
Its' Herra täs' on aina läss', / Kuin myrskyt, aallot toki /
Voi hillitä kädellänsä, / Ken voi hänt' vastaan sotii?

7. Jo päivän suo, yöll' lopun tuo / Meill' kirkas tai kointähti, /
Jo nähdä saam' sen sataman, / Kunn' laiva levoll' ehtii; /
Taivaan ilon Herra suokoon, / Sen satamaan meitä saata! /
Niin rukoilem', tul' avuksem', / Ah Herra meitä muista!

234 (sävel N:o 365.)

1. Ah Jesu! pysy tykönän', / Jo aika joutuu ehtoollen, /
Ann' sanas valo autuas / Ain' paistaa sinun huoneesas.

2. Nyt aik' on aivan suruinen; / Niin anna Herra armoinen, /
Ett' puhtaast' hamaan kuolemaan / Meill' sakramenttis jaetaan.

3. Nyt eletään juur' syntisest', / Aut' Jesu laumaas armoisest', /
Suo sanas voimall' saarnattaa, / Ett' kasvon runsaan kasvattaa.

4. Meit' kiinnit' sinun sanahas, / Kanss' hillits' julma saatana, /
Ett' seurakuntas huomaitsis' / Ain' armos, ja siit' iloitsis'.

5. Niin siihen, Herra, katsahda, / Ett' moni päätäns' noudattaa. /
Nyt toimi tohtii ojennell' / Sun sanaas mielell' ylpiäll'.

6. Ne henget hajot' ynsiät, / Kuin ovat viekkaat, viriät, /
Ain' outoi edes ottamaan, / Sun selkiät' sanaas sortamaan.

7. Se Jesu on sun asias, / Se on sun oma kunnias; /
Niin seiso sä sen puolesta, / Kuin sotii sanas edestä.

8. Sun sanas surus', murheesam', / Me pidäm' meidän turvanam'; /
Sun kirkkos siihen kiinnitä, / Ja tuskist' ulos selitä.

9. Sun sanas meille paistaa ann', / Ett' valkeudes' vaellam', /
Ja viimein surun laaksost' täst' / Taivaaseen tykös taidam' pääst'.

3. Herran sabatin päivänä.

235 (sävel N:o 296.)

1. Nyt on meill' Herran sabatti, / Siis muistakaam' pyhää lakii, /
Työst' pitäkääm' pois itsemme, / Ja Herran eteen käykäämme.

2. Hän suuri, pyhä, korkia kanss', / Ain' itse asuu huoneesans', /
Hänt' korkiat' nöyräst' palvelkaam', / Ja syntiim' syväst' katukaam'.

3. Sill' vihans' on juur' hirmuinen; / Vaau kuulee kuitenk' armoinen /
Hän köyhän huudon vaikian, / Suo hänell' levon makian.

4. Siis voimaans' kunnioittakaam', / Hän perusti tain mailman, /
Ja kaikk' loi vahvall' sanallans', / Viel' hyvyytens' ain' näyttää kanss'.

5. Hän sitten loi myös ihmisen, / Juur' kuvans', muotons' jälkehen, /
Sen kaunist' korkiall' taidolla, / Kanss' pyhyyll', hurskaudella.

6. Niin kiitoksell' myös muistakaam' / Suurt' armoons', jot' ain' nautit' saam', /
Hän tarpeet kaikki taritsee, / Viel' sielun, ruumiin ravitsee.

7. Niin myös, o Christitt', ajattel', / Ett' Christus nousi päiväll' täll' /
Jäll' haudast' ylös elämään: / Siis hänen sääntöns' pitäkääm'.

8. Kanss' Christuksehen turvatkaam', / Ja hänen päiväns' viettäkääm', /
Christittyin oikiall' tavalla, / Ain' kiittäin hänt' työll', sanalla.

9. Sä Jumala loit mailman, / Ett' joukko maan ja taivahan /
Sun voimaas mahtais' julistaa, / Niin kuin sun sanas todistaa.

10. Siis auta Henkes voimalla, / Ett' töitäs kaikin todella /
Niin kiitäm' tääll' ja ylistäm' / Ett' armoos aina nautitsem'.

11. Se suuri synti, Jumalan', / Sun Poikas tähden anteeks' ann', /
Ett' moni mielest' ynsiäst' / Sun päiväs rikkoo ilkiäst'.

12. Ei jollakulla päivällä / Niin ilkiäll' elet' tavalla, /
Sill' juovutaan ja kiroillaan, / Huoruudes' maataan, tapellaan.

13. Tain palveluksen Jumala / Meilt' hyvyytensä edest' saa, /
Niin kukin tällä ajalla / Pyytää elää ehdoll' omalla.

14. Tain menon tähden syntisen, / Meit' Jumal' raskaast' rankaisee, /
Ett' tulipaloll' kauhiall' / Maat, kylät polttaa lavialt'.

15. Täst' raugaistuksest' kauhiast', / Meit', Herra, säästä armiaast', /
Suo ett' he synnist' lakkaisit, / Sua pyhyydes' sitt' kiittäisit.

16. Kuin, Jesu, nousit haudasta, / Meit' kirvot' pirun paulasta, /
Mit' ettei syntiin nukuta, / Ja päällem' vihaas kartuta.

17. Niinkuin sä nousit kuolemast', / Niin auta meitä armiaast', /
Ett' synnin kuollost' nousemme, / Sitt' ijät' kanssas elämme.

18. Niitä myös, Jesu, tiellen saat', / Kuin synnin handas' makaavat, /
Sun pyhän päiväs rikkovat, / Ja harvoin templiis tulevat.

19. Ah, anna heidän kääntyä! / Ja oikiall' tiellen vääntyä, /
Ett' christillisest' eläisit, / Sabattis pyhän' pitäisit.

20. O Pyhä Henki! meidän suo / Sun sanas kuulla, ett' se tuo /
Meill' uskon, toivon, rakkaun, / Niin muiden avuin kasvannon.

21. O Pyhä Henki! armahda, / Ja parannokseen johdata /
Niit', jotka sanas pyhän tääll' / Hyljäävät mielell' ylpiäll'.

22. Ett' Herraa yksimielisest' / Tääll' palvelemme sydämest'; /
Sitt' ijät' tykön' Jumalan, / Sabattii suurta pitää saam.

4. Rukous-virret edellä saarnan.

236 (sävel N:o 40)

1. Kuul', Jumal', rukouksemme! / Suo meille Henkes lahja, /
Ett' kuin sinuun uskallamme, / Sua oikein kiittää mahdam', /
Ja sanaas hartaast' kuultelem', / Saam' vahvistuksen uskollem', /
Ja christillisest' eläm'.

2. Suu avaa kaikkein paimenten / Sun käskyys saamaamahan, /
Ja taivaallisen totuuden / Pelkäämät' puhumahan; /
Vaan sinun tahtos, Jumala, / Ann' edes tuoda voimalla, /
Eik' meiltä sitä salat'.

3. Avaa myös, Jumal', korvamme, / Ja valais' meidän mielem', /
Ett' sanaas tarkast' kuulemme, / Kanss' sydämmehem' kätkem', /
Ett' oikein sanas ymmärräm', / Ja tahtos jälkeen ain' eläm'; /
Niin sanas tekiäks' tulem'.

237

1. Herra Jesu Christ', suas tyköm' käänn', / Ja Pyhä Henkes lähet' tänn', /
Meit' armos voimall' auttele, / Elämän tielle saattele.

2. Suo Henkes meit' valaisemaan, / Suum' kunniakses avaamaan, /
Sydämitäm' hallitsemaan, / Sun pyhää sanaas oppimaan.

3. Ett' viimein taivais' kiittäisim', / Sinull' Pyhä, Pyhä! veisaisim', /
Kanss' kasvojas katselisim', / Enkelein ilos' eläisim'.

4. Ylistös olkoon Isälle, / Pojall' ja Pyhäll' Hengelle, /
Kolminaisuudell' totisest' / Kiitos olkoon ijankaikkisest'! Amen.

5. Rukous-virret saarnan jälkeen.

238 (V. k. N:o 10.)

1. Ole kiitett', Isä Jumala! / Kuin ruokit meit' sanas voimalla, /
Joka sen kuuleepi tarkast', / Ja sen pääll' luottaapi hartaast', /
Ei hän koskaan pidä kuoleman, / Mutt' hyväs' turvas' oleman.

2. Ole kiitett' myös Jesu Christ'! / Kuin päästit meit' pimeydest', /
Ja osotit taivaast' leimauksen, / Sinun pyhän sanas ymmärryksen. /
Se sielut aina lohduttaa, / Ja pirust' pojes luovuttaa.

3. Ole myös kiitett' Henki Pyhä! / Kuin meit' sanan kuuloon pyydät. /
Sinä avaa meidän sydämem', / Ett' me sen puhtaast' ymmärräm', /
Sen kautt' meis' aina vaikuta, / Hyviin töihin meit' taivuta.

4. O Pyhä Kolminaisuus! / Kaikkein ihmisten autuus, /
Älä sanaas meilt' pois ota, / Mutt' armos sen kautt' meill' tuota; /
Niin me siis sinus' pysymme, / Perääs myös aina kysymme.

239

1. Niin on kirkon menomme / Tällä hetkell' hyvin täytett', /
Sanan kuulo, veisumme, / Herran nimeen kauniist' päätett'. /
Kiitett' olkoon Jumal' julki, / Kuin meit' näin ravitsi ratki. :,:

2. Nyt me kotia menemme, / Herran hyvist' lahjoist' rikkaat, /
Levon löysi sielumme, / Jota hartaast' halas' alat'. /
Herra meit' niin aina johdat', / Ett' sinullen taidam' kelvat' :,:

3. Siunaa uloskäymisem', / Sielun haavat kaikk' paranna, /
Estä petos perkeleen, / Leipää ravinnoksem' anna. /
Päätä hyvin vaelluksem', / Suo sitt' taivaas' asuaksem'. :,:

6. Antichristuksesta.

240 (sävel N:o 243.)

1. Ruomi röykkiä, kuink' kätes käy nyt? / Kuin olet elän' tuiki tuiman', /
Kaikkein ylits' korkiast' korottanut / Sen pahan paavin, julki julman; /
Alas tallann' kanss' väkivallan / Asujat maan piirin päällä; /
Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' / Ikees ala käymään täällä.

2. Valtakunnat, pääruhtinat / Sinä ylönkatsoit kaikk' sangen, /
Et yhtään luullu tääll' tohtivan / Sun valtaas vastaan ängät'; /
Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst', / Joll' Jumalan sana oli suusa, /
Sinun, ruma Ruom', syöksi sinne, tuonn', / Kuta käyvän niin et luullu sä.

3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', / Kuin Raamatust' nähdä taidam', /
Ett' sä epäjumalas puolest' / Meit' syöksit suureen vaivaan, /
Jumalan sanast' veit pois monast' meit', / Ihmisten juttuin erään, /
Meit' hajotit, pois vajotit / Petostes pohjaan perät'.

4. Jumalan siaan ja Christuksen / Epäjumalan nostit ilkiän, /
Sen kauhian antichristuksen, / Kuin Raamattu sanoo selkiäst'. /
Its' teki jaloks', mailman valoks', / Itsens' pyhimmäks' kutsuu annoi, /
Ja teki niin kuin kirjoitettiin / Profeettain kautta ennen.

5. Kats', Jumalan edest' sua palveltiin, / Sull' pahall' Babelin huorall' /
Kunniat', palvelust' paljo tehtiin, / Kuin väärän opin nuorall' /
Ympärs' kierroit, kaikk' kiinni sidoit, / Mailmaiset valtamiehet /
Vahvast' vainoit, alas painoit, / Et lohduttaa ketään tiennyt.

6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, / Sen tietämän pitää sangen, /
Ett' Jesabel ja Babylon myös / On nyt jo maahan langenn', /
Kuin oli kunnias', teki its' viisaaks', / Vallits' ylpeytens' vallas', /
Jumalan käskyi vastaan räyskyi; / Rauvenn' on jo itse altans'.

7. Jumalan julkinen pyhä sana / Sull' oli uskott' Jumalalta, /
Sill' ruokkimaan Christuksen laumaa, / Mailmas' hajonnutt' avaralta; /
Ett' pyhäs' pelvos', oikias' uskos' / Tuntisim' Christuksen Herram', /
Ijät' pyhyydes' ja hurskaudes' / Hänt' palvelisim' elinaikam'.

8. Nyt peljätt' on enää sua pahantavaist', / Ilkiät', synnis' syntynyttä, /
Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast', / Edestäm' kuoleman kärsinyttä. /
Sun hirmusanois', pannaan panois' / Vapisit vaimot ett' miehet; /
Käskys pian, Jumal' ann' ijan! / Kaikk' katoisit suuret, pienet.

9. Hinnall' synnin anei antelit, / Oman väärän valtas perään, /
Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, / Ei ne synnis' surneet erään, /
Ei ijäs' sinull' suot', eik' annett' mualt' / Sisus jälkeen täsä laittaa; /
Mutt' sielun evääll', Jumalan sanall', / Christuksen lampait' kaita.

10. Meilt' Raamatun olet turmellu, / Ja pimjäks' jättänyt pahoin, /
Kaikk' olet polttan' ja surnellu, / Kuin vastaas vastata tahtoit; /
Nyt on Jumal', armons' suomall', / Ilmoittanut petokses kaikki, /
Kanss' sanan saarnans', heikon laumans', / Oikiall' tiell' ohjannut ratki.

11. Syntymät on se ihminen viel', / Kuin juonet kaikk' kirjoittaa taitaa, /
Joit' joukkons' kanss' paavi on ajatell' / Pettääksens' joka maan paikkaa: /
Monell' muodoll', säätyins' seuroill' , / Kardinaalein kavalill' neuvoill', /
Munkkein menoill', nunnain eloill', / Jesuitain jumalattomain juonill'.

12. Me rukoilem' sua, Jesu Christ'! / Pääst' meitä pahan paavin orjuust', /
Kuin on se antichristus vissist', / Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. /
O Herra Christ'! Sä olet vissist', / Kuin yksinäns voit meit' auttaa! /
Synnist' estä, hädäst' päästä, / Piinas ja kuolemas kautta!

241 ( II sävel N:o 228.)

1. Isää Jumalat' kiittäkääm', / Ja Jesust' hänen Poikaans', /
Pyhää Henkee myös ylistäkääm', / Täsä ja joka paikas', /
Kunniall' ja suurell' nöyryyll', / Kaikesta sydämest', /
Pyhän sanansa edest', / Jonk' annoi meille köyhill'.

2. Muinen se tuli puhutuks', / Profeettain suust' lujast', /
Ja kauvan sitten viivytyks' / Määrättyyn aikaan ast', /
Ett' piti tuleman näljän, / Ei jälkeen ruumiin ruan, /
Mutt' Jumalan sanan pyhän, / Sen oikian sielun evään.

3. Yks' susi suuri löyttiin / Keskell' lammaslaumaa, /
Hän hirmuisest' myös hajotti / Lampaat laitumelt' aina, /
Ei koskaan itsens' tainnut täyttää / Niiden rieskall' ja verell', /
Vaan väkivallall' vääräll' / Julman vihans' näytti.

4. Se peto itsens' istutti / Jesuksen kirkkoon pyhään, /
Ja oikian Jumalan unhotti, / Itsens' teetteli siaan: /
Hän paimenet hukuttaa käski, / Kuin lampait' laitumell' toit, /
Ja vallan saada aikoi / Kaiken lauman keskell'.

5. O tätä suurta surkiutt'! / Ylits' vaivaisen lauman, /
Ettei kelläkään ollut rohkiutt', / Jumalan sanaa puhumaan, /
Sen pahan pedon pelvost': / Hän uhkas', kaikki käkes', /
Hän poltti, tappoi ja säkes', / Kuin vastasit hänt' ehdost'.

6. Tämän nyt surkiuden ylitse / Taivaast' armahti Jumal': /
Ett' julma susi näin vallitsi / Juonell', petoksell' tuimall', /
Jumal' Henkens' tänn' lähetti, / Oikiall' tielle ohjaamaan, /
Ja pyhää tahtoons' opettamaan, / Meit' tyköns' vedätti.

7. Nyt on tai näin tapahtunut, / Kuin kukin on tietää saanut, /
Sen ikeen on Jumal' pois ottanut, / Armons' meill' antanut, /
Me olem' jällens' saaneet / Jumalan sanan puhtaan, /
Kuin salas' on ollut kauvan, / Vihan vitsan all' olem' maanneet.

8. Jumalan sanaa selkiät', / Kuin sielun terveys on, /
Estää pyytää susi ilkiä, / Kuin vihans' viskannut on, /
Ett' näkee sanan saarnattavan, / Puhtaast' perustettavan, /
Siin' löytää itsens' sidottavan, / Ja häpiäns' avattavan.

9. O sinä kirkas Christe, / Jumalan Poika taivaast'! /
Sinun olkoon ain' kiitos tästä, / Ettäs meit' päästit vaivast', /
Näytit myös voiton tavan, / Vastaan antichristust', /
Ett' solmittavans' tuntee visust', / Juonens' kanss' saavan haavan.

10. Vähetään sinun valtas, / Sinä julma antichrist', /
Sinun lahkos jo itse altans' / Ovat saaneet vamman vissist', /
Sill' Christuksen suun henki / Sinua tappaa ja säkee, /
Että kanssas lopun tekee, / Kuin mailman meno lankee.

11. Kaikki nämät näin tapahtuvan / Ratki Raamattu meille sanoi, /
Sen valtakunnan lopun saavan, / Joka pitkält' pahuutt' jakoi, /
Se on jo ilmei tullut, / Kuin kauvan kätkys' makas', /
Joka Jumalan sanan meilt' salas', / Ja opetti omaa hulluutt'.

12. O sitä vaivaist' tomppelit', / Kuin tätä ihmettelee; /
Vaan mahtais' vuodattaa kyynelit', / Ett' totuutt' sais' tiedellä, /
Tien oikian osata taivaas', / Eik' autuutt' unhottaa, /
Kuin uskottomat kadottaa, / Ja vie ijäiseen vaivaan.

13. Jos oikein tahdot tietää, / Välttää ihmisten opit pyydä. /
Apostolit ja profeetat, / Koko Raamattu pyhä / Pitää sinull' kyll' tarjon', /
Jos tutkii niit' mieles lienee, / Kusas sataman saat ja niemen; /
Suo Jumal' meill' kaikill' armos!

242 (V. k. N:o 401.)

1. O Jumal' ijankaikkinen! / Kuin meit' kohtaan olet armollinen, /
Kiitän sydämell' ett' äänell', / Sinä alust' loit ihmisen ja soit /
Paratiisin asua hänell'.

2. Sanas hänen käskit pitää, / Pirun juonist' ylits' kävi sitä, /
Jost' kaikk' synnin ala tulim', / Jo kyllä kurjaks' pirun orjaks', /
Näin kadotukseen kuljim'.

3. Its' Jumal'! päällem' armahdit, / Poikas tänne auksem' lähetit, /
Jonk's piinan kautta meit' ostit, / Heivetist' estit, kuolemast' päästit, /
Ja perkeleen puustit kostit.

4. Sinun olkoon kiitos, Herra taivaast', / Kuin meitä näin päästit vaivast', /
Armost' senkin soit meille tietoon, / Sanas saarnall' ja oppis aurall', /
Johon Henkes meit' vieköön!

5. Raamattu ennen sanoi tämän, / Tain tiedon meilt' piti estämän /
Antichristuksen vallan, / Jonk' erhetyksill' ja villityksill' /
Piti oltaman pimeyn alla.

6. Tämä tapahtunut näin on, / Ett' se peto mailman villinn' on, /
Pois veti meit' autuuden tieltä, / Armahti Jumal', sen löi sanall', /
Tiet' oikiaa soi meit' jällens' vietää.

7. Christe, kuin meillen sen armos soit, / Edestäm' suus Hengell' pedon tapoit, /
Olkoon sinun siit' kiitos kaunis: / Viel' nytkin sanall', Hengen miekall', /
Meit' sotaan hänt' vastaan vahvist'!

7. Jumalan armollisesta varjeluksesta.

243 (V. k. N:o 268.)

1. Iloitse sielun' Herrasa, / Ja ole turvas' hyväs', /
Hän avun antaa vaivoisa, / Et huku hädäs' syväs'. /
Ei saada tääll' ain käyskennell' / Pääll' kukkaisten ja ruusuin. /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Se voittaa kaiken surun.

2. Sen Josef, Job ja David myös / Kyll' todeks' löynneet ovat, /
Jotk' olit murhees', tuskas', työs', / Ja kärseit vaivat kovat; /
Vaan täll' ajall' juur' autuaall' / Heit' autti Herra ratki: /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei kaada mailma kaikki.

3. Ei voi mailm' eik' saatan' viell', / Pois Jumalast' mua vetää, /
Mä turvaan Herran hyvän pääll', / Hän armons ain' mull' näyttää, /
Ei koskaan tääll' mult' apuu kiell', / Siis kiitän häntä ijan. /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Se avun saapi pian.

4. Vaikk' vihamiehen' kavala / Pilkkaa ja sanoo valheell': /
Jo hyljäs' minun Jumala; / En kuitenk' tuosta tottel', /
Kyll' Jumala voi varjella, / Hän turvan', riemun' ompi; /
Mä Jumalaan luotan lujaan, / Hän korottaa mun voipi.

5. Ehk' Jumal' näkyy toisinans' / Mun hyljänneeksi kurjan, /
Mailm' on viekas vihoisans', / Katsannon antaa nurjan; /
Niin tiedän sen, ett' auttaa hän, / Juur' ajall' autuaalla; /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei vaivu tuskan alla.

6. Niin ole sielun' iloisas, / Äl' anna sinuas pettää, /
Ei mailma, synti, saatana / Voi vahinkot' sull' tehdä; /
Sill' Jesu Christ' ne totisest' / On maahan kaikki kaannut; /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Hän ain' on avun saanut.

7. Ei Herra hyvä hyljänne, / Eik' vaivois' anna vaipuu, /
Kuin toivons' häneen heittänee, / Ja tahtons' alle taipuu; /
Kus' on uskallus ja rakkaus, / Siin' iloks' murhe muuttuu: /
Kuin Jumalaan luottaa lujaan, / Ei hänelt' hyvää puutu.

8. Se oikein ompi vaivainen, / Kuin mailman päälle luottaa, /
Ja hyljää Herran ylhäisen, / Hän häpiän päällens' tuottaa: /
Sill' Jumala on auttaja / Jesukses', ei muu kenkään; /
Kuin uskoo tain, on autuas ain' / Ja turvas' asuu, amen!

244 (sama sävel N:o 284.)

1. Jumalan pääll' panen turvan', / Hän minun kuorman' /
Huojentaa tahtoo ja taitaa. / Murhees', surus' hänt' auks' huudan, /
Poikans' turvall' / Hän minull' ilon ja riemun saattaa: /
Jos avun kanss' viipyy, / Edes aina kiipeen / Uskoll', rukouksill', /
Itkull', huokauksill', / Kummink' mua auttaa, etten laita.

2. Minun surun' heitän Herran pääll' / Ain' eläisän' tääll', /
Hän murheen minust' pitää tiennee: / Hän tarpeet arvaa, surun näkee, /
Kyll' antaa käkee / Tarpeet, lupauksisans' luja lienee. /
Hän armost' aiva / Jokapäivä / Meit' runsaast' ruokkii, /
Kaikk' tarpeet suopi, / Vuos' vuodelt' raviten edes vienee.

3. Ei näkyn' näljäs' kusaan käyvän, / Ruokaa kerjäävän, /
Sen hurskaan sikiät koskaan olleen. / Jumal' omillens' ain' edes katsoo, /
Heit' ravit' tahtoo, / Kuin aina hänen turviins' tulee. /
Eläimet, linnut, / Kaikk' luodut muut, / Hän ruokkii näit', /
Viel' enää meit', / Hänell' jakamatoint' hyvyytt' on kyllä.

4. Kiitän Jumalat', minun Herraan', / Monin kerran, /
Ett' murheen must' tähän ast' on pitän'. /
Eläisän' on minun hyvin ravinn', / Tarpeet ain' tarinn', /
Kuin tekee viel', en enää pyydä mitään. / Jumalattomaks' juur' /
Rikkaun suru suur' / Saattaa, ja ylpiäks', / Kadottaa ijäks' /
Kuin yltäisest' rakastetaan sitä.

5. Kuin kuoleman kautt' pois lähden täält', / Rikkaus pois jää, /
Eik' silloin, eik' muunas siit' apuu liene. /
Vaikk' kuin suur', rikas joku olis', / Kuitenkin kuolis': /
Yks' tie täält' kaikki ulos vienee. / Jesu sanas saarnall', /
Sielun ruall', / Elinaikanan' / Ruoki minua ain'! /
Täst' tuskis' ja kuolemas' turva ollee.

245 (V. k. N:o 197.)

1. Sun haltuus, rakas Isäni, / Mä annan aina itseni, /
Mun sielun', ruumiin', tavaran', / Ne ota, Herra, vastahan.

2. Mun sielun', ruumiin' omas on, / Its' Herra armas tiedät tuon; /
Siis omas ota huomahas, / En joukkoo julman pelkää taas.

3. Sinuun tytyy mun sydämen', / Siin' ilon, levon löytänen, /
Mun hädäsän' ja tuskasan' / Sä olet ainoo auttajan'.

4. Sen uskon, ja sult' pyydän viel', / Ett's heikkouttan' tujet tääll', /
Sun lapses tykön' asu ain', / Niin ilon taivaas' saavutan. /

 

8. Lihan ja Hengen riidasta.

246

1. Nyt tänn' tulkaat / Christityt ja kuulkaat, /
Kuink' Henki ja liha riitelevät, /
Mailmas' tääll' riidas' ain' elävät.

2. Liha sanoo: / Minä raitis jalo, /
Minull' meno myös hyvä, kyll' kaluu tarjon', /
Pyörin, en iloani pane paljoon.

3. Henki sanoo: / Kaste kuink' anoi? /
Siin' synnist' luopua pois vannoit: /
Jumalallen lupauksen sen annoit.

4. Liha vastas': / En kuulla sinua sais', /
Enk' hekumaa herkullist' heittää pois, /
Eik' tantsei, pitoja myös olla paits'.

5. Henki sanoo: / Rikas mies jalo, /
Hän hekumas' eli tääll' ylön paljon, /
Helvettiin piinattavaks' päätyi pahoin.

6. Lausui liha: / Juttujas vihaan, /
Kaikk' mailmat' rakastavat ainian, /
Tääll' tavaraa kokoovat kaiken ijän.

7. Ei raha auta, / Huokaa henki raukka, /
Kosk' kuolema kokee meit' ja loukkaa, /
Ruumis rukka ruaks' mätänee toukkain.

8. Sielu sureva, / Sitt' piinaan tuleva, /
Siihen ast', kuin ruumis on nouseva: /
Ynnä itkus' ijäises' sitt' kituvat.

9. Ruumis riitelee, / Pelvost' puhelee: /
Minua sinä nuriset ja nuhtelet, /
Ah! aina surullisii juttelet.

10. Etten saa elää / Mieltä myöten vielä, /
Minult' mailmas' hekuman pois kiellät, /
Kuink' sopii elää ajallisest', en tiedä.

11. Henki sanoo: / Koht' katumus tehvös, /
Christuksen kuolemaan turvatkos, /
Mailman myös häijy meno hyljätkös.

12. Herran pelvos' / Käytä ain' elos, /
Oikias' uskos' myös pysyneös, /
Niin kauhian kadotuksen kartat myös.

13. Nuori, ehdin viel' / Parannost' tehdä tääll', /
Kuin elämään suutun vanhall' ijäll', /
Rupee mailma puuttumaan minult' myös pialt'.

14. Näink's makson tuot / Sill', kuin sinun on luon'? /
Ett's pahemman puolen ikääs hänell' suot, /
Sitt' sekin tietämätöin jos sen saat.

15. Katumus tehty / Kelpaa, kuin se ehtii, /
Joko tapahtuis' se kuoleman hetkell', /
Kosk' ruumiist' henki riutuupi retkell'.

16. Henki soimas': / Ei ole omas' voimas', /
Kosk' tahdom' its' parannost' tehdä toimes', /
Jos ei Jumal' lainaa siihen meill' armoons'.

17. Kosk' hän kutsuu, / Silloin hänt' etsi, /
Aika paras on parannost' silloin kantaa, /
Kosk' armons' Jumal' siihen meill' antaa.

18. Kuollon ajall' / Katumus kyll' kamal', /
Kuin kieli ei puhuu voi sill' suustans', /
Eik' aju ajatella autuuttans'.

19. Kuollon jälkeen / Pantu on ovi telkeen, /
Ei parannuksen paikkaa kusaan kuulla; /
Niin itkuun ijankaikkiseen tullaan.

20. Ruumis raukka / Vastaten huokaa: /
Nyt sinä murheell' minua murtelet, /
Surull' minun sydämeni runtelet.

21. O sinä Jumal'! / Korvas tänne kumarr', /
Aut' armollas minua parannukseen, /
Pois synnist', etten tulis' kadotukseen.

22. Jesu taivaast', / Katso minua vaivaist', /
Perkeleen pauloist' ulos auta /
Piinas ja kuolemas kovan kautta.

23. Aut' Henki Pyhä, / Lohduttaja hyvä, /
Mailman turhaa menoo välttämään, /
Hänen häijyy hekumatans' hyljäämään!

24. Henki pukkaa: / Sinä ruumis rukka, /
Vaikk's kovin minua aina lukkaat, /
Oikius minull', en puhu sinull' hukkaan.

25. Henki ja liha / Kantavat vihaa, /
Harhall' meit' liha änkää eksymään, /
Henki pitää lihan himot hillitsemän.

26. Auta Jumal' meit' / Välttämään harhoi teit'! /
Aina pelvosas käyttämään elom', /
Niin että täält' tulisim' taivaan iloon.

9. Jumalan armosta ja syntein anteeksisaamisesta.

247

1. Tykös, Herra Jesu Christe! / Ainoastans' on minun toivon' /
Toista turvaa en tiedä mistään, / Täys' turva olet sinä vaivoin. /
Ei ijäs' ihmist' yhtään ollut, / Eik' ketään mailmaan paits' sinua tullut, /
Kuin minua vaivast' voi päästää: / Huudan tykös tästä, /
Herra, auta minua hädästä!

2. Minun syntin' sangen suuret ovat, / Sydäntän' vaivaa ja soimaa, /
Pois ota syntin', ne haavat kovat, / Kovan kuolemas voimall': /
Sanos suloisell' Isälles, / Ett's maksoit velkan' verelläs: /
Näin pääsen pois synnin paulast', / Ja kaikest' vaarast', /
Kuin sinun sanas luja lupaa vahvast'.

3. Anna minull' avarast' armostas / Se oikia christillinen usko, /
Ett' turvattu olisin avustas, / Vastoin vaivoi ja tuskaa. /
Ann' ensist' rakastaa sinua, / Niin lähimmäistän' kuin minuan', /
Viimeisellän' ole apunan', / Muunans' myös ainian, /
Pirun petos minust' karkot' pois ijan.

4. Kunnia olkoon Jumalall' ainoall', / Isälle meidän Luojall', /
Christuksell' kanss' Isän Pojall', / Lunastajallem' Herrall'. /
Sill' Pyhäll' Hengell' olkoon myös, / Kuin apuun tulkoon kaikes' työs', /
Ett' taidam' tulla kelvolliseks', / Täsä ajallisest', /
Ja viimein ijankaikkisest'!

248 (sävel N:o 305. = sama sävel kuin VK 377)

1. Mä sinua kiitän Jumala! / Ett's lohdutit nyt minua /
Sun sanallas, siit' sydämmen' / Ain' löytää levon suloisen.

2. Sun Henkes mun nyt iloittaa, / Ja mielen raukan rauhoittaa, /
Sun armostas mun vakuuttaa, / Vaikk' tein paljon pahuutta.

3. Täst' armost' autuas iloitsen, / Kanss' nöyräst' sinua kiittänen, /
Ett' Herran voima vahvistaa / Mun heikkouttan' vahvasta.

4. Sun armos lisää minulle, / Vie käskyis pyhän polulle, /
Kanss' hallitse mun elämän', / En pahoittais' sitt' ketäkään.

5. Mun uskon' aina vahvista, / Ja rakkaull' mua kaunista, /
Ann' kadun aina syntiän', / Ja valmis olen lähtemään.

6. Pois hajot' juonet kavalan, / Mua kätke eloon autuaan, /
Suo suotuis' loppu minulle, / Ett' kelpaa sielun' sinulle!

7. Ett' sanon taivaan korkiull' / Sitt' kiitoksen ain' riemusuull', /
Ynn' Isäll', Pojall', Hengelle. / Kuule mitä lapses anelee.

249 (sävel N:o 380. = lähes sama sävel kuin VK 348)

1. Älä, sielun', sure surkiast', / Kuin pois hyljätt' olisit, /
Pidä kiinni sanast' korkiast', / Risti raukee tyhjäks' sitt'; /
Jos sä olet syntinen, / Niin on Jumal' armoinen; /
Vaikk' synt' ansaits' kadotuksen, / Jumal' lahjoitt' lunastuksen.

2. Sinä olet synnill' ilkiäll' / Saastutett', kuin muutkin kaikk' , /
Jonka Adam lankeemuksell' / Tuimall' tuotti päällem' ratk'; /
Vaan jos Herraan turvaat taas, / Kadut, kartat pahuuttas, /
Niin hän eteens' antaa tulla, / Koska huudat surkiall' suulla.

3. Jumalall' on sydän rakas, / Laupiudest' palava, /
Niinkuin lastans' Isä armas, / Haluisest' ain' halaava, /
Suree suurest' edestäm' , / Murhettii myös hädästäm' , /
Kovin kuollost' kauhistuupi, / Elost' iloll' ihastuupi.

4. Niin tott', kuin mä Herra elän, / En sois' synnis' kuolevan /
Jonkun, vaan ett' kääntyis' jälleen, / Löytäis' elon autuaan. /
Iloitsee kanss' sydämmen' , / Koska sielun eksyvän /
Löytää, kuin mun puoleen' kääntyy, / Vääryydestä pojes vääntyy.

5. Lammastans' ei paimen paras / Haje tääll' niin haluisest', /
Kuin se Herra hyvä, rakas, / Pitää surun sieluisest'; /
Jos sen oikein tuntisit, / Rakkaudest' raukeisit /
Itkuun, ett' niin ikävöitsee, / Isoo, janoo ja himoitsee.

6. Herra hurskait' huoneesansa / Rakastaapi rakkahast', /
Ei sois', että pirun ansa / Käsittäis' heit' kavalast': /
Kuitenk' koska pirulta / Sielu parka eron saa, /
Itsens' pahuudest' parantaa, / Taivaan seurall' ilon antaa.

7. Enkeleill' ett' Herrall' hyväll', / Taivaan joukoll' kaikell' viel', /
Rikas riemu syttyy ylhääll', / Koska palaa pahalt' tielt' /
Joku sielu syntinen. / Rientäkääm' siis kääntymään, /
Niin hän vikam' unhottaapi, / Mereen syvään upottaapi.

8. Ei niin korkiall' meri nouse, / Ei niin syvää syvyyttä, /
Ei niin virta kiiruust' juokse, / Että Herran hyvyyttä /
Näihin taittais' verrattaa, / Jonk' ain' armons' osottaa; /
Jos on synti ankar' aivan, / Kuitenk' voittaa armo taivaan.

9. Rohvaise siis sinuas, sielun', / Kuin tääll' kannat murhetta, /
Anna rauvet' raskaan surun, / Ei se suita surettaa: /
Eipä vielä verrattaa, / Eikä mahdet' mainittaa, /
Sinun synteis synkeys suuri, / Herran armon kanssa juuri.

10. Vaikka mailma luotu ratki / Olis' tuhatt' suuremmaks', /
Ja niin hänen syntins' kaikki / Löytyis' päälläs' makaavaks', /
Eipä sittenk', usko se, / Herran armot puuttune; /
Hänen rakkautens' alat', / Niinkuin liekki hehkuu, palaa.

11. Anna, Jumal', ain' oll' avoi /Armos ovi minulla! /
Ettän tunnen tuskis', vaivois', / Rauhas rakkaan ilolla. /
Rakast', Isä, minua, / Ann' rakastan sinua! /
Hyväll' Hengelläs mua hallits', / Ettei synti minus' vallits'.

10. Christuksen ansiosta, rakkaudesta ja armollisesta läsnäolemisesta.

250 (sävel No 315. = lähes sama sävel kuin VK 362)

1. O Jesu, piinas kautta / Ja viattoman kuolemas, /
Ann' anteeks' syntin' ja auta, / Täs' elos' ja tuonelas'.

2. Tule tänn' ihmisparka, / Kadu sun syntiäs, /
Älä pois tyköön' karkaa, / Vaan paranna itsiäs.

3. Syntiä olen tehnyt aina, / Usein sinun vihoittan', /
Se minua raskaast' painaa, / Sitä itken ja valitan.

4. Ajattel' piinaa kipuu, / Ahdistust', tuskaa, vaivaa, /
Niiden kuin helvetis' kituu, / Piru alat' vaivaa.

5. Mitäs on minun hyvää, / O Jesu, kuolemastas? /
Jos helvettiin vajoon syvään, / Minun synneisän' kohdastans'.

6. Ei ole minun syytä, / Ett' syntinen tuomitaan, /
Kuin synnis' elää pyytää, / Eik' kadu, vaikk' neuvotaan.

7. Syntiän' en minä salaa, / Vaan valitan vaikiast'; /
Ne saatit minun vihas ala, / Kuin rankaisee haikiast'.

8. Rangaistus, kuin kärsit täällä, / On huokia; vaan sitä muist', /
Kuink' Herra synnin päälle / Vihastuu hirmuisest'.

9. David, Pietar' ja Maria, / Mont' muut' esimerkkii on meill', /
Kuin kaduit, sait armon pian: / 0 Jesu, aut' minua ja kuul'.

10. Vaikkas syntiä olet täällä / Tehnyt kyllä usiast', /
Minä armahdan sinun päälles, / Minun armoon' luota lujast'.

11. En tiedä muuta tietä / Tästä minun vaivastan'; /
Vaan tahdon tykös rietä, / O Jesu Vapahtajan'.

12. Et taida muutoin sanoo, / Vaan ettän olen laupias: /
Kaikill', kuin armoo anoo, / Lepyn, olen armias.

13. Tott' uskon, makia Jesu, / Ettäs olet laupias, /
Autat syntist' joka tiesä: / Täll' toivoll' tulen tykös.

14. Uskosa lujan' pysy, / Niins taidat välttää vaivan, /
Ja sanani perään kysy, / Se avaa etees taivaan.

15. Hallitse minua aina, / O Jesu, armollas viell', /
Ja Pyhä Henkes lainaa, / Kuin johdattaa oikiall' tiell'.

16. En taida sitä kieltää, / Sua Hengellän' lohdutan, /
Ja estän harhalt' tieltä, / Keskell' kuolemat' virvotan.

17. Anna minun pyhäis kanssa / Taivaan ilo perii, /
Ann' välttää pirun ansaa, / Älä minust' erii.

18. Niin totta kuin minä elän, / Isän ja Pyhän Hengen kanss', /
Niin totta saat iloo perii / Taivaan valtakunnas'.

19. Nyt olen minä voiton päällä: / Ole kiitetty Jesu Christ', /
Kuin autat syntisii täältä / Taivaan iloon vissist'. Amen.

251 (kuuntelulinkki)

Syntinen.
1.Ah! ah! kunkan kurja kuljen! /Ah kuink' synti vaivaapi! / Sydänt' suru kaivaapi; /
Vettä vuotavat mun silmän', / Itken, vaikiast' valitan, / Alat' murheelt' murretaan.
Jesus.
2. Kust' tai kurjan huuto kuuluu? / Kuka suree surkiast'? / Valittaa näin vaikiast'? /
Jost' mull' liikkuu sydän, sielu: / Pois, pois vaikia valitus! / Täs' on ilo, lohdutus.
Syntinen.
3. Ah! ett' antais' joku täällä / Lohdutuksen mielehen, / Pelastais' mun synneistän'. /
Ah! kunk' itsen' käännän vielä, / Syntin' rauhan karkottaa, / Murheell' raskaall' rasittaa.
Jesus.
4. Minä, minä levon annan, / Sulast' armost' suloisest' / Sill', kuin katuu sydämest', /
Ja mun päällen' panee turvan, / Etsii minua uskolla, / Hartaall' sielun halulla.
Syntinen.
5. Kullaisen, ah! kuulen sanan, / Virvottaa se sieluni, / Huojentaa myös kuormani, /
Ystävän nyt löydän armaan, / Ystäväni Jesuksen, / Kuin pois oli tyköän'.
Jesus.
6. Synti, kuin on tullut kanteeks', / Ja sun raskas rikokses / Ajoi pois mun tyköäs; /
Mutt' nyt on se annett' anteeks', / Mä lähestyn sinua, / Uskoll' pidä minua.
Syntinen.
7. Ah! on usko heikko aivan, / Suitseva se kynttilä; / Armahd', Jumalan', vielä! /
Vahvist' epäilystä vastaan, / Etten synnin vaivalta / Kuolloon kauhiaan kaadeta.
Jesus.
8. Älä pelkää kuolemata, / Eikä uskos heikkous / Sinua mahda vaivat' myös: /
Mä sull' tahdon suojan saattaa, / Uskos aina lisätä, / Ett' se mahtaa enätä.
Syntinen.
9. Ah! ah! Jesu armoi täynnäns', / Suur' on mahdottomuuten', / Armos aivan määrätöin, /
Suloinen sä olet päänäns', / Holhot, korjaat mahdotoint', / Heikkoo, huonoo, voimatoint'.
Jesus.
10. Mailmaan tulin minä tänne, / Armoo autuast' antamaan / Syntisen mahdottoman; /
Vihan heistä pojes käännän, / Tuon heill' armon, autuuden, / Rauhan, levon, laupiuden.
Syntinen.
11. Jesu, mieleen murheelliseen / Armos ylhäält' vuodata, / Neuvois', töis' mua johdata; /
Niimpä synnin tuskast' pääsen, / Lauhtuu viha Jumalan, / Tunnoll' rauha tuotetaan.
Jesus.
12. Muista piinaan', kuolloon', vaivaan', / Edestäs jonk' kärsein tääll', / Rippuisani
ristin pääll', / Sill' on täydellisest' aivan / Velkas kaikki maksettu, / Isän armo ansaittu.
Syntinen.
13. Kiitän, Jesu, iloll' sinua / Lohdutukses edestä, / Laulan hyväst' mielestä; /
Ei sill' synti vaivaa minua. / Kiitä, sielun', Jumalat', / Kaikk' on hyvin asiat.

252 (sama sävel kuin VK 273)

1. Jesus ystävän' on paras, / Jonk' ei vertaa löydy viel'; /
Pitäiskö mun joskus vaaras' / Häntä hyljäämähän tääll'? /
Ei kenkään pois minua viene / Minun rakastajastan', /
Yksi meidän tahtom' lienee, / Tääll' ja ijäisesti ain'.

2. Hän edestän' kärsei kuollon, / Nyt kenk' minua kadottaa? /
Isän viel' rukoilee tykön', / Ja mun vanhurskauttaa. /
Ken siis tahtoo kantaa päällen / Sen, kuin hän on valinnut? /
Hukuttaa ken taitaa hänen, / Jonk' on suojaans ottanut?

3. Vakaisest' siis siihen luotan, / Ettei kuoll' eik' elokaan /
Eroita mua Jesuksestan', / Ei enkelit, hädätkään; /
Eikä mikään luoduist' muista, / Nykyisist' taikk' tulevist', /
Pois mua Jumalastan' suista, / Rakkahasta Jesuksest'.

253 (=VK 305) (koraali)

1. Jesu, sanallas sä sielun / Ruokit ja sen täytät halun, /
Annat armon, autuuden; / Asu, Jesu, tykönän'!

2. Tosin minä sen kyll' tunnen, / Etten ole mahdollinen; /
Kuitenk' sinuun turvannen, / Asu, Jesu, tykönän'!

3. Ole kanssan', ettei saatan' / Minua heikkoo pettää saata, /
Sinuun toivon' liittänen, / Asu, Jesu, tykönän'!

4, Puolestan' pois poista pirut, / Helvettiin tee heille kiirut, /
Sinuhun ain' luottanen, / Asu, Jesu, tykönän'.

5. Syntinen ehk' raukka olen, / Tahtoos vastaan usein teen, /
En sust' luovu sentähden, / Asu, Jesu, tykönän'!

6. Vahinkot' ei minull' kukaan / Tee, mä saan perii taivaan, /
Sinuun toivon' kiinnitän, / Asu, Jesu, tykönän'!

7. Pysy läsnä, Jesu rakas! / Pahuus minust' karkot' kauvas, /
Sinus' mä ain' rippunen, / Asu, Jesu, tykönän'!

8. Kosk' on Jesus minua lässä, / Hallitsee mun Hengellänsä, /
Niinpän riemull' sanonen: / Asu, Jesu, tykönän'!

9. Niin myös autuaast' täältä kuljen, / Enkelein kanss' seuraan tulen, /
Siell' ijät' sua kiittänen, / Asu, Jesu, tykönän'!

 

VI. Katumus-virret.

254

1. Valittaa vaikiast' mahdan / David kuninkaan kanss'; / Sen tosin tietää taidan, /
Minull' Jumal' on vihoisans', / Sen suottan voitin / Minun suurten syntein tähden, /
Joit' salaa tein ja nähden, / Hänt' usiast' vihoitin.

2. O Jumal'! itsen' tunnustan / Syntiseks', vaivaiseks'; / Sill' tunnen minä minusan', /
Ei mitään muut' olevaks', / Kuin joka taholt' / Täys' lihan häijyy himoo, /
Kuin mailman perään kimmoo, / Ja minun pettää pahoin.

3. Ah armahda päällen', Herra, / Minun Jumalan' ja Luojan'. /
Synti minun pettää monin kerran, / On pahuuttans' pujan': / O minun turvan'! /
Varjel' pirun pauloist' aina, / Armos' minull' Jumal' lainaa / Tähän armon aikaan.

4. Älä ann' minun pois heittää, / Ynn' minun pahuuten' kanss', /
Sinun sanaas, kuin syntiä laittaa / Väkeväll' voimallans': / O Herra Jumal', /
Ann' minun vahvan' sinus' pysyy, / Ettei kenkään minua sysi / Pois sinun siipeis alt'.

5. O kirkas Jesu Christe! / Minun toivon', tukiturvan', / Sinä Jumalan Karitsa itse /
Pois otat synnin kuorman: Apuuni tulvos! / Sinä taidat, sen kyllä tiedän, /
Minua ijäiseen iloon viedä, / Itkun alhost' ulos.

6. O hurskas Henki Pyhä! / Saat ja voit voimallas / Antaa tuta totuutt' hyvää, /
Kuin Christus sanallans' / On opettan'; / Hänt' tuntemaan opeta oikein, /
Kunk' panen turvan kaiken: / Suo ettän sinult' hallitaan!

255

1. O Jumal'! kenen edes' valitan / Sitä tuskaa ja murhett', kuin taritaan /
Suurten syntein tähden, / Kuin nuorna tuli tehdyks', / Joist' toivon kuitenkin pestyks', /
Christuksen pyhäll' verell'.

2. Tuonen minä annettiin pantiks', / Lykättiin myös mailman vangiks', /
Niin kuin lammas luotoon. / Ei yksikään minua auttaa taida, /
Jos ei Herra Henkeens' ann' saada, / Jonk' hän minull' suokoon!

3. Terveen' en tainnut tietää tätä, / Kuink' mailma minua perääns' vetää, /
Synnill', surull' olen saarttu, / Kuin kala verkkoon ja nuottaan, /
Jost' Jumalan sana avun tuottaa, / Se sydämmelleni turvan saattaa.

4. Valvon minä eli lepään, / Christuksen kannan eteen / Minun syntin' suuret. /
O Herra, auta minua! / Etten minä seurais' pirua, / Kuin minua pyytää murheen.

5. Sill' rukoilen, Herra Christe: / Tykön sinä sinuas pistä, / Viimeisellä hetkell'! /
Ann' minun silloin olla niin sodas', / Ettei vihamies mua kohtais', /
Eikä sais' pahall' retkell'.

6. O Jumala, minä annan, / Haltuus ja huomaas kannan, / Sielun', ruumiin' nöyräst'. /
Sinun pyhän Poikas kautta / Minua taivaan iloon auta, / Pidä ain' murhe köyhäst'!

256   kuuntelulinkki

1.
Vaivainen valitan vaikiast', /
Ett' olen syntinen suur', /
Vaivoill' väsytett' yliaikaa, /
Jo joutumall' multaan olen juur', /
En itseen' voi synnist' pois pitää, /
Jos ei Jumal' armollans' auta, /
Suo Jumal' viel' vähä mull' ikää, /
Parat' pyydän apus kautta.

2.
Ehk' meno on ain' minull' kova, /
Monet murheet ja tuskat tuimat, /
Kaikilt' kurilt' kiusaukset ovat, /
Minun päällän' juur' puuttumat', /
Kuitenk' en epäel' sentähden, /
Sinä Jumal' olet tuskis' turva, /
Tykös tuskis' turvata tahdon, /
Olep's apu vaivois' vahva.

3.
Minua pelvosas pyhäs' pidä, /
Käännä kaikk' parhaaksen', /
Olem' oudot, kulkuvieraat, /
Anna armoos, jota tarvitsen, /
Est', etten rippuis' katoovas' kunnias', /
Muus' mailman menos' turhas', /
Kust' suutun sinun sanois ja saarnois; /
Jost' Jumal' minua varjel' vahvast'.

4.
En apuu löydä lääkärten luvuist', /
Kirjoist', konsteist' kaikist', /
Vastaan vaivoi, suurii surui, /
Paits' sinua, Jesu Christ'! /
Sinä paras lääkär' lääkitset /
Sekä sielun ett' ruumiin ruvet. /
Meit' itse loit, lunastit kalliist', /
Mun elon' hillits', holho, hallits'.

5.
Huudan tykös, Isä Jumal', /
Poika, Pyhä Henki paras! /
Minua pelast' peikolt' rumalt', /
Vahingost' varjel' vaaras', /
Ettän pääsisin pois pahoist' /
Mailman ja pirun pauloist', /
Christe mua autuuteen auta, /
Pyhän piinas voiman kautta!

257

1. Yks' ihminen, synnis' syntinen maannut, /
Oli äänen yhden ylhäältä kuulla saanut, /
Kuin käski nousta, eik' lohduttamast' laannut, /
Valaisee valkiull', kuin kointähti aamull'.

2. Hän sanoi: kuka on kuin minua herättää ylös? /
Se vastas': olen saarnaaja lähetett' tykös, /
Nous' ylös synnist', rukoile Jumalat' pyynnös', /
Käänny siis koht', veisat' aamuvirttä pyydös.

3. Hän sanoi: sydän se suruinen ei voi laulaa, /
Kosk' vaivaa hänt' kuoleman kuorma ja paula, /
Sitä suurt' surkiutt' valittaneet ovat kaikk' kauvan, /
Its' Herra Christus, kuin raamatut parhain arvaa.

4. Se vastas': ennen kuin syntinen tahtoo kääntyy, /
Ennättää Jumal' hänt' armollans', ett' vääntyy; /
Autuas sielu, joll' Jumal' suo sanans' ääntä, /
Päälliseks' armons' paisteell' valaisee häntä.

5. Nousi syntinen, täst' tuns' itsens' levon saavan, /
Näki valkiun taivaast' päällensä valaisevan, /
Suust', sydämest' tais' kiittää Herraa sill' haavall', /
Äänell' nöyräll' ruveten tällä tavall':

6. Armias Jumal'! anna armos aurink' paistaa, /
Sen valkiull' minua suo syntistä valaista, /
Sydäntän' lohdut', sielustan' pimeys poista, /
Tänäpän' minun ann' ystävyytees nousta.

7. Se armon aurink', Christus, tuli tyköm' tänne, /
Äitist' neitseest', kuin ennustett' oli ennen, /
Meit' vapahtamaan alt' kadotuksen vallan, /
Kanssans' saattamaan Jumalan lapsiks' jälleen.

8. Minun sydämen' kiittää Jumalat' mahtaa, /
Kuin ei sallin' kauvan minua synneisän' maata, /
Mielestän' oli sydämeni kahleis' ahtais', /
Siihen asti kuin taisin synnistä laata.

9. Kuin synti itsens' tahtoo sisäll' sieluuni änget', /
Niin Vapahtajat' Christust' auks' huudan sangen, /
Ettei annais' syntiin syvält' minua langet', /
Eik' maistaa sitä helvetin piinaa kankiat'.

258 (lähes sama sävel on VK 282)

1. Herra Jesu, ainoa auttajan', / Ja armon lähde ainoo, /
Katso suruist' surkiuttan', /
Ja armos minull' lainaa! / Synnit suuret minua vaivaavat, /
Ja omaatuntoon' kaivavat, /
Tahtoin helvettiin painaa.

2. Ann' anteeks' syntin' kauhiat, / O Jesu, piinas tähden, /
Jotkas maksoit kyll' haikiast', / Ristin pääll' kaikkein nähden: /
Tule siis minull' turvaksi, / Tee minua synnist' puhtaaksi, /
Armollas auksen' lähde!

3. Ah, koska muistuu mielehen', / Kuink' on minull' syntiä monta, /
Niin lankee kuorma sydämeen / Raskaampi kuin meren santa, /
Jonk' alla vaikiast' vaipuisin, / Jos ei sinun sanaas olisi, /
Kuin avun minull' antaa.

4. Se sama sana suloinen / Tain turvan minull' tuottaa, /
Ett's kaikill' olet armollinen, / Kuin piinas ansioon luottaa, /
Ja pahatekons' katuvat, / Syntiäns' myös surkiast' surevat, /
Niille armon tuotat totta.

5. Ettän siis minun synneistän', / Joit' paljon on ja julmii, /
Kuin kauhiast' kalvaa sydäntän', / Ja omaatuntoon' sulmii, /
Pääsisin vielä vapaaksi, / Ja veres voimall' puhtaaksi, /
Kuin David ja Manasse.

6. Niin tulen mielell' haikiall', / Ja etees maahan lankeen, /
Itken myös äänell' vaikiall', / Rukoillen nöyräst' sangen: /
Ann' anteeks', Jesu, minullen / Kaikki minun rumat rikoksen', /
Joill' kehoitin sinun vihaan.

7. Huojenna, Herra, minullen / Tai raskas kuorma ja taakka: /
Pääst' synnin ikeest' irrallen, / Jonk' alla maasa makaan, /
Ett' sitte sinua kuulisin, / Pyhyydes' palvell' mahtaisin, /
Kuin Isääns' lapsi rakkain.

8. Suo Pyhä Henkes turvaksi, / All' ristin joka hetkell', /
Verelläs virut' puhtaaksi, / Viimeisell' hengen retkell'; /
Pääst' pyhäis joukkoon minua täält', / Uskon kautt' sielun' viimeiselt' /
Taivaaseen tallell' kätke.

259 kuuntelulinkki

1. Ah Herra Christ'! / Synnit vissist' / Sydäntän' kovin vaivaa, /
En löydä tääll', / Koko maan pääll', / Yhtään kuin auttaa taitais'.

2. Jos etsin viel', / Siell' taikka tääll', / Ain' mailman ääriin saakka, /
En sittekään / Löyd' yhtäkään / Armon ja turvan paikkaa.

3. Tykös', Jumal', / Mielell' surkiall', / Armoo kerjäämään lähden: /
Vihas unhot', / Armos osot', / Sinun Poikas ansion tähden!

4. Jos niin lienee, / Ett' synt' vienee / Minun rangaistukses ala, /
Niin kurita tääll', / Ja säästä siell', / Aut' ett' synnist' pois palaan.

5. Jesu taivaast', / Aut' minua vaivast', / Ja usko luja lainaa, /
Varjele siit', / Ettei synnit / Mua kadotukseen paina.

6. Tee se minull', / Kuin kelpaa sinull', / Lohdut' kosk' ristii kannan: /
Vaan viimeiselt', / Ijankaikkiselt' / Älä mua ylönanna.

7. Kuin lintuinen, / Kosk' pitkäinen / Jylisee ja myös pauhaa, /
Juur' pikaiselt' / Rakoin sisäll' / Itsens' kätkeepi rauhaan:

8. Niin on minun / Turvan' sinun, / Herra Jesu, haavaas viisi; /
Kosk' hätä tääll', / Juur' pakkoo pääll', / Koht' turvan löydän niisä.

9. Vaikka vaipuis' / Sielu, ruumis, / Kuitenk' sen vissist' tiedän, /
Ett' autuaallisen, / Ijankaikkisen / Ilon tykönäs löydän.

10. Kaikkein autuus, / Kolminaisuus! / Isä, Poika, Henki Pyhä, /
Kuul' rukouksen', / Ann' anomuksen', / Sitä nöyräst' pyydän, amen.

260 (sama sävel N:o 89.)

1. Herra, kasvos käännä puoleem', / Ett' syntiäm' tuta tainnem', /
Synnis' siinneet, syntyneet olem', / Synnis' sitt' eläneet aina. /
Oikian oppis ylönkatsoim', / Kiittämättömät lahjois vastoin, /
Kanss' kankiat käskyilles olim'.

2. Kateus, kavaluus, väärät valat, / Riita, tora, viha, vaino, /
Petos, vääryys, väkivalta, / Toinen toistans' vastaan ain' on, /
Ahneus, ylpeys, koiruus, koreus, / Pramius, juopumus, hekuma, huoruus, /
Pilkat, pahat tavat meis' ovat.

3. Sentähden vitsaat meit', Jumal', / Näljäll', kalliill', kovall' ajall', /
Sodall' julmall', taudill' tuimall', / Eläinten rutoll' kauhiall', /
Lintuin, kalain pois katoomall', / Tarvetten kaikkein puuttumall', /
Kaikell' vaivall' ja tuskall'.

4. Syyst' olem' oikein ansainneet / Näin sangen suuret vaivat: /
Oikeins Jumal' meit' rankaiset, / Synnist' ettem' laata taida; /
Kuitenkin kadum' kaikell' mielell', / Sydämen kivull', kaikell' väell' /
Siihen meit' auta, o Jumal'!

5. Ettäs olet Isäm', turviis tulem', / Poikas Christuksen tähden, /
Katso hänen piinans' puoleen, / Älä rankais' ansiom' jälkeen; /
Kuule kumminkin rukouksem', / Ann' anteeks', Isä, rikoksem', /
Poikas pyhän piinan tähden.

6. Itse vannoit, ettes tahdo / Syntisen kadotusta, /
Mutt' ett' käännyis', elää mahtais', / Ah Herra, valas muista; /
Kuin Poikas turvill' tykös tulee, / Armos ala ottaa ollen /
Lujast' luvannut olet.

7. Sydän suruinen sinull' uhri on, / Huokaus, rukous nöyrä: /
Huutom', huokauksem' tykös tulkoon; / Älä hyljää kansaas köyhää: /
Käännä vitsas, huojenn' hätäm' / Vähenn' vaivam', armahd' päällem', /
Apuum' ehdi Christuksen tähden.

8. Ainaps autit omias ennenk', / Päästit hädäst' väkeväll' kädell', /
Omas olem', lapses lienem', / Ostetut Poikas verell'. /
Me tahdom' tapam' parata, / Ilkiät' elämätäm' ojeta. /
Kuins autat, sitt' sinua kiitäm'.

261 (sama sävel on N:o 262.)

1. Jesusta tahdon kiittää, / Kuin minun syntin' kannoi, /
Uskoll' minuan' häneen liittää, / Kuin kasteesa vannoin, /
Hänen nimens' tahdon kantaa, / Hamaan kuolemaan ast', /
Se murhees' levon antaa, / Päästää myös minua hädäst'.

2. Jesu, kuin mieles rikoin / Töill', puheill', ajatuksill', /
Minua verelläs virutit vihdoin, / Holho minua sen turvill'. /
Rukoilen piinas kautta, / Ettes olis' minull' vihainen, /
Teimpän paljon pahuutta, / Jota valitan vaivainen.

3. Synnisä olen siinnyt, / Synnis' äitin' minun sai, /
Syntises' elämäs' kiinni / Rippunut olen ain'; /
Ann' anteeks', älä näit' soimaa, / Sinun armohos turvaan, /
Sinull' siihen on voima, / Auta alt' synnin kuorman.

4. Niin kauvan kuin minun mailmas' / Suot elää ja olla, /
Pyydän sinult' ikän' ilmas', / Ett' syntin' mahtais' kuolla; /
Se tapahtuu piinas kautta, / Ja sen Pyhän Hengen, /
Kuin hän armollans' auttaa, / Uudistaa sydäntän'.

5. O Jesu kointähti! / Kuin pimiäs' valaiset, /
Sinä surus' apuuni ehdi, / Sydäntän' rohvaise, /
Sinun sanas kautta kirkkaan / Minull' lohdutus lainaa, /
Suo etten tulis pilkkaan, / Ilo itkust' anna.

6. O Jesu, Isä oma! / Sinua nöyräst' rukoilen, /
Ole tykönän' alinomaa, / Sitt' hyväs' turvas' olen; /
Anna armos minun saada, / Koskan täältä lähden, /
Etten helvettiin kaadu, / Suo taivaan ilo nähdä.

262 (kuuntelulinkki)

1. O Jesu elämän Herra, / Tule minull' turvaks'! / Tunnustan joka kerran /
Syntiseks' minua kurjaks', / Minun syntiän' en taida salat', /
Kuin paljon minua vaivaa, / Yöt, päivät päällen' kaivaa, /
Murentaa minua alat'.

2. Jesu! ann' armos saanen, / Täällä viel' eläisän', /
Ett' tykös kääntyä tainnen, / Ja parat' itsiän': /
Pahuutta kaiken ijän / Paljon tehneen' tiedän, /
Häijyst' elin, jonk' tähden / Sydämen' on kipiä.

3. Ristiän' minä myös kannan / Kyll' ylönmielisest', /
Jonk' Jumal' päällen' pannee, / Sen tietää minull' tarpeelliseks'; /
Kusa minä turvaan kuitenk' / Juur' Jumalan sanaan, /
Siin' lohdutuksen löydän, / Vaivoisan' liioitenk'.

4. Usko minull' luja lainaa / Päälles, puhdas Jesu, /
Kautt' kuolemas korjaa minua aina, / Etten erkanis' sinust'. /
Sinun sanaas minä turvaan, / Kosk' viimein täält' lähden, /
Ota sielun' silloin tähdell' / Taivaan iloon lujaan.

 

263 kuuntelulinkki

1.
O Christe, kunnian Kuningas, /
Ja Lunastaja laupias! /
Kuule, sinua rukoilen, /
Verelläs ostettu olen. /
Suuret syntin' kylläs tiennet, /
Joita vastaas tehnyt lienen, /
Koht' äitin' kohdust' tultuan': /
Ah armahda päällen', Jumala!

2.
Ah armon Isä armias! /
Sinä taivaast' astuit alas /
Lunastamaan minua totta, /
Älä syntistä kadota. /
Mitä hyvää, jos hukkunen, /
Minun lunastuksestas lienee? /
Paremp' etten olis' luotu, /
Enkä tähän mailmaan tuotu.

3.
Sinä muinen syntisen vaimon /
Pöydän tykön' otit armoon, /
Kuin itkein katui syntejäns', /
Et muistan' hänen vikojans'. /
Niin ryövärin ristin päällä, /
Kuin tykös kuollon keskellä /
Turvas' ja tunnust' syntiseks', /
Koht' teit taivaan perilliseks'.

4.
Muista, Herra, valas päällen, /
Jonkas vahvast' vannoit meillen: /
Ettes suo syntist' hukkuvan, /
Vaan katuvan ja elävän. /
Tunnustan, syntinen olen, /
Huokaan, kadun, tykös tulen, /
Ja anteeks' antavas toivon, /
Mitä vastaas rikoin vaivoin.

5.
Kuningas kaikkivaltias, /
O Jesu aina laupias, /
Kuule minua vaivaista! /
Rukoilen sinua hartaasta, /
Ken paits' sua minua kuulee? /
Ken apuun paits' sinua tulee? /
Jos et kuule, auta minua, /
Ei muilta ole apua.

6.
Olkoon sinun, Jesu, kiitos, /
Aina ja ijät ylistös! /
Kuin kaikkein päälle armahdat, /
Jotk' tykös hartaast' huutavat. /
Se sama kunnia Isälle, /
Ja ynnä Pyhäll' Hengelle, /
Yhdell' kolminaisell' Herrall', /
Ijäisest' aina hallitsevall'. Amen.

264 (sävel on N:o 258.; lähes sama sävel on VK 282)

1. O Jesu korkein lohdutus! / Sä armon, autuun lähde, /
Ah, kuule vaikia valitus, / Kuin sydämmest', suust' lähtee: /
Suur' on mun sielun' ahdistus, / Sill' synnill' on minus' asumus, /
Kuin peljättää mun perät'.

2. Kuin kuorma raskas rasittaa, / Niin hän mun painaa vaivaan: /
Kuin murhamies myös kauhittaa, / Niin on mull' julma aivan. /
Hän omantunton' haavoittaa, / Ja kuin nuolta mont' tuhatta /
Suruista sydäntän' sulloo.

3. Täs' hädäs' armahd' minua, / Rienn' auksen' armias vielä, /
Sä kärseit kipiät' kipua, / Ja kuolit ristin päällä, /
Ett' minä vapaaks' pääsisin, / Ja tuomion kovan välttäisin, /
Jonk' ansaitsit mun syntin'.

4. Kosk' ajattelen ahkerast' / Mun entist' elämääni, /
Niin karvastelee katkerast' / Mun suruist' sydäntäni; /
Se tulee ratki raskahaks', / Ja aivan paljon painavaks', /
Pois poistaa luistan' rauhan.

5. Mutt' sinun sanas elävä / Se virvottaa mun jälleen, /
Ja synnin kuollost' herättää / Mun henken' eloon uuteen; /
Sill' armostas se vakuuttaa, / Ja sielun surkian lohduttaa, /
Kuin tulee, Jesu, tykös.

6. Sill' astun edes vaivainen, / Nyt mielell' suruisell' sangen, /
Häpiän ja pilkan alainen, / Kanss' pelvost' maahan lankeen, /
Ja jos sen tehdä taitaisin, / Niin totta vuotaa antaisin /
Kyyneleit' verisitä.

7. Vaan ah! ei itkun' synnistän', / Eik' veren' voi minua pestä: /
Sun veres, Jesu, edestän', / Kuin vuosi, tain voi tehdä; /
Se lausuu hyvää laupiaast', / Eik' huuda kostoo ankarast', /
Kuin hurskaan Abelin veri.

8. Niin anna anteeks', Jumalan'! / Ann' anteeks', Jesu rakas! /
Ett' olen sinun vihoittan', / Sun käskys heittän' takan', /
Mailmat' seurann' häjyä, / Ja omaa tahtoon' ilkiää, /
Sun ristiis riivannut riettaast'.

9. Jos David tavoitt' armon' sult', / Jos Manasseta säästit, /
Jos Pietarin, kuin vääräll' suull' / Sun kielsi, synnist' päästit, /
Jos ryövär', kuin viel' ristin pääll' / Suun turvas', sai sult' armon' tääll', /
Niin toivon myös sen saavan'.

10. Vaan vahvist' uskon' ainoast', / Ett's edestän' kärsin' olet, /
Niin levon maistan makiast', / Ja tiedän, ett's huuton' kuulet. /
Sun Henkes mun lohduttakoon, / Viimeises' sodas' auttakoon, /
Kuin kovin kuolema kokee.

265

1. Sun edesäs valitan, Christe! / Mun suurta surkeuttan', /
Joka mun sydäntän' pistää, pistää; / Tue mun heikkouttan'.

2. Ett' mailman meno on turha, / Ja monen pettävä, /
Kuin tuottaa myös minull' murheen :,: / Siis olen sen jättävä.

3. Nyt tahdon ylönantaa / Mailman juontens' kanss', /
Ja Christuksen eteen kantaa :,: / Mun puutoksen' aikanans'.

4. Mitä mull' Jumal' suopi, / Siihen minä tydyn tääll': /
Jos ristin maljan myös tuopi :,: / Niin luotan Lunastajan' pääll'.

5. Auta, Pyhä Henki Jumal', / Täsä ties' matkamiest', /
Ett' Evankeliumin voimall' : ,: / Vaellaisin uskon tiet'.

6. O korkia Kolminaisuus! / Sun päälles luottanen, /
Vaikk' pahuus leviält' paisuu :,: / Ann' armos löytänen.

7. Jos mailman menoja tutkin, / Niin tunnustaa tiedän sen, /
Ett' kääntyvät moniin mutkiin : ,: / Ja saattavat ahdistuksen.

8. Tääll' häpiän, kunnian välill' / Täytyy mun oleskella; /
Vaan jos käyn Christuksen jälill' :,: / Hän pitää mun tallella.

9. Vanhurskaus ja rauha / Tulevat Jesukselt', /
Vaikk' kuinka mailma pauhaa :,: / Kuitenkin saan levon hänelt'.

10. Hän on mull' autuuden sarvi, / Mun kilpen', kallion': /
Kosk' minull' on suuri tarve :,: / Niin hänes' on apu tarjon'.

266 (sävel N:o 300.)

1. Ah! ollenk' mä outo ainoo maan päällä? /
Eik' vaivois' vertaa minull' löydy täällä? /
Eik' murhe tai koskaan mult' muuttune? /
Eikö suru surkia silleen puuttune?

2. Ain' aamuilla, kuin nousee aurink' armas, /
Niin liiaks' lisäntyy mun murheen' karvas: /
Ehtooll', kosk' ehtivät muut levolle, /
Niin murhe majall' tulee minulle.

3. Näin vaikiast' mua Herran viha vaivaa, /
Kanss' kätens' paino painaa alas aivan, /
En lepoo saa täst' tuskast' ahtahast', /
Ain' nuolens' sieluun' ampuu ankarast'.

4. Mun sydämmen' kanss' tunton' turmioks' piesty /
On paljost' pahuudest', kuin mult' on tehty: /
Jumalan julmuus ain' on edesän', /
Kus' kuljen, pyörin, poikkeen, pakenen.

5. Miks' julmast' näin vihastut minull', Jumal'? /
Miks' vaivaat vaivaist' minua tulell' tuimall'? /
Muisteletkos viel' vikoi nuoruuden? /
Kosk' eksyin peräs' mailman pahuuden.

6. Ah mik' ilo! ei iloks' mainittapa, /
Kuin päällen' kaiken tuskan, vaivan saattaa, /
Kuin pian muuttuu mustaan murheeseen, /
Ja viimein viepi kuolloon ijäiseen.

7. Jos, Jumal', näin ain' tahdot ankar' olla /
Mun syntin' pääll', en taida oikiull' tulla; /
Vaan ehkän tiedän riettaast' rikkoneen', /
Niin uskon viel', ett's olet armoinen.

8. Näink's tahdot, ett' tain tuskan alla olen, /
Ain' aikaan ast', kuin jällens' multaan tulen? /
Mä parun, itken, huudan huikiast', /
Vaan sydämes mull' näkyy kankiaks'.

9. Mä itken, vaan sill' teen työtä turhaan; /
Mä ääntelen, vaan huudan raukka hukkaan: /
Sun vihas' vuoks' sä suljit armos mult', /
Jost' olen suurell' täytett' surkeull'.

10. Mä yksinän' istun ja vesi vuotaa /
Kasvoillen, vaan ei kukaan apuu tuota; /
Sä kätket sinus ja et kuultele, /
Jost' surun' suuri vielä suurenee.

11. Mä sivullen' jos siivet mettiseltä /
Saisin, pakoisin paikkaan toiseen täältä; /
Vaan kunkan kuitenk' kuljen kurja mies? /
Mun Herran pivo pitää joka ties'.

12. Niin tahdon siis Kaikk'valtiaan vihaa kantaa, /
Vaikk' murheen pääll' ain' murheen minull' antaa: /
Mä nöyräll', kärsiväisell' halulla, /
Kuuliaisest' kannan vitsaas, Jumala.

13. Paljon rikoin, ja pahuutt' tejin paljon, /
Kuitenk' ain' armo taivaast' oli tarjon': /
Sun nimes ompi Herra Zebaoth, /
Sä hyvää hyvyytt' meillen ja'at, tuot.

14. Siis rohvaisen ja iloon itsen' annan, /
Ett's pojan pahan, eksyvän myös lampaan, /
Kanss' perät' penningin pois olevan, /
Mun vapahdat alt' vaivan vaikian.

15. Viel' kruunaat mun taivaisell' kunnia-kruunull', /
Kanss' puetat vanhurskauden puvull', /
Niin ihanaan viet ilosalihin, /
Mun ylkän' tykö pyhäin parihin.

VII. Christillisestä elämästä.

1. Yhteisesti.

267 (Kullainen A.B.C.D.)

1. Ainoan Jumalan päälle turvaa, / Ihmisten apu on juuri turha: /
Jumalan sana on voimallinen, / Vaan mailma sangen petollinen.

2. Beanit nyt elävät ilkiäst'; / Käytä sinä itses siviäst', /
Kunnias pidä aina tallella, / Ja muista sitä myös rakastella.

3, Christitt', tätä ain' ajattele, / Älä sinä toista panettele, /
Lukitse kieles hampais taa; / Juur' hyvän tavan sinull' opetan.

4. Duomita karta parampatas, / Älä ylönkatso huonompatas, /
Pahan lopun ain' ylpeys / Saanut on, sekä myös koreus.

5. Ei sinun pidä rikkauttas / Kerskaaman, riistaas, tavaratas; /
Sill' rikkaus Jumalalta tulee / Siis ja'a siit tarvitseville.

6. Fortuna usein meit' pettelee; / Kunniaan ain' itses harjoittele! /
Kosk' kulta ja rikkaus jättävät, / Kunnia ja siveys tallell' jäävät.

7. Galaterein kansaa apostoli / Hyvään tekoon aina neuvoili: /
Christus puhui rikkaast' miehest', / Ja toisialt' köyhäst' Lazaruksest'.

8. Hyviä töitä ain' muistele, / Hyvää tehdä ain' pyytele; /
Kiittämätöin on aina väärä, / Kaikkia vastaan ilman määrää.

9. Itses harjota nuoruudestas / Työhön ja oppiin juur' voimastas, /
Se vanhaa ikääs kaunistelee, / Sinull' hedelmän töistäs tuottelee.

10. Kielell' viekas on ystävä; / Vaan sydämes' pahoi juonii pitää: /
Suullans' kyll' suloisest' puhuttelee; / Vaan petost', myrkkyy ajattelee.

11. Lankee tykös myötäkäymisyys, / Taikk' toisialt' vastoinkäymisyys; /
Älä sinä silloin huikentele, / Ja älä myös paljo pelkäile.

12. Mielestäs Viha pois luovuta, / Toimeen sinuas totuta, /
Ei pikaisuus menesty asioisa, / Joist' katuu mies viimein lopusa.

13. Neuvo ja oppi ota hyväksi, / Se sinulle tulee kiitokseksi, /
Siis opettajas aina kunnioita, / Tyhmyydest' sinuas luovuta.

14. Oikius ja vahvuus edesäs / Pidä, koskas tutkit järjestäns', /
Siis kuultele tarkast' kaipausta, / Molemmat puolet juur' visusta.

15. Pois eroita itsestäs ylpeys; / Sill' kaikki häväisee koreus: /
Joka itsens' alentaa, se yletään, / Siis harjoita sinuas nöyryyteen.

16. Quink' sinus käyttämän vielä pitää / Surullist' kohtaan, kuule sitä; /
Murhett' älä hänelle lisäile; / Vaan raskast' kuormaa keventele.

17. Röykkiä itsestäns' myös kuulkoon, / Oppikaan, viisaammaks' tulkoon: /
Joka itsestäns' ylön paljon pitää, / Kaikk' häväisee ja nauraa sitä.

18. Seurasa pyydä olla hyväin, / Alati kanssa myös siviäin, /
Vahingollisii aina välttele, / Kuin alati muita juonittelee.

19. Toisen vahingost' älä iloitse; / Sill' onni sinun kanssas leikitsee. /
Toisinans' sinä ylös nostetaan, / Toisinans' juur' alas lasketaan.

20. Usiast' itsees älä riitaan / Rikkauden tähden anna vihaan; /
Kuin synnill' ja vääryydell' kootaan, / Se surull' ja murheell' haaskataan.

21. Voi! mitä nyt vielä valitan, / Koreist' myös ihmisist' kirjoitan: /
Senkaltaiset aina ylönanna, / Ja suloisten seuraan itses vanno.

22. Xerxes luotti voimans päälle, / Ei se hyväks' tullut hänelle, /
Hän tuli omiltans' petetyks', / Lyötiin viimein heilt' kuoliaks'.

23. Ylitsen kaikkia kappaleita / Pelkää ja rakasta Jumalata; /
Tee kaikkii niitä lähimmäiselles, / Joitas toivot myös itselles.

24. Zacharian virsi veisatkaam', / Jumalat' myös ylhäält' julistakaam', /
Joka tehnyt on hyvin totisest', / Kiitos hänell' ijankaikkisest'

2. Kärsivällisyydestä ja tytymisestä Jumalasa.

268

1. Mitäs, Jumal', tahdot, tapahtuu tott', / Sinun tahtos hyvä on ijan, /
Heill' armos, apus osotat koht', / Kuin uskosas pysyvät lujan', /
Heit' hädäs' aut', Poikas piinan kautt', / Heidän tykööns' älä pois kulje: /
He huutavat, tykös turvaavat, / Et ikäns' heit', Herra, hyljää.

2. Sinä minun toivon', tukiturvan' / Olet elon', ilon', autuun'. /
Ei mitään taida tapahtuu turhaan, / Paits' tahdottas, jonk' annan haltuun. /
Sinun sanas sen todistanee, / Ett' luvusas ovat hiuskarvan', /
Meit' vartioitset, kaikki kaitset, / Vahvast' aina tykös turvaan.

3. Mailmas' olem' kulkiat vieraat, / Synnis' ja surus aina. /
Kosk' täytyy viimein pois erait', / Ja silmän' kiinni painaa, /
Sielun sinun suomas, uskon huomaas, / Häntä haltuus silloin ota; /
Synnin sota, kuoleman ota, / Poista minust' ja pois soita.

4. Rukoilen, Jumal', sinult' vielä, / Kuin viimeiselt' piru minua kiusaa, /
Etten sinua silloin pois kiellä, / Mutta pysyisin lujan' sinusa. /
Herra hyvä, aut' minua köyhää / Pois sen pahan hengen paulast', /
Kuin minua etsii joka hetki, / Saadaksens' minua vauloins'.

5. Itse minull' olet luvannut / Olla tykönän' joka hetkell', /
Sekä tuskas', hädäs' ainijan, / Ett' viimeisell' hengen retkell', /
Juur' oikiaa tiet' minua silloin vie, / Niin iloon ijäiseen sangen, /
Luotan sen pääll', en epäel', / Sydämest' veisaan, amen!

269

1. Ole kärsivä, nöyrä ja siviä, / Ain' Herran tahtoo seuraa; /
Kuin ahkerast' ain' tääll' tekee tain, / Sitä ei pois heitä Herra. /
Kärsimys vaivas' on manna taivaast', / Jonk' Jumal' on tavaroins' kätken', /
Tai herkku totta taidon tuottaa, / Ja murtaa murheen kaiken, /
Joka aika ja hetken'.

2. Jos tulee pääll' joku asia tääll', / Kuin myötäns' tuskan tuopi, /
Ettes tiedä, mitä sun tehdä, / Taikk' taidoll' ajatell' sopii; /
Niin pysy ain' toivos' vahvan', / Ja seiso lujan' alat', /
Kuin tulella koetellaan / Kulta, ei kuitenk' pala; /
Niin ei käy kärsimys ala.

3. Mailman vaivoi koetus se voi / Meit' kantamaan totuttaa todell', /
Kärsiväisyydes', tytyväisyydes', / Jumalan lasten oikiall' mielell': /
Ei paits' Jumalan apuu kukaan / Sitä tehdä tainne taikk' tienne, /
Koetus meidän kärsiväisyyteen, / Juur' oikiat' tietä vienee, /
Kuin kirjas' kirjoitett' lienee.

270 (sama sävel on VK 303)

1. Jesust' sielun' halaa, / Sydän perään palaa, / Jesust' odotan, /
Surust' ratki hivun, / Kärsin kipiän kivun, / Häntä kaipaisan', /
Jesuinen, minun sulhaisen', / En tahdo mailmas' mitään /
Suhtees minään pitää.

2. Olen siipeis turvas' / Vapaa kaikest' surmast', / Vaikka ahdistaa /
Vihollisen' häijy, / Perkel' kiukus' väijyy, / Jesus pelastaa, /
Empä tääll' siis pelkää viel', / Vaikk' synti ja helvetti pauhaa, /
Jesus lisää rauhaa.

3. Vanhan draakin kita, / Kauhia kuollon rita / Ei voi kauhistaa. /
Vaikka mailma halkeis', / Empä kuitenk' pelkäis', / Jesus vahvistaa. /
Kyllä voi se, kuin mun loi, / Kuollon kuopast' auttaa, /
Jesus piinans' kautta.

4. Menkään matkaans' kalu, / Ei ol' siihen haluu; / Jesus tavaran'. /
Kauvas kunnia kulje, / Itses minult' sulje: / Jesus kunnian', /
Ei voi viel' kaikk' tuskat tääll' / Pois hänest' minua suistaa, /
Jesust' tahdon muistaa.

5. Mailman turha tapa, / Sinust' olla vapaa / Tahdon todella, /
Et sä minua petä, / Etk' saa syntiin vetää / Pahoill' juonilla. /
Koreus ja prameus, / Hekuma ja muut synnit /
Jääkäät kaikki tyyni.

6. Häijyt murheen henget, / Kiiruisann' pois menkäät, / Jesus turvaksi /
Tulee, kuin kyll' suittaa / Murheen minull' muuttaa, / Kaiken parhaaksi. /
Tiedän kyll', ett' Jesus mull' / Surut, tuskat aina taitaa /
Kaikki hyväks' laittaa. Amen.

271 (sävel N:o 289 = sama kuin 106)

1. Jesus armon aitta, / Jesus hyvin laittaa; / Jesus synnittä kuoli, /
Meidän syntim' pois vuoli; / Jesus taivaasa elää,/ Jesus meit' auttaa täällä.

2. Jesus minua auttakoon, / Tarpeet kaikk' lainatkoon! / Jesus sydämeen tulkoon, /
Jesus rukouksen' kuulkoon! / Jesust' sielun' ain' kiittää, /
Hän murheen minust' pitää.

3. Jesus minull' hengen loi, / Jesus elämän soi, / Jesus minull' ruan antaa, /
Jesus kaikk' tarpeet kantaa: / Jesus viell' neuvon tietää, /
Ja tahtoo auksem' rietä.

4. Jesus minun lunasti, / Jesus minun pelasti, / Jesus helvetist' osti, /
Jesus kuolemast' nosti, / Jesus viel' tarpeet näkee, /
Jesus ain' auttaa käkee.

5. Jesus uskon lainaa, / Jesus holhoo aina, / Jesus Pyhän Hengen antaa, /
Kuin meill' kaikk' lahjat kantaa; / Jesus niill' sielun täyttää, /
Jesus meill' armons' näyttää.

6. Jesus meit' suojelee, / Ja vaaroist' varjelee, / Jesus meill' rauhan tuopi, /
Jesus terveyden suopi: / Jesus vahingot estää, /
Jesuksen armot kestää.

7. Jesus meit' hallitsee, / Öin, päivin vartioitsee, / Jesus ei koskaan makaa, /
Jesus on aina vaka; / Jesuksen nimeen eläm', / Jesuksen nimeen kuolem'.

8. Jesu, sinä minun, / Jesu, minä sinun, / Jesus minun kaikes' vaivas', /
Jesus ylhäällä taivaas', / Jesus ain' joka paikas', / Jesus ain' joka aika.

9. Jesus Lunastajan', / Jesus Vapahtajan', / Jesu, aut' nyt ja aina, /
Ja autuas loppu lainaa! / Jesu, viimeisell' hetkell' /
Minua taivaan iloon kätkel'!

10. Jesust' ylistäkääm', / Ja kilvan kiittäkääm': / O Jesu kunnian Herra! /
Sinull' kiitos monin kerroin, / Jesuksen kiitos olkoon! /
Amen: Jesus meit' kuulkoon!

3. Mailman menon turhuudesta ja ylönkatseesta.

272 (toinen sävel N:o 10.)

1. Mailmas' mainittavat menot, / Tuimat tavat, ilkiät elot, /
Edestakaisin kaikki käynee, / Kuin kukin valittaa tainnee. /
Mailma hyvii pahoin polkee, / Pahoin suovat kunniaan kulkee.

2. Taivaan valtakuntaa ei etsitä, / Jumalan sana ylönkatsotaan, /
Jos joku sen vastaan ottaa, / Siit' omaa parastans' odottaa, /
Ulkoo itsens' kaunistellen, / Ehk' Jumal' sydänt' tutkistelee.

3. Kukin käyttää sisuns' jälkeen, / Jumalat' ei tottel' eik' pelkää, /
Eik' oikiutt' eik' ketään häpee, / Mieltäns' myöten myös kaikki tekee: /
Kukin katsoo omaa hyvää, / Ei yhteist' tarvett' holhot' pyydä.

4. Pramiutt' puoletointa pitävät, / Korjain tapain vallas' käyvät, /
Hekumat' ajallist' etsivät, / Rikkautt' tyköns' repivät. /
Lain myös lahja lannitsee, / Ystävän että oikiun taritsee.

5. Hyvä toimi, asia hyljätään, / Taito, kunnia-tapa syljetään, /
Totuutt' ei voi kärsiä kenkään, / Eikä myös oikiutt' semmenkään; /
Kuka neuvon hyvän antaa, / Pilkkaa, nauroo täytyy sitt' kantaa.

6. Mailman muodoll' viisaast' laittaa, / Kuin purjeens sinn' tänn' väätä taitaa, /
Mielikielevä kunnian kantaa, / Toden puhe vainon antaa. /
Joka paikas' nyt pahoin käy, / Ett' kaikis' häijyt tavat näin nävyit.

7. Ettei Jumalan tahtoo tehdä / Meiltä, kuin sen saam kyll' nähdä, /
Sentähden ei myös tääll' taida / Jälkeen meidän mielem' käydä. /
Sill' nurin kaikk' edestakaisin on, / Kuin Jumala päällem' armahtakoon.

273 (sama sävel VK 598) kuuntelulinkki

1.
Ah! mik' ompi elom' tääll'? /
Tuska, vaiva tuskan pääll', /
Työ ja meno levotoin, /
Silloink' kosk' se paras on.

2.
Mik' on aikam' lyhyinen? /
Sota alinomainen: /
Yksi toistans' vaivalla /
Vitsaa pahall' tavalla.

3.
Mikä jumalisuus meis'? /
Heikko, vajaa joka ties': /
Emme Herran tuomioll' /
Sen kautt' autuaaks' taida tull'.

4.
Mik' on riista, tavara? /
Lika, multa katoova: /
Rikas pian köyhtyy kyll', /
Murhe myöt' on molemmill'.

5.
Mik' on korkee kunnia? /
Kukkula kuin kukistaa; /
Karsaast' katsoo kadet pääll', /
Jos on joku arvos' tääll'.

6.
Mik' on mailman ystävyys? /
Sakia savu, sumu myös; /
Ystävist' äl' ihastu, /
Veljein väli rikkaantuu.

7.
Mik' on onni noutava? /
Myrkky, tauti tappava, /
Kuin mont' sieluu vaivaista /
Kadottaapi kauhiasta.

8.
Viha, kateus mik' on? /
Kuin meit' vakoo vahinkoon: /
Vihataan ja parjataan, /
Kunniam' kaikilt' kalvataan.

9.
Mikä tauti kauhiast' /
Vaivaa meit' ja vaikiast'? /
Tuskin jäsen löytynee, /
Jonk' ei kärsii täytyne.

10.
Mik' on viimmeink' kuolema? /
Se kuin tuskat lopettaa, /
Viepi vihdoin vaivasta, /
Iloitsemaan taivaasa.

11.
Sieluni se virvottaa, /
Tuskist', kivuist' kirvottaa, /
Ettän elon ijäisen /
Taivais' saavan' tietänen.

12. Jok' ei näkyn', kuulunut, /
Ajatuksiin astunut: /
Ilon sisäll', ulkona /
Toi on minull' toivona.

274 (sävel N:o 106.)

1. Pois makia mailma jää! / Mun sielun' päänänsä /
Täält' pyrkii ylös vielä, / Kanss' mielen' etsii siellä /
Ain' ijäist' menoo taivaas', / Juur' Herran pyhäin seuras'.

2. Pois mailman tavara! / Et saa mult' kiitosta; / Sen virta pojes viepi, /
Ja tuima tuli syöpi, / Pois tavaroittes kanssa, /
Ei ne mull' autuutt' anna.

3. Pois turhan kanss' ilon, / Se sula suru on; / Sun kaiken ilos ilkeen /
Mä pilkkaan, hyljään, syljen, / Ei rietas riemus taida /
Tääll' sielull' rauhaa antaa.

4. Pois paha prameus, / Kanss' tyhmä koreus! / Kaikk' samett', silkkipuku, /
Kuin tuuli turhaan hukkuu; / Niist' tosin sanoo mahtaa, /
Ett' ovat multa maasta.

5. Niin ylpiä kunnians' / Hän menköön kauvas kanss', / Se ompi vaiva, savu, /
Kuin liekkins' kanssa sammuu: / Miks' kunniata pyydän, /
Jost' vaivoin vaivan löydän?

6. Pois mailman ystävyys, / Se vilppi, viekkaus, / Kuin monta murhaa, pettää, /
Vahinkoon viekkaast' vetää: / Sun ystävyytes häjy /
Mink' kelpaa? sill' sä väjyt.

7. Taivaas' on ystävän', / Sinn' mä ikävöitsen, / Hän sydämmens' mull' antaa, /
Kanss' rakkautens' kantaa, / Mun iloll', riemull' täyttää, /
Kanss' suruist', kivuist' päästää.

8. Taivais' on kunnia / Mull' valmis korkia; / Sill' kirjaan elävitten /
On nimen' pantu, tiedän, / Siell' ilos' parhaas' pauhaan, /
Ja Herralle kiitost' laulan.

9. O taivaan koreus, / Ja korkia kauneus! / Sill' päärlyill' kaunistetut /
Sun porttis on, ja kadut / Kaikk' kullall' kalliimmalla: /
Ah koskan sinn' saan tulla?

10. O taivaan hekuma, / Autuas sun nautit' saa! / Muut kaikki ylönkatson, /
Kosk' nautitsen sun ainoon, / Kosk' hyvän saada taidan, /
Niin huonon hyljät' mahdan.

11. O taivaan rikkaus! / Suo meill' osallisuus / Sinus'! Suo, Jesu laupias, /
Meill' runsaat armolahjas; / Suo tavaras meill' suuret, /
Joit' em' pois kadot' ijät'.

12. Pois mailma! taivaaseen / Halaa mun sydämen', / Mailmaiset ylönkatsoo, /
Taivaaseen ylös tahtoo; / Jää mailma kanss' sun omais, /
Mä Herran olen huomas'.

275

1. Ihmisen elämän surkeudest' / Se viisas Salomon saarnamies /
Koko kirjan kirjoitt', ja turhuudest', / Kuin toden kyll' ties', /
Ett' kaikki ain' turhii töit' tekevät, / Jälkeen meno toinen tulee.

2. Kaikk' mailman hekuman iloo etsii, / Täsä hänellens' pyytää paratiisii, /
Tääll' on itkun alho, murheen metsä, / Kuin täst' on vissi, /
Kosk' etsitään iloo, se muuttuu murheeks', / Jälkeen meno toinen tulee.

3. Kyll' työtä, murhett' mailmas' lienee, / Jota valittaa suuret, pienet, /
Kuin kukin tämän taitaa tietää, / Edestäns' nähdä, /
Tääll' sota on, vaivat, taudit, tuskat, / Jälkeen meno toinen tulee.

4. Harva visust' viisautt' pyytää, / Seisoo sen perään päivää ja yötä, /
Mielikarvautt' saa paits' syytä, / Ett' pahoin käy kaikk', /
Eik' asettaa voi asetettavit'. / Jälkeen meno toinen tulee.

5. Kaikk' viisautt' ylönkatsovat, / Se houkkio joukko aina on suur', /
Kuin häijyy hekumat' tahtovat, / Jota etsivät juur', /
Kaikk' antain syvään, sakiaan käydä. / Jälkeen meno toinen tulee.

6. Moni rakentaa kartanoit', linnoja, / Jois' ajattelee ain' asuaksi, /
Eik' tiedä kenelle kimmoo / Asuinsiaksi, / Monen perinnön vieras omaks' ottaa. /
Jälkeen meno toinen tulee.

7. Nyt näemme monen lyövän maahan, / Kuin suurella työllä rakettu on, /
Ain' muuttaa, mulkata saadaan, / Tai tapa nyt on, /
He hyppäävät, laulavat, iloitsevat. / Jälkeen tohu toinen tulee.

8. Mieltäns' myöten he asettavat, / Tehneens' kyllä viisaast' luulevat, /
Joist' viimein laitoksen voittavat, / Häpiään tulevat, /
Sen tietää saavat suvut, sikiät. / Jälkeen meno toinen tulee.

9. Siin' tyhmät toimens' näyttävät, / Ett' petoksell' tavarat kokoovat, /
Niit' luulevat lapsillens' jättäväns', / Niiden nautit' saavan, /
Jotk' tuhlataan vähäll' ajall'. / Jälkeen meno toinen tulee.

10. Kuin mailmallisii ain' ajatellaan, / Eletään oman tahdon perään, /
Lähtee äkilt' täytyy täältä, / Kuoleman erään, /
Edest' pahan ja hyvän palkan saamaan. / Jälkeen tohu toinen tulee.

11. Siis neuvo tarpeellinen lienee: / Tee mitä sanasans Jumal' näyttää! /
Hänt' pelkää, parannukseen riennä, / Näin sinuas käytä, /
On kuoleman hetki tietämätöin: / Jälkeen meno toinen tulee.

12. Kuin toisin tekee, väärin menee, / Sen vahinko oma viimein näyttää, /
Ett' hullu leikki se lienee, / Ain' synnis' elää, /
Kust' kuoleman kadotus seurannee, / Sitt' tohu jo paha tullut on.

13. Ken nautita mailmat' tahtoo, / Nautitkaan niin, ett' ajattelee ain', /
Kuin huomen' kuoleman pitäis' kohta, / Täält' eriimän näin; /
Sill' monen mailma pahoin pettää, / Jälkeens' tohun pahoin jättää.

276  kuuntelulinkki

1.
Kirjoittaa on minull' miel' /
Tain mailman surkeudest', /
Aika on jo tulla tiell', /
Ja nousta ylös unest': /
Poiketa pois pahuudest', /
Vaari ottaa autuudest'. /
Nouse ylös ja valvo, /
Ja ole aina valmis.

2.
Kusa he nyt mahtaa oll', /
Jotk' elit ennen meitä? /
Hautaan sinä mahdat tull', /
Jos tahdot nähdä heitä, /
Tuhaks', tomuks' tulit taas, /
Mullaks' myös mätänit maas'. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

3.
Synnis' mailmaan synnymme /
Kivull' ja surull' surkiall': /
Vaivas' aina elämme, /
Ja työsä monell' murheell', /
Viimein kuolema kulkeepi, /
Meitä kivuill' korjaapi. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

4.
Tällä lyhyell' elämäll' /
Ei ole mitään vartta, /
Kiiru on ain' kuolemall', /
Ei hän yhtäkään karta, /
Tuoni tulee kuin leten, /
Eikä armahda ketään. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

5.
O! joskas tääll' tietäisit /
Autuain ilon taivaas', /
Mailman turhuutt' välttäisit, /
Etkä sen iloo kaipais': /
Herraa palvell' pyytäisit, /
Yliaikaa ylistäisit. /
Nouse ylös ja valvo, etc. /

6.
Ne kuin taivaas' hallitsevat, /
Kuink' autuaat he lienee? /
Christust' kasvoin katselevat, /
Eik' murheest' mitään tienne: /
Heljäst' huutavat Herrall': /
Pyhä, pyhä, pyhä Jumal'! /
Nouse ylös ja valvo, etc.

7.
Ah, kuink' suuri surkeus, /
Christuksest' eroitettaa, /
Pyhäin parist' perät' pois /
Helvettiin vajotettaa, /
Kitua kivus' kipiäs', /
Piinas' piinattaa pimiäs'. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

8.
Kirottuin kivuist' kipinänk' /
Jos täällä tuta saisit, /
Ennen vaivan enimmänk' /
Kärsiväs täällä soisit; /
Ett's voisit välttää vaikian, /
Kirottuin kivun kauhian. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

9.
Kivut siell' kaikk' katkeemat', /
Ei löytä levon siaa: /
Pirut piinaa taukoomat', /
Ei lopu vaivat ijan. /
Kivus', kiukus' parkuvat, /
Voi, voi! alat' huutavat. /
Nouse ylös ja valvo, etc.

10.
Karttaa voit kadotuksen, /
Jos tätä tutkit täällä, /
Oikian teet katumuksen, /
Uskoin Christuksen päälle; /
Elät ain' jumalisest', /
Niin lähdet täält' autuaallisest'. /
Nouse ylös ja valvo, /
Ja ole aina valmis.

277

1. Minun mielestän' mailma on kamala, / Joka tuottelee turhaa työtä, /
Pettäväistä menoo monell' tavalla, / Muutteell' monell' mont' pahoin lyöttää. /
Viimein vie vääräll' tielle ja liukkaall', / Jos tahdom' tain tavalla elää, /
Kuin rakastam' häntä, kovin koht' loukkaa, / Koska korottaa, kohta pettää.

2. Hän Hamanin aiva ylösnosti, / Ett' polvet kaikk' kumarsit häntä, /
Kuninkaan suurest' suosiost' jalosti, / Kuulla kaikkein täytyi sen ääntä. /
Koht' meno muuttui, kovin kävi, / Hirsipuus', jota muill' rakens' ridaks', /
Siin' rippuvan äkilt' itse nävyi, / Mailma petti hänt' pahoin eräks'.

3. Suur' Sanherib, Abimelek ankara, / Ahab, Jesabel juontens' kanss', /
Ahitofel ja muut suuret sankarit, / Mailma nosti niit' ylös altans'. /
Niin Holofernes sotaherr' suur'; / Ain' mielt' myöten luulit heill' käyväns', /
Lankesit korkialta kaikk' kovin juur', / Puutuit pian heilt' hyvät päiväns'.

4. Ei yksikään luottaa mahda mailman pääll', / Kuin kyll' monelt' se turhaan tehdään, /
Hän äkilt' koht' lankee kuin liukkaall' jääll', / Kuin kyll' aina saadaan se nähdä: /
Turvatkaan todest' kukin Jumalaan, / Pelvos' pyhäs' pysyköön aina, /
Vaikk' vaivat' sitt' mahtaa mailma paha, / Tuskaan tunkee, suurt' suruu lainaa.

5. Kuitenk' Christus omains' kanss' hädäs' on, / Heit' armollisest' ulos auttaa: /
Davidii, Danielit' mailma on vainonn', / Israelit' Faraon kautta: /
Ja Josefin, Elian, Jeremian, / Heit' vapahti vainoojittens' kädest', /
Niin uskovaisians' viel' ainijan / Auttaa ahdistuksest' ja hädäst'.

6. Kaikkein pyhäin esikuva osottaa, / Ett' mailmas' ain' kärsimän pitää. /
Sen suruisen sydämen Jumal' ottaa / Uhriks' otolliseksi sitte, /
Kanss' katuvan mielen, oikian uskon, / Kuulee rukouksen, antaa anieen; /
Hän haluisest' huojentaa päältäm' tuskan, / Taikk' täält' korjaa ijäiseen iloon.

7. O Jumal'! vahvist' urhoolliseks' uskoan', / Kuorman' ett' voisin keviäst' kantaa. /
Täs' elämäs' suru on ja tuska, / Mailma iloo ei taida antaa: /
Christe! korjaa minua tykös täält', / Omas olen, elän eli kuolen; /
Hengelläs hallitse aina Pyhäll', / Kanssas ijät' suo ilos' olla.

278 (sama sävel on VK 612)

1. Etkös ole ihmis-parka! aivan arka, / Ettäs itket yli öit', /
Ettäs suret suuttumata, puuttumata, / Koukon mustan murhatöit'.

2. Tap' on vanha tappavalla vierahalla / Luojan laitoksen perään, /
Hyvät, huonot lankoinensa, lapsinensa, / Syöstä, sulloo maan poveen.

3. Syöksee, haastaa, särkee, sortaa, mullaks' murtaa, / Hirmukourilla kovill', /
Ei ol' toivoo toivotuksis', voivotuksis', / Parkusuilla pelkureill'.

4. Parku pojes paneminen, katsominen / Kaiken mailman menoi. /
Katsos kaikki katseltavat, kuulleltavat, / Eikö löyttä loppuvit'?

5. Eikö kuulu kuolevia, katoovia, / Paitsi ihmisparkaisii? /
Tuules', tähdeis', taivahalla, meres', maalla, / Kuolevill' on kumppanii.

6. Mitä maasa mateleepi, käveleepi, / Maaksi muuttua pitää; /
Mitä puusa piiskuttaapi, kuikuttaapi, / Puusta pudota pitää.

7. Lennä lintu, minkäs lennät, et sä lennä / Kovan kuoleman käsist'; /
Saa se linnun lentävänkin, rientävänkin / Temmaa tuulettelemast'.

8. Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, / Kuin on kalalla meres'? /
Surma toki surmeleepi, turmeleepi / Vetten karjankin vedes'.

9. Haut' on valmis vähäisillä kalaisilla / Hauvin hirmuisen kidas', /
Hauvin haut' on kattilasa kuohuvasa, / Toinen puhuvan poves'.

10. Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat / Koreana kukasans', /
Puut ei pääse, paksut juuret, pienet, suuret / Kaatahan kasvaesans'.

11. Kivet kovat kallioilla, kankahilla / Rikki mullaks' murretaan; /
Rauta kaikki reväisevä, raateleva, / Ruostehelta raadellaan.

12. Ei niin vähää väetöintä, voimatointa, / Jota surma säästänee, /
Ei niin vahvaa väellistä, voimallista, / Joka käsis' kestänee.

13. Jos sä kannell' kaiken ilman heität silmän, / Hänen tiedustat tapans'; /
Kääntyy, kulkee, vääntyy, vyöryy, poikkee, pyöryy, / Taivas kirkas tähtinens'.

14. Kerran kääntyy kääntymästä, vääntymästä, / Kääntyy kääntymättömäks', /
Kääntyy käskyllä kovalla Kaikkivallan, / Tyhjäksi, tavattomaks'.

15. Täm' on tuoni tulisella taivahalla, / Tämä tähtein pesäll', /
Tämä ikä ihanalla auringolla, / Tämä vahvuus vahvuudell'.

16. Siis ei ole olevata, pysyvätä / Tämän mailman menois', /
Kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki puuttuu, / Luojan luotujen seas'.

17. Hengelliset, hengettömät, huolettomat / Menojans' muuttelevat; /
Hetki hetkelt', päivä päivält', vuosi vuodelt', / Loppuans' lähenevät.

18. Tätä aina ajatella, muistutella, / Sinun syntinen pitäis', /
Tästä ottaa ojennusta, huojennusta, / Surman sua säikyttäis'.

19. Luodut kaikki katoavat, lopun saavat, / Laatuinensa, luontoinens': /
Onkos ihmet? jos sä kaadut, jos sä maadut, / Syntisäkki syntinens'?

20. Mik' on ilo rikastua, rakastua / Kaupungisa katoovas'? /
Mik' on ilo oleskella, asuskella / Täsä turhasa tilas'.

21. Etsi muuta elantota, olentota, / Pyydä taivahan taloon, /
Etsi menoo muuttumatoint', puuttumatoint', / Pyri taivahan iloon.

22. Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi, / Siell' on ilo loppumat'; /
Siellä laulat lapsinensi, lankonensi, / Voitonvirttä väsymät'.

23. Kosk' ei koskaan kuolemata, katoomata, / Sinne täältä tulla tait', /
Sydän on sull', syntisparka, aivan arka, / Ettäs suret surman töit'.

4. Juopumusta vastaan.

279 (toinen sävel N:o 222.)

1. O Herra Jumala taivaast'! / Vaikiasti valittaa mahdam', /
Täst' ihmisten ilkiäst' tavast', / Kuin nyt ain' nähdä saadaan. /
Ain' kilvan juopumus, täyttämys / On kaikis' vallan saanut, /
Nuoris', vanhois' paits' erittämyst', / On kaikk' pahennukseen kaannut.

2. Raittiutt' rakasti moni muinen, / Kaikk' asiat hyvin säättiin, /
Nyt kilvan juoksis' jokainen / Valaa ja itsens täyttää. /
Pilkat', panetell', irvitell', / Riettait' rivoi myös nauraa, /
Muutoin mailmas' ei minään pidell': / Tai on hullun ajan aura.

3. Juopumus viisaan villitsee, / Vallan väkevält' pois ottaa, /
Lain oikeun häjyst' häiritsee, / Tavat hyvät pois soittaa. /
Ei se mitään säätyy edes seiso, / Kuin juomaa jouteelt' noutaa; /
Taito, toimi turmelt' hänes' on, / Eik' tarvetten töihin jouda.

4. Kanssans' kaikk' pahat tavat tuo, / Häpiän, riettaan muun menon, /
Kuin aina kilvan juomaa juo, / Itsens' vie hulluun eloon, /
Riidat saattaa matkaan, murhat, / Vahingot, vaivat nurjat, /
Äkilt' omat surkiat surmat, / Sen näyttävät esikuvat kurjat.

5. Noah näytti itsens' juopunuks', / Jost' poika oma hänt' pilkkas', /
Loth tuli viinast' huokunuks', / Tyttäritäns' häjyst' häväis'. /
Herodes vieraspidosans', / Se sukurutsa pannain, / Vuodatti veren viattoman, /
Antoi pahan porton anieen.

6. Pidos' Ammon henkens' annoi, / Ella myös elost' eroi, /
Kosk' palvelia Simri pääll' karkoi, / Ja vallan hänelt' pois teloi. /
Sodanherra Holofernes voipa / Juoksiin joi kaikkein nähden, /
Outo vaimo hänelt' pään pois löi, / Häpiä häijy hänell' tehtiin.

7. Baltsar, Babylonian kuningas suur', / Riemuisna pidos' parhaallans', /
Valtakuntans' että henkens' juur' / Kadotti pois pikimälläns'. /
Aleksander äkilt' voitti / Raittiin' monta valtakuntaa: /
Kosk' viinall' itsens' upotti, / Pois toimi tuli ett' muut monta.

8. Kambyses, keisar' kyll' korkia, / Raittiin' riikins' hyvin hallits', /
Koht' kuin viinall' karais' kurkkua, / Valtans' hän väärin vallits', /
Veljens' hän tappoi viattoman, / Sisarens' häpiäll' häväis', /
Sydänverens' vuodatt' omans', / Näihin hänt' juopumus vetkäs'.

9. Kuin viran vireys kokoon vetää, / Sen runtuus kohta kuluttaa, /
Lainaks' ottamaan vaatii hätä, / Mailt' viimein pois kuljettaa. /
Kuin raittius viriäst' viras' käy, / Siin' kaikk' hyvin on sen vuoksi; /
Mutt' siellä koto kylmill' jää, / Kusa aina ollaan juoksis'.

10. Vesitaudit, ruumiin tuskat, / Rinnan ahdistus, pään pakko, /
Pahat puuskat, häijyt yskät, / Posken rypyt ja jako, /
Kätten väristys, kasvoin kohistus, / Hengen myös häijy haju, /
Silmäin puna, paha pullistus, / Näin ylönjuomisest' hajoo.

11. Kosk' kalu ja terveys juotu on, / Niin täytyy kerjäämään käydä, /
Taikk' varkais', jost' nuoraan joudutaan, / Ellei erii ennen taida. /
Nämät vitsat ajaiset ovat; / Jos juomar' ei paran' vielä, /
Piinat, kivut ijäiset, kovat, / Hänell' helvetin tules' lienee.

12. Rikas mies joi tääll' mettä, viinaa, / Pois pääsit hänelt' hyvät päiväns', /
Hän helvetis' täärää piinaa, / Saa tulta, tulikivee päänäns'. /
Se mahtaa kallis olu olla, / Kuin raha ei voi maksaa; /
Sun helvetis' täytyy its' ijät' olla, / Piinas' katkeras' kitumasa.

13. Neuvoo meit' Christus karttamaan, / Ett' ei suur' juomuus, syömyys /
Meis' sydänt' pitäis' rasittaman, / Herran päivä päällem' riennyis' /
Äkilt' kuin paula linnun pääll': / Niin itku ijäinen seuraa: /
O juomatratt', ajattel' ennen tääll', / Kuins tulet perkeleen teuraaks'.

14. O Jesu Christ', meidän Herram'! / Auta meitä Henkes avull' /
Käyttämään meidän elokertam' / Raittiist' ratki kaikell' halull': /
Ann' pahat tapam' katua, / Elää aina tahtos jälkeen, /
Anna juopumutt' karttaa kauhiat'; / Sitt' me sen pahuudest' selkeem'.

5. Haureutta ja hekumata vastaan.

280 (V. k. N:o 62.)

1. Mailman menon turhuudest', / Ja häijyin tapain pahuudest' , /
Veisata aikoo kielen': / Herra, opettaja oikia, / Ja taidon lähde makia! /
Viisaudell' täytä mielen', / Ett' oikiaa tietä taitaisin / Käydä, suloisen veisaisin /
Kiitosvirren sinull' aina, / Siihen minull' voimaa lainaa.

2. Mailma synnis' iloitsee, / Ja hekumasa leikitsee, / Vaikk' siinä viimein nääntyy. /
Petos ympärins' juokselee, / Totuutt' ei kukaan tottele, / Valheeks' jo totuus vääntyy. /
Murha ja verenvuodatus, / Viha, vaino ja sadatus, / Maall' että merell' pauhaa, /
Ei löytä kusaan rauhaa.

3. Tyrannit tylyt atrian / Kansastans' köyhäst' kauhian / Korpeill' ja pedoill' julmill', /
Sodan aina rakentavat, / Ja surkiast' monta saattavat / Maakuntaa perät' kylmill'. /
Lesket tääll' surus' huutavat, / Orvoin kyynelet vuotavat, / Yöt, päivät kuuluu kauvas /
Vankein huokaus vaivas'.

4. Huoruus maan kulmat täyttänyt, / Hulluutens' häijyn näyttänyt /
On nuorill' sekä vanhoill', / Jotka haureutta himoovat, / Ja saastaisuuteen samoovat, /
Pettäin mont' makioill' sanoill'; / Jost' saatan' saa sitt' iloita, /
Ja joukkons' kanssa riemuita, / Ett' synti saa niin vallan, / Vakuuden maahan tallaa.

5. Kukoistaa maasa koreus, / Perät' puoletoin prameus / Miehis' ja vaimon puolis'. /
Jos Adam, Eva nousisi, / He lapsians' ei tuntisi; / Pääs', käsis', rinnois', suolis', /
Koristukset korjat kohuvat, / Tyhmyydes' takaa ajavat / Maill' vieraill' uutta tapaa, /
Jost' harva on sill' vapaa.

6. Kalliis' puvusa vääntelee, / Mies halpa itseens' kääntelee, / Ja ylpiäst' elää sangen, /
Eik' ajattele hukkuvans', / Äkiltä täältä nukkuvans', / Kuitenk' kuin ruoho lankee. /
Kunka jää sinult' koreus, / Mailman häijy haureus, / Kosk' mato silmääs kaivaa /
Ja perkel' sieluus vaivaa.

7. Juopumus pidois' pidetään / Iloll', ja sitä kiitetään; / Teiden ja katuin haarois' /
Räyhätään ja myös pauhataan, / Taitamattomast' tapellaan / Ehk' ollaan suuris' vaarois'. /
Ah, viina viisaan villitsee, / Eik' juomarita hillitse, / Vaan syöksee viimein ansaan, /
Helvetin alhon lansaan.

8. Näiden siis tähden nuhtelee, / Profeettain kautta juttelee / Rangaistost' Luoja suurta, /
Ja antaa pappein saarnata, / Pahuudest' kansaa varata, / Vihaamaan synnin juurta. /
Tähdet ja merkit taivahas' / Neuvovat meitä hartaast' / Hylkäämään menoo pahaa, /
Eik' ahnettimaan rahaa.

9. Vilja maast', merest' vähenee, / Sodat, taudit meit' lähenee, /
Loppuun jo kaikki kääntyy; / Synti ihmisis' hallitsee, / Ja pahat tavat vallitsee, /
Loppuun jo kaikki kääntyy. / Rakkaus maasa lakastuu, / Moni synnistä riemastuu, /
Uskosta pojes vääntyy; / Loppuun jo kaikki kääntyy.

10. Koht' Herran torvi helisee, / Vuorten perustos värisee, / Tuomar' on oven edes'. /
Maan piiri tulell' poltetaan, / Kaikk' tyhjäks' jällens' saatetaan, /
Kuin on kuivall' vedes'; / Kuolleet kaikk' ylös nostetaan, /
Työn jälkeen pahoill' kostetaan, / Joillenka piina suuri /
Annetaan palkaks' juuri.

11. Tulta, sauvuu he lainoovat, / Draakit, kärmeet heit' vainoovat, /
Voi itkun ijäist' piinaa! / Helvetin susi raatelee / Ruumist', jos' madot matelee, /
Voi itkun ijäist' piinaa! / Meri pohjatoin palaapi, / Tulikivestä hohtaapi /
Julmuuden vihan viinaa! / Voi itkun ijäist' piinaa!

12. Vanhurskaat iloon kannetaan, / Kuin armost' heille annetaan, /
Ei suinkaan ansion tähden, / Kusa veisaavat iloisest', / Kiittävät Jesust' suloisest', /
Kolminaisuuden nähden; / Aurinko kuun kanss' lakkaapi / Valistamast', its' jakaapi /
Paisteen pyhillens' Luoja: / Heit' turvaa sekä suojaa.

13. O Jesu! lainaa viisautt', / Ett' välttää pirun kavaluutt' /
Tääll' murheen laaksos' voisin; / Ja tuloos aina muistaisin, /
Synnistä itseni suistaisin, / Kaikille hyvää soisin. /
Kosk' kuolem' rintaan' kolkuttaa, / Sydäntän' taudill' poukuttaa, /
O Jesu, ota huomaas! / Ruumiin' ja sielun suojaas! Amen.

281 (sävel N:o 8.)

1. Sen Herra aina autuaaks' / Sanasans' sanoo vakaas', /
Kuin löytään pyhäks', puhtahaks', / Työs, sydämmes' ja sanas . /
Se saapi nähdä Jumalan, / Ratk' rauhas' riemull' taivahan, /
Kanss' enkelitten pyhäin.

2. Vaan voi sit' ihmist' vaivaista, / Kuin elää lihan himos', /
Ain' pitäin eloo saastaista, / Pakanain pahas' menos'! /
Ei Herraa hyvää nähdä saa; / Vaan vaivaa ulosseisoa /
Kanss' pahain piruin pitää.

3. Ja ett' on sydän sytytett' / Haureun halust' häjyst', /
Niin on myös raukka eksytett', / Ettei hän tiedä hävyst', /
Ei huoli Herran sanasta; / Mutt' elää ehdost' omasta, /
Ja synnis' syväll' makaa.

4. Häll' silmät on hävyttömät, / Jotk' haureutta halaa, /
Ja himost' hillimättömät, / Juur' ilkiäst' pahoin palaa: /
Sen sydän hylkää kunnian, / Kanss' siivomenon puhtahan, /
Hän kuolloon kovin rientää.

5. Se perät' pedon kaltainen / On, kuin näin mailmas' rippuu, /
Niin Herran myös taivaallisen / Pois hyljää, hänest' luopuu. /
Hän juoksee, rientää, kiiruhtaa, / Kunk' häjy himo taluttaa, /
Kuin orhit hyvin syötett'.

6. Vaan viimein hänen saavuttaa / Ansaittu palkka nurja, /
Ett' täytyy aivan avutta / Rangaistust' kärsii kurjaa; /
Niin tulee tauti, sairaus, / Ynn' pilkka, häpiä, vaivaisuus; /
Ei Jumal' voi hänt' säästää.

7. Kuin jumalaksens' vatsansa / Näin panee, elää saastaast', /
Ain' seuraa omaa tahtoonsa, / Sen Herra tahtoo rangaist'. /
Se lyhyt ilo tuottaapi, / Ja hänen päällens' saattapi /
Ijäisen tuskan, vaivan.

8. Mutt' autuas aina muistaapi, / Ett' kaikki työt ja teot, /
Ne Jumal' tuomioll' tuottaapi, / Kanss' aivoitukset, neuvot: /
Ja kaikk' kuin pimiäs' tehdähän, / Ne silloin nähdähän, /
Ne its' ilmoittaa Jumal'.

9. Se kuin siis halaa säilyttää / Mielt' rauhallista täällä /
Eik' vaivaa päällens' sälyttää, / Vaan kunnialla elää; /
Hän kunnias' oman astians' / Ain pitäköön ja raajojans' /
Ei porton raajoiks' tehkö.

10. On templi Herran Hengelle / Ain' puhdas ruumis, sydän, /
Kuin syntiin ei muit' viettele, / Vaan pitää elon pyhän /
Tott' itsem' synnist' suistaisim', / Jos mieluisest' ain' muistaisim' /
Me Herram' kovan kuollon.

11. O Jumal'! puhdas sydän luo / Minuun ja henki vahva, /
Ja armiaast' aina apu suo / Niis', kuin tääll' minua vaivaa; /
Sä olet minun pyhyyten', / Aut' kiusaukset voittanen; /
Sun lupaustas muista.

12. Niin anteeks' anna, Jumala, / Ain' armost' syntin' monet: /
Sä, Jesu, veres voimalla / Kaikk' särje pirun juonet; /
Aut' Herran Henki minua, / Ett' rakastan ain' sinua, /
Sep' on mun halun' harras.

282 (samansukuinen sävel on VK 536; rytmi poikkeaa!)
kuuntelulinkki

1.
Ah! miks' olet ihmisraukka /
Tyhmä, ettes ajattel', /
Ettäs olet multa, tuhka, /
Sidott' synnin sitehell'. /
Se kuins olet, unhotat; /
Jok' et ole, omistat: /
Paras taito tok' on tämä, /
Itsens' taitaa tarkast' nähdä.

2.
Maa sä olet, maasta luotu, /
Maaksi maahan maadut taas, /
Maan pääll' on sull' maja suotu, /
Valmis on sull' hauta maas'; /
Multa, tuhka, tomu sä, /
Ilkeytt' täynnä häijyä, /
Riettaudes' elät täällä: /
Mitäs ylpeilet siis vielä?

3.
Älä eksy: eipä taida /
Korlut antaa koreutt', /
Nimi korkee korkeutta, /
Vaatteet kauniit kauneutt': /
Yht' on herra, orja täs', /
Köyhä niin myös äveriäs, /
Kaikk' kuin olem' tain maan päällä, /
Maaksi mainitaan me täällä.

4.
Yhtäläinen tulo tänne, /
Lähtö kanss' täst' majasta: /
Hautaan eroittamaan mene /
Köyhän luut pois rikkaasta; /
Sano kuk' on ylhäinen /
Ollut tääll', taikk' alhainen; /
Kurkist' kehtoon, kuinka kultaa /
Lapsi paljon tuo tänn' tultais'?

5.
Miksis mielesäs siis paisut, /
Lika, tuhka, tomu sä? /
Myötäs on ain' matoin haisu, /
Toukkain tuimain syötävä. /
Mahdat ylpeyttäs tääll' /
Vihata ja peljät' viel', /
Ett' sun raatos raukan pitää /
Toukilt', madoilt' maasa syötää.

6.
Muista, ettei ensimäinen /
Puku, jonk' soi Jumala, /
Ollut kallis, kiiltäväinen: /
Adam kannoi nahkoja. /
Sinun Herras Christukses, /
Ristin päällä rippues', /
Oli pilkan alla alast': /
Mato, miksis paisut pahast'?

7.
Babelin kuningas näki /
Kuvan, jonk' pää kullainen, /
Rinta hopjainen ja käsi, /
Vatsa, lannet vaskinen, /
Jalat raudast', savesta: /
Löi sen kivi vuoresta; /
Katsel' oikiat' omaa kuvaas, /
Ajattel' ain' Lunastajaas.

8.
Katso siis, ett' Jesus kannoi /
Kruunun kovist' piikeistä, /
Pyhän pään se piestä annoi: /
Säästä sielus ilkeestä /
Viast', ettei maksais' viel' /
Kovast' koreuttas siell': /
Ettes tuntoos haavoittaisi, /
Muita pahast' pahoittaisi.

9.
Kempist' käyneet, niinkuin sinä, /
Sionin on tyttäret; /
Vaan sitt' sait sen kyllä tietää, /
Ettei Herrall' kelvanneet: /
Vihamiehelt' vietiin pois, /
Muull' maall' raudois' ankarois', /
Alast' kävit siell' all' häpiän /
Koto-koreuden tähden.

10.
Herran neuvo nyt siis ota, /
Maa äl' ole karkia: /
Kyyneles ann' kyllä vuotaa, /
Pehmen' sydän kankia, /
Herran eteen laske täs', /
Katumuksell' kasvoilles, /
Riennä syntis tunnustamaan, /
Pahuudestas palajamaan.

11.
Sinun syntis suuret ovat, /
Ei niit' taita lukia; /
Christus kärsei haavat kovat, /
Ett' hän auttais' sinua: /
Muista verist' hikiäns', /
Vaivaans', kuolloons', häpiääns': /
Hänen verens' kallis taitaa /
Sinun synnist' puhtaaks' saattaa.

6. Paastosta

283 (toinen sävel N:o 296.)

1. Niinkuin Herra kaikkein pyhin / Teki ja sovitti kaikk' hyvin; /
Niin paastoihin myös käski tottuu, / Ja raittiin elohon suostuu.

2. Auta meit' raittiutt' pitämään, / Polkuis päällä myös ain' käymään, /
Eik' alati vatsaa täyttää, / Ja niin meitäm' pahoin käyttää.

3. Et aikoi eteen sinä määritell', / Et ruokii tahton' myös eritell'; /
Kosk' paastois' parannust' tehdä tahdom', / Sen meill' omaan huomaan annoit.

4. Raamatus' ruat puhdistetaan, / Jotk' kiitoksell' kohtuust' otetaan. /
Mitä suu ottaa ruumiin sisäll', / Ei se sielull' pahuutt' lisäil'.

5. Ne paastot ja myös rukoukset, / Muut myös Jumalan palvelukset, /
Jotk' ei sydämest' puhkeile, / Niit' Herra itse nuhtelee.

6. Ne kuin työns' päälle luottavat, / Laitoksen Kirjast' voittavat; /
Mutt' Herralle ne kelpaavat, / Jotk' hänen päällens' turvaavat.

7. Rukoilla käskit lakkaamat', / Its' kauttas Isää Jumalat', /
Henges', totuudes' hartahast', / Jonk' henki raitis tekee taitavast'.

8. Rukous, raittius, usko tarvitaan, / Joill' paljon hvvyytt' meill' taritaan, /
Piru niillä koht' vaivataan, / Tuskat ja viat vähetään.

9. Aut', Herra, meit' sinua kiittämään, / Ja raitist' elämää pitämään, /
Ett' henki voittaisi lihan, / Ja me välttäisim' Isän vihan.

VIII. Murheen, ristin ja kiusauksen alla.

284

1. O Jumal'! anna minull' armos, / Apus ja neuvos, / Muutoin minä epätoivoon lankeen. /
Viholliset minua kiertää ympärilt', / Kaikelt' kurilt', /
Sinust' erkanemaan minua pois änkää; / Mailma minua vihaa, / Oma myös liha, /
Synnis' syntyn', / Pahuudes' yltyn', / Jota, Herra, suren suurest' sangen.

2. Pahin vihamies, paha henki piru, / Juontens' kanss' virkku, /
Pahuuttans' paljo pyytää jakaa, / Hän kauniiks', kiiltäväks' menons' peittää, /
Ja hyväks' näyttää, / Mailma myös mieltyy, tunkee takaa. / Muodoill' minua monill', /
Pahoill' juonill', / Alat' väijyy / Henki häijy, / Pauloin minua pyytämäst' ei lakkaa.

3. Herra, tält' murhaajalt' minua varjele, / Siipeis all' suojele, /
Perkaa puhtaaks' sydämen' ja mielen'. / Jos et huonetta ylösrakenna /
Its' kokoon hakene, / Meidän toivom' totta turha lienee. / Se on myös vissi, /
O Jesu Christ'! / Joses armahda pääll' / Ollen tykönäm' tääll' , /
Me itsem' ijäiseen vaivaan vienem'.

4. O Herra! minua pyydä auttaa, / Armos kautta, / Ole tykönän' loppuun asti aina: /
Niin tahdon lujast' kiusata pääll', / Mitän voin tääll', /
Jos muutoin minull' Henkes lainaat, / Niin uskon todest', / Christuksen puolest', /
Ettei mailma, liha, / Eik' pirun viha, / Taida minua uskostas pois painaa.

5. Vaikk' koko mailma ja pirun voima, / Tuiki tuima, / Tahtois' pahuuttans' edes tuottaa; /
Niin on apu tykönäs ja turva, / Sinä, suurin Herra! / Kyll' kaikki voit ylitse voittaa. /
Niin käydä tahdon / Oikiat' tiet' myöden, / Enk' tottel' yhtään, / Ehk' kuka olis' hän, /
Christukseen tahdon itsen' luottaa.

6. Päivä sangen suruu täynnäns' tulee, / On läsnä ollen, / Kaikill' jumalattomill' huikia, /
Kuin ei uskoneet, Christe, piinas pääll', / Eläisäns' tääll', /
Kuiden koiruutt' sinä tuotat julki, / Niins rankaiset / Suuret, pienet, /
Helvettiin näit' / Kadotat kaikk'; / Älä, Herra, tyköös minua pois hyljää.

285

1. Sinun tykös, Herra Christe! huudan, / Ann' anieen', apuuni kerkii, /
Ett' olisin uskosas lujan', / Etten sinust' pois erii, /
Todest' turvaan aina hyvyytees, / Ja sinun suureen armoos, /
Hädäsä harmias: / Kiinnit' minna totuutees, / Korjaa minua siipeis suojaan.

2. Viel' enää anon, Herra! sulta, / Suutat minull' antaa sitä: /
Etten häpiän all' mahtais tulla, / Kuin viholliseni pyytää. /
Ann' minun olla toivos' vahvas' / Kärsivä olisin tuskis', / Niin murhees' muuskin, /
Kaikes' kiusaukses', vaivas', / Kuin täällä tapahtuu taitais'.

3. Auta että sydämest' voisin / Vihollisten' anteeks' antaa, /
Heill' niin aina hyvää soisin, / Levos' omaa tietoon' kantaa; /
Ettän sinua seurat' mahtaisin, / Rakkaus sydämeen lisää, / Taivaallinen Isä! /
Tunnustaa sinua taitaisin / Niin alati loppuun asti.

4. Niin suurt' tuskaa älä anna tulla pääll', / Eik' iloo niin riemuist' ratki, /
Joko kuolla tulis' taikk' elää tääll', / Ettän uskostas katkeen. /
Älä minun anna rakastaa, / Kuin minua sinust' pois vetäis'! / Kaikesa ijäs', /
Ylits' kaikkein mailmasa, / Ainoot' sinua rakastaa pyydän.

5. Täällä minä seison suures' sodas', / Piru pyytää minull' tehdä vaivaa, /
Ja katsoo parastans' kyll' kovast', / Haltuuns' minua saadaksens' toivoo: /
Sill' auta sinä minun heikkouttan', / Muutoin minä vissist' lankeen, /
Kyll' kovin sangen. / Sinä minua lohduta, / Sinun Raamattu turvaks' sanoo.

286

1. Mielen', miks' suret mailman pääll'? / Kuin on kuitenk' katoova tääll', /
Jumalaan sinuas turvaa, / Hän tietää ja tahtoo sinua auttaa /
Kaikes' hädäs' Poikans' kautta.

2. Ett's Jumalan' olet ja Isäksen' tull', / Lapses tykön' läsnä anna apus oll'! /
Minä vaivaa tääll' kärsin, / En kustaan täält' apuu tienne, /
Sinä ainoo apu lienet.

3. Eliall' korpit ruokaa toit, / Ja lesken tykön' ruan hänell' soit, /
Kuin sadett' ei taivaast' tullut / Kolmen' ajastain', kuuten' kuukaunn', /
Hänest' murheen pidit, annoit avun.

4. Päästit hänt' Jesabelin vainost', / Ja enkelis kautt' ruokit hänt' jalost', /
Kuin hänell' vei vettä, leipää, / Koht' kävi pitkän matkan eineett', /
Neljäkymment' yöt' ja päivää.

5. Josef Egyptiin myytiin orjaks', / Kusa väkivaltaa kärsei nurjast', /
Juur' jumalisuuns' tähden. / Hänen asians' Jumal' niin laitti, /
Maan herraks' hänen viimein saatti.

6. Koska Danielii ahdistettiin, / Ett' jalopeurain pesään heitettiin, /
Hänt' Herra ei unhottan', / Hänen tyköns' enkelins' annoi, /
Kuin jalopeurain kidan kiinni painoi.

7. Kolme nuorta tuliseen uuniin, / Ja Babylonian palavaan pätsiin, /
Palamaan paiskattiin; / Tulen tuiman voiman enkel' esti, /
Herra heit' hädäst' ihmeisest' päästi.

8. Jonas valaskalan vatsas', / Hädäs' sangen oli ahtaas', / Yöt' ja päivää kolme; /
Hänt' Jumal' sieltä ulos autti, / Ett' oksens' peto ja maall' saatti.

9. Viel' väkevä olet Jumal' nyt, / Kuin ijäisest' olet pysynyt, /
Sinun tykös turvaan aina, / Sinä aukseni tuskas' tule, /
Ole tykönän', rukouksen' kuule.

10. Mailman meno, rikkaus, hekuma / Autuuteen ei aut', vaan on katoova; /
Mut Christus yksinäns' / Autuuden ijäisen meill' ansaits', /
Hänell' kiitos olkoon kaikes' kansas'.

287 (lähes sama sävel on VK 293)

1. Jumalast' en erit' tahdo, / Enk' luopuu koskaan tääll': /
Hän vie minun oikiall' laidall' / Ain' tahtons' perään, viel' /
Armostans' suojelee / Minun hiljain ja myös varhain, /
Virkan' työt siunaa parhain, / Ja vaaroist' varjelee.

2. Kosk' ei ihmisten apu / Voi auttaa tuskasta, / Silloin on Herra saapuill' /
Niill' kuin hänt' rakastaa; / Pelastaa kaikest' pahast', /
Tuskis' ja vaivois' totta / Armostans' avun tuottaa, / Sen uskon juur' vahvast'.

3. Siis tahdon ain' uskaltaa / Herran pääll' vaivoisan', / Hän auttaa murheen alta, /
Ja on minun turvanan'; / Sielun', ruumiin' ja henken' / Hänen haltuuns' annan aina, /
Hän minull' armons' lainaa, / Ettei vahingoits' kenkään.

4. Ain' tulee häntä kiittää / Suulla ja sydämell', / Ja uskoll' meitäm' liittää /
Häneen kaikell' väell'. / Autuas se hetk' on vissist', / Kuin me Jumalat' muistam', /
Pois synnist' meitäm' suistam', / Siihen aut', Jesu Christ'!

5. Kosk' mailma tules' hukkuu, / Koreuns' ja kauneuns kanss', /
Silloin ne kuin ovat nukkun' / Herrasa, haudoistans' / Heräävät iloisest', /
Ja saavat riemun perii / Taivaas', eik' sitte erii / Herrast' ijankaikkisest'.

6. Iloll' Abramin parmoill' / Sielu koht' korjataan, / Kaunistett' Herran armoill', /
Ruumis kirkastetaan, / Ja ynnä iloon viedään, / Ei saatan' enää vaivaa, /
Eik' murhe sydänt' kaiva, / Sen, Jesu, vissist' tiedän. Amen.

288 (sama sävel N:o 284.)

1. Jollen voi vastoinkäymist' välttää, / Vaan vihan voittaa, /
Mailmalt' ja päämiehelt' suotta: / Niin tiedän, tämä on minun taiton', /
Turvata aivon / Minuan' Jumalan apuun totta. / Sill' tiedän toden, /
Tuleepi ollen, / Jumal' voimall' / Sangen tuimall', /
Vihollist' vastaan sotaan kohta.

2. Katso, näin tahdon vastata syyni, / Sen kaiken tyyni /
Heitän Jumalan haltuun ja huomaan; / Sillä ettei mailman valta vahvan' /
Pysy kauvan, / Puuttuman pitää ajaisen voiman, / Jumal' auttaa /
Poikans' kautta, / Sydämen turvan / Antaa lujan; /
Hänen pitää voiton väkevän tuoman.

3. Kaikk' mailma nurin käypi vissist', / Herra Jesu Christ', /
Ole avullas tykönän' tuskas'! / Katso kuitenk' vastoinkäymisen pääll', /
Kuin vaivaa minua tääll', / Anna vahvan mun olla uskos'; / Että täytyy täsä /
Ajaises' hädäsä / Edes käydä, / Suo minun nähdä, /
Ett' lohduttajan' olis' sinun sanas.

289 (sävel N:o 106.)

1. Suru ilon edell' / Käypi vuosi vuodelt', / Kuitenk' aina kääntyy, /
Ja iloks' jällens' vääntyy: / Jumal' surun pois käyttää, /
Ja iloll' jällens' täyttää.

2. Tuska ja vaivaisuus / Tunkee tyköm' alus'; / Onni sitt' edes kulkee, /
Ja murheen ulos sulkee: / Jumal' sun iloll' täyttää, /
Kovan onnen pois käyttää. /

3. Vahvist' itses lujaks', / Koskas näet tuimaks' / Pahansuovat, jotka puolees /
Ampuvat vihan nuolens': / Jumal' vihan pois käyttää, /
Iloll' sun jällens' täyttää.

4. Jonkas parhaaks' luulet, / Ja puhei paljon kuulet, / Sen viha sisäll' makaa, /
Ja salaa puree takaa: / Jumal' vihan pois käyttää, /
Iloll' sun jällens' täyttää.

5. Turvaa lujast' Herraan, / Tuskis' joka kerran; / Hän sun edestäs sotii, /
Ja voiton kotia tuopi: / Jumal' vihamiehen juonet / Pojes hajottaa tiennee.

6. Sen todeks' kyll' tiedän, / Ettei hiuskarvaa viedä, / Jollei Jumala salli, /
Ja vahinkota vallits'. / Jumal' vahingot estää, / Iloon sun jällens' päästää.

7. Jos puutos pakkoo pääll', / Ja köyhäks' joudut tääll'; /
Niin rukoil' Herraa nöyräst', / Kuin murheen pitää köyhäst', /
Ja antaa mitä puuttuu, / Eik' tahdo meihin suuttuu.

8. Herran pääll' ainoastans' / Pane toivos kohdastans'; / Jos häneen taidat luottaa, /
Hän sinull' turvan tuottaa: / Jumal' sun tuskas taitaa /
Iloksi jällens' laittaa.

9. Talven kylmää menoo / Seuraa suven ilo; / Niin peräst' surun, murheen, /
Myös riemu tulee tullen: / Jumal' sun murhees kääntää, /
Ja iloks' jällens' vääntää.

10. Ruohot ja kukkaiset, / Monet eläväiset / Kuolleet on talvell' kylmäll', /
Jotk' suvi nostaa ylhääll': / Jumal' talven pois ottaa, /
Ja kevään jällens' tuottaa.

11. Tuiskut, lumisateet, / Jääpuikot ja rakeet, / Kynnysten edes' makas', /
Jotk' päivän paistais' lakkas'; / Jumal' sen tuiskun taitaa /
Suojaksi jällens' laittaa.

12. Jos siis kärsit vaivaa, / Pysy lujan' aina, / Kosk' hätä tahtoo voittaa, /
Koht' Herran armo koittaa; / Jumal' sun vaivois säästää, /
Ja iloon jällens' päästää.

13. Koska oma apu / Joka paikas' vaipuu, / Äsken sitt' Jumal' alkaa /
Auttamaan ihmisparkaa; / Jumal' sull' avun antaa, /
Vahingon pojes kantaa.

14. Sun itkupisaras / Muuttaa sun Jumalas / Ilon ja riemun maljaks', /
Ja kääntää kaikki parhaaks'; / Jumala tahtons' perään /
Sun vaivoist' auttaa erään.

15. Rukoilen viimeiselt' / Juur' nöyräll' sydämmell', / Ett' murheen' pojes vääntyis', /
Ja onni tykön' kääntyis': / Jumal' näist' hyvän lopun /
Meill' kaikill' viimein suokoon! Amen.

290

1. Ole sielun' iloinen, / Turvaa aina Jesukseen, / Luota sinus Herran pääll', /
Vaikk' mailma vihaa tääll'.

2. Kärsimään myös totuta / Itses mailman kovuutta; / Kyllä kaikest' tuskasta /
Herra pian pelastaa.

3. Herra sinull' armons' suo, / Ihmeellisest' avun tuo: / Vaikka kaikki mailma /
Estäis' monell' tavalla.

4. Ei ol' nähty yhtäkään / Jumalalt' hyljättävän, / Kuin on häneen turvannut, /
Hänt' ain' auksens' huutanut.

5. Miks' siis suret, sieluisen', / Olet niin murheellinen, /
Koska sinull' niin hyvä / Ylhääll' ompi ystävä?

6. Kaikki mailman vaivaisuus, / Viha, vaino, puuttumus, / Pysyy vähän aikaa tääll', /
Herra tekee lopun pääll'.

7. Etkös luule näkevän / Niitä Herran väkevän, / Jonka kirkkaamp' katsanto /
Kuin ihana aurinko?

8. Vaikka vähän vaivaavan / Sallii pahan mailman, / Kuitenkin sua rakastaa /
Herra hyvä hartaasta.

9. Niinkuin Isä laupias / Lapsillens' on armias: / Niin myös Herra sinullen /
Aina tekee, sieluisen'.

10. Ja ehk' näkyy vihaiseks', / Synteis tähden hirmuiseks'; /
Kuitenkin sydän suloinen, / Aivan on armollinen.

11. Christus kärsei katkeran, / Ristin päällä kuoleman, /
Ja niin on sinun lunastan', / Vaivoist' kaikist' vapahtan'.

12. Jumal' hän ja ihminen, / Sangen on ihmeellinen, / Joka sinua rakastaa, /
Kaikest' pahast' pelastaa.

13. Ah siis, rakas sielun', tääll' / Ole hyväs' turvas' viel', /
Älä sure surkiast', / Vaikk' vihataan viekkahast'.

14. Vaikka mailma kokonans' , / Sinull' olis' vihoisans', /
Ja sois' sinun hukkuvan, / Älä pelkää kumminkaan.

15. Koskas turvaat Jumalaan, / Pidät hänen käskyns' ain', /
Hän sinua totta suojelee, / Vaarast' kaikest' varjelee.

16. Vaikka viipyy toisinans' / Herra hänen apuns' kanss': /
Kuitenkin on laupias, / Päälle toivon armeljas.

17. Ah, siis turvaa Herran pääll', / Minun sielun'! vaikkas tääll' /
Hyljätt' olet tuttavilt', / Unhotettu ystävilt'.

18. Ei sentähden Jumala / Ole sinua unhottan': / Mitä he sull' tekevät, /
Hänen silmäns' näkevät.

19. Jos unhottais' rakkaansa / Äiti joskus poikansa, / Ei kuitenkaan Jumala /
Sinua koskaan unhota.

291

1. Ah sielun', anna vallit' Herran, / Ja turvaa Isääs rakkaaseen, /
Hän taivaan armoll' kuitenk' kerran / Sun kruunaa aikaan ijäiseen; /
Kuin uskoo itsens' Jumalall', / Ei rakenn' hiedall' juoksevall'.

2. Ei auta meitä suru haikia, / Ei hyödytä myös valitus, /
Jos itkem' aina vaivaam' vaikiat', / Se kuormallem' on rasitus, /
Jos surem' suurest' suruam', / Sill' lisääm' kipiät' kipuam'.

3. Siis paramp' ompi kärsii toivos' / Tääll' vähä, siihen tytyä, /
Jonk' rakas Isä tahtoo armos' / Lapsillens' laupiaast' lähettää; /
Sill' Isält' ylhääll' taivaisa / Ei tarpeem' ole salasa.

4. Hän tietää oikian avun ajan, / Hän kaikk' toimittaa parahin; /
Kanss' sydämmemme halun hartaan / Kyll' tuntee Isä rakkahin; /
Niin ennättäin tuo tullesans' / Meill' avun autuaan, levon kanss'.

5. Äl' ajattel' tääll' ajall' surun: / Jo mun pois hyljäs' Jumalan'; /
Hän puhaltaa pois murheen sumun, / Sitt' pitää taas sun rakkaampan'. /
Kaikk' aika ompi muuttuva, / Kanss' murhepäivä puuttuva.

6. Se ompi Herrall' aivan huokia, / Ett' tomust' köyhän korottaa: /
Niin rikkaan voi myös kätens' oikia / Mielestäns' ynsiäst' hajottaa. /
Ihmetten tekiä Jumala / Voi ylentää ja alentaa.

7. Siis luje, veisaa, Herran tiellä / Käy, virkasi tee viriäst', /
Kanss' lupauksens' usko vielä, / Ja turvaa häneen kiintiäst'; /
Se ompi aina autuas, / Jonk' uskallus on Jumalas'.

292 (sävel N:o 375 ; lähes sama sävel on VK 536 ; rytmi poikkeaa)

1. Sion vaikiast' valittaapi, / Huutaa ahdistuksesans', / Sydämmensä vuodattaapi /
Herran eteen tuskasans', / Sanoo: Herra hyljäs' näin / Vihasans' mun vaivaisen, /
Jumal' unhott' pojes minun, / Huokaan, parun all' tain kivun.

2. Sionill' sill' suruiselle, / Murheell' raskaall' murretull', /
Herra vastaa tavall' tällä, / Suloisella Isän suull': / Taitaak' vaimo lapsensa, /
Kohtuns' sikiän rakkaansa / Pojes hyljät', niin myös hältä /
Sydämmensä halun kieltää?

3. Vaikk' viel' vaimo löytyy mahtais', / Äiti häijy, halutoin, /
Kuin tääll' omaa lastans' lastais', / Helmast' heittäis' hävytöin, /
Ylpiäst' ylönannaisi, / Eik' ensinkään korjaisi; / Pedoilt' julmilt' julmast' raadell' /
Annais', eik' sill' aivois' totell';

4. Kuitenk', Sion, on sun kohtaas / Mieli toinen minulla: /
Sydämmen' ratk' rakkaust' hohtaa / Puoleen sen, kuin kivulla /
Synteins' tähden sureepi, / Rangaistuksest' raukeepi: / Empän syntist' sydämmestän' /
Kurit'; katuvaista säästän.

5. Miksis siis niin pelkäät täällä, / Kuin sun hyljät' mahtaisin, /
Ja sun vihollistes vielä / Pilkan all' ain' antaisin: / Empä ikään sinua /
Unhot', usko minua: / Sinun ja sun lapses kaikki /
Pyhiin käsiin piirsin ratki.

6. Muuris edesän' ain' ovat, / Rakentajas rientävät, / Vihollises viekkaat, kovat, /
Häpiään häijyt häälyvät. / Silmää sinun silmilläs / Joukkoo, kuin jo joutuu täs'; /
Niinkuin morsian, sinä valjo / Raketaan: saat lapsii paljo.

7. Näimpä Jumala joukkoons' auttaa, / Sieluun' surkiat' vahvistaa, /
Uskoon urhoolliseks' saattaa, / Vaikka vaiva kauhistaa. / Kiitos Herrall' Jumalall'! /
Kuin its' asuu korkiall', / Kuitenk' alhaisit' ain' katsoo, /
Heitä armiaast' auttaa tahtoo.

293 (vastaa nykyistä VK 376)

1. Sydämmest' rakastan sinua, / O Herra! lähene minua / Kanss' armolahjas laupiaan. /
Ei mailma kaikk' mua iloita, / Enk' tottele sen turhuutta, /
Kosk' sinun pitää taidan./ Vaikk' vaipuis' vaivast' sydämmen', /
Sä kuitenk' ain' uskalluksen', / Mun osan', oman', armahan', /
Kuin verelläs mun lunastan', / Herra Jesu Christ'! / Vapahtajan' :,: /
Mua synnist', häpiäst' varjel' ain'.

2. Ruumiin, sielun ja kaikki muut / Sä armost' olet antanut, / Täs' viheljäises' elos', /
Ett' käytän ne sull' kunniaks', / Ja lähimmäisen' parahaks', /
Ann' siihen mull' myös armos. / Totut', Jumal', mua totuuteen, /
Pääst' petoksesta perkeleen, / Ristis' ann' sinus' rippuan', /
Aut' kärsiväst' sitä kantamaan. / Herra Jesu Christ'! / Kautt' kuolemas :,: /
Lohdut' mua vaivas' katkeras',

3. Enkelis, Herra, lähetä, / Kuin sielun täältä lähteisä / Abrahamin helmaan vievät, /
Mun ruumiin', kuin täält' multahan / Lahoimaan alas lasketaan, /
Suo makias' levos' levät'. / Kuollost' sitt' herät' minua, / Ann' silmän' nähdä sinua, /
Ijäises' ilos', autuudes', / Mun Jesuksen', taivaas' uudes'. / Herra Jesu Christ'! /
Kuul' anieen' :,: / Siit' ijät' tuon sull' kiitoksen.

294 (sävel N:o 252; sävel on lähes sama kuin VK 273)

1. Jesu minun ilon', autuun', / Kuule nöyrä rukous, / Anna tykös tulla huuton', /
Kelvatkoon sull' huokaus! / Jonka sielun' hädäs' tykös / Lähettääpi täältä ylös; /
Perääs palaa mieleni, / Jesu, rakas veljeni!

2. Tääll' ei ole muu kuin vaiva, / Murhe, suru surkia, /
Joka sieluun' raskaast' kaivaa, / Ilon kaiken sammuttaa; / Siis en muista huoli mitään, /
Jesuksehen itsen' liitän, / Sua halaa sydämmen', / Jesu paras ystävän'!

3. Koska piru pyörii kiukus', / Sotii, kiusaa viekkahast', /
Suo ett pysyn, Jesu, sinus'! / Sodin, voitan miehuisast'; / Kosk' mailma kovin pauhaa, /
Suojasas suo minull' rauha; / Sillä luottaa sieluisen' / Sinuun, Herra Jesuksen'.

4. Tuhatt' tykös huokausta / Täältä, Jesu, lähetän; / Vierotan pois mielen' maasta, /
Taivaallisiin ylönnän. / Älä anna sinust' kauvas / Eroitettaa mua vaivas'; /
Jesu, tykös halajan / Tulla, minun tavaran'!

5. Ah! ei minus' mitään hyvää / Löyttä, sitä valitan! / Synnin himo polttaa, syvään /
Kuoppaan pyytää vajottaa. / Puhdas Jesu, mua puhdist'! / Vaka henki minuun uudist'! /
Anna tulla pian juur', / Kus' on ilo jalo, suur'!

6. Koskan viimein kasvos näen / Taivaan kuoris' kauniisa, / Soiman pitää harpun äänen /
Sinun pyhäis parisa, / Ylistökseks' ijät' sinull', / Taivaallisell' uudell' veisull'. /
Jälkees palaa mieleni, / Jesu, lohdutukseni!

295 (sävel N:o 106.)

1. Ah! kunkan kulkenen, / Kosk' tuskan tuntenen, / Mun syntein suurten tähden? /
Ah! kusta avun löydän? / Ei taida kaikki mailma / Mult' huojentaa tät' vaivaa.

2. O Jesu armias! / Täs' vaivas' vaikias', / Mun sielun' tykös tulee, /
Kuins kutsut, huuton' kuule! / Ann' armos pisar' vuotaa, /
Mull' turva tuskas' tuota.

3. Mä lapses, kuormani, / Mun synkiät syntini, / Kuin vaivaist' minua vaivaa, /
Ja suruist' sydänt' kaivaa, / Sun haavais sisäll' heitän, / Suo, levon sulta löydän.

4. Kautt' virran ruskian, / Sun veres puhtahan, / Mua synnin vioist' virut', /
Kaikk' sielun' sido kivut, / Niit' älä muista silleen, / Vaan syvään sysää mereen.

5. Sä mun lunastajan' / Olet lohduttajan', / Sä syntin' synkiät kannoit, /
Ja kuoppaan kaikki painoit, / Sä sinne suljit heitä, / Ja tahdot ijät' peittää.

6. Suur' on mun pahuuten', / Jonk' löydän tykönän', / Sun veres kuitenk' minun /
Voi auttaa, uskon sinuun; / Kuin sinuun luottaa lujast', / Se pääsee vapaaks' vaivast'.

7. Ah! paljon puuttuu mult', / Sen kuitenk' löydän sult', / Sun rakkautes jalo /
Mull' hyvyytt' suopi paljo, / Sill' synnin, pirun, kauttas / Mä taidan lyödä alas.

8. Jos joukko saatanan / On minua vastahan, / Sun avullas mä ratki /
He voitan kuitenk' kaikki, / Kosk' veres heille näytän, / Niin tunton' levon löytää.

9. Siis, Jesu rakkahin, / Ain' sinus' ripun kiinn'; / En pelkää mitään vaivaa, /
Sun kauttas perin taivaan, / Jonk' kivull' katkeralla / Mull' sait ja kuolemalla.

10. Ah! saata sydämmen' / Sun Henkes kautt' siihen, / Ett' kartan kaikkii niitä, /
Kuin eroittaa sust' pyytää, / Ett' elävä niin jäsen / Sun ruumiiisas ain' olen.

IX. Rukous-virret.

296 (vastaa nykyistä VK 190)

1. Varjel' Jumal' sinun sanas, / Niiden voima myös lyö alas, /
Kuin Christuksen, rakkaan Poikas, / Istuimeltans' pyytävät pojes.

2. O Christe suurin kuningas! / Älä muillen anna kunniaas, /
Holho aina Christikuntas, / Vapahda vaivast' seurakuntas.

3. Sanas sortajat alas paina, / Heidän juonens' estä aina, /
Siihen hautaan heit' pudota, / Johon meit' pyytävät upottaa.

4. Ann' heidän myös sitä tietää, / Ettet sinä joukkoos pois heitä; /
Mutt' tahdot auttaa ja vahvistaa, / Koska hätä heitä ahdistaa.

5. Pyhä Henki meit' lohduta, / Rauhaan meit' vedä ja totuta, /
Tuskista meitä kirvota, / Ja kuolemasta virvota.

297 (toinen sävel V. k. N:o 10.)

1. Jumal' taivaast', Isä hyvä, / Poika Jumal' ja Henki Pyhä, / Yks' yhteys kolminainen, /
Yks' Kolminaisuus yksinäinen, / Tykös me luvall' turviis tulem', /
Armahd' päällem', rukouksem' kuule!

2. Tykönäm' avullas ain' ole, / Kasvos käännä rukouksem' puoleen, /
Päästä pirun pauloist' ja nuolist', / Häijyist' himoist', mailman juonist', /
Varjele häpiäst', riettaist' tavoist', / Riidoist', sodist', vihoist', vainoist'.

3. Varjel' kovast' ajast' ja näljäst', / Rakeist' rajuist', meren hädäst', /
Vahingost', tuskast', tulipalost', / Taudist', rutost', piaisest' kuollost', /
Aut' hengen retkes' ja tuomion alt' / Ijankaikkisen kuoleman vallalt'.

4. Me rukoilem' sinua, Christe, / Näitä anna meill', älä estä! /
Holho meit' ain' ja ajall' hädän: / Syntymäs, piinas, kuolemas tähden, /
Nousemises, taivaas' astumas kautt', / Kuolles' ja kiusauksis' meitä aut'!

5. Seurakuntas, Herra, holhoele, / Puhdas pyhä sanas suojele, /
Sen saarnaajit' Hengelläs hallitse, / Pyhäll' elämäll' heit' vallitse. /
Oikeit' opettajit' anna meille, / Ja sanas meis' hedelmät' tehdä.

6. Pois käännä opin erhetykset, / Eriseurat ja pahoitukset: /
Sanas ja saarnaajittes sortajit' / Vastaan seiso, paina murtajit', /
Heidän juonens' tyhjäks' tehden, / Aut' joita vaivataan sanas tähden.

7. Varjel' henkem', ruumiim', kaikk' omam', / Est' kapinat, murhat, sodat tuimat; /
Kaikill' esivalloill' suo sovintot', / Hyvii neuvoi, rauhallist' elantot'. /
Meidän kuningam', huoneens', neuvons' kanss', / Varjel', holho, hallitse ain'.

8. Kätke meit' siipeis varjon all', / Maakuntam' varjel' vihollisten vallalt', /
Murheellisii surus' lohduta, / Heille iloksi murhe muuta, /
Holho köyhät orvot ja lesket, / Heidän ylönkatseens' pois estä.

9. Sairain kivut, taudit poista, / Synnyttäjät kuormastans' päästä, /
Vangit viattomat vapauta, / Syyst' vaivatuit' vahvist' armos kautta, /
Kiusauksist' ulos kirvota, / Hengen lähteis' lohdut' ja virvota.

10. Synnit vihollisillem' anteeks' ann', / Käännä heit' meitä rakastamaan, /
Suosios' toinen toisem' kanss' elää suo, / Kaikkii meit' parannokseen vedä ja tuo, /
Meit' opet' oikein sua tuntemaan, / Käskys pitämään, sua palvelemaan.

11. Ann' maast', merest' meille lahjas, / Kuin meille tarpeeksem' tulla taitais', /
Sun nimes kiitoksell' nautit' niit', / Meit' rauhas' elää ja olla suo sitt', /
Perheem', puolisam', kalum', kaikk' suomas, / Ystäväm', sukum' korjaa huomaas.

12. O Jesu Christ', Jumalan Poika! / Sinä olet ainoa armon aitta, /
Ehk' olemme kelvottomat, / Sun Isältäs jotakin anomaan: / Uskallam' päälles kuitenkin, /
Sinä olet välimiehem' kumminkin.

13. Sinä Jumalan viatoin Karitsa, / Synnist' meit' pesit, ain' armos taritset, /
Sinä viatoin kärseit kuoleman, / Joll' me piti lunastetuks' tuleman, /
Armahd' päällem', anna anieem', / Lujast' lupasit: tapahtukoon! Amen.

298

1.O hyvä Jumala! / Jolt' kaikki hyvyys tulee, / Ain' holho minua, /
Ja rukouksen' kuule: / Hallitse elämän', / Ja puhdas sydän luo, /
Aut' syntii välttämään, / Ja oikia usko suo.

2. Ann' minun viriäst' / Kaikk' virkan' työt tääll' tehdä. / Suo elää siviäst', /
Ja onni kaikis' nähdä: / O Herra, armos lain', / Ett' asian' toimitan /
Juur' toimellisest' ain', / Ja sinua kunnioitan.

3. Siit', kuin on kelvotoin, / Mun suun' ja kielen' estä, / Ett' puheen' vastat' voin, /
Enk' lausu pahoin kestään! / Ja kosk' tulee puhua, / Aut' oikein puhuisin! /
Its' kieltän liikuta, / Ett' tain toimell' tekisin.

4. Jos vaaraan johonkun / Mun joskus annat tulla, / Niin turvaan sinuhun, /
Ann' rohkian' silloin olla; / Mua siviäks' totuta, / Kanss' mielen' valaise, /
Ja minua opeta, / Kosk' neuvoo tarvitsen.

5. Kanss' kaikkein sovinto / Ja rauha minull' lainaa: / Jos onni kaluu tuo, /
Mun anna olla aina / Tääll' köyhäin holhojan / Ja hyvän tahtoisen, /
Ain' valmiin auttamaan, / Ast' hetkeen viimeiseen.

6. Jos tahdot vanhaksi / Ja minun elää kauvan, / Niin tule turvaksi, /
Ja ole vahva sauvan'! / Ann' hyvä kärsimys, / Ain' sinuun luottamaan; /
Aut' harmaat karvat myös / Tääll' kunniall' kantamaan.

7. Ann' minun piinas pääll' / Täält' oikias' uskos' nukkuu; / Suo sielun' tulla sääll', /
Älä sen anna hukkuu; / Suo luuni mullasa / Sitt' rauhas' levätä; / Vaan sielun' uskosa /
Täält' tykös vedätä.

8. Ja koskas herättää / Kaikk' kuolleet maasta mielit, / Ann' tykös ennättää, /
Ja sielun' silloin selit'. / Ann' iloll' äänes kuull', / Ja osot' oikia tie. /
Suo minun tykös tull', / Ja kotia kanssas vie! Amen.

299 (sävel N:o 79)

1. Kahta, Herra, anon sinult', / Älä niitä kiellä minult', /
Toisen niist' armos minull' sois'; / Vaan toinen minust' estä pois.

2. Älä ann' vieteltää valheell', / Eik' epäjumalit' palvell' , /
Köyhyytt' älä minull' anna, / Eik' rikkautt' tykön' kanna.

3. Vaan määrätt' osa ravinnost' / Suo, Isä, minullen armost', /
Että emäntän' edessaisin, / Ja lapsen' ravit' taitaisin.

4. Jos ylön rikkaaks' tulisin, / Mitämaks' sinust' luopuisin, /
Enkä pysyis' Herran pelvos', / Ett' on kyll' arkus' ja salvos'.

5. Eli jos köyhyys tulee pääll', / Eik' ole tarpeeks' elatust' tääll'; /
Kuka ties', ettän varastan / Ja teen syntii nimees vastaan.

6. Herran siunaus rikkaaks' tekee, / Ilman paljoo työtä ja väkee, /
Jos olen virjä virasan', / Ja tarkka talon menoisan'.

7. Siunaa, Herra, kaikk' aivoituksen', / Merell' ja maall' kaikki toimituksen', /
Vaimon', lapsen', kaikk' tavaran' / Haltuun Herran annan laupiaan.

8. Viimein täst' surkiast' elämäst', / O Herra meitä tykös pääst'; /
Minun ja vaimon', lapsukaisen' / Korjaa sitt' Herra taivaaseen, Amen.

X. Ylistys- ja kiitos-virret.

300 (lähes sama sävel on VK 366)
(kuuntelulinkki)

1. Kiitos olkoon sull', Isä maan ja taivaan! / Sun pyhän nimes kunnia suur' on aivan, /
Sun armos vaka käypi avaralt', / Taivaan ja tähtein ylits' lavialt'.

2. Armos on suur', o Herra, minus', sitä / En taida, kurja, niinkuin tulis', kiittää; /
Sä loit mun kuvas jälkeen kädelläs, / Ah, vahvist' hyvyyteen viel' väelläs.

3. Mun synnist', kuollost' olet pelastanut, / Pirun pään muruks' rikki musertanut, /
Armos ja rauhas minull' lahjoittan', / Jonk' Christus uskovaisill' on toimittan'.

4. Ei ansiost', vaan sulast' suurest' armost', / Mun varjellut, o Isä, kaikist' vaaroist', /
Ain' tähän ast', kaikken' elinaikanan': / Varjel' viel' nyt, o Isän', armahan'!

5. Ann' armost' anteeks', Isä, synnit monet, / Christuksen tähden särje pirun juonet, /
Suo palvelen sua täällä pelvosas, / Tykönäs olen ijät' levosas.

6. Sanastas älä ann' ett' luovun suotta, / Se ainua mull' voipi avun tuottaa, /
Sen valo viepi tielle taivahan, / Siell' iloo tykönäs ain' nautit' saan.

7. Mun ruumiin', sielun', elon', menon', tekon', / Sun haltuhus, o Isä, annett' olkoon! /
Suo käydä kaikk' sun nimes kunniaks', / Mull' ja lähimmäisellen' parahaks'.

8. O Jumala! sä armost' minua päästä / Armottomain vainoojitten vääryydestä. /
Äl' anna heidän itse pudota / Kuoppaan, johon mun pyysit upottaa.

9. Ann' enkelis, o Herra, minun kätkee, / Ett' vihollisen' armos avun näkee, /
Ja sanoo: ah, kuin ompi autuas, / Kuin sydämmest' rakastaa sinuas.

10. Urhoollinen mull' mieli, Jumal', lainaa / Sun nimes kunniat' julistamaan aina, /
Kuin ulottuupi aivan avaralt', / Taivaan ja tähtein ylits' lavialt'.

11. Kaikk' Christityt, eteläs', pohjas', lännes', /
Ett' idäs', olkoon ain' sull' kiitos-äänes'; / Tuokaat sull', Christe kaunis, kiitoksen, /
Ylimmäisen ijät' ylistyksen.

301 (vastaava virsi on VK 457)
(Kolmen miehen kiitosvirsi valkiasa.)

1. Herra kiitett', olkoon, / Isäin Jumala! / Läss' ja kaukan' soikoon / Ääni kaunis tai: /
Kiitett', ylistetty, / Herran neuvo ain', / Jost' on meille tehty / Apu armias näin! /
Ylistäkäät hänt' tott', / Hän tuo hurskaat tuomiot, / Eikä uskovit' unhot'.

2. Herran seurakunta / Häntä templisäns' / Kiittää, palvell' mahtaa /
Suures' nöyryydes', / Joka istuu korkiall' / Cherubimin pääll', /
Kuitenk' katsoo alhaall', / Syvyytehen viell'. / Ylistäkäät etc.

3. Suuri on sull' voima, / Korkias' istuimes': / Auringon sä voitat /
Kirkkaall' nävölläs; / Taivaan vahvuus kaikki / Sinult' hallitaan, /
Valtas suur' on ratki, / Ympär' mailman. / Ylistäkäät etc.

4. Taivaat ylistäkäät / Herraa mieluisest', / Enkelit tuot' tehkäät /
Täydest' sydämest'; / Vesi, joka kuohuu / Päällä vahvuuden, / Eikä kuitenk' putoo, /
Tuokaan kiitoksen. / Ylistäkäät etc.

5. Kaikki joukko taivaan / Herraa kiittäköön, / Serafit meill' tavan /
Siihen näyttäköön; / Kuu ja aurink' kiitä / Herraa voimasans', /
Tähdet tehköön sitä / Kirkkaas' paisteesans'. / Ylistäkäät etc.

6. Sade, kaste, tuuli, / Kiitost' pauhatkaat, / Liekki, lämmin, tuli, /
Ilmas' iloitkaat; / Lumi, rakeet, räntä, / Härmä, sumu, jää, / Kiittäkäät ain' häntä, /
Kuin on väkevä. / Ylistäkäät etc.

7. Päivä, yö, nyt anna / Herrall' ylistös, / Valo kiitost' kanna, / Niin myös pimeys, /
Pitkäinen ja pilvet, / Ja viel' leimaus, / Julist' Herran ihmeit', /
Ne teill' olkoon suus'. / Ylistäkäät etc.

8. Maa, kanss' vuoret, mäet, / Herraa kiittäkäät, / Ojat, virrat, meret, /
Kaivot, lähtehet, / Elävät kanss' kaikki / Vesis' liikkuvat, / Ja viel' luodut muutki, /
Kunnioittakaat., Ylistäkäät etc.

9. Kaikk' kuin maa tai lavia / Kantaa, kasvattaa, / Pieni puu ja vahva, /
Kuin on tekonsa, / Yrtit, ruohot, lehdet, / Siemen, kukkainen, /
Kaikk' kuin kasvaa, lähtee / Maast' ja merest' ynn', / Ylistäkäät etc.

10. Kaikk' kuin ilmas', tuules' / Lentää, kulkeepi, / Kaikk' kuin vedes', meres' /
Asuu, liikkuupi, / Linnut taivaan alla, / Hänen kunniaans', / Niin myös valaskalat, /
Suurta laupiuttans', / Ylistäkäät etc.

11. Pedot metsis', kedois', / Eläimet myös muut, / Tehkäät tuota ehdost', /
Sill' on suuret syyt: / Adamin vaan sikiät, / Ylits' kaikkein taas, /
Kiitosveisull' tehkäät, / Lausuin tekojans'. / Ylistäkäät etc.

302

1. Nyt kaikin Herraa kiittäkäät, / Kanss' käskyins' teillä kävelkäät; /
Sill' Jumal' nähdään kaikin paikoin / Töit' suurii tuovan kaikkiin aikoin. /
Hän armiaast' meitä auttelee, / Ain' äitin kohdust' varjelee, /
Hän siunaa ruall' juomall' täyttää, / Meill' armost' kaikkee hyvää näyttää.

2. Ann' meillen sydän iloinen, / Pois poista mieli suruinen; /
Suo Christityilles rauha aina, / Ja levollinen meno lainaa! /
Meill' armos autuas aina suo, / Töis', neuvois' apu armiaast' tuo. /
Ah, vaarat ovat monet meillä! / Siis vapahd' eläisäm' meit' täällä.

3. Sä Isä kaikkein Jumala! / Kaikk' kannat suurell' voimalla, /
Ann' kasvos paistaa, siunaa meitä, / Sun hyvydestäs armoll' peitä. /
Meill', Henki hyvä, armos ann', / Ett' tahtos jälkeen vaellam', /
Sull' kiitolliset aina olem', / Kanss' kiitoksen siit' ijät' tuonem'.

303 (sama sävel N:o 11.)

1. Jumalata kiittää yliaikaa mahdam', / Kuin armost' antaa meille laupiaat lahjans', /
Sielun ja ruumiin meille on hän luonut, / Tarpeet kaikk' suonut.

2. Ihmeisest' ilmaan tähän meit' on tuonut, / Christuksen kansaks' kasteen kautta koonnut, /
Meit' sanans' saarnall' ravitseepi aina, / Synnit pois painaa.

3. Hallitsee meitä Hengellänsä Pyhäll', / Vahvistaa vaivois' lohdutuksell' lujall', /
Ett' tuskis' turvat' hänen tyköns' tiennem', / Jolt' apu lienee.

4. Meit' pirun pauloist' aina ulos auttaa, / Öin, päivin kaitsee enkeleinsä kautta, /
Varjelee vaarois', ettei meit' saa surmat' / Se piru julma.

5. Meit' lapsiansa ruokkii lahjoillansa, / On hädäs' kanssam' aina avullansa, /
Suo häpiän ala vihollisem' tulla, / Meit' rauhas' olla.

6. Siis täysi turva Herran päälle pankaam'! / Yltäisest' avun, elatuksen antaa, /
Vie viimein täältä, peräst' tämän elon, / Autuaan iloon.

7. Kiittäkääm' Jesust' edest' näiden lahjains'; /
Rukoilkaam' viriäst', armollans' ett' korjais', /
Kosk' viimein täällä hengen hädäs' ollaan, / Sois' autuaast' kuolla.

8. Niin olem' oikein nautinneet hänen lahjoins', /
Tääll' olleet rikkaat jälkeen hänen tahtons', / Ett' olem' saanet iloon ijät' taivaas', /
Pääsneet pois vaivast'.

304

1. David, pyhä profeetta, / Psaltarin sanoisa / Oikein meitä opettaa, /
Kaikisa paikoisa, / Vuoroin veisaamaan Herrall', / Riemuiten joka kerrall': /
Iloitkaam' Jesukses'.

2. Niin myös viisas Salomon, / Hänen saarnakirjasans', / Meitä kaikkia neuvon' on, /
Että me toisinans' / Iloitsem' iloisell' ajall', / Murheen myös otam' majall': /
Iloitkaam' Jesukses'.

3. Enkös me mahda iloit' / Herran hyvyydestä? / Ja hänell' veisat' kiitost' /
Hyvästä mielestä? / Sill' Korkein armostansa / Murheen pitää lapsistansa: /
Iloitkaam' Jesukses'.

4. Meit' luonut muotons' jälkeen, / Sielun ja ruumiin kanss': /
Annaisk' nyt nääntyy nälkään / Luotuja lapsians'? / Ei, ei hän sitä salli, /
Vaan kuittaa ajan kalliin: / Iloitkaam' Jesukses'.

5. Ruumiill' raukall' ruan, / Vuosi vuodelt' aina, / Vielä myös verhon, juoman /
Lahjoittaa ja lainaa; / Sielu hän sanastansa / Runsaan saa ravinnonsa: /
Iloitkaam' Jesukses'.

6. Kaikista elävistä / Mailmas' ihmeisest' / Surun suuren pitää / Herra armollisest', /
Kasvattaa kaikill' ruokaa, / Kuin hänen tyköns' huokaa: / Iloitkaam' Jesukses'.

7. Ei taid' yksikään elää / Rikkaun paljoust', / Eikä myös edesmennä, /
Paits' Herran siunaust'; / Herran siunaus suuri / Edes vie visust' juuri: /
Iloitkaam' Jesukses.

8. Tykös siis, Jesu laupias, / Hartaasti huokaamme, / Ja sinun hyvää lahjaas /
Nuhkeroiten nuoppaamme, / Siunaa se vähä saalis, / Kuin lieneepi meillä laaris': /
Iloitkaam' Jesukses'.

9. Herra on köyhäin turva, / Tuskan ajall' aina, / Hän pitää heistä surua, /
Pahat alas painaa; / Herra niill' avun tuottaa, / Kuin hänen päällens' luottaa: /
Iloitkaam' Jesukses'.

10. Leskill' hän eineen laittaa / Armolla avarall', / Toisell' turvall' myös naittaa, /
Kuin taitons' tavarall', / Ain' seisoo heille sauvan', / Elääpi kanssans' kauvan: /
Iloitkaam' Jesukses'.

11. Jumala orvot ottaa / Omiksi lapsiksens', / Avun heille myös tuottaa, /
Parhaaksi tarpeeksens', / Vahvast' ain' edesvastaa, / Eik' anna heitä lastaa: /
Iloitkaam' Jesukses'.

12. Epäillä elatuksest' / Ei mahda yksikään, / Kuin pääsn' on kadotuksest', /
Herrasa elämään; / Herra heist' pitää surun, / Muistaa kullenkin murun: /
Iloitkaam' Jesukses'.

13. Nyt anna, armias Jumal', / Että tai entinen, / Kuin hyvän tahtos suomall' /
Meillä on einehen', / Ulottuis' uutiseen asti / Ravinnoks' runsahasti: /
Iloitkaam' Jesukses'.

14. Suo sielun virvotukseks' / Pyhä sanas aina, / Niin vaivois' lohdutukseks, /
Ja meill' armos lainaa, / Ett' viriäst' sitä kuulem', / Sen kautt' sitt' autuaaks' tulem': /
Iloitkaam' Jesukses'.

15. Viimein sitt' taivaan pihas / Näem' Herran halun, / Joka tääll' on omians' /
Ihmeellisest' talunn': / Kusta sitt' kilvan pauhaam', / Kunnian kuoris' laulam': /
Iloitkaam' Jesukses'.

XI. Kaikkinaisisa tarpeisa.

1. Raskaisa maanvaivoisa.

305 (sama sävel VK 496)

1. Kuin hätä kova käsis' on, / Suur' ahdistus, tuska tarjon', /
Enk' itsestäm' apua löynne, / Enk' kustaan neuvoo tähän tienne;

2. Seurakunnan kokoukseen / Käym' kanss' nöyrän rukouksen, /
Tykös, Herra, täs' huutamaan, / Hädäsäm' apuuu anomaan.

3. Silmäm' nostam' ylös itkull', / Etsim' sydämen katuvall' kivull' /
Syntein anteeks' saamist' sinult', / Poikas turvill' tullen tykös.

4. Sens lupaat laupiaast' kaikille, / Kuin sen edest' sinua rukoilee. /
Jesuksen Poikas nimehen, / Kautta meidän Välimiehem'.

5. Ah armias Isä, tykös kuljem', / Kaikilt' ylönannetut olem', /
Tuska tunkee, pakkoo päälle, / Herää, Herra, apuum' täällä.

6. Poikas pyhän piinan tähden, / Avaa silmäs, näe hätäm', /
Kallist' korvas, kuule huutom', / Ehdi auksem', hukum' muutoin.

7. Älä soimaa syntejäm' suurii, / Ann' ne anteeks' armost' juuri; /
Tule turvaks', nouse ylös, / Auta ahdistuksest' ulos.

8. Ett' autetut sinua kiittäisim', / Iloll' kaikin sinua ylistäisim', /
Uskosas kanss' vahvistuisim', / Käskylles kuuliaat olisim'.

306

1. Aufer immensam, Deus, aufer iram, / Et cruentatum cohibe flagellum; /
Nec scelus nostrum properes ad aequam / Pendere lancem.

2. Si luant justam mala nostra poenam, / Quis potest saevas tolerare plagas? /
Cum nec ultricem spatiosa ferret / Machina virgam.

3. Parce sed nostris miserando culpis, / Jus pari clemens pietate miscens: /
Cui manet semper proprium, maligno / Parcere mundo.

4. Cur super vermes luteos furorem / Sumis, o magni Fabricator orbis? /
Quid sumus, quam faex putris, umbra, pulvis, / Glebaque terrae?

5. Nos parentales maculant reatus, / Et caro mentem trahit imbecillem; /
Ergo tam sortem fragilem benigno / Respice vultu.

6. Da crucem, clavos, scuticam, coronam, / Lanceam, funes, rigidamque mortem, /
Inter iratam mediare dextram, / Et mala nostra.

7. Non opus summi pereat Magistri, / Nec sinas cassam fore passionem, /
Corde sed manans lavet omne crimen / Sanguis et unda.

8. Hoc ratum quo sit facias precamur, / Omnibus nobis, residens Olympo, /
Qui Deus semper dominaris orbi, / Trinus et unus.

1. Ota pois, Jumal'! päältäm' julma vihas, / Aseta ankar' ja verinen vitsas, /
Älä pahuuttam' kosta ansiom' arvost', / Vaan aivan armost'.

2. Jos sinä meitä synnin syyn perästä / Kuritat: kuka voi edesäs kestää? /
Luodut niin kaikki lopet' hukas' ollee, / Ja perät' kuollee.

3. Anna siis, Herra, synnit anteeks' meillen, / Armos valitkoon oikeuden puolen, /
Sinun tapas on syntist' armoon ottaa, / Kuin päälles luottaa.

4. Miks' sinä suutut, Herra Luoja suuri, / Maan matoin päälle niin ankarast' juuri? /
Mitä olem' muuta kuin multa, lika, / Täynn' synnin vikaa?

5. Meit' perisynti pahuuteen täs' painaa, / Liha myös sotii henkee vastaan aina, /
Tätä siis heikkoo luontoom' Luoja, katsel' / Kasvoll' suloisell'.

6. Sinun vihas vaiheell' ja myös synteim' suurten /
Pane sinun Poikas risti, naulat, murhe, / Kruunu ja köydet, keihäs, ruoko, ruoskat, /
Kuoleman tuskat.

7. Älä kaunista käsialaas heitä, / Vaan Poikas piinall hänen vikans' peitä, /
Jonk' sydänveri sekä kylkivesi / Synnit pois pesi.

8. Sitä meill' lainaa, Isä Jumal', taivaast'! /
Christuksen kautta, kuin meit' päästi vaivast', / Ynn' ylimmäisen Hengen kanssa Pyhän, /
Jumalan yhden!

307 (V. k. N:o 217.)

1. Ah, Isä Jumal'! kuin asut taivaas', / Katsahd' meidän päällem' täsä vaivas', /
Kuin suruises' Suomesa lienee: / Väkivalta vallitsee ja vääryys, /
Vaivaisuus, nälkä, suuri surkius, / Kuin kaikk' kyllä sen tiennem'.

2. Nyt on meill' suru suur' täsä tuskas', / Meidän turvaks' tule, o Herra hurskas' /
Armahda, jo hukum' pois perki, / Älä muista meidän pahuutem' pääll', /
Joll' tämän olem' kyll' ansainneet tääll', / Kiiruhda ja apuum' kerkii.

3. Tunnustaa tulee meidän itkusuull', / Ettem' kuuliaiset ole olleet sull'; /
Mutt' synnis' eläneet aina. / Sinun sanas olem' häpiäll' hyljänneet, /
Enk' paljo siit' mitään pitäneet: / Näitä katuisim', armos lainaa!

4. Saarnaajitten oikeist' opetuksist', / Heidän myös ankarist' uhkauksist' /
Emme tainneet parata meitäm', / Jost' olem' nyt kovan kuorman all', /
Kuin on tällä surkiall' Suomen maall', / Itsem' vihan vitsan all' heitäm'.

5. Turhaa kunniat' kaikk' pyytävät, / Suurna itsens' ilkiät pitävät, /
Ylpeys suur' sydämmes' maannee; / Tyköns' ryövyyll' rikkautt' repivät, /
Vaivaisten vahinkot' etsivät, / Ahneus allans' kaikk' kaannee.

6. Turhii valoi vannell' ja kiroill', / Riettait' töit' tehdä ja puhei puhell', /
Ei häpiäks' ensinkään tietä. / Joka mielin kielin ei olla taida, /
Eikä ulkokullaisuutt' pitää tiedä, / Ei minään mailmas' pidet'.

7. Nyt lahjat lain lumoovat, / Vääryyn oikeudeks' vääntelevät, /
Köyhilt' ohits' oikeus käätään, / Kuista huuto kuuluu korkeuteen, /
Vaivaisten valitus surkiuteen; / Päällem' Jumalan viha väätään.

8. Se julma Farao joukkoinens' / Israelin kansaa kokonans' /
Orjuulla väkisest' vainoi, / Jota julmuutt' Jumal' näki taivaast', /
Egyptin maata kuritt' kovast', / Pahat meren pohjaan painoi.

9. Kuink' kaatui se korkia Babylon, / Kaiken valtans' kanss' jo perät' pois, on /
Koreille kaikille kartteeks': / Ahabin ryövyys, murha maksettiin, /
Sikiöinens' surkiast' teloitettiin, / Monen tuiman mielen maltteeks'.

10. Christus kutsui Juuttait' katumukseen; / Mutt' annoit itsens' kankiukseen, /
Tylyytt', tyranniutt' tehtiin: / Väkivalta, vääryys vallan sait, /
Raskaan rangaistuksen päällens' toit, / Hirmuisest' he hävitettiin.

11. He sodall' surkiall' suretettiin, / Rutoll' ratk' kauhiall' kadotettiin, /
Ja näljäll', katkerall' kuolloll': / Äiti nälisäns' lapsens' tappoi ja söi, /
Jost' osa kiukkuitsill' saaliiks' jäi; / Surkiast' hukuit monell' muodoll'.

12. Kats', kapin', sota suuri Suomen maall', / Tarvetten puuttumus pakkoo pääll'; /
Ken vaivat kaikk' valittaa voinee? / Syntim' suuret siihen syyks' löytään, /
Kyll' aina itsem' ilkiäst' käytäm', / Jumal' vihans' vitsall' lyönee.

13. Jollem' pian parannust' tehdä taida, / Meitä vihaisemp' vitsa vielä vaivaa, /
Ett' kauhiast' kadottaa kaikkia: / Kuullakses katumus kova lienee, /
Kuitenkin sinuas siihen riennä, / Ettäs vihaa huojennaisit haikiaa.

14. Ninives' saarnas' yhdest' Jonas, / Parannukseen koht' käännyit päänäns', /
Ja vaivat määrätyt vältit. / Meit' manataan paljo ain' parannukseen, /
Itsem' annam' pahemmin pahennukseen, / Ei katua ole meill' mieltä.

15. O sinä suruinen Suomen maa! / Kats', ettei sinun käy kuin Sodoman, /
Kuin Lothin laahitsemist' laitti: / Jerusalemin kauhiat kuvat, /
Hävityksen muodot muut sinus' ovat; / Josk' olis' kadotusta paitsi!

16. Älä ann', Herra! hukkua kadotukseen, / Armollas auta meit' katumukseen, /
Ett' olisim' armon liitos'; / Katso Poikas pyhän piinan pääll', /
Meit' vaivaisii vaivoist' vapahda tääll': / Siitä sull' olkoon ijät' kiitos!

308 (sama sävel N:o 85.)

1. Älkääm' pahaksem' panko sitä, / Jos Isä meit' lapsians lyönee; /
Ehkä kauhia kuoleman kita / Taudis' taikk' rutos' lienee, /
Lienee vitsat viel' vihaisemmat, / Nälkä on katkera kuolema, /
Piina kivuill' kiduttain pitkält'.

2. Sota suuret, pienet surettaa, / Lapsetk' äitins' kohtuun luottaa, /
Maan kylmill' kaiken hävittää, / Raatelee, tulipaloll' polttaa: /
Ei oikiutt' kusaan; vaan väkivalta, / Ryövyys, itku joka haaralta: /
O, paremp' on kohta kuolla.

3. Ett' sitt' syyst' synnin tähden / Meit' Isä omall' kädelläns' pieksee, /
Kärsikääm' ja tytykääm' tähän, / Ettei kipiämmän vitsan all' syökse: /
Hänen hyvä tahtons' tämä ollee, / Meidän tarpeeksem' tai tullee, /
Joll' parannukseen meit' väännee.

4. Herran sanan saarnat hyljäämme, / Manaukset pilkkana pidäm', /
Vääryyll' kaluu katoovaist' pyydämme, / Armottomast' vaivaist' vaivaam', /
Ei ole meis' oikeutt' eik' armoo, / Eik' rakkautt', vaan viha ja vaino; /
Synnis' eläm' pelkäämät' aina.

5. Ettem' pahuuttam' ojenna, / Enk' ynsiät' sydäntäm' nöyryyt', /
Niin Isä kurituksell' kohentaa, / Ettem' kadotukseen kaadu: /
Jos Isä lapsians' rankaisee, / Hyväks' ota, sen sinä ansaitset, /
Kiitä, kärsi Isän vitsaa.

6. Tunnusta sinuas syypääksi, / Kumarr' Herran käden ala, /
Ota Christus Jesus turvaksi, / Itses hänen huomaans' ann' alat', /
Hänt' rukoel', sakramenttii nautitse, / Hän tietää kaikk' kuins tarvitset, /
Joko suo elää eli kuolla.

7. Paits' Herran tahdott' ei taida / Rutto ruvet', tautikaan tappaa, /
Jos Isält' ikää sull' suodaan, / Vaikk' sivustas kaikki kaappaa, /
Ei kuitenk' teisäs sinuhun ryhtyis', / Eik' vahinko sinuhun yhtyis', /
Ehk' tuima tarttuva lienee.

8. Eipä vaivu varpuinenkaan, / Paits' Herran tiedott' ja tahdott', /
Vaipuu vähemmin ihminenkään, / Jota Herra alati vartioi: /
Ehk' ihmisten edes' kauhia ollee, / Ruton kauhian kautta kuolla, /
Sepä kallis on Jumalan lapsill'.

9. Niin ikäns' kuolleis', kuin eläis' / Herran omat aina olem'. /
Joll' määrätt' hetki on mennä edes, / Ei saa se karttaa, vaan kuolee; /
Voitoks', korvoks' kukin meist' kuolee, / Viel' Christus meill' eläm' ollee, /
Miks' me siis kuolemat' pelkääm'?

10. Täs' elämäs' ei ihmisell' iloo, / Eik' vaivast' pääsinpäivää, /
Siihen ast' kuin elost' on ero, / Sitt' luvattuun lepoon käydään; /
Ehk' karvas ja katkera se lienee, / Kuin surun meist' surettaa, meit' vienee /
Vaivast' ulos autuaan iloon.

11. Valmistakaam' meitäm' mielelläm'; / Täytyy vihdoin kumminkin kuolla, /
Vaikk' kauvas kovin karttelem', / Täytyy edes täs' taikka muualla: /
Vahvan, vapaan vuoden voittanut on, / Synnist', surust', vaivast' pääsnyt on, /
Kuin kohta Christukses' kuolee.

12. Tee katumus, valmist' tuonelaan, / Ain' tähän apuu ano Isält', /
Christus kivut voitti kuoleman, / Se pidä ain' sydämes sisäll': /
Kuin Herran piinan pääll' turvaa, / Se ijät' ei kuole, eik' saa surmaa, /
Alat' ilon lapsi lienee.

13. O Jesu, kasvos käännä tänn', / Avuksem' ehdi kuoleman kivuis', /
Pyhä Henkes meit' hallitkoon ain', / Ettem' epäyksiin livuis'. /
Ann' kärsiä kärsiväst' kuritustas, / Ettem' pois luovuis' armostas, /
Sitt' sinua ijät' kiitäm'.

309 (sama sävel N:o 388.)

1. Ah Isä! päällem' armahda, / Vihas vitsa meit' maahan kaataa, /
Ett' äkilt' menem' ala maan, / Syntim' sen matkaan saattaa, /
Ett's omall' kädelläs meit' piekset, / Nuoles meihin ammut ja syökset; /
Kuitenk' lepy Christuksen tähden.

2. Rinnois' sydämen' tykyttää kivust', / Sieluni on surkeutt' täynnäns'. /
En löydä lepoo, enk' lohdutust', / Hengen murhe murentaa päänäns'. /
Kuule, Isä, ylös herää, Herra, / Joses auksem' ehdi täll' kerrall', /
Niin perät' perki pois hukum'.

3. Jo jalvoin haudas' seisonen, / Kanss' kauhian kuoleman kidas', /
Ei ihmist' yhtään ole tykönän', / Kuin minua lohduttaa taitais'. /
Ah Isä! vahvist' mua voimallas, / Nyt minull' ole turvaks' avullas! /
Emp' apuu muualt' kustaan tienne.

4. Täs' tuskas' kaikk' mun tuttavan' / Mua kauhistuu, kuin kirott' olsin, /
Pois minust' poikkeevat kaikk' ystävän', / Ehk' huudan heit', eip' he kuulsi; /
Paetaan, kuin taampaa mun näkevät, / Kasvons' kaikk' minust' peittävät, /
Kuin haiseva löyhkä heill' olsin.

5. Kaikelt' mailmalt' hyljätt' olen, / Älä Isä sinä mua hyljää! /
Anna anteeks' syntin', avuks' tule, / Kuoleman kivut minult' kevenn', /
Sen karvas kauhistus pois ota, / Piru kauvas pois karkota, /
Älä suo mun vihasas kuolla.

6. Armias Isä, lepy rukoukseen, / Tee ihmeit', nyt mua auta, /
Turvaan tykös, näe huokauksen': / Niin leviip' kunnias sen kautta. /
Jos hukun, eip' sun hyvää siitä, / Kuollu ruumis ei sua kiitä, /
Eläis' sua kiitetään, Herra.

7. O Jesu, minun Vapahtajan'! / Omall' verelläs' minun ostit: /
Auta nyt uskollinen auttajan', / Poista pois vihaiset puustit, /
Isäs viha lepyt' viellä, / Ja murhan-enkelit kiellä, /
Ettei sinun veljees murhais'.

8. Kuitenk' käyköön tahtos jälkeen; / En pane tähän määrää päälle; /
Tiedäps tott' kumman tarvinnen, / Elää eli pois kuolla täältä; /
Tott' minull' tapahtuu tahtos perään; / Elän eli käyn kuoleman erään; /
Yks' kaikk', omas olen, Christe.

9. Pyhä Henki, minua lohduta, / Ja kaikkii kuin kuoleman pitää, /
Uskoan' uudist' ja vahvista, / Ann' ero autuas! anon sitä, /
Ett' Christus olis' ain' sydämesän', / Hänen piinans' muisto mielesän', /
Sitt' sodas' seisonen lujan'.

10. Christus oman', minä hänen omans', / Piinans' ansiot' ei suo turhaan, /
Itsen' annan hänen huomaans', / Miks' pelkään kuoleman surmaa? /
Sieluni Herras' iloits' viel' vähän, / Hän auttaa kuolemast' elämään, /
Turvaavita hänen tyköns'.

2. Rauhan edestä.

310 (sama sävel N:o 311.)

1. O Herra kaikkivaltias! / Jonk' ompi valtakunta, / Sinä olet kansam' haltia, /
Omas on myös maakunta, / Sentähden tykös tulem'.

2. Anna siis meit' olla rauhas', / Niin kauvan kuin me eläm', /
Riidat, sodat karkot' kauvas, / Älä murhaa saata päällem', /
Sovintoon vedä kaikkii!

3. Ei ole yhtään maan päällä, / Kuin sodat hävittää taitaa; /
Sill' sinä, kuin asut ylhäällä, / Meitä niistä ulos saata, /
Sitä me rukoilem' nöyräst'.

311

1. Suo meille rauha Herra nyt, / Ja elinaikanam' auta, /
Ei maan pääll' löytä ketään muut', / Kuin riidat asettaa taitaa, /
Paitsi sinua yhtä.

2. Varjel' meit', meidän maakuntaam', / Tulipalost', veren vuodost', /
Niilt' kuin meit' teloittaa pyytää ain', / Riitaiset hillitse sodast', /
Suo rauha meill', jota halaam'.

3. Ann' anteeks' syntim', o Jumal'! / Auta, ett' käskys pidäm', /
Ei saa rauhaa pahat, tuimat, / Heidän syntins' sen valtaa; tiedäm', /
Hyvill', Herra, suot rauhan.

4. Meidän kuninkaall' ann' armos, / O rauhan Kuningas taivaast'! /
Ett' rauhaisest', hyväs' neuvos', / Maakunnat hallita taitais', /
Sovinnos' kaikkein kanss' elää.

5. Jumal', sinun olkoon kiitos, / Tain lahjan tähden ja muitten, /
Ann' meidän elää rauhan liitos', / Kiinnit' käskyis kuuliaisuuteen, /
Jumal', kaikkivaltias Herra!

312

1. Jumal'! anna meidän kuninkaall' / Ja kaikell' esivallall' /
Rauha ja hyvä hallitus, / Että me hänen allans' /
Levos' ja rauhas' aina eläisimme, / Kaikes' jumalisuudes' ja kunniallisuudes', / Amen.

313 (V. k. N:o 222.)

1. Herra aikanam' rauha lainaa! / Suur' hätä on meit' nyt kohdann', /
Sen perään vihamies seisoo aina, / Ett' meilt' pois sais' sanas puhtaan, /
Christuksen nimen häväist' viimein / Pyytää villityksens' kautta, /
Sitä estä, älä voimaas säästä, / Sinä tästä voit ainoast' auttaa.

2. Herra aikanam' rauha lainaa! / Jonka kadotim' synteim' tähden, /
Kyll' puhtaan sanan sinult' saimma, / Jota vastoin eläm' juur' nähden. /
Autuuttamme pois hyljäämme, / Mailman menois' pyrkin' olem', /
Tunnustam' tott', pahuus vallan ott', / Juur' jumalattomast' eläm'.

3. Herra, aikanam' rauha meill' suo! / Meidän sydämeen vuodat' Henkes, /
Kuin Christukses' meit' uudeks' luo, / Oikiaan katumukseen kääntäis', /
Ett' armostas meill' se suotais', / Häpiät, vahingot pois tulisit, /
Sodan kapinat, kaikk' vapinat, / Siit' kaikilt' kunnia sull' olis'.

314 (sävel N:o 290.)

1. Tule rauha suloinen! / Poies sota suruinen; / Rauha tekee riemuiseks', /
Sota saattaa suruiseks'.

2. Eineen rauha enäntää, / Sota viljan vähentää; / Leipää saadaan rauhasa, /
Nälkää nähdään sodasa.

3. Iloll' rauhas' lauletaan, / Sodas' kaikki vaivataan; / Riemu rauhas' kajahtaa, /
Sodas' kaikki valittaa.

4. Rauha jakaa hyvyyttä, / Sota paljon pahuutta: / Onni rauhas' enetään, /
Kovuutt' sodas' koetaan.

5. Kalu rauhas' kootaan, / Sodan hädäs' hävitään; / Iloll' rauha rakentaa, /
Sota murheell' murentaa.

6. Mitä rauhas' raketaan, / Sodas' tulell' poltetaan: / Rauha kansan kasvattaa, /
Sota surmaa, surettaa.

7. Kusa sota, veri siell' / Vuotaa, hätä hädän pääll', / Murhe, pelko, puuttumus, /
Tuska, vaino, vaivaisuus.

8. Rauhas' ollaan surutoinn', / Levos' maataan murheetoinn', / Herran armoo autuaan /
Iloll' rauhas' nautitaan.

9. Kiitos olkoon Jumalan! / Rauhan edest' laupiaan, / Joka sodat sovitti, /
Rauhan meille toimitti.

3. Maan hedelmästä.

315 (lähes sama sävel VK 54)

1. Päälles, o Herra! aina / Minä lujast' luotan, / Usko minull' luja lainaa, /
Aut' sydämest' huokaan.

2. Vaeltamaan tahtos perään, / O Isä, armos lain'! / Isän maall' johdat' erän', /
Kus' itse asut ain'./

3. Edesän' sanas vaka / Yks' paistava lyhty on, / Valvon minä eli makaan, /
Enkelis minua suojelkoon.

4. Varjel' koto ja talo, / Tahtos jälkeen, Isä! / Ann' kaikis' toimitus jalo, /
Ymmärrys oikia lisää.

5. Armos meill', Herra, lainaa, / Ett' pelvosas pysyisim', / Ja meidän maallam' aina, /
Sanas perään kysyisim'.

6. Kasvat' ruohot, ann' jyvät / Pelloista niitettää, / Ja suo kaikk' lahjas hyvät /
Tahtos jälkeen käytettää.

7. Kaikk' kuin maa päälläns' kantaa, / Ruohot ja kukkaiset, / Niist' Herra meillen antaa /
Hedelmät moninaiset.

8. Kuin kylmä talvi katoo, / Kulkee kesä siaan, / Jonk' myöt' on suven sato, /
Kaikist' kasvoist' ijan.

9. Talvi merkitsee vaivaa, / Kuin on tääll' ihmisill': / Vaan suvi iloo taivaan, /
Kuin suodaan uskollisill'.

10. Ymmärtäkääm' siis tästä, / Ett' Jumal' meit' rakastaa, / Ja armollisest' päästää /
Vaivast' ja tuskasta.

11. Ijankaikkisest' olla / Tykön' Vapahtajan, / Ja ijäiseen iloon tulla, /
Suokoon Isä taivaan! Amen.

316 (sävel N:o 305. ; lähes sama sävel on VK 496)

1. O korkia taivaan Jumala, / Jonk' sanan suurell' voimalla /
Kaikk' kalliot kovat sulavat, / Ja vedet suuret kuivaavat.

2. Sä huokiast', Herra, tehdä saat, / Ett' pilvet pisaroitsevat, /
Sä taidat taivaan salvata, / Taas tahtos jälkeen avata.

3. Kaikk'valtias Jumal'! voimas suur' / On, todistaa sen sanas juur', /
Siis tuskas' turvaan sinuhun, / Toivoin, ett's ehdit apuhun.

4. Sä Herra näet, tiedäm' sen, / Tain tarpeem' suuren nykyisen; /
Sen syntim' synkiät ansaitsit, / Ett's vitsall' raskaall' rankaisit.

5. Ett' häijyst' lahjas laupiaat / Meilt' käytetään, niins pois otat /
Sun siunaukses runsahan, / Ja surkeudell' täytät maan.

6. Sä teet taivaan kovaks' meill' / Kuin vasken, ei sada maan pääll', /
Kuivuudest' ruohot raukeevat, / Kaikk' kansat surkiast' surevat.

7. Tain julma vihas, Jumala, / Tekee, vaan lepy, armahda! / Ah katso suurta tarvettam', /
Ja leipää ravinnoksem' ann'!

8. Me lapses sinua Jesuksen, / Sun Poikas nimeen rukoilem'; /
Kuin uskos' Jesust' mainitsem', / Sydämmes taipuu puolehem'.

9. Vaikk' rikoim', kuitenk' kuultele! / Edestäm' Jesus rukoilee; /
Jos rankaiset, niin armosas / Tai tee, aut' meit' aikanans'.

10. Ann' armost' sadett' saadaksem', / Ett' askeles viel' astaitsem' /
Tääll' rasvast' runsaast' tiukkuvan, / Ja hedelmäns' maan tuottavan.

11. Vuos' hyvyydelläs kaunist' kanss', / Niin kyntö, kylvö, kasta maas', /
Ja laiho kauniist' kasvata, / Meit' armiaast' jällens' iloita!

12. Sitt' vitsalles suut' annamme, / Sull' kiitost' ijät' laulamme, /
Meill', Herra, se kuin pyydäm' suo, / Ja armostas nyt apu tuo!

317 (sävel N:o 305.; lähes sama sävel on VK 496)

1. Ann' Jumal' jokapäiväistä / Meill' leipää, säästä näljästä! /
Kanss' tarpeet kaikki armost' ann', / Sä olet Isäm', Jumalam'.

2. Sun kätes avaa avara, / Ja maasta jyvät kasvata /
Meill', ett' tääll' leipää syödäksem' / Ja siement' saisim' kylvääksem'.

3. Sä luodut kaikki ravitset, / Kanss' kaarneen huudon huomaitset; /
Niin kuule Isä armiaast', / Kuin rukoilem' sua hartahast'!

4. Sill' syntiim' älä muistele, / Vaan armost' anteeks' antele; /
Ann' meidän armos suloinen, / Tääll' makiast' maistaa ijäinen.

4. Suvi-virsi.

318 (kuuntelulinkki)

1. Jo joutuu armas aika / Ja suvi suloinen, / Joll' kauniist' kaiken paikan /
Kaunistaa kukkainen; / Nyt armas aurink' meitä / Taas lähtee lähemmäks', /
Hän kuolleet hautoo, heitä / Jäll' tekee eläväks'.

2. Ne niityn kukat korjat, / Ja laiho laaksosa, / Niin ylpiät yrttitarhat, /
Puut vehriät verasa, / Ne meillen muistuttavat / Suurt' hyvyytt' Jumalan, /
Jonk' kaikk' ain' nähdä saavat, / Juur' ympär' vuoden ain'.

3. Nyt lintu äänell' korjall' / Taas laulaa taitavast' / Enk' me siis mahtais' Luojall' /
Tääll' veisat' iloisest'? / Mun sielun' Herraa kiitä / Nyt riemulaululla, /
Kuin iloittaa ja täyttää / Meit' laupioill' lahjoilla.

4. O Jesu Christe jalo! / Sä kirkas paistehem', /Ain' kylmää luontoom' haudo, /
Ja asu tykönäm'! / Sun rakkautes tuli / Ann' palaa sydämmes'! / Tuo meihin uusi mieli, /
Pois murheet poista myös.

5. Sä Saronin kaunis kukka, / Kukoistus laaksosa, / Mun sielun' avuill' kruunaa, /
Tee taitavaks' tavoisa, / Sun kastees hänt' Sionist' / Ain' kauniist' kastakoon, /
Sitt' kuin ruusu Libanonist' / Hajuns' hyvän antava.

6. Ann' maan tääll' kasvons' kantaa, / Vakons' myös liota; /
Meill' tarpeet tahtoisit antaa, / Maan, meren siunata, / Ann' askeles tiukkuu rasvast', /
Meit' ruoki sanallas, / Suo maistam' sit' ain' makiast', / Niin sielu on autuas.

5. Näljän vaivasa.

319 (sävel N:o 286.)

1. Kuink' tulee näljän hädäsä / Christittyin käyttää itsensä, /
Sen sanoo ratki Raamatt', / Tain laulun mä sull' laulan nyt; /
Siis tarkast' kuullell' mahdat.

2. Sun vaivasas ja tuskasas, / Auks' huuda Herraas Jumalaas, /
Kuin sen sull' lupaa lujast', / Ett' kaikken' elinkautenas /
Hän tahtoo auttaa armiaast'.

3. Patriarkka Jakob jalo mies, / Hän leivän puuttees' oli myös, /
Herra helpoitt' hänen hätäns': / Josef Egyptin maan herra, /
Hän ruokkei näljäs' isäns'.

4. Hän taitaa kalliill' ajalla / Sun ravit' makiall' mannalla, /
Kuin voi sun pitää voimas': / Hän antaa atrian taivaasta, /
Ja veden kalliost' kovast'.

5. Viel' Israelitat ilmeisest', / Tain armon Herran hyvyydest', /
Sait korves' kulkeis' ennen: / Ei vaatteet kengät kuluneet, /
Ain' neljään kymmeneen vuoteen.

6. Lesk' Sarpatis' oli muinen, / Jost' Herra piti tain murheen, /
Ett' myös sen elatuksest'; / Ei jauhot vakast' puuttuneet, /
Ei öljy astiaisest'.

7. Hän luoduill' tarpeet taritsee, / Kanss' kaarneen pojat ravitsee, /
Eik' nälkään heitä kuolet'; / Niin ruohon kedoll' vaatettaa, /
Paits' vaivaa, tyött' ja huolett'.

8. Ei leiväst' ainoost' eletä, / Kosk' näljän hätä käsittää; /
Vaan jokaitsest' sanast', / Kuin lähtee suusta Jumalan /
Ne täyttävät sen vahvast'.

9. Mä lapsest' vanhaan ikähän / En kaikes' ilmas' ikänän' /
Tuot' todeks' nähnyt vielä, / Ett' olis' hyvän, hurskahan /
Pois heittän' Herra täällä.

10. Kaks' poikaa oli vaimolla, / Eik' varaa ollut tallella, /
Pääst' velast' ja myös elää, / Häll' ilman suurett' vaivatta /
Soi Jumal' öljyy kyllä.

11. Siis turhaan varhain nousette, / Ja hiljain maata menette, /
Ja syötte leipänn' murhees'; / Sill' ystävillens' yltäisest' /
Herra antaa heidän maates'.

12. Siis, Christitt', ei sun tarvita / Tääll' murheell' sinuas vaivata, /
Vaan asiois' ahkera ole, / Ets' ensist' Herran valtakuntaa, /
Niin muut kaikk' tykös tulee.

13. Sill' Christus viisi tuhatta / Voi viidell' leiväll' ravita, /
Joist' korii kaksitoista / Jäll' saatiin jääneit' muruja: /
Hän puutoksen pois poistaa.

14. Viel' sanon todest' sinulle: / Hän seitsemäll' ruokkei leivällä /
Taas neljä tuhatt' miestä, / Jost' seitsemän korii korjattiin: /
Näimp' ruumiin näljäst' päästää.

15. Siis kiittää mahdam' Jumalat', / Kuin suree edestäm' lakkaamat', /
Ei vaivaa taat' voi katsoo, / Ett' kurjast' kaiket' hukkuisim'; /
Hän ruan antaa tahtoo.

16. Siis kiitos sydämmellinen / Vuoks' armons' olkoon Isällen, /
Kanss' Pojan meidän Herram', / Niin kunnia Hengell' Pyhällen, /
Hän ruokkii meit' joka kerran.

6. Terveydestä.

320 (sävel lähes sama kuin VK 380)

1. Jolla raitis ruumis on, / Terveys kanss' hyvä, / Mielell', kielell' kiittäköön /
Herraa armiast', pyhää, / Öin ja päivin veisatkoon / Riemulaulull' kiitost', /
Että kalliin suonut on / Terveyden armost'.

2. Koska Herra armostans' / Antaa terveyden, / Tytyväisen mielen kanss', /
Mitäst' pyydäm' sitten / Enämpät' täs' elosa? / Kosk' ijäinen riemu /
On jo meillä toivosa / Kusa vaivam' loppuu.

3. Jos mull' riista, rikkaus / Salomonin olis', / Sankaritten kaltain' myös, /
Voitois' suuris', monis'; / Mutta täytyis' kivuisa, / Kipiän' kuitenk' maata: /
Mitä valta, tavara / Voi mull' hyvää saattaa?

4. Jos mun pöytän' kalleilla / Herkuill' olis' täytett', / Ruall', juomall' makeilla, /
Joita rikkaat syövät; / Mitäst' minua auttaisit / Herkkuruat, juomat, /
Kosk' öin, päivin vaivaisit / Kivut, tuskat kovat?

5. Prameutt' ja koreutt' / Jos mull' ylits' muiden, / Valtaa kanss' ja korkeutt' /
Päällen laviain maiden / Olis', vaan viel' kipiän' / Täytyis' tuskas' olla, /
Mitäst' hyvää minullen / Noista taitais' tulla.

6. Paremp' leivän palainen / Terveydes' ompi, / Kuin kaikk' kulta yltäinen, /
Koska tauti syöpi; / Koskan taidan tarpeeksen' / Syödä paitsi kivun, /
Niin mä herkun halpaisen / Annan hillit' himon.

7. Kallis puku, koreus / Ei voi auttaa mitään, / Koska tauti, sairaus /
Makaa raskaast' päällän': / Ennen tahdon terveenä / Käydä puvus' halvas', /
Kuin tääll' seisoo kipiänä, / Vaattees' pramis', turhas'.

8. Nyt ei puutu mitäkään / Minult' terveydest': / Iloitsee mun sydämmen' /
Päivän valkeudest', / Tieni näen silmillän', / Korvan' kuulee tarkast', /
Kuinka Luojall' lintuinen / Kiitost' laulaa hartaast'.

9. Käten', jalkan', sydämmen', / Sielun' kanss' on terve, / Ettän tehdä iloiten /
Taidan, mit' on tarve / Uskotus' mull' virasan', / Herrall' kunniaksi, /
Lähimmäisell', itsell' kanss' / Minull' parahaksi.

10. Töihin, päivän tultua, / Virasani menen, / Kosk' yö mahtaa joutua, /
Kuin tuo meillen unen, / Panen minä levätä, / Aina aikaan siihen, /
Kuin mun aurink' herättää / Vaarast' pimeyden.

11. Nyt mä sinull', Jumalan', / Ylistöksen kannan, / Armos edest' avaran, /
Jonk's mull' aina annat, / Vaikkan synnill' kadotin / Näihin oikeuden, /
Kuitenk', Isän' rakkahin, / Suot mull' laupiuden.

12. Ann' ett' elinaikanan' / Aina loppuun asti, / Tämän lahjas laupiaan /
Käytän taitavasti: / Suo, ett' terveet jäsenen', / Kielen', suun' ja sielun' /
Tuovat aina sinullen / Hartaan kiitos-veisun.

13. Lainaa minull' terveys, / Koska vanhuus sauttaa, / Siks' kuin kuollo kutsuu myös, /
Ja mun hautaan kaataa. / Silloin, Herra, heikkous / Kaikki katoo minust', /
Minull' autuus, terveys / Annetaan ain' sinust'.

XII. Virret erinomaisisa säädyisä ja tiloisa.

1. Opettajan rukous.

321 (sävel N:o 298.)

1. O paras paimenen', / Kuin lammastes edestä / Sun henkes annoit, näin /
Heit' taudeist' tahdoit päästää, / Sä vielä vartioitset / Sun laumaas voimallas, /
Ja kauniist' kaitset heit' / Ain' pyhäll' sanallas.

2. Mun, lampaan laumastas, / Sä paimeneksi sääsit, / Ett' kaitsen lampaitas, /
Jotk' verelläs sä pesit. / Ah! kuinka taitanen, / O Herra! tehdä mä, /
Maan mato vaivainen, / Näin työtä työlästä.

3. Vaan ett' on tämä työs, / O rakas Herra, omas, / Its' sääsit sinä myös /
Mun paimentamaan laumaas, / Niin ann' myös armoja, / Mä lahjoill' lahjoita, /
Ett' palvelen sinua; / Kuul' huuton' palava!

4. Ett' nimes kunniata, / Kuin Christitt' kiivaast' hajen, / Ja laumas lampaita /
Rakennan, ruokin, kaitsen: / En tottel' kunniast', / Enk' mailman vainosta; /
Vaan halust' hartahast' / Pyydän parannosta.

5. Mua vahvist' Hengelläs, / Totuuttas julistamaan, / Ett' syntii nuhdelles' /
En huoli vainoi mailman. / Sä suojel' minua: / Sill' sanaas selkiät' /
Mun tulee puhua, / Eik' katsoo mieliä.

6. Kosk' sanaas saarnannen, / Ja ihmeitäs julk' tuotan, / Suo puhe taivainen /
Oll', ettän juttui kartan; / Sun sanas siemen suo / Mult' hyvin heitetään, /
Ja sitten hyväs' tuo / Maas' runsaan hedelmän.

7. Kosk' oikein osotan / Tääll' autuuden tien muillen, / Niin ojenn', Jumalan', /
Myös oikiall' tielle mielen', / Ett' vältän synnin työn / Ja häjyn hekuman, /
Enk' maahan jälleen lyö, / Jotk' itse rakennan.

8. Äl' ann' mun etsiä / Suurt' kunniat' ja kaluu, / Aut' taidan tytyä /
Sun antoos hyväll' halull'. / Kosk' jokapäiväisen / Sult', Herra, leivän saan, /
Niin tydyn mielellän', / Ain' hamaan kuolemaan.

9. Suo korkein Paimenen', / Ett' kaitsen tääll' niin laumaas, / Ett' elon ijäisen /
Ja riemun saavat taivaas'. / Ettän sitt' tullesas / Tääll' loppuu tekemään, /
Saan kruunun taivahas' / Sult' seuras' enkelein.

2. Tuomarin virsi.

322 (sävel N:o 83.)

1. Sen suuren Herran Jumalan / Ankar' ja pyhä laki / Kullenkin omans' antamaan, /
Tuntoom' sitoo ja vaatii; / Ett' virastansa viriäst' / Kukin aina vaarin ottaa, /
Eik' väkivallast', vääryydest', / Valitust' täytyis' tuottaa.

2. Vaan toisin tai tapahtua / Mailmas' häijys' mahtaa, / Ei tunnost' pidet' lukua, /
He Herran lain lastaa. / Mont' viatoint' tääll' rangaistust', /
Kuin syypää, kantaa kurjast'; / Vaan vikapääll' on vapaus, /
Kuin oikeun vääntää nurjast'.

3. Kyll' taitaa kauniist' kavala / Asiansa edes antaa; / Vaan hurskas häijyll' tavalla /
Vääryytt' ja pilkkaa kantaa. / Niin suututtelee häijy viel', /
Ettei käy ain' niin pahast' / Sill' hyvälle ja hurskaall' tääll', /
Kuin häjy haluns' halais'.

4. Sull' sanott' on, o ihminen, / Se kuin sull' käskee Jumal'! /
Sä kuitenk' kovakorvainen / Sen poljet mielell' tuimall'. /
Sull' järjen, toimen antoi hän, / Ett' eroittaa pahast' hyvää; /
Sä synnin orja vaivainen, / Sun tahtoos seurat' pyydät.

5. Te tuomarit siis tutkikaat, / Kuink' teidän rauhaan sopii, /
Ja Herran ääntä kuullelkaat, / Kuin teill' näin selkiäst' soipi: /
Mä panin teidän jumaliks', / Oikeutta tekemään täällä, /
Ja kutsuin Korkeimman pojiks', / Sen nimen saitte vielä.

6. Kuink' kauvan te siis tahdotta / Niin väännell' asian oikian? /
Vääryytt', väkivaltaa harjoittaa, / Ja sortaa köyhän kurjan? /
Se vaivainen on vaivas', työs'; / Vaan rikas nauraa sitä: /
Lesk' leipää kaipaa, orvo myös, / Eik' kenkään huoli siitä.

7. Siis karttakaat! ah karttakaat! / Kanss' katsokaat, kuink' teett', /
Oikiutt' edesauttakaat: / Te Herran tuomiot' pidätt'! / Älkäät pitäkö tätä naurona, /
Ei pilkkaa kärsi Herra, / Paha loppu teill' on tarjon', /
Hän rikkoo valtann' kerran.

8. Siis Jumala teit' auttakoon, / Ett' oikian tuomion teett', /
Hän teidän neuvonn' hallitkoon, / Ett' virkann' mieles' pidätt'. /
Se korkein tuomar' armostans', / Hän valaiskoon myös taitonn', /
Ett' oikeus aina voimasans' / Tääll' olis' kaikkin' aikoin'.

3. Avioskäskystä.

323

1. Jumala, kuin kaikki loi, / Omaksi kunniaksens', / Miehen hän myöskin edes toi, /
Ja vaimon hänen turvaksens', / Hän käski heit' yhdes' pysyy, / Kuin veren ja lihan, /
Suosios' toinen toistans' kysyy, / Karttain toraa ja vihaa, / Kiitos Jumalan.

2. Jumal' myös sanoi miehest': / Ei taida hän yksin olla, / Otti siis luun sen kyljest', /
Jonk' vaimoks' annoi tulla, / Hyväst' sitt' siunas' heitä, / Sanoi sanall' tällä: /
Te mahdatt' nyt enäntää teitänn', / Ja kasvaa maan päällä, / Kiitos Jumalan.

3. Mies siis pojes luopukaan / Isäst' ja äitistäns', / Vaimohons' vahvast' suostukaan, /
Se on hänen lähimmäisens'. / Kovuutta ja pehmeytt' / He keskenäns' kärsikään! /
Mitä Jumal' on vahvaks' tehnyt, / Älköön kukaan särkekö, / Kiitos Jumalan.

4. Rukoilkaam' kaikest' sydämest' / Tämän parikunnan puolest', /
Ett' Jumal' heit' päästäis' hädäst', / Ja pirun pahast' juonest': /
Heitä myös alati auttais' / Töisäns' ja menoisans', / Viimein sitt' taivaasen saattais', /
Jesuksen Christuksen kanss', / Kiitos Jumalan.

324 (sama sävel N:o 86.)

1. Jumala asetti avioskäskyn, / Sikiöitten siittämyksi, /
Ain' rakkaudes' ynnä its' kesken', / Toinen toisens' avuksi, /
Siin' sikiät kanss' kasvatettaman, / Herran tuntoon totutettaman, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!

2. Ett' kukin avios' elää mahtais' / Puhtaast' paits' haureun halui, /
Ja huoruutta välttää taitais', / Kieltyi sekoituksii valjui, /
Niin avioskäsky on säätty, / Joll' on elom' pyhyyteen väätty, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!

3. Avioskäsky myös its' altans' / On salaus sangen suuri; /
Niin Christus on seurakuntans' kanss', / Kuin avion väli on juuri: /
Kuin mies vaimoonsa rakastaa, / Christus seurakuntans' omistaa, /
Jost' Jesuksen olkoon kiitos!

4. Synnin kautt' tuskat tulit päällem', / Monet mulkkaukset ja vaivat, /
Kuitenk' aviosäätyy täällä / Ei tainneet kadottaa saada; / Sen Herra vahvast' varjeli, /
Kaitsi, kätki, ain' autteli, / Jost' Jumalan olkoon kiitos!

5. Avioskäskyn lain aina / Jumal' juur' kunnias' pitää, / Sen pilkkaajit' alas painaa, /
Kanss' kaikk' kuin rikkovat sitä, / Huorintekiät, salavuoteiset /
Ja sukurutsat rankaisee, / Jost' Jumalan olkoon kiitos!

6. Avion onnen ain' ajattelee / Its' Isä Jumal' taivaast', /
Tarpeet antaa ja varjelee, / Päästää murheest' ja vaivast', /
Jos he hänt' auksens' huutavat, / Hänen tyköns' myös turvaavat, /
Jost' Jumalan olkoon kiitos!

7. Herra, armostas ain' varjel' / Tätäkin parikuntaas /
Vaarast', vahingost', kuin on tarjon', / Aut' asuviks' valtakuntaas. /
Ann' heidän avioliittons' pitää / Vahvan', siin' suosios' sinua kiittää: /
Jonk' Jumal' suokoon, Amen!

325 (sama sävel N:o 88.)

1. Autuaan onni on, joll' Jumala / Vaimon valitsee tapain taitavan, /
Kunnian kanss' kauniin, jumalisen, / Rakkaan, armaan, aina uskollisen.

2. Se miehens' mielen ilahuttaa, / Iloks' ihanaksi murheen muuttaa, /
Taloin turva, tavara vahva, / Herralt' suotu suur' suotuis' lahja.

3. Autuaan onni on sill' vaimolla, / Jonk' Jumal' antaa hyväll' huolla, /
Rakkaall', lakiall', jumalisell', / Kunniall' kuuluvall', toimellisell'.

4. Se mies on turva vaimoll' vahva, / Rakkaun riemu, ilo aiva, /
Holhouksen suotuis' suoja, / Armost' annettu laupias lahja.

5. Ett' meill' niin taitais' tapahtuu / Avion alku että asunto, /
Riettaat, rivot haureudet / Kauvas karttakaam' ja kaikk' huoruudet.

6. Herran pyhäs' pelvos' pysykääm', / Hänelt' avion onnee anokaam', /
Rukouksell' alat' pyytäkääm', / Sitt' sen suo meill' saada; hänt' kiittäkääm'!

326 (sama sävel N:o 128.)

1. Kuin Christus seurakuntaans' rakastaa, / Aina armostans' omasta, /
Hallitsee, holhoo, auttaa; / Seurakunta Christuksell' kuulia, /
Hänen alans' itsens' pitävä, / Uskoin omaa ylkääns' aina: / Ynnä yks' on /
Ruumiillansa Christus kanssa / Christikuntans'; / Se on salaus sangen suuri.

2. Niin ylkä mahtaa morsiamellens', / Omall' armaall' emännällens', /
Ratk' rakas olla aina, / Holhoin häntä, omp' oma lihainen, /
Kaunispa kanss' kuin kukkainen, / Riemuist' rakkautt' täynnä, / Miehell' muiston', /
Emänt' aina ihanainen, / Armahainen, / Suotuis', suloinen ilo ollee.

3. Miehens' ala itsens' pitävä, / Miehens' mieltä myös noutava, /
Miehens' kanss' vaivois' vahvan'. / Keskenäns' ahut, ahkerat, /
Viras' viriät, töis' taitavat, / Kunnias' toinen toisens' pitäin, /
Toinen toisens' / Heikkoutta pyytäin peittää / Kunnian kautta, /
Ynnä yhtä ijest' kantain.

4. Kärsiväiset keskenäns' tuskas', / Ynnä yhdes' oikias' uskos', /
Pysyin Herran pyhäs' pelvos', / Ett' meis' nämät tapahtuu taitais', /
Apuu siis tarvitaan taivaast', / Herran Hengen auks'-huudost', /
Herran Henki / Sydämet sitoo, sovinnon siteell', / Rakkaun ikeell'. /
Sen meill' Herra suuri suokoon!

327 (sama sävel N:o 261.)

1. Its', Isä, asetit armost' / Avioskäskyn alust', / Siunasit miehest' ja vaimost' /
Sikiät sikiimään jalost', / Sen varjelet, autat aina, / Mailman menos' mones', /
Etk' anna alas painaa, / Ain' pidät pyhäs' menos'.

2. Niill' kuin nyt yhdistettiin, / Säätys perään avioks', / Jumal', anna armos ehtii, /
Tueks', turvaks', avuks', / Suo raittius, rakkaus, rauha, / Ilon onnee kohtaans'! /
Siit' sinull' kunnia pauhaa, / Kaikk' tätä toivotam'!

3. Jesu, its' aviosäädyn / Häis' Kaanas' kaunistit, / Puuttuis' veden viinaks' tehden, /
Avun ihmeisen muistit. / Viel' vesi tee näille viinaks', / Murhe muuta iloks', /
Vähä venyt' tarpeen täytteeks', / Ain' apus tuo tarjoks'.

4. Rakkaull' sydämet sido, / Puhdas Henki Pyhä! / Suo suosiot', sovintot', iloo! /
Elos' puhtaas' pidä, / Ynn' kärsiväiseks' tottuu, / Kauvan yhdes' elää, /
Suo lohdullinen loppu, / Ann' autuas ilo!

328 (sama sävel N:o 77.)

1. Its' Jumalan alust' (tiedän) / Meidän esiäitim' Evan, / Adamill' miehellens' vieneen, /
Heille siunauksens' suovan, / Ynn' rakkaudes' elämään, / Sikiöitä siin' siittämään; /
Kuta kadehti koht' kovan / Henki häijy, pahan suova. / O iloitse sinä häähuone! /
Mies, vaimo on Herralt' yhteen luotu, / Hänelt' siihen siunaus suotu, /
Hän häähuoneell' onnen tuonee.

2. Julk' Jumalan on hyvä työ, / Kuin nyt viel' täsä tekee ja suo /
Miehell' vaimons', viel' edes tuo, / Jotk' jo on ennen yhteen luon'. /
Rakast' ylkä puolisotas, / Luotu lahjas Herralt' otas, / Tydy tähän sinun omaas, /
Kiitä Christust' näin sull' suomast'. / O iloitse sinä häähuone! etc.

3. Surun, murheen, tuskan, vaivan / Niille, kuin avios' elävät, /
Sallii Christus päälle käyvän; / Mutt' jos he Herraa pelkäävät, /
Uskos' hänt' auks' huutavat, / Niin on hän heit' auttava; /
Veden viinaks' tehdä suuttaa, / Murheen myös iloks' muuttaa. /
O iloitse sinä häähuone! etc.

4. Jumal' juur' hyvää sinun suo, / Ja morsiamelles täsä talos', /
Ylkä sinä itses tähän luot', / Ain' armastas rakastakos, /
Rakkauden jäll' kantanee, / Hedelmän armaan antanee, / Sen kanss' kauniist' elänee, /
Hänen heikkouttans' kärsinee. / O iloitse sinä häähuone! etc.

5. Herra teit' hyväst' siunatkoon, / Joita its' yhdistänyt on. /
Avun Herraa te peljätkäät, / Ain avionne edest' kiittäkäät! /
Kaikk' me kilvan kiittäkääm' / Isää, Poikaa, Henkee puhdast', /
Aviosäätyns' auttaa näin, / Varjelee ain' armost' sulast', /
O iloitse sinä häähuone! etc.

4. Lasten virsi.

329 (V. k. N:o 296.)

1. Mun sielun' iloitkaan riemuisest', / O Jumal' rakas Isän', /
Ett's minull' aina armoisest' / Suot sinun sanas pyhän.

2. Lupauksestas lujasta / Mä kiinni pidän vahvast'; / Sä armias autat vaarasta, /
Kuin rukoilee sinua hartaast'.

3. Vaikk' vaihees' vastoinkävis' tääll', / En kuitenk' epäile siitä, /
Ett's Isän' olet ja voit viell' / Armolupaukses pitää.

4. Siis pyydän halull' hartaalla, / Ett's valaiset minun mielen', /
Sun Pyhän Henkes voimalla, / Ja annat armon ijäisen.

5. Mua uskoll" lujall' lahjoita, / Ain' enänn' minus' sitä; /
Mua hyviin tapoin taivuta, / Aut' nuoruun viisaast' vietän!

6. O Herra, esivallallem' / Sun armos autuas lainaa, /
Niin meidän myös vanhemmillem', / Ett' pelvosas elävät aina.

7. Varjel' heit', Herra, armoisest' / Ain' synnist' ja muust' pahast', /
Suo tykönäs meidän ijäisest' / Sitt' nautita iloo autuast'!

5. Leskein ja orpolasten valitus-virret.

330 (sävel N:o 28.)

1. Murhettan' koskan muistelen, / Eläisän' täsä ilmas', / Itkupisarit' pyhiskelen; /
Sill' suures' olen vaivas', / Jonk' kuolem' on päällen' tuottanut, /
(Puolisan) Vanhemmat minult' pois ottanut, / Jättäin minun (leskeks' köyhäks') orvoks'
pieneks'.

2. Kuinkan olen surullinen / Jälkeen tain lankeemuksen, / Sydämmen' on murheellinen, /
Kohdannut ahdistuksen; / Kuin lintu oksall' yksinäns' / Visertää surkiall' äänelläns', /
Niin itken minä myös vaikiast'.

3. Riemun' on murheeks' muutettu, / Ilo minull' itkuks' käätty, / Ahdistus päällen'
tuotettu, / Oikeus vääryydeks' väätty: / Murhe sydämen' särkeepi, /
Suru sen sisäll' kulkeepi, / Ah onnetointa aikaa!

4. Jos istun eli astelen, / Jos valvon eli makaan / Onnettomuuttan' ajattelen, /
Joka minua ajaa takaa, / Ja pyytää minua käsittää, / Ristill' ja tuskall' väsyttää, /
Murheell' minun multaan saattaa.

5. Apuu ehk' etsin ihmisilt', / Suvuilt', tuttavilt' täällä, /
Kuitenk' saan kuulla jokaitselt' / Kovuutt' koko maan päällä. /
En löydä turvaa kestäkään, / Enk' lohdutust' yhdestäkään; /
Kaikk' ovat minua vastaan.

6. Sentähden turvaan Jumalaan, / Hän avun vahvan antaa; / Sill' kusa häntä palvellaan, /
Siell' armons' kaikill' kantaa: / Hän on turva tuettomain, / Isä armias isättömäin; /
Lohdutuksens' minull' lainaa.

7. Itsen' siis luotan kokonans' / Sinun päälles, Herra hyvä! /
Henken', sielun', ruumiin' päänäns'; / Jumalan Poika pyhä! / Pysy ain' tuskis' turvanan', /
Ahdistukses' myös auttajan', / Sitt' rauhas' ratki elän.

8. Mont' on kuin itsens' luottavat / Ihmisten avun päälle, /
Luojans' niin pois unhottavat; / Mutt' ei se tule säälle: / Sentähden luotan Jumalaan, /
Ja turvaan häneen ainoaan, / Hän parhain auttaa taitaa.

9. Vaikk (leskeks') orvoks' olen jätetty / (Puolisoltani rakkaalt') /
Vanhemmilt' lapsuudesan', / En kuitenkaan ol' hyljätty /
Jumalalt' (kaikkivaltiaalt') nuoruudesan'; / Sill' jot' Isä kurittelee, /
Sitä jällens' rakastelee, / Vihans' jälkeen armons' näyttää.

10. O rakas Isä armias! / Armos minull' jällens' lainaa, / Ole laupias, ei karmias, /
Älä vihastu aina, / Kallist' korvas, kuule huuton'; / Sill' ei mitään auta muuton, /
Lepy vihastas vihdoin.

11. Niinkuin yks' lintu vaikiast' / Valittaa katon päällä, /
Laulaa, visertää haikiast', / Hyväll' ett' pahall' säällä; /
Niin itken, huokaan katkerast', / Suren, murehdin surkiast', /
Ylits' entisten aikain.

12. Tykös huudan, Jesu kaunis, / Riennä minua vapahtamaan, /
Havaits' parkun', ole valmis, / Kiiruhd' minua pelastamaan: /
Hävetköön ja häväistäköön, / Takaperin ajettakoon, /
Jotka minull' pahaa suovat.

13. Tuttaviin ehk' uskallaisin, / Eip' sekään mitään auttais', /
Ystäväin pääll' vaikk' luottaisin, / Turha kaikk' sekin olis', /
Heill' on suu voita liukkaampi, / Puhe myös öljyy sileempi, /
Ja kuitenk' paljaat miekat.

14. Tuttavat kyll' tunnustavat / Itsens', kosk' käypi hyvin; /
Mutt' koht' heitäns' vieroittavat, / Kosk' tuskiin vajoon syviin; /
Heill' on mesi, maito kieles', / Myrkky, sappi, viha mieles', /
Viekkaus suur' sydämes'.

15. Ah, älä kasvoos pois peitä, / Jesu, minult' (leskelt' köyhält') orvolt' pienelt', /
Älä tyköös minua pois heitä; / Sill' huudan surkiall' äänell': /
Ole minun edesvastaajan', / Pyhä Henki Lohduttajan'! /
Sitt' saamme ratk' rauhas' olla.

16. Joudu, Herra, siis holhomaan / Orvoi ja köyhii leskii, /
Kaikkii kansoi kanss' korjaamaan, / Vastoin vaivoi ja tuskii; /
Ett' kaikki sinua kiittäisim', / Ja korkiast' kunnioittaisim', /
Lakkaamat' ylistäisim'.

331 (V. k. N:o 286.)

1. Sinun tekos, o Herra Jesu Christ'! / Tiettävät on kyllä vissist', /
Jo alust' ijäisest', / Kosk' ihmiset loit, ja yhteen toit, /
Hetkeks' yhdes' elämään soit.

2. Kuolema, jonk' synnin tähden / Annoit tulla kaikkein päällen, /
Eroittaapi erään: / Sielull' eron, ruumiill' levon; /
Vaan jääneell' surkian saattaa menon.

3. Näin on tapahtunut Jakobille, / Sill' hurskaall' patriarkalle, /
Kuin ero tuli Rakelilt': / Se pois huoli, virasans' kuoli; /
Vaan hänell' ja sikiöill' suru tuli.

4. Koska myös eli Elias, / Sareptan vaimo suures' vaivas' / Auttajata kyllä kaipas': /
Eine puuttui, elo muuttui, / Elämään lapsens' kanssa suuttui.

5. Vaan ei vielä näihin loppun'; / Sill' tulee muill' kyll' myös hoppu, /
Kosk' toiselt' elo loppuu: / Sekä lapsill' että vanhemmill' /
Suru yltäkyllä molemmill'.

6. Mutt' kuitenk' täs' suures' surus', / Virvottakaam' itsem' visust', /
Että Jesus Christus / Orvoi auttaa, piinans' kautta, /
Leskein murheen iloks' muuttaa.

7. Ylönannettu isältäni, / Eroitett' olen äitiltäni, / Sanoopi Davidi; /
Vaan vastaan otti, avun tuotti / Jumala, jonka päälle luotin.

8. Judit', Hannat' ja Jakobit', / Sareptan leskee ja muita niit' /
On Jumal' auttan' siit'; / Jotk' rukoilee, niit' kuultelee, /
Ja avun heille tuottelee.

9. Usko sinä myöskin lujast', / Älä sure niit' niin surkiast', /
Jotk' pääsneet on vaivast': / Omans' otti, lainans' voitti, /
Ajast' kuin eteen asetti.

10. Kyll' sinua sen vuoks' auttaa viel', / Sekä tääll' ett' taivaasa siell', /
Jos pysyt oikiall' tiell'; / Kyllä suittaa murheen muuttaa, /
Ja viimein iloll' yhteen tuottaa.

11. Kusa omas edesäs löydät, / Enkelein kanss' kauniist' käyvän, /
Jumala myös nähdään, / Lapset, suvut ja muut tutut / Ovat yhdettäkään surutt'.

12. Vaan sillä välill' eläisäs' tääll', / Tee työs ja luota Herran pääll', /
Niin sinä tulet sääll', / Vält' riettautt' ja haureutt', /
Osot' lähimmäisell' laupiutt'.

13. Lapses kasvat' Herran pelvosa, / Neuvo, harjoit' hyvisä tavoisa, /
Kohta nuoruudesa: / Niin antaa pian Jumala ijan, / Taivaas' yhden asumasian.

332

1. O Herra Jesu! vaivaisten auttaja, / Orpolasten turva, / Isättömäin apu, /
Avita meitä Isä, Herra Jumala, / Pyhän nimes tähden / Ole armollinen.

2. Ei Herra ylön anna omians', / Auttaa kaikest' tuskast', / Hädäs' ompi kanssam'; /
Avita meitä Isä, Herra etc.

3. Moses Punaisen meren tykönä huokas', / Herra autti häntä, / Faraonin pois hukkas', /
Avita meitä Isä, Herra etc.

4. Josef Egyptis' ensist' kärsei vaivaa, / Viimein herraks' pääsi, /
Ett' Herraa pelkäs' aina, / Avita meitä Isä, Herra etc.

5. Daniel vaikk' hän luolaan heitettiin, / Jalopeurain suu / Silloin kiinni lukittiin, /
Avita meitä Isä, Herra etc.

6. Kuka ikänäns' itsens' Herran pääll' luottaa, / Niillen Herra kaikille /
Lupaa avun tuottaa, / Avita meitä Isä, Herra etc.

7. Kolme nuorukaist' uuniin heitettiin, / Tulen liekki heidän /
Päältäns' pois estettiin, / Avita meitä Isä, Herra etc.

8. Se köyhä leski Sareptas' ruokittiin / Jauho-pivoll' vähäll', /
Öljyn kanss' ravittiin, / Avita meitä Isä, Herra etc.

9. Eliall' profeetall' tarpees' tuotiin ruokaa, / Kosk' ei sadett' tullut /
Puoleen neljätt' vuotta, / Avita meitä Isä, Herra etc.

10. Jonas hahdest' meren pohjaan viskattiin; / Vaan ett' Herraa pelkäsi, /
Kala maall' kakaisi, / Avita meitä Isä, Herra etc.

11. Niin luotan minä minuni Herran pääll', / Hänpä lupas' minull' /
Avun antaa tääll', / Avita meitä Isä, Herra etc.

12. Rukoilkaam' Herraa kaikest' sydämest', / Armoillans' ett' korjais', /
Sulasta hyvyydest': / Avita meitä Isä, Herra etc.

13. Olkoon kiitos siis Isän Jumalan, / Hänen Poikans' olkoon / Meidän turvanam'! /
Avita meitä Isä, Herra etc.

14. Se pyhä Kolminaisuus meit' auttakoon, / Viimein taivaan iloon /
Meit' kaikkii saattakoon, / Avita meitä Isä, Herra Jumala! /
Pyhän nimes tähden / Ole armollinen.

6. Sairaan valitus-virsi.

333 (sävel N:o 298.)

1. Ah kuinkan vaivataan, / Jost' vaikiast' vaikeroitsen, / Mun tuskan' tuima on, /
En voi mä kestää silleen: / Eik' kustaan löydy mull' / Täs' tuskas' apua, /
Enk' suures' kivusan' / Saa yhtään lepoa.

2. Täst' kivust' kipiäst' / Ratk' raajan' raukenevat, / Niin tuttun' suuttuvat /
Minuun, ja pakenevat. / Muun' vilu vaivaapi, / Muun' helle polttaa taas, /
Sydämmen' pakahtuu / Täs' vaivas' vaikias'.

3. Ei rauhaa ruumiisan', / Täynn' sielun' surkeutta, / Jo kuolleill' kumppaniks' /
Tai kuorma minun muuttaa, / Ett' lähes epäilen / Täs' hädäs' ahtahas'; /
Ellet sä lohduta, / Jesu, kautt' kuolemas.

4. Mun lihan' kuivuu pois, / Mun nahkan' ryppyyn rumaks' / Täst' yliaikaisest' /
Vetävyy tuskast' tuimast'; / Mä luulen toisinans', / Vuoteen' mun virvottaa, /
Ja ett' viel' vihdoinkin / Mun vaivan' lopun saa.

5. Pois uni poikkeaa, / Sill' sydän lyöpi, tykkää; / Kuin mato koukkuan /
Itsen', taas suoraks' lykkään: / Mä kärsin kipua, / Mielellän' menisin /
Kanss' Herran huoneeseen, / Ett' levon löytäisin.

6. En apuu kustaan saa, / Yks' vaiva toisen perään / Juur' tuimast' tulee pääll', /
Kuin hengen sulkee erään. / Mun parkun' palan' on / Ja itkun' juotavan'; /
Niin julmast' Jumalan / Mä ruoskalt' runnellaan.

7. Ah katso, Jumalan', / Mun surkeuttan' suurta, / Jonk' all' ain' huikiast' /
Mun sielun' parkuu, huutaa; / Ah! sido sinä se, / Jonk's Herra haavoitit, /
Ann' anteeks' syntini, / Kuin tain kyll' ansaitsit.

8. Sull' Isän nimi on, / Niin on myös Isän sydän, / Mä lapses olen täs', /
All' kivun kipiän, syvän; / Ah, huudan sinua, / Sä huuton' huomaitse, /
Mull' armost' apu suo, / Ja hätän' havaitse'.

9. O Herra Jesu Christ'! / Sun perääs palaa halun', / Sä sairaill' muinenkin /
Ain' armost' annoit avun: / Sä kannoit katkeran / Tääll' kipum' totisest'; /
Siis, Jesu, minua / Nyt armahd' armoisest'!

10. Suo lopun suotuisan / Sais' ilmast' lyhyt ikän', / Sun kuollos kuollesan' /
Ann' mielesäni pidän, / Etten epäilykseen / Tält' vaivalt' vaadittais', /
Enkä jumalattomain / Täält' kuolloll' kutsuttais'.

11. Ei kiitost' laulamast' / Mun suuni sullen suutu, / Ei ylistökses myös /
Ijäisest' minult' puutu; / Niin joudu, Jesu! jo, / Sä alku, loppu kanss', /
Suo iloon ijäiseen / Mun murheen' muuttuvan!

12. Sen tiedän totisest', / Ett' vihdoin kauniist' katsell' / Saan julki Jumalat', /
Taivaises' ilos' ylhääll', / Täs' lihas' ja nahas', / Kuin nyt on kuoleva, /
Vaan sitt' kuolematoin / On ijät' oleva.

7. Kiitos kärsityn sairauden jälkeen.

334 (sävel N:o 298. ; voi laulaa myös VK 328)

1. Sun, Herra, kädesäs / On kuollo että elo, / Sun armostas on taas /
Mull' raitis ruumis, jalo; / Ei ollut ollenkaan / Mull' toivoo elost' tääll', /
Sä elo totinen / Mun autit kuollost' jäll'.

2. Sun armos uusi ain' / On päällän' joka aamu, / Sun kallist' hyvyyttäs /
Saa nautit' ruumis, sielu; / Sä hädän helpoitat, / Ja taudin lievität, /
Kanss' kaiket' otat pois, / Ja vaivan vaikitat.

3. Sull' kiitos Isän' ain', / Kuin vahvistat mun voimall' /
Jäll' uudell'; lähestyy / Ann' valtakuntas, Jumal'! / Ett' tahtos jälkeen tääll' /
Vaellan vakaisest', / Niins autat armiaast', / Sen tiedän totisest'.

4. Mun sielun', ruumiin' myös / Sä vahvista ja auta, / Ett' neuvon', puheen', työn' /
Sull' aina kelvat' taitaa: / Niin kiitän hyvyyttäs, / Armoos ja vakuuttas' /
Jonk's minull' osotat: / Tai ilon' autuas.

8. Matkustavaisten virret maalla ja merellä.

335 (sama sävel N:o 296.)

1. Jesuksen nimeen vaellamme, / Hänen enkelins' meit' leitsannee, /
Isä Jumal' meit' rauhannee, / Matkas' tiell' oikiall' ohjannee!

2. Christus johdattajam' olkoon, / Matkall' meit' vaaroist' varjelkoon! /
Vahingot edestäm' estäköön, / Juonist' vihollisten päästäköön!

3. Pyhä Henki meit' hallitkoon, / Tuskis' uskom' vahvistakoon, /
Armons' lahjat ain' antakoon, / Hädäs' meitä lohduttakoon!

4. Kanssam' Kolminaisuus olkoon! / Meit' siipeins' alla suojelkoon, /
Matkall' meit' rauhas' holhotkoon, / Majoill' meit' rauhas' jäll' tuokoon!

336 (sama sävel N:o 184.)

1. Isä haltia maan, taivaan, / Kuin kaikki olet luonut, / Sä juhdan, reen ja myös laivan /
Ihmisill' olet suonut, / Että he niiden kautta / Matkansa taitaisit tehdä, /
Jois' sä heit' edes vedät: / Ann' vaarat edesäm' nähdä. / Sinä myös meitä auta, /
Täll' edes otetull' retkell', / Aina ja nykyisell' hetkell' / Sielut ja ruumiit kätkel': /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!

2. Jesu Christe! johdata / Meitä nyt täsä matkas', / Ann' oikia laita osata, /
Esteet edestäm' katkais'. / Älä meist' pojes erkane; / Vaan tyköm' nopiast' riennä: /
Rauhas' meit' edes viene, / Sinä tie totinen lienet! / Enkelis joukkoom' pane, /
Sulje vihamiesten silmät, / Hillitse taivaan pilvet, / Ann' lakiat ja soveliaat ilmat: /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!

3. Pyhä Henki, virvottaja, / Kuin runsas olet annoill', / Ole tuskis' kirvottaja, /
Maall', merell' sekä rannoill'. / Piru tykööm' pois karkota, / Se hänelt' estä ja kiellä, /
Ettei sais' ylösniellä / Meit' köyhii tällä tiellä: / Sinä rinnois' vaikuta, /
Iloll' meit' edes saata, / Ann' nähdä viel' omaa maata, / Kotia myös terveenä tuota! /
Niin me sinua siis kiitäm', / Sanoen: Halleluja!

337 (sama sävel N:o 109.)

1. Christe sinä apuun ehdi, / Eteem' otetus' matkas', / Sun turvillas tänn' lähdemm'; /
Esteet edestäm' ratkais': / Meit' ohjaa oikiat' laitaa, / Ann' vaarat välttää taitaa, /
Kaikk' vahingot estä.

2. Sinä Noan laivan laineell', / Vesi-ajois' varjelit, / Merest' paits' vahingon maineit', /
Kansaas ain' auttelit; / Niin nytkin armos kautta / Rauhaa meit' merell' ja auta, /
Ann' saada satamat' suotuist'.

3. O Christe Jumalan Poika! / Ei ole niin suurta tuskaa, / Jota et sinä ylits' voittaa /
Taida, auttaa ja poistaa. / Meist', Herra, älä pois erii, / Täll' retkell' apuum' kerkii, /
Ann' enkelis leitsat' meit'.

4. Christe, koskas makasit haahdes', / Paisui meri pauhaamaan. / Sun herätit opetuslapses, /
Aaltoin alt' auttamaan; / Aallot asetit heille, / Meren tyveneks' teit jälleen, /
Pois tukahutit tuulen.

5. Christe, tykös me huudam', / Herää meit' auttamaan, / Sun tykös aina turvaam', /
Ilmaas tule asettamaan. / Lampaas lienem', omas olem', / Avullas katsahd' puoleem', /
Meit' älä ann' hukkua.

6. Jos aikam' jo on joutun', / Ett's meit' täält' kutsuu tahdot, /
Ann' anteeks' syntim' pahuus, / Pyhän piinas tähden; / Se meill' turva-ankkurim' olkoon, /
Meidän huutom' tykös tulkoon, / Vahvist' Hengelläs' uskom'!

7. Jos autat meit', kuin toivom', / Tahdom' sinua kiittää ain', /
Meit' saatat sinn', kunk' aivom', / Kuins kyllä voit tehdä tain, /
Alt' hädän ahtaan auttaa, / Sun suuren voimas kautta, /
Taidat viel' kuin ennenk'.

8. Sinä Pietarin vesist' vedit, / Ettei hukkun' aaltoin all', / Sinä Paavalin apuun ehdit, /
Haaksirikost' autit maall', / Kanss' kaiken sen seuran säästit; /
Joonan meren pohjast' päästit, / Valaskalan vatsast'.

9. Niill' lupasit avun antaa, / Ja tuskas' tykön' olla, /
Kuin turvans' sinun tykös pannee, / Tainnee sinua rukoilla. / Lupaukses luja lienee, /
Täst' tykös turvat' tiennem', / Kanssam' olet loppuun ast'.

338 (sävel N:o 289. ; sävel myös n:o 106)

1. Herra, kuin asetit ajat, / Ajan työt, asuinrajat, / Siunaa sek' kototyötäm', /
Jotk' myös vaellukses' löytään, / Ann' rauhas' ja levos' olla, /
Hyväll' sanomall' kotia tulla!

2. Työläät kuink' kototeot, / Työläämmät vaellusmenot; / Lähet' siis pyhät enkelis, /
Ett' vaeltavii varjelis', / Ann' etc.

3. Niinkuin Abrahamin / palvelian Eleasarin, / Mesopotamian matkalla, /
Pyhän enkelis avulla, / Annoit etc.

4. Niin myös nuoren Tobian, / Pitkält' matkalt' pian, / Ratk' tyköä Raguelin, /
Kautt' enkelis Rafaelin, / Annoit etc.

5. Niin myös neitseen Marian / Veit tykö Sakarian; / Kosk' asians' ulosajoi, /
Ja kotians' jällens' tahtoi, / Annoit etc.

6. Niin tee viell', Jesu Christ'! / Kuin oikia tie olet vissist'; /
Olis' joku merell' taikk' maalla, / Omis' eli vierais' mualla, / Ann' etc.

7. Ett' myös minun puolison' (lapsen') rakas / Vaellukses' ompi matkas', /
Herra, sinun enkelis kautta / Häntä ain' edes auta, / Ann' etc.

8. Parist' pahain ihmisten, / Kimpust' kirvot' kiukkuisten: / Ettei myös synti paina, /
Auta avullas aina, / Ann' etc.

9. Varjel' tuulet tuimat, / Ja muut vahingot julmat, / Varjel' vainoojitten vaaroist', /
Kylis', kaikis' tien haarois', / Ann' etc.

10. Kiitos sill' Herrall' aina, / Joka tien lakian lainaa, / Niistä ain' vaarin ottaa, /
Jotk' hänen päällens' luottaa, / Antain rauhas' elää ett' kuolla, /
Rauhas' tyköns' taivaasen tulla.

XIII. Ruoka-virret.

339 (sävel myös N:o 224.)

1. Kaikkein luontokappalten silmät, / Herra, vartioitsevat päälles, /
Ja toivovat sinult' ravintoo ylhäält', / Koska he juoksevat näljäs'. /
Sinä siis heit' oikiall' ajall' / Täytät ain' ruall' ja juomall', /
Ja heistä murheen pidät.

2. Koskas runsaan kätes avaat, / Joka on kaiken hyvyyden aitta, /
Niin sinä jaat meill' monet lahjat, / Ettei taida yksikään laittaa. /
Kaikk' elävät, Herra, sinä ravitset, / Heill' tarpeens' kyllä myös taritset, /
Ja heidän mielens' noudat.

* * *

3. Isä meidän antias ja hyvä! / Kuin asut ylhääll' taivaas', / Olkoon aina nimes pyhä. /
Lähestulkoon valtakuntas. / Sinun tahtos olkoon niin maasa, /
Kuin se tapahtuupi taivaasa. / Ann' meill' jokapäiväinen leipäm'!

4. Ann' anteeks' myös meidän rikoksem', / Kuin me annam' muitten sydämest'. /
Älä meit' johdat' kiusaukseen, / Mutt' meitä päästä pahast'; /
Sill' sinun on valta ja voima, / Kiitos ja kunnia myös oma, /
Nyt ja ijankaikkiseen, Amen.

* * *

5. O Herra! kuin hallitset taivaas' / Ja olet laupias Isä, / Meitä siunaa ja nämät lahjas /
Meill' sinä enänn' ja lisää, / Jotkas annoit ruumiin ravinnoks', /
Ja meidän henkemme pidoks' / Sinun laupiudestas suurest'.

6. Me rukoilem' myös sinua nöyräst', / Ett's armos annaisit meille, /
Niit' aina nautita kohtuullisest', / Joka päivä myös raittiist' elää, /
Ja ei ylönpaltisuuden kautta / Sinun vihaas meidän päällem' saattaa, /
Jesuksen Christuksen tähden.

340 (toinen sävel N:o 224.)

1. Nyt Herraa ylistäkääm' vahvast', / Joka on laupias ja hyvä, /
Ja kiittäkääm' hänt' sydämem' pohjast', / Sill' ett' hänen armons' on syvä, /
Joka ei ketään ylönanna, / Kuin tahtoo hänen päällens' panna /
Kaiken turvans' ja toivons'.

2. Herran olkoon aina kiitos, / Hän jokaitsen runsaast' ruokkii, /
Kuin vedes', maas' elää ja viidois', / Ne hän myös ravitsee kaikki, /
Hän karjan antaa heidän ruokans', / Ja korpin pojat ottaa huomaans', /
Jotk' häntä huutavat auksens'.

* * *

3. Isä meidän antias ja hyvä, / Kuin asut ylhääll' taivaas', etc.

4. Ann' anteeks' myös meidän rikoksem', / Kuin me annam' muitten sydämest', etc.

* * *

5. Me kiitäm' sinua, Herra, suurest', / Jonk' valta ulottuu kauvas, /
Kaikkein sinun hyväin tekois edest', / Sekä myös runsaan lahjas, /
Ja liiatenk' tämän annon tähden, / Joll' sinun armos ruokkii meidän, /
Tällä hetkell' ja ajall'.

6. Kuin ruumis on saanut riemull' / Hänen tarpeens' ja kylläns', /
Niin lainaa myös, Herra, sielull' / Hänen ravinnons' ja elons'; /
Sinun pyhäll' sanallas hänt' syötä, / Ja elämän vedell' aina juota, /
Jesuksen Christuksen tähden.

341 (toinen sävel N:o 226.)

1. O Jumal'! sinun hyvyyttäs kiitäm', / Jesuksen Christuksen kautta: /
Sinun lahjojas me myös ylistäm', / Joillas meit' tahdoit auttaa. /
Kaikk', jois' henki ja elämä on, / Sinulta saavat ravinnon; /
Olkoon sinun suuri kiitos!

2. Niinkuin sinä ruumiin nyt lahjallas / Ruokit sinun armos jälkeen, /
Niin ravitse sieluu sanallas, / Ettei hän kuolis nälkään: /
Sinun sanas hänt' ravit' taitaa, / Ja Isän maall' jällens' saattaa, /
Taivaan iloon ja rauhaan.

3. Ann' myös meidän tällä hetkell', / Jotk' tähän tahdoim' tulla, /
Keskenäm' rakastaa hyväll' mielell', / Iloo toinen toiseltam' kuulla. /
Varjel' meit' vainomiehen vihast', / Synnist', häpiäst' ja myös riidast', /
Ann' sovinnon kanssa elää.

4. Kiitos, kunnia nyt ja aina / Olkoon sull', hyvä Isä, /
Kuin synnit meist' alas painat, / Armos päällem' alat' lisää! /
Me uskom' Poikas pääll' Christuksen, / Hän antaa meidän taivaas' istuuksem', /
Sinulle kunniaks' suureks'.

342 (toinen sävel N:o 127.)

1. Veisatkaam' sydämen pohjast', / Kiittäkääm' Jumalaa vahvast', /
Kuin armons' on meille näyttän', / Ruall', juomall' meitä täyttän', /
Eläimet, linnut on ravinnut, / Armollisest' meill' tarinnut /
Kaikk', mitä me olem' tarvinneet.

2. Kiittäkääm' Jumalat' Herraam', / Tätä tahtoo hän meilt' joka erän: /
Kats', kuink' hän meill' rakas lienee; / Ihmisest' sen kyllä tiennet, /
Ett' hän on luist', lihast', nahast' / Koottu taiten soveliaast', /
Ja valkiun näkee ihanast'.

3. Kuin ihminen hengen saanut on, / Koht' hänen kotans' valmis on /
Äitins' kohdus', vaikka kaita, / Siit' kyll' itsens' ravit' taitaa, /
Ehk' se ruoka on heikko viell', / Kuitenk' ei puutu mitään siell', /
Siihen ast' ett' hän syntyy tääll'.

4. Jumal' maankin valmistan' on, / Eläimill' ravinnons' antava on, /
Vuorill', laaksoill' kasteens' kantaa, / Maakunnill' myös sateen antaa, /
Maast' hedelmän, leivän, viinan / Antaa hän armostans' ijan, /
Näimp' ruumist' ruokkii ain'ijan.

5. Kalat vedest' sanas jälkeen, / Meill' Jumal' annat pöydäll'kin, /
Munat linnuist' pienist', suurist', / Kanss' linnun pojat meille niist': /
Viell' meill' sinun suomastas päänäns', / Hirvi, härkä, oinas, jänes, /
On ruaks' jälkeen sinun säännös.

6. Siis kiittäkääm' Herraa aina, / Kuin Pyhän Henkens' meille lainaa, /
Ett' hänen hyvyytens' tiedäm', / Ain' siis hänen käskyns' tehkääm'. /
Hänen pyhän nimens' kunniat' / Levittäkääm' siis moniall': /
Tätä tahtoo hän kuulla ain'.

343 (sama sävel N:o 109.)

1. Kiitett' ole, Herra Jumal'! / Ja suurest' ylistett', /
Meit' ravitset ruall', juomall', / Jost' julki on julistett' /
Sinun hyvyytes meit' kohtaan, / Kuin vahvistaa meidän uskom', /
Ett's olet meidän Jumalam'.

2. Jos hekumas' niit' olem' ottan', / Ylönpaltisuudes', /
Joll' päällem' taitaisim' tuottaa / Vihas hirmuisuuden: /
Armostas älä ann' tulla / Meill' vahinkot' sill' taikk' muulla, /
Jesuksen Christuksen kautta.

3. Herra, ravitse myös niin / Meidän sielum' lakiast', /
Ett' rippuis' Christukses' kiinn', / Hänt' ain' maistais' makiast', /
Ettei hän koskaan isois', / Murhees', surus' lujan' seisois', /
Sitt' ijäisest' eläis'.

344

1. Kiittäkääm' Herraa, kuin on hyvä ijan, /
Juur' laupias kaikkii kohtaan myös ainijan.

2. Joka meill' aina laupiaat lahjans' näyttää, /
Ynn' luotuns' kaikki niill' kyll' runsaast' täyttää.

3. Veisatkaam' meidän Jumalallem', Herrall', /
Ylistys, kiitos, kunnia joka kerrall'.

4. Hän ain' meit' lapsians', kuin hyvä Isä, /
Ruokkii, ravitsee, verhoo, tarpeet lisää.

5. Ann' Jumal' meidän hyvyyttäs ain' muistaa, /
Sun käskys pitää, itsem' synnist' suistaa.

6. Sun Poikas kautt' meidän Herram' Christuksen, /
Meidän autuum', elämäm' ja ihastuksem'.

7. Meillen iloks' ja riemuks' suureks' sangen, /
Jonk' pääll' me veisaam' nyt sydämest': Amen.

345 (toinen sävel N:o 109.; voidaan laulaa myös VK 5)

1. Herra Christ'! sinua kaikin / Nyt korkiast' kunnioitam', /
Ett's olet meitä ravinn', / Ja armos osottan': / Ruumiille ruan suonut, /
Meill' tarpeet kaikki tuonut, / Kautt' armos antiaan.

2. Muistakaam' sitä aina, / Kuin ruokaa nautitsem', / Ett' Herra eineen lainaa, /
Ja kaikk' kuin tarvitsem'. / Sull', Jesu, kiitos olkoon, /
Ja kunnia kaikilt' tulkoon! / Kuin runsaast' ruokit meit'.

3. Kaikk' hyvyys meille tulee / Avarast' armostas, / Runsaamp' kuin kukaan luulee /
Olet sun lahjoisas. / Terveyn ja rauhan suonet, / Ja estät pirun juonet, /
Sull' kiitos olkoon ain'!

4. Meill' Pyhä Henkes lainaa, / Suo olla tykönäm'! / Ja oikias' uskos' aina /
Meit' vahvist' pysymään! / Varjel' meit' täsä elos', / Ja viimein taivaan ilos' /
Ann' riemuit' ijäisest'! Amen.

346 (sama sävel N:o 362.)

1. Jumalat' kiittää mahdam', / Sydämest' kuin me taidam', / Edestä näiden lahjain, /
Kuin hän on meille lainann'.

2. Ruumiin, sielun ja hengen / Itse hän antoi meillen, / Ne hän myös varjell' tahtoo, /
Ja hyvin edeskatsoo.

3. Hengen elatuksen lisää, / Sielun ain' voimas' pitää, / Ehk' synti sieluu vaivaa, /
Ja saattaa monta haavaa.

4. Kuitenk' parantaja on suotu, / Elämäks' meille tuotu, / Christus, kuin piinans' kautta /
Taivaan iloon meit' auttaa.

5. Sanans' kautt' terveellisen, / Kasteen ja ehtoollisen, / Pyhä Henki meit' auttaa, /
Ja uskon meis' vaikuttaa.

6. Synnit anteeks' meill' antaa, / Elämän armost' kantaa, / O Herra Jumal', vielä /
Kuink' suuret lahjat suot meille.

7. Rukoilkaam' Herraa hartaast', / Ett' varjelis' ain' vaarast' /
Meit' vanhoi nuorten kanssa, / Tääll' vastoin vaivan ansaa.

8. Vahvist' meit' totuuteen, / Aut ijäiseen vapauteen, / Siell' kiitost' veisat' sangen, /
O Jesu Christe! Amen.

XIV. Aamu- ja ehtoo-virret.

1. Yhteiset aamu- ja ehtoo-virret.

347

1. Mun Jumalan', sinua kiitän ain' / Hyvyytes tähden, kuin saan nähdä, /
Ett's erittäin ylits' yön (päivän) tain / Mun varjelit, ain' suojelit, /
Rukoilen vielä, älä apuus kiellä, / Tänäpän' (tän' yön') vastaan mun vihollistan'.

2. Suojel' sielu, ruumis, elo, / Koto, kalu, perhe, puoliso! /
Niilt' kuin soisit mun nurin käysi. / Herra Jumal', korvas kumarr'! /
Enkel' haltiam' olkoon ja var'tiam', / Anna ain' himoi karttaa pahoi.

3. Rukoilen minä, ett's olisit sinä / Mull' leppyis', ja aut' Christuksen kautt', /
Anteeks' anna kaikk', o Herra näit'! / Kuin rikott' on, puuttuu muutoin. /
Sinä tiedät sen, Herra, kyllä, / Mitk' on kohtaas tapahtunut taas.

348

1. Tänn', Herra, korvas kumarr', / Nyt tänä huomen- (ehtoon-)hetken'! /
Kiitän sinua, Jumal', / Ettäs minua olet kätken', / Ja tänä yön' (pän') suojellut /
Vaarast', vahingost', tuskast', / Rukoilen, Herra hurskas, /
Poikas kautt' minua kuultel'!

2. Ann' anteeks' syntin' kauhiat, / Joill' sinun vihoittanut olen. /
Viel' tänäpänä (yönä), Jumal', / Armoillas holhoile, / Varjel' pirun pauloist', /
Synnist', vahingost' kaikest', / Murheest', väärän kielen kanteest', /
Pahast' pikaisest' kuollost'.

3. Itsen' kokonans' annan / Ain', Jumal', sinun huomaas, / Lapsen', puolisan', vanhempan', /
Kalun' ja kaikki suomas. / Enkelis minua vartioitkaan, / Ettei perkel' minua pettäis', /
Eik' vahinkoon myös vetäis', / Eik' minua sinust' eroittais'.

4. Sitt', Jumal', sinua kiitän, / Ett's näin minun vallitset, /
Jost' itsen' töihin (lepoon) sovitan, / Ett's kaikk' hyvin hallitset, /
Minä saan vissis' tiedos' / Näit', kuin minä nyt sinult' anoin, /
Jonk' päälle amen sanon, / Sinull' olkoon aina kiitos!

349

1. Sydämest' muistaa mahdan / Ain' Herran hyvyyttä, / Kiittää kuin parhain taidan /
Hänt' armons' edestä, / Kuin sangen suuri on, / Auttaa minua muistaa ain'; /
Siis hänen kiitos olkoon, / Nyt niin ijäisiin aikoin!

2. Kuin mailma minua vaivaa, / Perkel' kovin kiusaa, / Synti sydäntän' kaivaa, /
Kuolema kauhistaa, / Turvaan tykös, Jesu Christ'! / Näitä vastaan vissist' /
Olet minun tukiturvan', / Ainoa ain' auttajan'.

3. Minun tavaran', kunnian', kruunun' / Sinä Christe Jesu olet: /
Kaikk' muut, mitk' ollee minun, / Suhtees ei mitään ole. / Sinun tähtes, jos tarve on, /
Henken' kanss' altis olkoon, / Sinun kunnias tunnustukseks', / Enämp' olis' ansios.

4. Syntim' ann' anteeks', Jumal', / Nuoruun ikäni viat, / Poikas pyhän piinan ansioll', /
Kaikk' pois unhot' ijät'. / Katkais' pirun paulat, / Estä juonet julmat, /
Isä armias, auks' riennä, / Oma lapses lienen.

5. Estä, etten tekis' koskaan, / Kuin olis' tahtoas vastaan, /
Kust' kovin tulisin tuskaan, / Jonk' viholliseni sois', / Siit' hän ihastuis' juur', /
Kust' kipu olis' minull' suur', / Ett' yltyis' ylpiäks' tästä, /
Eik' sitt' pahuuttans' säästä.

6. Varjel' minun kalun', kartanon', / Lapsen', perheen', puolison', /
Ole esivallan vartian', / Varjel', hallits', holho! / Murheellisii virvot', /
Sairaat kivust' kirvot', / Vahingot, vaarat varjel' /
Meilt', kuin ain' on tarjon'.

7. Ann' minun saada suotuis' loppu, / Kuin eritä täytyy täst', /
Tykös silloin minua johtuu. / Olles' viimein hädäs', / Kivus', avun havus', /
Jumal', ole avus'; / Korjaa minua taivaan iloon, / Kanss' pyhäis, kuin siellä on!

350 (toinen sävel N:o 356.)

1. Ylistys olkoon sinulle / Nyt Isä Jumal' taivaast', / Kuin näytit armos minulle, /
Ja yöllä (tänäpän') päästit vaivast'.

2. Ann' armost' anteeks' rikoksen', / Ja kaikki suuret synnit, /
Sun Poikas kautta Jesuksen, / Kuin maksoi velkan' tyyni.

3. Mua Pyhä Henki auttakoon, / Ett' kartan pahuutt' aina, /
Ja käskyis tielle saattakoon, / Kuin mieleen pelkos painaa.

4. Ann' holhot' minua enkelis, / Ja siipeis suojaan korjat', /
Kuin kaikill' teillän' varjelis', / (Kuin maatesan' mua varjelis',) /
Etten vahinkoon horjahd'.

5. Ain' seurakuntaas suojele, / Ja valais' Hengell' hyväll', /
Niin meidän sielum' ravitse / Kanss' sanas, Isä pyhä!

6. Suo onni, rauha kuninkaall', / Ja kaikill' säädyill' aina, /
Kanss' rangaistukset armiaall' / Sun kädelläs pois paina.

7. Mun sielun', ruumiin', tuttavan', / Kaikk' kalun' haltuus kannan, /
Pahan suovan ja holhojan', / O Herra, huomaas annan!

8. Niin maatesan' kuin valvoisan', / Ann' olla hyväll' mielell', /
Ann' totuudes' mun uskoa ain', / Ja tyhjää murhett' välttää.

9. Ann' autuas loppu lähteisän' / Viimeiselt' ilmast' tästä, /
Suo tulla tykös taivaaseen, / Ja kaikest' pahast' päästä.

10. Kuul' nöyrät huokaukseni, / Ja armollisest' auta! /
Sull' kelvatkoon myös huutoni, / Jesuksen nimen kautta!

351 (toinen sävel N:o 197.)

1. Mä herätesän' aamulla, / Kanss' levoll' mennes' ehtoolla, /
Sun puolees, Jesu, katsahdan, / Ett' saan sult' avun autuaan.

2. Sun, Jesu, pyhis' haavoisas / Mä levät' taidan levosa: /
Mun ruumiin', sielun', tavaran' / Äl' vaaraan minkään tulla ann'.

3. Sun veres, Jesu, puhdistaa / Mun kaikist' synnin vioista; /
Ain' valvoisan' ja nukkuisan', / Sä olet turvan', auttajan'.

4. Sun enkelis mua vartioitsee, / En kuollon voimaa peljänne. /
Sä korjaat minun puolehes, / Sult' risti, riemu tulee myös.

5. Suo sinus' elän, kuolen kanss', / Ja olen aina omanas, /
Sitt' viimein kurja sieluisen' / Sun tykös korjaa taivaasen.

352 (sävel N:o 296.)

1. O pyhä Kolminaisuus, / Yks' Jumaluuden olemus, / Isä, Poika, minua suojele, /
Pyhä Henki minua hallitse!

2. Minun sielun', ruumiin', kunnian', / Varjel' kanss' kaiken tavaran', /
Ettei saatan' vahingoitsis', / Liha ja mailma viettelis'.

3. Tule, Isä, minua turvaamaan, / Poika taidoll' valaisemaan! /
Pyhä Henki totuttamaan, / Jesust' aina rakastamaan.

4. Luoja laupias, minua auttele, / Vapahtaja minua vartioitse, /
Pyhä Henki lohduttajan', / Lain' armos lahjat ainijan!

5. Herra, siunaa ja varjele, / Ain' kasvos päällem' valaise, /
Ne käännä puoleem' suloisest', / Suo rauha ijankaikkisest'! Amen.

2. Aamu-virret.

353 (sävel 356)

1. Yö on nyt meilt' edes mennyt, / Ja valkeus siaan jäänyt, /
Aurinko kasvons' nostelee, / Ja paisteens' meille tuottelee.

2. Siis kiitos Herrall' antakaam', / Ja kunnia hänell' kantakaam', /
Joka meit' synnist' ja vaarast' / Menneen' yönä päästi vahvast'.

3. Uni meit' saatti nukkumaan, / Piru pyyti synnis' hukkumaan; /
Mutt' Herran pyhät enkelit / Meitä ympärins' lentelit,

4. Siivilläns' meitä peittelit, / Ruman hengen pois estelit; /
Siis Herraa aina kiittäkääm', / Ja sydämest' ylistäkääm'.

5. Herraan viel' nytkin turvatkaam', / Ja apua hänelt' huutakaam', /
Että hän tänäpän' kätkis' / Meitä kaikis' teis' ja retkis',

6. Varjelis' tuskast' ja vaivast', / Synnist' ja ilkiäst' tavast', /
Että me hänen kelpaisim', / Ja hänen mielens' noutaisim'.

7. Hänen haltuuns' ja huomaans' / Kukin antakoon hänen omans', /
Vaimons', lapsens' ja henkensä, / Karjans', kotons' ja perheensä.

8. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Kuin meit' vahvistaa kaikes' työs'.

354

1. Yö hirmuinen nyt hämmästyi, / Ett' aurink' armas lähestyi; /
Siis kiitos Herrall' sanokaam', / Tarpeit' myös hänelt' anokaam', /
Hänen alans' meitäm' vannokaam'.

2. Kiitos ja rukous nöyrä, / Kuin sinull' antaa henki köyhä, /
On sinull' kelpaava uhri; / Sill' sanokaam' vahvast' juuri, /
Sekä pieni että suuri:

3. O Herra kaikkivaltias, / Isä hyvä ja laupias! / Sinä tänä yön' meit' auttelit, /
Enkeleis kautt' meit' varjelit, / Kosk' pirut päällem' karkelit.

4. Sen edest' sinä meilt' yletään, / Ja sydämest' kovan kiitetään, /
Sua viel' nytkin pyydäm' palvell', / Sekä kesäll' että talvell', /
Emp' me muutoin pysy tallell'.

5. Me rukoilem' Poikas kautta, / Tänäpäivän' sinä meitä auta, /
Pirun juonet pois hajota, / Kuin pyytää meitä kadottaa, /
Ja syntiin aina vajottaa.

6. Ole, Herra, meidän vartiam', / Tukem', kilpem' ja haltiam'! /
Johdat' meit' oikiall' retkell', / Älä harhall' tiell' meit' vetkel', /
Mutt' siipeis ala aina kätkel'.

7. Sinun haltuus annam' me henkem', / Halum', puheem', työm' ja perheem', /
Tee sinä kanssam' mieles jälkeen, / Ei sielu sitt' kuole nälkään, /
Enk' me myös ketäkään pelkää.

8. Pyhä Henki meill' lähetä, / Itse myös tyköm' sinuas vedätä, /
Hyvyys ann' meisä enätä, / Ja pahuus aina vähetä, / Riita myös pois säetä.

9. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Joka meit' auttaa kaikes' työs', /
Ja hädäs' ompi apumies.

355 (sävel on N:o 349.)

1. Kiitoksen, Herra, sinull' / Täll' huomenhetkellä / Tuon iloisella veisull', /
Ja hartaall' mielellä; / Rukoilen sinua, / Älä hyljää minua: /
Mua synneist' kaikist' päästä, / Ja kirvot' hädästä!

2. Niin pyydän hartahasti, / Sä soisit minulle, / Ett' teen ain' ahkerasti, /
Kuin kelpaa sinulle: / Sä olet turvani, / Mä esivaltani / Ja itsen' aina anan /
Sun huomaas, Jumalan'.

3. Niin nimes kunnian tähden, / Ann' armon löytänen: / Kanss' kuule rukouksen' /
Kautt' Poikas Christuksen: / Viel' suojel' kaikes' ties' / Mun sielun', ruumiin myös, /
Ja hallits' neuvon', puheen', / Työn', tekon', elämän'.

4. Mun toimituksen' puoleen / Sä armiaast' katsahda, / Ja koskan täältä kuolen, /
Mua vaivaist' vapahda! / Mun sisäll'-käyntöni, / Ja uloslähtöni, /
Kanss' kädesäs kaikk' menon' / Ain', Herra, olkohon.

5. Mitä vielä tulis' pyytää, / Jot' en mä ymmärrä, / Sä armost' anna sitä, /
Suo kaikk' menestyä; / Sill' haltuus totisest', / Mä annan turvaisest' /
Mun kuollon' ja täält' eron', / Kanss' ylösnousenton'.

6. Armiaast' mua, Isä Jumal', / Pääst' tuskast' viimeisest', /
Niin pauloist' pirun julman, / Kanss' kuollost' pikaisest'. / Ah Jesu, Herrani! /
Mun ainoo turvani, / Suo iloitsen sun kanssas, / Elos' ijät' autuaas'.

356

1. Kiitän sinua Poikas kautta, / O Isä! armos edest', / Kuin minua tahdoit auttaa /
Menneen' yön' kaikest' hädäst'.

2. Synkiydes' syvään nukkunut / Olin, enk' mitäkään nähnyt, /
Vaikkan olisin hukkunut / Synneis', joit' olen tehnyt.

3. Sentähden hartaast' rukoilen, / Ann' armostas minull' anteeks' /
Kaikk' syntin' ja myös rikoksen', / Kuin ain' tulevat kanteeks'.

4. Varjel' myös minua tänäpän', / Armostas kaikest' hädäst', /
Synnist', häpiäst' ja ylpiän / Vihamieheni kädest'.

5. Aut', ett' eläisin tahtos perään, / Etten synneisä näännyis'; /
Vaan kaikki työn' ja elämän' / Sinull' kelvolliseks' käännyis'.

6. Minun sielun' ja myös ruumiin' viel', / O Isä! käsiis kannan, /
Kaikes' tuskas' ja hädäs' tääll', / Sinä minull' avun annat.

7. Ettei päämies tain mailman / Minusta mitään voittais'; /
Vaan sinun armos laupiaan / Alati minull' koittais'.

8. Sinun, Isä taivaallinen! / Ylistys olkoon aina, /
Niin Pojan ja Pyhän Hengen, / Kuin meill' ain' armons' lainaa, Amen.

357 (toinen sävel N:o 296.)

1. Ett' pimiän yöseen varjelit, / Mun vaaroist' myöskin suojelit, /
Ja saatit päivän valkiuteen, / Siis annan sinull' kiitoksen.

2. O hurskas Herra, Jesu Christ', / Sun tekos se on totisest', /
Sä minun olet tähän ast' / Ain' varjell' vaarast' ahtahast'.

3. Ett' rauhas' olen levännyt, / Ja mielell' hyväll' herännyt, /
Eik' saatan' tuskaan saattanut, / Kuin minua oli saartanut.

4. Tain armos edest' laupiaan / Sull' kiitos olkoon ijät' ain', /
O pyhä Kolminaisuus suur'! / Kuin olet kaikkein autuus juur'.

5. Viel' tänäpän' mua varjele, / Mun sielun', ruumiin suojele, /
Pääst' kaikest' vaarast' katkerast', / Sun armostas ain' avarast'.

6. Ett' eläisin niin virasan', / Kuin saattais' sinull' kunnian: /
Ann' armos aina minulle, / Ett' työni kelpais' sinulle.

7. O Herra! auta minua, / Ett' rakastaisin sinua, / Sinuun myös aina turvaisin, /
Ja lähimmäistän' holhoisin.

8. Kaikk', mitäs olet minull' suon', / O Herra! sinun haltuus tuon, /
Työn', puheen' ja ajatuksen', / Mun sielun', ruumiin', sydämen'.

9. Suo kaikki, mitä hankitsen, / Ja päälle pannut askareen', /
Ain' tulla sinull' kunniaks', / Ja minun sielun' parahaks'.

10. Nyt Isäll' kiitos ylhäisell', / Ja Pojall' olkoon Jesuksell', /
Niin Lohduttajall' Hengell' myös / Ain' olkoon korkia ylistös!

358

1. Nyt näemme siunatun päivän, / Alas taivaast' paistavan päällem', /
Joll' Jumal' valaisee joka päivä / Meit', iloksem', tarpeeksem' täällä. /
Ole kiitett', Herra, hyvyytes tähden, / Jonk's joka päivä meill' suot nähdä!

2. Sanas valkiull' valaise meitä, / Meidän pimiä sydämem' sill' täytä, /
Ettem' koskaan kävis' synnin teitä, / Ann' käskys jälkeen meitäm' käyttää: /
Vaarat, vahingot, tuskat ain' varjel', / Kuin taitaa meill' olla tarjon'.

3. Varjel' meitä enkeleis kautta / Päällkarkauksist' pirun julman, /
Poikas pyhän veren tähden auta, / Jonk' välillem' panem' ja sen ruman, /
Joll' tiedäm' synneistäm' pois pestyks', / Ja pirun vallan alta pääsnyks'.

4. Ei päivä niin pitkä, ettei yö peräs', / Niin elämää kuolema noutaa, /
Moni ennen ehtoot' on tuonen eräs', / Kuin huomenelt' terveen' nousta joutaa: /
Hetki kuoleman tietämätöin, / Terveenäk' niin päivin kuin öin.

5. Autuas ain' öin, päivin muistanee, / Tyköns' rientävän kuoleman hetken, /
Ain' itsens' Herran haltuun antanee, / Rukouksell' hänen käskyns' kätkein: /
Aut', Jumal', pelvosas eläisim', / Poikas uskos' täält' eriäisim'!

359 (toinen sävel N:o 215.)

1. Kiitän sinua, Isä Jumal'! / Ett's tänä yön' minua suojelit /
Silt' häijylt' hengelt' rumalt', / Ja muist' myös vaaroist' varjelit. /
Viel' rukoilen sinua nöyräst', / Minua läsnä tänäpän' olvo, /
Minust' murhe pidä köyhäst', / Avullas minua aina holho.

2. Etten eksyis' oikiast' tiestä, / Tahtos jälkeen anna aina elää, /
Lihan halut pois estä, / Ettei veis' vääräll' tielle. /
Varjel' minua, Jumal', ja estä / Pirun paulast' pahast', /
Hänen petoksistans' päästä, / Joit' eteen virittää vahvast'.

3. Oikia usko minull' lainaa / Poikas pääll' Christuksen, /
Jonk's tähden anteeks' ann' aina / Minun syntin' ja rikoksen'. /
Et sinä, Herra, minua hyljää, / Sens olet minull' luvann': /
Täll' turvall' tykös kuljen, / Rukoilen sinua, auks' huudan.

4. Toivo minull' luja lainaa, / Kuin minua tukee vahvasta; /
Ann' rakkaudes' pysyy aina / Kaikkii Christityit' kohtaan, /
Ett' hyvää mahdan tehdä / Minun vihollistenkin, / Niin elää kaikkein nähden, /
Kuin sinull' kelpais' kuitenkin.

5. Sanas anna minun tunnustaa / Tain mailman edes' kavalan, /
Kautt' vallan, vaivan, tuskan, / Katoovan kunnian, tavaran, /
Älä ann' erait' minua sinustas, / Eik' sanas totuudest'. /
Mun heikkouttan' sinä muista, / Vahvist' minua Henkes vakuudes'.

6. Ann' minun tai päivä viettää, / Etten vihoittais' sinua misään; /
Mutta kunniakses käyttää, / Siihen armoos minull' lisää. /
Sinun, Herra, haltuus annan / Minun henken', sielun', ruumiin', /
Perheen', kalun', kaikk' saaman', / Kaikk' kaitse, varjel' vaarast'.

7. Kiitett' ole, Jesu Christe, / Edest' lunastuksen työs! /
Meit' ravitset ja vahvistat / Ruumiillas ja verelläs myös. /
Sinull', Isä, kiitos olkoon! / Armoillas läsnä ole viimeiselt', /
Kosk' kuoleman kautt' pois kuljen, / Korjaa minua iloon ijäiselt'.

360 (sävel N:o 375 ; sama virsi on VK 536)

1. Christe, valo valkeudest', / Isäst' ijankaikkinen, /
Katso, armas aurink' edes / Käypi, tuo meill' paistehen, /
Pimeyden hajoittaa, / Salas' olleet ilmoittaa, / Luodut kaikki levoltansa /
Kutsuu töihins', askareinsa.

2. Mutta mielem' pimitetty / Ompi synnin sumulta, / Tahtom' sinust' vieroitettu, /
Lankeemuksen julmuulta: / Katso, Herra, eksymme; / Työm' ja aivotuksemme /
Harhailevat sinust' kauvas; / Siit' on sielum' surkias' vaivas'.

3. Anna, Jesu, Henkes valo / Sieluum' paistaa pimiään, / Että poistais' kirkkaus jalo /
Turhuuden pois ilkiän: / Armos valo autuas / Synnin pimeyn kauvas /
Ajakoon, ett' mieltäs myöden / Kaikki elom' mahtais' käydä.

4. Lisää, vahvist' seurakuntaas, / Hallitse sun rauhallas! /
Kuninkaamme, kanss' maakuntam' / Siunaa aina armoillas! /
Sodat, taudit pojes est', / Nälkävuosist', vaaroist' sääst'; /
Neuvot, työt sun tahtos jälkeen / Käyköön ain', o ainoo tukem'!

5. Uskom' lamppu lakkaamata / Öljystäs tääll' loistakoon, /
Tietä oikiat' meitä saata, / Aikam' autuaast' loppukoon; /
Ett' mailmast' häijyst' täält' / Tykös pääsem' surun säält', /
Kusa sinua sitten kielell' / Kiitäm' iloisell' ja mielell'.

361 (sävel N:o 287. ; lähes sama sävel on VK 7)

1.Nyt tänä huomenhetken' / Juur' hartaast' kunnioitan / Herraa, kuin mun on kätken', /
Ja ollut vartianan'. / Yö on nyt kulunut, / Rauhasa olen maannut, /
Valkiuden nähdä saanut, / Päiv' on jo joutunut.

2. Siis kiitos olkoon sinull', / O laupias Jumala! / Kuin armos lainaat minull', /
Ain' autat minua, / Ja sielun' ravitset / Sanallas pyhäll' aina, /
Ruumiillen tarpeet lainaat, / Kaikk' kauniist' kaitselet.

3. Ah, joska Herra soisi / Sen armon minull' viell', / Ett' häntä kiittää voisin, /
Kuin tulis' tehdä tääll'; / Vaan uskon kuitenkin, / Ettei hän tahdo suuttuu, /
Vaikk' minult' paljo puuttuu, / On armias kuitenkin.

4. Ann' armos minun saada / Ain' kaikis' menoisan', / Kaikk' onnettomuus kaada /
Pois toimituksistan': / Ja minun jalkani / Its' oikiall' tielle saata, /
Ann' synnist' minun laata, / Ja ole turvani.

5. Ann' sinun pyhä lakis / Mull' olla ojennus / Tääll' virkan' töisä kaikis', /
Niin etten horjahtais'; / Ja minun asian' / Suo kunniakses kääntyy, /
Ja huokauksen' vääntyy / Ilohon autuaan.

6. Ain' suojel' seurakuntaas, / Ja laumaas kaitse; / Suo rauhaa myös maakuntaas, /
Ja sielut ravitse / Ain' pyhäll' sanallas. / Ann' uskos' vahvan' pysyy, /
Ja perääs aina kysyy; / Meit' vahvist' voimallas.

7. Varjele, hyvä Isä, / Ain' meidän kuninkaam'! / Ja pitkää ikää lisää! /
Suo meidän haltiam' / Niin aina hallita, / Ett' armo kaikill' koittais', /
Pois viholliset soittais', / Kuin meitä ahdistaa.

8. Viel' haltuus annan täällä / Sukun' ja tuttavan', / Älä meilt' apuus kiellä, /
Meit' holho ain'ijan. / Suo hyvä terveys: / Ain' rukouksem' kuule; /
Jos tuska päällem' tulee, / Niin lainaa kärsimys!

9. Aut', ettän sinua kiitän / Tääll' myötäkäymises'; / Ja toivon' sinuun liitän, /
Ain' vastoinkäymises'. / Suo tahtoos tytyä, / Hyväksi kaikki ottaa, /
Mitäs mull' tahdot tuottaa, / Ja nöyrän' pysyä.

10. Kosk' minä täältä lähden, / Niin tule turvaksen', / Ja ota sielun' tähdell', /
Its' tykös taivaaseen, / Kusa sua iloisest', / Kanss' enkelitten hyväin, /
Ja joukos' kaikkein pyhäin, / Kiitän ijankaikkisest', Amen.

362

1. Herää sielun' ja mielell' / Iloisell' että kielell', / Ylistä Herraa vakaa, /
Kuin meill' kaikk' hyvyytt' jakaa.

2. Yön synkiys sinun peitti, / Saatan' verkkonsa heitti / Käsittääksens' sinua hartaast', /
Herra sinun varjel' vaarast'.

3. Helmoisas, Isä taivaast', / Varjelit minua vaivast', / Kuin hätä oli tarjon', /
Kätkit minua siipeis varjoon.

4. Sanoit: lapseni, rauhas' / Lepää pelkäämät' turvas'! / Ilolla jällens' päivän /
Saat nähdä ylös käyvän.

5. Sinun sanas olet täyttän' / Ja armos minull' näyttän': / Rauhasa olen maannut, /
Valkeuden nähdä saanut.

6. Uhrini minä annan, / Lahjani etees kannan: / Rukoukset ja psalmit /
Sinull' kiitokseks' on valmiit.

7. Sen sydämestän' soisin, / Ett' kiittää sinua voisin, / Etkäs minult' muuta ano, /
Kuin pyhä kirja sanoo.

8. Armotekos viell' täytä, / Enkelis tykön' käytä, / Jotka tänäpän' kätkis' /
Minua kaikis' töis' ja retkis'.

9. Anna kaikk' aivotuksen' / Menestyy, toimituksen' / Sun kunniakses väännä, /
Ja kaikki parhaaks' käännä.

10. Sieluni, Jesu hyvä, / Ravitkoon sanas pyhä! / Virvot' minua piinas kautta, /
Ja viimein iloon auta! Amen.

363

1. Me kiitoksen / Nyt sinullen / Tuom', rakas Isä, nöyrän, / Ett's vaaroista /
Olet armosta / Sielum' ja ruumiim' päästän'.

2. Vaan enimmäst', / Ett's rauhaisest' / Tain yön soit meidän viettää, /
Ett' huoneesees / Saam' käyd' edes, / Siis tahdom' sinua kiittää.

3. Niin pyydäm' viel', / Suo armos meill', / Ett' enkelittes vartioll' /
Me varjellaan, / Myös päivän tain, / Ett' saam' oll' vapaat vaaroilt'.

4. Sun tahtos tiell' / Meit' johdat' viell', / Sen tuntoon sielum' valais', /
Ett' sinull' ain', / Kanss' päivän tain, / Työm', neuvom' kelvat' mahtais'.

5. Suo saatanan / Juonet viekkaan, / Joill' syntiin meitä painaa, / Kaikk' rikottaa, /
Sill' turvaamma / Jesuksen ristiin aina.

6. Kuuliaisuuteen / Me uutehen / Annamme ruumiim', henkem'; / Sill' tiedäm' sen, /
Ett' hyötyinen / On se, kuins tuotat päällem.

7. Sun suojahas / Ot' armoisas / Kanss' esivaltam' rakas, / Häll' onnee tuo, /
Ja meille suo, / Ett' eläm' rakkaas' rauhas'.

8. Tulen, veden, / Sodan, näljän, / Kanss' ruton vaivat estä, / Kuollost' pahast' /
Ja muust' vaarast' / Ynn' köyhät, rikkaat säästä.

9. Niill', jotka tääll' / On vallan pääll', / Ann' neuvoi hyvii armost', /
Ett' kunniatas / Ja oikeuttas / Ain' edes auttavat jalost'.

10. Suo kaikill' meill', / Ett' käskyis teill' / Tääll' christillisest' käynem', /
Ett' autuudes', / Sun tykönäs, / Sitt' taivais' ijät' eläm'.

364 (sävel N:o 45.)

1. Ylistän Herraa sydämest' / Nyt tänä huomenhetken', / Kuin minun aivan armollisest' /
On menneen' yönä kätken'. / Yö on nyt hyvin kulunut, / Kuin ehtooll' olin anonut /
Hartaast' rukouksell' nöyräll'.

2. Ei ole saaneet perkeleet / Pääll' sielun' yhtäkään valtaa, / Sen enkelis on estäneet, /
Ja auttan' tuskan alta: / Rauhas' on ruumiin' levännyt, / Terveenä olen herännyt: /
Jumalan kiitos olkoon!

3. Sen kyllä todeks' löydän täs', / Ett' Herra turvan tuottaa, /
Ja kaikkii tahdot olla läss', / Kuin sinuun hartaast' luottaa, /
Ain' kuulet lastes rukouksen, / Ja Poikas kautta Christuksen, / Mitä anovat, annat.

4. Mielellän' kaikest' sydämest' / Siis Herraa kiittää mahdan, / Ja ylistystä iloisest' /
Nyt hänell' veisat' taidan: / Tai kiitoksen' kelvollinen, / Ja Herrall' olkoon otollinen, /
Kuin nöyräst' edeskannan.

5. Rukoilen, ettäs tahtoisit / Tänäpän' lastas korjat', /
Ja vaaroist' kaikist' varjelisit, / Etten vahinkoon horjahd'! / Lähetä, Herra, enkelis, /
Kuin käsisäns' mua kantelis' / Kaikilla minun teillän'.

6. Pyhä Henkes mua hallitkoon, / Että niin elää voisin, / Kuin sinun pyhä tahtos on, /
Enk' koskaan tekis' toisin. / O Herra, minua suojele, / Tekemäst' sitä varjele, /
Kuin kävis' käskyis vastoin.

7. Jos heikkoudest' osaisin / Johonkun syntiin langet', / Aut', ettän kohta katuisin /
Pahuuttan kiiruust' sangen: / Vihoisas älä rankaise, / Kuin pahatekon' ansaitsee: /
Vaan armost' anteeks' anna.

8. Sanallas minua lohduta, / Ja käskyis jälkeen aina / Elämään minua totuta, /
Ain' armos minull' lainaa! / Ja Poikas kautta Christuksen, /
Ann' anteeks' kaikki rikoksen', / Ja synnist' minua puhdist'.

9. Niin nöyrimmäst' myös rukoilen, / Ettäs tahtoisit ottaa / Sun haltuus kaikki omaisen', /
Ja armos heill' osottaa; / Heit' vaaroist' kaikist' varjele, / Armostas heille antele, /
Mitä anovat sinult'.

10. Its', Herra, tarpeen' tiedät tääll', / Etk' niitä minult' kiellä, /
Siis ota minua haltuus viel', / Niin kauvan kuins suot elää: / Sitt' iloon ijankaikkiseen /
Suo tulla tykös taivaaseen! / Kuin täytyy täältä lähtee, Amen.

3. Ehtoo-virret.

365

1. Jumalan säädyn perästä / Ehtoo ja yö nyt lähestyy, / Päivä on nyt pois kulunut, /
Pimeys päälle joutunut.

2. Älkäämme siis unhottako, / Mutt' kiitos Herrall' antakaam', /
Kuin tänäpän' meit' suojeli, / Ja kaikest' vaarast' varjeli.

3. Sitä myös hänelt' pyytäkääm', / Ett' hän olis' meidän tykönäm', /
Ettei piru meit' surmaisi / Ja tänä yönä murhaisi.

4. Sinä siis, laupias Isä! / Sinun armos meill' aina lisää, /
Hallitse meit' tänä ehtoon', / Ann' rauhas' myös tulla kehtoon.

5. Siellä sitt' levosa olla, / Ja pahuus meistä pois kuolla, /
Ett' sydän sinus' valvoisi, / Ja ruumis terveen' nousisi.

6. Kiitos siis olkoon Isälle, / Ja kunnia suuri Pojalle, /
Pyhäll' Hengell' se olkoon myös, / Joka meit' auttaa kaikes' työs'!

366

1. Christe, paiste, kirkas päivä! / Ja Isäs valkeutt' täynnä, /
Sinä yön pimeyden hajotat, / Ja mailman paisteell' lahjoitat :,:

2. Sinuun, Christe, me turvaamme, / Sinua myös auksem' huudamme, /
Tänä yönä meit' suojele, / Ja kaikest' vaarast' varjele! :,:

3. Ettei uni meit' upottais', / Eik' vihollinen myös voittais', /
Eik' liham' meitä pettäisi, / Ja sinun vihaas vetäisi :,:

4. Silmät ne unen ottakoon, / Sydän sinusa valvokoon, /
Älä lapsias pois heittele, / Vaan pyhäll' kädelläs peittele! :,:

5. Valvo, Herra, meidän ylitsem', / Vainomiehii myös hillitse! /
Sinäp' yksin meitä lunastit, / Ja verelläs meit' puhdistit :,:

6. O Herra! sitä tietele, / Ett' piru meit' tahtoo vietellä, /
Sinä kuin sielut vallitset, / Meitä siis aina hallitse! :,:

7. Sen, Isä kaikkivaltias, / Ja Poika hyvyyden antias, /
Meille suo, lainaa ja auta, / Pyhän Hengen voiman kautta! :,:

367 (kuuntelulinkki; sama sävel)

1.
Päivä tykööm' pois kulkee, /
Yö synkiä siaan jää: /
Jumalan olkoon julki /
Kiitos, kunnia ijät', /
Joka meit' tänäpän' kätki, /
Ettei meill' pahoin käyn': /
Rukoilkaam' vielä nytkin :,: /
Armons' sois' edespäin.

2.
Tämän mailman meno /
On kaikki katoovainen, /
Ainoastans' Herran armo /
On ijät' pysyväinen; /
Jumalaan itseni turvaan, /
Ei hän minua ylönann', /
Eikä myös laske turhaan :,: /
Vaikk' mailmas' vihataan.

3.
Sinun haltuus itseni annan, /
Täll' surkiall' eloll'; /
Ihminen verraks' pannaan /
Ratk' kukkaiseen kedoll', /
Kuin huomeneltain varhain /
Kauniist' kyll' kukoistuu, /
Ehtoon' sitt' raukee turhaan :,: /
Kuin heinä lakastuu.

4.
Anteeks' ann', rakas Herra, /
Syntin' ja rikoksen', /
Joita tein monin kerran, /
Sinult' armoo rukoilen. /
Jos sinä siis tahdot soimat' /
Syntin' ja vääryyten', /
Kunkan sitt' mahdan turvat' :,: /
Kuoleman tiedän ansainneen'.

5.
Armos lain', Herra hurskas! /
Poikas kautt' Christuksen, /
Tee minua synnist' puhtaaks', /
Ann' Henkes turvaksen', /
Joka minua johdattaisi, /
Tiell' oikiall' ojennais', /
Niin etten horjahtaisi :,: /
Enk' olis' armojas paits'.

6.
Sielun', ruumiin', kuins luonut, /
Kanss' kaiken tavaran', /
Jotkas minull' olet suonut, /
Taloni myös annan /
Sinun käsiis, haltuus, huomaas, /
Varjel' ne vahingost'; /
Korjaa minua viimein suojaas :,: /
Kosk' eriän täst' surun laaksost'.

368

1. Aurinko nyt on laskenut, / Ja päivä meiltä kulunut, / Yö synkiä siaan kulkeepi, /
Valkeuden ulos sulkeepi.

2. O Isä! sinull' kiitoksen / Annan Poikas kautt' Christuksen, /
Ettäs mun olet suojellut, / Ja vaaroist' kaikist' varjellut.

3. Sinä minun olet säästänyt / Kuolemast' ja myös päästänyt /
Perkeleen pahoist' petoksist', / Tuskist', kivuist', kiusauksist'.

4. Sinun, Isä taivaallinen, / Kiitos olkoon ijankaikkinen. /
Mitäs tiedät minun rikkoneen, / Ann' anteeks', ole armollinen.

5. Ei löyt' yhtään koko maan pääll', / Kuin synnist' ompi vapaa tääll': /
Syntini minä tunnustan, / Sinun armojas julistan.

6. Syntini minä tunnustan, / Tiedät minun niitä katuvan: /
Kuul' armollisest' huokauksen', / Ann' anteeks' kaikki rikoksen'!

7. Tykönän' pysy tänä yön', / Enkelis minun kätkeköön! /
Etten joutuisi yhteenkään / Syntiin, vahinkoon, häpiään.

8. Ann' minun rauhas' levätä, / Ja sitte iloll' herätä; /
Niin kiitän sinua iloisest', / Isä Jumal', ijankaikkisest', Amen.

369 (voidaan laulaa sävelellä VK 554)

1. Päivä nyt ehtii ehtoollen, / Taas pimeys tulee siaan; /
Me sinua, Jesu, rukoilem', /
Sä tykönäm' pysy ainijan. / Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

2. Sä olet valo ijäinen, / Ja Jumalan kirkkaus armas, /
Siis tule sydämmen' huoneeseen, /
Sun armoillas se valais'. / Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

3. Sä olet vakainen vartiam', / Et ikänäns' sinä meit' hyljää; /
Sun päälles aina uskallam', / Kanss' rukoilem', tyköm' kulje. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

4. Päivä on työtä tehdä luot', / Ett' askareit' toimittaa virkam'; /
Vaan yö on levoks' meille suot', / Ett' virvottaa väsyneet raajam'. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

5. Siis varjel' tänä yön', Jumala, / Meit' saatanan pahast' paulast', /
Kanss' kaikes' tuskas' ol' apuna, / Ann' levät' levos' makiast'. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

6. Me Jesuksell' meitäm' annamme, / Kosk' silmämme kiinni painam', /
Hän olkoon ain' apum' ja kilpemme, / Pois poistakoon kaiken vaivan. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

7. Ann' meidän levätä levosas, / Eik' syntiin synkiään nukkuu, /
Eik' tehdä vastaan tahtoas, / Eik' suruss' surkiass' hukkuu. /
Iloit' meit' Jumal' taivaisa.

8. Niin huomenn' sinua kiitämme, / Sun hyvyyttäs myös vakaa, /
Ja sinua aina ylistämme / Taivais', enk' siitä lakkaa. /
Ioit' meit' Jumal' taivaisa!

370 (toinen sävel N:o 366.)

1. Christe! päivä on kädesäs, / Yö ei pysy myös edesäs, /
Sinä valaiset yöll' ja päiväll', / Annat meit' rauhasa kävell' :,:

2. O Herra! meitä auttele, / Ja tänä yönä varjele, /
Ann' levät' sinun rauhasas, / Tykööm' pois karkot' saatana :,:

3. Silmät unen siis ottakoon, / Sydän sinusa valvokoon, /
Sinun kätes meitä peittäköön, / Pahuus tykööm' pois heittäköön :,:

4. Me rukoilem' sinua, Herra Christ', / Kirvota meitä pirun juonist'! /
Hän tahtoo meit' sinuun suututtaa, / Sielum' murhat' ja hukuttaa :,:

5. Me olem' sinun oma perhees, / Sen tunnustaa pyhä veres, /
Jonkas edestäm' vuodatit, / Ja niin tykös meit' johdatit :,:

6. Käske sinun pyhä enkelis, / Ett' hän meit' siivilläns' peittelis', /
Tänä yönä meist' vaarin ottais', / Ja pirun kauvas karkottais' :,:

7. Niin käykääm' me nyt lepäämään, / Ett' enkel' on meidän tykönäm', /
Älkääm' ketään myös peljätkääm'; / Mutt' Herralt' rauhaa kerjätkääm' :,:

8. Me annam meitäm' sinun huomaas, / Ota meitä sinun suojaas, /
Niin meidän käypi kyll' hyvin, / Enk' nuku synteihin syviin :,:

371 (sävel N:o 287.; lähes sama sävel on VK 566)

Jo joutui päivä armas / Ehtooll', me rukoilem', / Ett's, Herra Jesu rakas! /
Tääll' pysyt tykönäm', / Meill' usko vahva suo, / Ja varjel' aina meitä, /
Kanss' vaarois' peikolt' peitä, / Meill' makia lepo tuo.

372 (sävel on n:o 365)

1. Me sinua, Christe, kiitämme, / O rakas Vapahtajamme! /
Kuin tänäpän' meit' suojelit, / Kautt' enkelittes varjelit.

2. Me panem' maata vuoteellem', / Ja hartaast' sinua rukoilem', /
Ann' anteeks' kaikk', kuin rikott' on, / Meit' saata Isäs suosioon.

3. Ann' enkelis oll' vartianam' / Ja karkottaa pois vainoojam', /
Kuin vahingoittaa pyytelee, / O Herra, meitä varjele.

4. Tulen ja veden vaarasta, / Ja kaikest' pahast' pelasta; /
Sinun nimees me turvaamme, / Ja itsem' haltuus annamme.

5. Meit' verelläs sä lunastit, / Ja lapsikses meit' omistit, /
Sinull' eläm' ja kuolemme, / Ja omas aina olemme.

6. Nyt amen, amen, päätökseks', / Suo enkelis suojelukseks'; /
Me maata lepoon menemme, / Jesuksen nimeen nukumme.

373 (sävel N:o 305.; lähes sama sävel on VK 496)

1. Nyt päivä edeskulun' on, / Sull' kiitoksen mä, Herra, tuon, /
Ett's synnist', tuskast', vaarasta / Mun varjelit ain' armosta.

2. Ann' anteeks', sitä anelen, / Mun monet riettaat rikoksen', /
Nyt ja ain' elinkautenan', / Sä olet Isän', Jumalan'.

3. Sun haltuus annan, Isäni! / Mun sielun', ruumiin', henkeni, /
Suo suloisest' mun maataksen', / Kanss' apus aina saadaksen'.

4. Ann' enkelis oll' tykönän', / Pois poistaa pahan perkeleen. /
Ain' suojel' kautta Christuksen, / Mull' ole Isä armoinen!

5. Suo nousen jällens' raitisna, / Sitt' kiitos sull' on valmisna, /
Ett's olet aivan armias, / Suloinen, hyvä, laupias.

374 (sävel on sama kuin VK 560)

1. Kaikk', kuin maa päälläns' kantaa, / Nyt lepoon itsens' antaa, /
Ja raukee nukkumaan: / Mutt' sinä, sielun', ala, / Mitä sinun Luojas halaa, /
Kuin rupeen raukeemaan.

2. Pois on aurinko kulken', / Ja paisteens' meiltä sulken', /
Yö joutuu jäll' siaan: / Katson aurinkoo toista, / Kuin kirkkaast' sielull' loistaa, /
Jesus Vapahtajan'.

3. Päivä loppuu, ja lavian / Ihanast' kirkkaat taivaan / Tähdet kaunistavat; /
Niin minä, kosk' täältä lähden, / Taivaan kirkkaudes' nähden, /
Paistan ain' loppumat'.

4. Riisun nyt vaatteen' ja kenkän', / Menen niin alast' sänkyyn: /
Niin lähden myös kuollesan' / Alast', vaan tiedän jäll' saavan' /
Autuuden vaatteet, ja taivaan / Kunniall' puetettavan'.

5. Ett' päivän töistä nyt päästään, / Siis iloisans' ovat tästä /
Pään', käten', jalkan' myös; / Niin synnin orjuudest' auttaa /
Minun Jesus piinans' kautta, / Ja viimein kaikest' työst'.

6. Menen vuoteell', ett' väsyn' / On ruumiin joka jäsen, / Ja sitä muistelen, /
Ett' vihdoin hauta luodaan, / Ja vuode minull' suodaan, / Maan poves' maataksen'.

7. Silmän' nyt kiinni painan, / O Jesu! armoos lainaa, / Ett' turvas' olisin: /
O Herra! ota huomaas, / Sielun' ja ruumiin' suojaas, / Ett' rauhas' lepäisin.

8. Levit' nyt siipes päällen', / Niin minä tulen säällen, / O Jesu, auttajan'! /
Kuin saatan' pyytää paulaan, / Niin anna enkelit laulaa, / Ja olla vartian'.

9. Kanss' lasten ja myös perheen, / Lepään rauhas'; sill' murheen /
Kyll' Herra pitää meist' / Pyhäin enkeleins' kautta, / Ja viimein täältä auttaa /
Taivaan iloon vissist'. Amen.

375 (lähes sama sävel on VK 536)

1. Käy nyt sielun' kaikell' mielell' / Herrall' kunniaa kantamaan, /
Sekä sydämell' että kielell' / Hänell' kiitost' veisaamaan, / Joka minun päivän tain /
Armollisest' varjel' ain', / Vaaroist' kaikist' minun säästi, /
Pirun pahoist' pauloist' päästi.

2. Sinull' kiitost' veisat' mahdan, / Armon Isä laupias! / Ylistää ain' sinua tahdon, /
Ettäs aivan armiaast' / Päivän kuorman huojensit' / Synnist' monest' estelit, /
Vihollisen torjuit kauvas, / Annoit minun olla rauhas'.

3. Sinun ihmeitäs ei taita, / Eik' armojas luetell', / Eikä hyvätekois laitaa /
Viisaimmatkaan käsit' tääll'; / Ne tott' ovat usiammat, / Kuin ihmiset luulevat; /
Armos minun niin tääll' vienee, / Ettän vaarat välttää tiennen.

4. Päivä on nyt pojes kulken', / Yö jo joutuu jäll' pian, /
Aurinko on paisteens' sulken', / Pimeys tulee siaan; / Ah siis, Isä laupiain! /
Armos paisteell' valais' ain'! / Sydäntäni kylmää virvot', /
Synnin synkiydest' kirvot'!

5. Armost' anna anteeks' aina / Minun syntin' kauhiat, / Jotka sieluu raskaast' painaa, /
Kuiden myrkyll' haikiall' / Saatan' tahtoo kadottaa, / Ja helvettiin vajottaa; /
Vaan sä taidat minua auttaa, / Sinun Poikas ansion kautta.

6. Vaikka synnit saatit minun / Sinun julman vihas all'; / Kuitenk' Poikas lepytt' sinun /
Ristin piinall' katkerall': / Syntin' suureks' tunnustan, / Vaan sun armos avaran /
Vielä suuremmaksi tiennen, / Kuin minun kaikki syntin' lienee.

7. Sinä sielun' kirkkaus parhain, / Minun ainoo auttajan', /
Haltuus hiljan ja myös varhain / Itsen' annan ainian; / Valist' minun sydäntän' /
Ylits' yöseen synkiän, / Kaikes' surun sumus' aina /
Lohdutus minull' laupiaast' lainaa!

8. Päästä minua pirun pauloist', / Kirvot' kimpust' kiusaajan, /
Kuin mua pyytää aina vauloins', / Hajot' juonet kavalan. / Älä minust' luovu viel', /
Minun sielun' rikkaus tääll': / Koskas sydämesän' asut, /
Taidan välttää häijyn hasut.

9. Koska silmän' kiinni vaipuu, / Unehen myös raukeevat, / Sielun' anna silloin taipuu /
Sinun puolees taukoomat': / Pysy ain' sydämesän', / Unesakin mielesän'! /
Omas olen, ehkä nukun, / Enk' sitt' pelkää että hukun.

10. Suo minun tänä yönä maata / Levos', unes' makias', / Onnettomuus kaikk' pois saata, /
Armos olkoon valvomas'. / Henken', ruumiin' ja sielun', / Kunnian' ja kaikk' kalun', /
Lapsen', lankon' ja kaikk' suomas, / Herra, sinun uskon huomaas.

11. Peljätykset pimiän vallan, / Ja kaikk' vaarat poista pois, /
Ettei saatan' sais' mua allans', / Eikä surmat' niinkuin sois'. /
Tulen, veden hädästä, / Kuollost' äkillisestä, / Varjel', etten synnis' hukkuis', /
Enkä kadotukseen nukkuis'.

12. Armostas, o Isä, lainaa, / Mitä lapses anelee, / Jesu, turvaks' tule aina, /
Minua myös auttele; / Lohduttaja laupias, / Pyhä Henki armias, /
Minun rukouksen' kuulkoon, / Amen, ja se tapahtukoon!

376 (sama sävel N:o 10.)

1. O kaikkein kappalten Luoja, / Ja puutteis' tarpeitten suoja, /
Sinä asiat hyvin sovitat, / Ja menot parhain toimitat, /
Et tahdo myös aikoi sekoittaa, / Mutt' päivän yöstä eroittaa.

2. Aurinko paisteens' nyt pois vei, / Synkiä pimeys siaan jäi, /
Kauhistus maan päälle poukkos, / Pelko on jokaises' loukos', /
Sinä siis, valkeuden Isä, / Sinun kirkkautes' meill' lisää!

3. Vaikk's taivaan tähdeill' kaunistat, / Ja kuun valoll' maan valistat, /
Kuitenkin auringon kaltaist' / Ei löytä kustakaan paikast'; /
Hämär' heilt' vallan ottaapi, / Ja hirmun maan pääll' tuottaapi.

4. Kiven siis kalliost' osotit, / Jost' valkian iskemään totutit, /
Joll' huoneet käskit valistaa, / Pimeydet pois ahdistaa; /
Niin auringon armahan siaan / Soitto tuli meidän pihaam'.

5. Näin sinä, Herra, meit' lohdutat, / Julman pimeyn pois hajotat, /
Tahdot yöllä sekä päiväll' / Valistaa meit' valon säteill'. /
Sentähden sinua kiitämme, / Ja turvisas oll' pyydämme.

6. Kuin sinä valkiall' huoneen täytät, / Ett' ihmiset työns' saavat päättää; /
Niin ann' Christuksest' kalliost' / Sielun' iskee hänellens' valistust'. /
Usko se rauta vahva on, / Joka siit' kivest' tulen tuo.

7. Vaikk' uni taas tulen sammuttaa, / Päällem' niin pimeyn saatuttaa, /
Valais' kuitenk' sielu parkaa, / Ettei hän olis pimiäs' arka, /
Älä meit' salli niin nukkuu, / Että me synnis' pois hukum'.

8. Suo terveen' jällens' nostettaa, / Ja pimeys valkiull' kostettaa. /
Anna myös täällä ollesam', / Ja täältä pojes kuollesam', /
Tai paiste meitä noudattaa, / Ja taivaan valoon osottaa.

9. Sen Isä, Poika meill' suokoon, / Ja Pyhä Henki myös tuokoon. /
Sinull', pyhä Kolminaisuus, / Ja vahva Yksikertaisuus, /
Kiitoksen aina sanomme, / Ja apua sinult' anomme.

4. Kahdestatoistakymmenestä päivän hetkestä.

377 (sävel N:o 224.)

1. O ihminen, ain' ajattel', / Eläisäs terveen' ilmas', /
Ettet sä ilkiäll' elämäll' / Tääll' sodi vastaan Luojaas; /
Niin pidä joka hetkellä, / Juur' jumalisell' mielellä, /
Ajatuksii christillisii.

2. Kosk' yhden lyö, niin muistele, / Ett' vihdoin tulee kuolla; /
Niin Jumalat' yht' palvele / Työll', sydämmell' ja suulla, /
Ett' koska täältä erinnee / Sun sielus, silloin vietänee /
Taivaisiin enkeleiltä.

3. Sitt' muista kahden lyödes' taas / Christuksen kaksi luontoo , /
Hän Jumal' yhdes' persoonas', / Ihminen samall' muotoo. /
Niin paratiisiin asetti / Kaks' ihmist' Jumal', yhdisti /
Kanss' aviosäätyyn ensin.

4. Kosk' kolme lyö, niin kolmia / Persoonat' Jumaluudes', /
Ynn' Isää, Poikaa, Henkeä, / Sä tunnust' uskos' todes'. /
Sun Isä loi juur' kuvaksens', / Sitt' Poika lunast' verelläns', /
Kanss' pyhitt' Pyhä Henki.

5. Ot' neljän lyödes' mielehen / Neljä evankelistaa, /
Jotk' kirjoitit meill' Christuksen / Työt, saarnat, kuollon, vaivat. /
Sitt' Herran hyvän vaattehet / Taas sotamiehet ylpiät /
Juur' osaan jaoit neljään.

6. Taas viiden lyödes' katsele / Christuksen viittä haavaa, /
Jotk' ristis' sai; sä muistele / Suurt' rangaistust' ja vaivaa, /
Jonk' olit alla' ja joudut viell', / Jos et sä seuraa oikiall' tiell' /
Tääll' neitsytt' viisast' viittä.

7. Viel' kuuden lyödes' tutkistel', / Kuin Herra maan ja taivaan /
Loi tyhjäst' kuuden päivän pääll', / Sanallans' vahvall' aivan. /
Kuutt' rakkaun myös tutki työt', / Joit' Christus on meill' käskenyt, /
Ett's harjoitat niit' hartaast'.

8. Seitsemän lyödes' seitsemää / Sä aniett' Isä meidäs', /
Kuin Christukselt' on opetett', / Lueskel' uskallukses'. /
Niin muista, kuinka seitsemäll' / Kanss' Christus ruokkei leiväll' viel' /
Miest' neljä tuhatt' korves'.

9. Kahdeksan lyödes' katsahda, / Kuink' kahdeksanten' päivän' /
Soi itsens' ympär' leikattaa / Tääll' Christus meidän tähtem'. /
Niin sieluu Herra kahdeksan / On vedest' paljost' pelastan', /
Kosk' vanhan mailman kadott'.

10. Yhdeksän lyödes', ymmärrä / Juutasten luvun jälkeen, /
Niin antoi Herra henkensä, / Joll' hän on meitä päästän' /
Sen pahan pirun pauloista, / Ja kuollon kauhian kahleista, /
Joill' kiedotut me olim'.

11. Kymmenen lyödes' kysele / Taas Herran käskyy kymment', /
Kanss' niiden jälkeen kävele / Täs' elos' kaikkein nähden. /
Vaan jos sä heikko horjahdat, / Niin katumukseen kiiruhda, /
Vaella rakkaudes'.

12. Kuin lyö ykstoistakymmentä, / Niin silloin muistaa mahdat, /
Ett' yksitoistakymment' jää / Juudaan jälkeen, jotk' saavat /
Tääll' Herralt' vallan avata, / Ja pahoi syntiin sitoa, /
Sen Pyhän Hengen voimall'.

13. Kosk' lyö kakstoistakymmentä, / Niin taas sen mahdat muistaa, /
Ett' Christin uskos' löytähän / Niin mont' artikulusta. /
Niin kahdell'toistakymmenell' / Its' Jesus opett' vuodell' viel' /
Jerusalemin templis'.

14. Kosk' kaikkii hetkii tutkim' näin, / Se hyödyttää meit' ijan, /
Pois kielem' pahast' pidäm' ain'; / Sill' Herra tulee pian, /
Kuin paula linnun käsittää, / Ennen kuin silmä räpähtää; /
Vaan hetk' on tietämätöin.

XV. Kuolemasta ja hautaamisesta.

1. Valmistuksesta kuolemaan.

378

1. Niin kauvan kuin me eläm' tääll', / Niin ajatelkaam' aina sen pääll', /
Ett' kuolema noutaapi meitä: / Hän kaikill' kyllä tiettävä on, /
Vaan aika ja hetki tietämätöin; / Hän tahtoo kaikki vankiuteen heittää: /
O Jesu, o Jesu, / Ann' välttää harhoja teitä!

2. Kosk' me vähin näit' ajattelem', / Niin kuolema tyköm' matelee, /
Ja pyytää meit' pirun nuottaan; / Seuraa minua, sanoo hän kaikill', /
En tahdo minä viivyttää sill', / Vangiks' minä jokaitsen otan: /
O Jesu, o Jesu, / Päälles me aina luotam'.

3. Terveen' ja vahvan' ollesam' tääll' / Miksem' me muista sielun pääll', /
Kuin synnin kuorman kantaman pitää? / Hyvyytt' ja kalua pyytelem', /
Rahan tähden paljon myös riitelem', / Em' autuutt' tahdo tietää. /
O ihminen, o ihminen! / Sielu viimein maksaapi näitä.

4. Ruumis se hautaan heitetään, / Ja mustall' mullall' peitetään, /
Näimp' sinä täält' eroitetaan. / Langot sitt' tavarat raatelevat, /
Suku kalua myös jakelevat, / Kokoon saanut unhotetaan. / O ihminen, o ihminen, /
Milläst' sielu virvotetaan?

5. Sielu tuomion eteen vedetään, / Ja sangen kovast' peljätetään, /
Piru häntä kiusaa ja vaatii, / Työn perään silloin kysytään, /
Jotk' pahuuden tähden pois lykitään, / Niin itku vallan saapi. /
O ihminen, o ihminen, / Synti sen matkaan saatti.

6. Sentähden turvaa Jumalan pääll', / Rakasta häntä kaikell' väell', /
Se sielulles saattaapi levon. / Hänen sanansa myös kuule, /
Niin et sä piinaan sitt' tule, / Vaan ijankaikkiseen iloon. /
O Jesu, o Jesu, / Älä meit' anna ylön!

7. Köyhää ja alastoint' auta, / Niit' kuolluit' pyydä myös hautaan, /
Talut' ne eksyneet tielle, / Murheellist' mielelläs lohduta, /
Sairaan tykö käymään sinuas totuta: / Näit' Jumala meilt' anoo täällä. /
O ihminen, o ihminen, / Älä näit' koskaan kiellä.

8. Älkääm' niiden tähden myös kerskatko; / Mutt' Christuksen päälle turvatkaam', /
Kuin Isäns' vihan lakaht': / Hän sinun lunasti jällens', /
Piinall' ja omall' verelläns', / Ja kuoleman hädäst' vapaht'. / O Jesu, o Jesu, /
Sinun armostas se tapaht'.

379

1. Aamulla seisoin varhain / Salaises' paikasa, / Kusa kuultelin parhain' /
Kuink' suures' vaivasa / Rukoil' nuor' ihminen / Kuolemaa, kuin hänen oli /
Saattanut murheeseen.

2. Kiiruusti kohta tule, / Sanoi häll' kuolema, / Ammun nuolen', älä luule, /
Ettän sinua armahdan. / Ketä ne kohtaavat, / Nuoret, vanhat, mont' tuhatt' /
Minua kaikk' seuraavat.

3. Hämmästyi kovin sangen / Kohta se nuori siin', / Ett' oli paulaan langenn', /
Ja tuonell' sanoi niin: / Mont' vanhaa löydät tääll'; / Vaan minä monta vuotta /
Kyll' voisin elää viel'.

4. Kuolema jälleen sanoi: / Ei auta nyt mitään: / Niin nuoria tapan kuin vanhoi, /
Enk' säästä ketäkään, / Ei vähät lapsetkaan / Minun vihaan' välttää taida, /
Kaikk' hautaan vajotan.

5. Nuoret vannomaan oppii, / Ja pahast' elämään, / Eik' vanhat tee kuin sopii: /
Siis joutsen' jännitän, / Ja miekkan' teroitan: / Rutoll', muull' monell' vaivall' /
Syntisii kadotan.

6. Synneillänn' monell' tavall' / Minun kehoitatt' vihaan; / Niin minä monell' vaivall' /
Teitä jäll' ahdistan. / Ei kuulu katumust', / Vaikk' rangaistukset teit' vaivaa: /
Ett' tee te parannust'.

7. Taudin tuskat ja kivut / Teitä myös vaivaavat; / Kädet, jalat ja sivut /
Monelt' pois kuivaavat; / Moni myös tavatoin, / Kuin ennen paljon hyppel', /
On nyt jo jalvotoin.

8. Kallis aika ja sota / Surettaa surkiast', / Kosk' ett' te parannust' ota: /
Murha, ryövyys haikiast', / Tulipalo, väkivalt' / Syntein tähden teit' vaivaa, /
Merellä sekä maall'.

9. Näit' rangaistuksii täällä / Ei tottel' yksikään: / Niin minä myös heitä vielä /
Hirmuisemmast' hävitän; / Surmaan suuren, pienen / Ei yksikään välttää taida, /
Kuin mailmas' lienee.

10. Koreus ja uudet tavat, / Vaattein parret ylpiäin / Jo perät' vallan saavat, /
Miesten seas' ja vaimoin. / Ei syntin' silleen pidetä / Huoruutt' eikä muita vikoi, /
Eik' niit' tehtyi hävetä.

11. Nyt on sinun aikas käsis', / Ei aut' rukoilemaan; / Väijyn niin, ettes pääsis' /
Käsistän' kuhunkaan; / Minä tutaan joka maall', / Vaikk's kuinka kauvas karkaat, /
Olet ain' valtan' all'.

12. Oppikaam' siis kaikk' kohta / Parannust' tekemään, / Ett', koska Herra tahtoo /
Meitä täält' lähtemään, / Valmisna olisim', / Ja viimein taivaan iloon /
Uskon kautt' tulisim'.

380 (sävel N:o 249. ; sama sävel kuin VK 348)

1. Miksis viivyt kauvan ulkon' / Sinä Herran siunattu? / Armos auksen' tuskas' tulkoon, /
Auta minua vaivattuu: / Ah, mun Herran' Jesuksen'. / Tule minun turvaksen', /
Sydäntäni murhees' virvot', / Nuorist' kovist' minua kirvot'!

2. Laki Herran vihan suuren / Onnettomall' osottaa, / Sydäntäni muruks' puree, /
Sielun' surkiast' haavoittaa: / Saatan' kiusaa, viellä sitt' / Omatunto, myös synnit /
Soimaa, kovin päällen kantaa, / Eikä tahdo lepoo antaa.

3. Jos nyt tahdon vaivast' tästä, / Kuin mua murheell' murentaa, /
Jollakulla tavall' päästä, / Ja mun kuorman' huojentaa; / En löyd' apuu keltäkään, /
Parhaalt' ystävältäkään, / Kaikk' kuin mailmas' on tarjon', /
Äkilt' katoo niinkuin varjo.

4. Niinkuin savu tuules', hajoo / Kunnia ja korkeus, / Äkilt' käsist' pojes vajoo /
Tavara ja rikkaus: / Jos tääll' olen iloinen, / Niinkuin kedon kukkainen, /
Riemu raukee, pian puuttuu, / Äkilt' itkuks', murheeks' muuttuu.

5. Sinä siis tääll' minull' köyhäll' / Olet ainoa auttaja, / Jesu, sanallas mua pyhäll' /
Virvotat ja lohdutat; / Vastoin lain uhkaust', / Niin myös kaikkee kiusaust', /
Sinun ansios avun tuottaa, / Siihen itsens' sielun' luottaa.

6. Jo siis joudu, Jesu rakas, / Tule minun sydämeen', / Että minun murheen' lakkais', /
Lohdutukses ann' mielehen'; / Sinä tiedät parhain sen, / Mitä minä tarvitsen, /
Tykönäs mull' lepo lainaa, / Anna syntin' anteeks' aina.

7. Isällinen kuritukses, / Ja kaikk' vastoinkäyminen / Suo tull' uskon vahvistukseks', /
Autuas loppu ann' viimein. / Todeks' minä toivon sen, / Ett' ruumiin' kanss' sieluisen' /
Viimein taivaan iloon kulkee, / Jesus murheen ulos sulkee.

381

1. Minun toivon' on ijäinen Jumalan pääll', / Kuin on elon', apun' ja turvan', /
Se ajainen kuolema on tarjon' minull' tääll', / Ei kenkään pääse sen alt' julman, /
Ei auta taito, tavara, eik' valta, / Kosk' kuolema kuin tuli syttyy altans', /
Kaikk' sivaltaa pois, suuren, nöyrän, / Rikkaan, köyhän, /
Kaikk' mailma tähän apuu ei löydä.

2. Ei auta täsä viisaus, miehuuskaan juur', / Ei kuninkaallinen voima, /
Ei nuoruus, ei jalous, pieni taikk' suur', / Kaikk' kaataa tuoni tuik' tuima. /
Kunk' pääsi Nimrod ja Jesabel? / Sanherib, Salomon, Samuel? / Simson, Antiokus, Asael? /
Tuoni tasaeli, / Kaikk' elämäst' ulos ajeli.

3. Dina neitsy hiuksensa palmikoits', / Kävi katsomaan kaupungin katui, /
Siin' Sikhem päämies hänt' äkkäs', himoits', / Häväis', koht' siit' vahinkoon sattui. /
Piian veljet hänen tapoit täst' työst', / Kanss' kaupungin kaiken miesväen myös, /
Sen ryöveit; näin elon äkilt' jätti, / Kaikk' kuolema petti; /
Mitä jalous taikk' nuoruus autti?

4. Joko istun, astun, taikk' mitän tääll' teen, / Vaivaisuuttan' ajattelen aina, /
Synnis' syntyn', elänyt kaikkein tieten, / Mailma suurt' suruu minull' lainaa, /
Koko kiusaus on mailman meno, / Nyt iloitsen, hyppään, olen jalo, /
Koht' kesken lankeen, pois valon, / Kuin varjo hajoon, /
Näin pettävä on mailman elo.

5. Se on tarpeellinen sitt' kullenkin, / Ett' turvans' Jumalan pääll' panee, /
Hänt' hartaast' auks' huutaa ain' kuitenkin, / Hänen pelvosans' elää tainnee. /
Se suruisans' lohdutuksen saanee, / Hänest' murheen Jumal' pitää, hänt' auttanee; /
Mutt' ylpiät hän häpiään saattanee, / Pois kadottanee, /
Kaikkein pääll' kuolema maannee.

6. Lunastajani, sinä Herra Christe, / Kuin kuoleman alas painat, /
Est', ettei se vahinkot' tekis' minull' mitään, / Vahvist' uskoani aina! /
Kuin en kustaan apuu muualt' tienne, / Silloin sinä ainoo apu lienet, /
Kuoleman kivuis' aukseni riennä: / Sitt' iloon viene, /
Armos silloin sinä minull' suone.

382 (sama sävel N:o 285.)

1. O Jesu Christe, Jumalan Poika! / Kuin kovan kuolemas kautta, /
Kuollon kauhiun meist' pois soitat, / Piinas tähden minua auta, /
Kosk' kuoleman kimppuun käydään, / Kuin ääni ei korvis' kuulu, /
Eik' kieli voi puhuu, / Eik' silmill' silleen nähdä, /
Eik' tieto mitään tähdä.

2. Koska sydän kivust' kivistelee, / Aju ei ajatella taida, /
Kaikk' ihmisten apu livistelee, / Ei kustaan turvaa saada, /
Silloin, Jesu, tykön' joudu, / Viimeisellän' minua auta! / Pois surkiudest' saata, /
Kuollon kielis' minua nouda, / Ann' kivun lyhennyst' saada!

3. Minust' pahat henget pois estä, / Mull' lohdutushenkes lainaa, /
Silloin sielun' siteist' päästä, / Korjaa kauniist' sinun suojaas. /
Ruumis myös maas' anna levät' taas, / Nousentotas odottaa, / Toivons' osottaa, /
Ett' iloo sinult' kuulla sais', / Tuomion etehen tultais'.

4. Ole vastaajan' viimeis' päivän', / Syntin' piinas kautt' peitä, /
Suo minun armost' iloon käyvän, / Pyhäis seuraan minua heitä. /
Sinä sanot: päälles kuin uskova on, / Hän kuolemast' koht' eloon käy, /
Eik' tuomion all' näy; / Ehk' ajaisest' kuoleva on, /
Ei heitet' helvetin hautaan.

5. Hänt' vapahdan väkeväll' kädell' / Kuoleman kauhian kidast', /
Taivaan iloon hänt' panen tähdell', / Näin pois päästän hänt' vihast'. /
Jesus Christus, aut' minua visust' / Sinun tuloos odottamaan /
Uskoll', ja saamaan / Osaa luvatust' ilost', /
Sinne minua vie täält' ulos.

383 (sävel N:o 135.)

1. Asiani annan / Herran huomaan, / Hän tekee kaikk' tahtons' jälkeen: / Jos minä viel' /
Saan elää tääll', / En sitä kiell', / Ketästä minä pelkään?

2. Mun aikan' on, / Ja myös elon / Herran Jumalan kädes'; / Kai 'hiuskarvan', /
Mun Jumalan', / Olet arvann', Sinä minua autat hädäs'.

3. Suur' surkius / Ja vaivaisuus / On täällä murheen laaksos': / Lyhykäinen on /
Meidän menom', / Ja kaikk' elom', / Tääll' surkias' surun alhos'.

4. Multa ja tuhka / On ihmis-rukka, / Alast' mailmaan tuotu: / Myötäns' ei hän /
Tuo yhtäkään / Rääpältäkään, / Kuoltuans' on hauta suotu.

5. Ei rikkaus, / Ei viisaus / Ketäkään auttaa tienne, / Eik' mitään tääll' /
Kasva maan pääll', / Jonka väell' / Kuolema kuollut lienee.

6. Tänäpän' terve, / Huomenna kirves / Ompi puun juureen pantu, /
Jos kukoistanet / Kuin kukkaiset, / Kuitenkin kuolet, /
Ja mätänet niinkuin kanto.

7. Yks' toisen perään, / Kuoleman erään, / Nyt täältä pojes kulkee, /
Ja unhotetaan / Hän sitt' pian, / Kosk' siirtää sian, /
Niin kuollo kunkin sulkee.

8. Aut' Jumalan' / Ajattelemaan, / Ett' kuolema kaikki kalvaa, / Ja täytyy pois, /
Vaikk' ei joku sois', / Ja paljon vois'; / Tasan kaikk' kuolem' arvaa.

9. Sen synti saattaa, / Ett' kuollo kaataa / Ihmiset ilman esteett': / Hän maahan lyö, /
Ja kaikki syö: / Ei voima, ei työ / Voi hänen edesäns' kestää.

10. Tääll' ei paljon / Ole tarjon' / Ihmisell' ilon aikaa: / Kosk' tahtoo Jumal', /
Niin täydell' turvall', / Hänen siipeins' suojall', / Tahdon minä muuttaa majan.

11. Jos synti puree, / Ja sydän suree, / En armostas epäel' koskaan: /
Sill' uskon vahvast', / Ett' Christus taivaast' / Kuoleman haudast' /
Tahtoo minun ylösnostaa.

12. Jesus, Herran', / Kuoli kerran, / Minun suurten syntein edest': / Sitt' hän päänäns' /
Ylös nous' jällens', / Ja minun verelläns' / Pelasti pirun kädest'.

13. Jos kuollo vaivaa / Ja sydänt' kaivaa, / Omas ain' olen Jumal'; / Joko elän, /
Joko kuolen, / Sinun omas lienen, / Kuin voitit minun suurell' voimall'.

14. Se toivo juur', / Ja ilo suur', / Minull' ristin alla lienee, / Ett' viimeis' päivän' /
Mun riemull' tiedän / Ylös haudast' käyvän'; / Sitt' Isä minun iloon vienee.

15. Minun Jumalan' / Ja Vapahtajan' / On kaikki luuni luken': / Ei yhtäkään /
Pienintäkään / Kadota hän: / Vaan jällens' nahall' pukee.

16. Sitt' nähdä saan / Minun Jumalan' / Kasvon ja silmät kirkkaat, / Kaupungis' uudes', /
Ja autuudes', / Ijankaikkisuudes', / Ilon kanss' ilman pilkatt'.

17. O Jesu jalo! / Sydämen halu, / Kuin syntini kaikki kannoit, / Sulje minua tääll' /
Sun haavais sisäll', / Rakkaall' kädell', / Kuin lupasit ja vannoit.

18. Amen sanon, / Ja viimein anon / Sinult', o rakas Jesu, / Ett' sieluni viet /
Sitä oikiaa tiet',! Iloon ijät', / Laulamaan voiton veisuu!

384 (sävel N:o 106.; nykyisin VK 297)

1. Mun Herran' hyvän pääll' / Ain' toivon' panen tääll', / Hän tuskist' ulos auttaa /
Mun voi, ja avun tuottaa. / Hän onnen kovan taitaa / Kyll' vahvall' kädell' kaataa.

2. Jos syntin' peljättää, / En tahdo epäillä, / Christukseen luotan lujast', /
Kuin kuollost' minun lunast'; / Mä hänen omans' olen, / Jos elän eli kuolen.

3. Ei kuollo kauhista, / Mull' voiton tuottava, / Sill' elon' ompi Christus, /
Jonk' turvis' rauhas' istun, / Jos nyt taikk' toisti kuolen, /
Sä korjaat sielun' puolees.

4. O Jesu, Herrani! / Ja ainoo apuni, / Pääll' ristin suures' vaivas' /
Autuun meill' laitit taivaas', / Ah, vedä meitä puolees, /
Suo iloit' Isäs huonees'!

5. Viel' sinult' rukoilen, / Ett's annat anieen'; / Kosk' minä täältä eriin, /
Niin armiaast' apuun kerkii, / Ett' autuaast' sinus' kuolen, /
Ja tykös iloon tulen.

6. Mun lapsen', puolison', / Ja kaikk', kuins olet suon', /
Kanss' kirkkos haltuus, Herra, / Mä annan joka kerran: /
Sä kaikest' vaarast' aina / Heit' varjel', armos lainaa!

7. Kosk' heitä kuolema / Täält' tulee noutamaan, / Niin Jumal' armos näytä, /
Ett' mahtaisin heit' löytää / Abraamin helmas' rauhas', /
Juur' jalos' ilos' taivaas'.

8. Nyt amen turvaisest', / Mä sanon sydämest', / O Jesu! johdat' meitä, /
Ett' käym' sun käskys teitä! / Ja nimees suloist' sangen /
Ain' ijät' kiitäm', Amen!

385 (kuuntelulinkki)

1.Ah Jesu, minua armahda! / Mun täytyy täältä erat'; / Vaan kosk' ja millä tavalla, /
Se armoisas on alat'. / Mult' salattu on hetki tai, / Vaan sinult' hyvin tuttava, /
Niin viimeinen myös loppun'.

2. Mun ilon', riemun' sinusa / On Jumalani aina, / Kanss' lepon', rauhan' vaivoisa, /
Sun Henkes armo lainaa: / Sill' veres vuosi edestän', / Joll' puhdistit mun synneistän' /
Ja taivaan iloon ostit.

3. Siis pyydän, Jesu, sinulta, / Ett's hallitset ain' mielen'! /
Suo käskyis teill' mun vaeltaa, / Ett' myös sun muistos' pidän; /
Suo sielun' sinus' iloita, / Kanss' tykös aina turvata, /
Ja taivaas' iloo perii.

4. Viel' anon sinult' armosta, / Kuin viimeis' hetki joutuu, /
Mult' taidos' hyväs' rohkeesta / Huojetaan kuollon kipu, / Ett' vuoteellan' täält' uskosa /
Pois nukun makias' rauhasa, / Kanss' käsiis annan sielun'.

5. Vaan jos mun pitäis' kuoleman / Maall' vieraall', taikk' muus' paikas', /
Kautt' ruton, sodan ankaran, / Taikk' veden, taikk' muus' vaaras'; /
Niin käyköön neuvos jälkeen se, / Äl' ansion peräst' tuomitse, /
Suo autuaast' mun täält' nukkuu.

6. Jos heikkoudes' armoas / En oikein taida arvat': / Pois älä vedä apuas; /
Vaan huojenn' kovat vaivat; / Niit' älä riennä kostamaan, / Kuin epätiedos' lausutaan, /
Eik' aivo oikein arvaa.

7. Kautt' kuollos, Jesu, minull' suo, / Ett' käytän itsen' kauniist', /
Kosk' kuollo kipiän kivun tuo, / Sääst' häjyist' hourauksist', /
Ett' sydän huokiast' pakahtuu, / Kuin kynttiläinen sammuntuu, /
Sun kuollos muistos' autuaas'.

8. En kuitenk' kuollon muotoa / Mä etees määrät' pyydä; / Vaan sinus' aina rippua, /
Ja sanastas kiinn' pitää, / Ain' Jesu elon', tiedän sen, / Ett's hyvin teet minullen, /
Mill' kuolloll' kutsuu tahdot.

9. Siis haltuus annan itseni, / Sä tuskis' tuotat helpon, / Sä elon', ota henkeni; /
Mull' kuollo kantaa voiton: / Mä tiedän, tuomioll' tullesa, / Sä herätät mun haudasta, /
Suot elon kruunun kauniin.

386 (sama sävel N:o 89.)

1. Ole hyväs' turvas' Christitt', / Christus on meit' lunastan', /
Vaikk' hän päällem' panee ristin, / Sen syystä olem' ansainn', /
Kuin julki tunnustaa mahdam'; / Kankius on meis', kuin nähdä saadaan, /
Ei yhtään viatoint' liene.

2. Haltuus itsem' aina annam', / O Jumal' rakas Isäm'! / Älä meit' koskaan ylönanna, /
Tääll' olles' viel' eläisäm', / Tääll' ovat murheet, surut, tuskat, /
Kuolemaan ast' aina pahat puuskat, / Sinun tykönäs iloo toivom'.

3. Mahdam' ajatella tämän pääll', / Antaa Isän Jumalan vallit', /
Hänen enkelins' vartiam' on tääll', / Tahtoo meitä varjell' ja hallit': /
Kuin kana poikansa korjaa, / Siipeins' all' ottaa heit' varjoon, /
Niin Jumal' meille myös tekee.

4. Joko makaam' eli valvom', / Herran omat aina olem'. /
Kastett' olem' Christuksen ansioon, / Hän auttaa meitä ollen. /
Kuolema Adamin kautt' tuli, / Christus meidän apum' oli, /
Hänt' aina kiittää mahdam'.

5. Jyvä hedelmät' ei saane, / Ennen kuin tulee all' mullan, /
Niin meidän ruumiim' myös maannee, / Mullaks', tuhaks' täytyy tulla, /
Ennen kuin kirkkauteen käynee, / Jonk' Christus valmistan' lienee /
Piinans' ja kuolemans' kautta.

6. Miks' pelkääm' ajallist' kuolemaa? / Vihdoin täält' täytyy erii, /
Christuksen tykö olemaan, / Miks' katoovat' pyydäm' perii? /
Kuin Simeon kanss' levos' lähtee täält', / Syntins' katuu, uskoo Christuksen pääll', /
Ei ole hänell' mitään hätää.

7. Auta, Jumal', Pyhäll' Hengelläs, / Kärsiväst' kärsimään tuskaam', /
Poikas uskos' meit' pidelles', / Ettem' hänest' eriä koskaan. /
Lähteisäm' anna autuas ero, / Korjaa sielum' taivaan iloon, /
Kusa sinua ijät' kiitäm'.

387

1. O Jesu Christe viatoin! / Joka myös olet nuhteetoin, / Synnist' sinä meitä päästit, /
Itse kuolit, meitä säästit.

2. Sinun katkeran piinas tähden / Kuul' armollisest' rukouksen'! /
Koska minun pitää kuoleman, / Täältä myös pojes erkanemaan.

3. Koska ei selitä silmän', / Eikä myös kuule minun korvan', /
Ei kieli suusan' kääntele, / Sydän kivust' kivistelee.

4. Kosk' järki, toimi pois tulee, / Apu minult' kaikk' puuttelee, /
Silloin sinä, Jesu Christe, / Minun turvan' ainoa olet vissist'.

5. Auta siis minua hädäsä, / Varjel' myös itse kuolemasa! /
Pahat henget pois soittele, / Minua Hengelläs suojele.

6. Kosk' sielu ruumiist' erkanee, / Ja sinun tykös pakenee, /
Silloin ota häntä huomaas, / Tuomiopäivän' olkoon omas.

7. Ylösnousemus onnellinen / Suo, Jesu, meille armollinen! /
Älä syntii silloin muistele, / Armostas anteeks' antele.

8. Niinkuin sinä olet sanonut, / Puheisas tosin vannonut: /
Totisest', totisest' sanon, / Näillä sanoilla myös vannon:

9. Joka minun sanani kätkee, / Tahtoo myös välttää pahat retket, /
Häntä minä tahdon auttaa / Ja Isäni kanssa sovittaa.

10. Ei hän myös tule tuomioll', / Ehk' eroitetaan täält' kuolloll', /
Mutt' kuoltuans' taivaan iloon tulee, / Riemuun myös ijäiseen kulkee.

11. Jonka meill' suokoon armollisest', / Isä Jumala laupiaallisest', /
Ett' tulisim' ilo-siaan, / Riemuitsemaan taivaas' pian.

2. Huokaus kuoleman kivuisa.

388

1. Koska aikani tullut jo on, / Ett' eriän täältä ja lähden, /
Lunastajani, Jesu, silloin / Varjele minua ansios tähden, /
Haltuus annan sielun', henken', / Älä jätä, ettei kenkään /
Minua eroittaa sinust' saisi.

2. Synnit saattavat minua murheelliseks', / Joit' usiamp' on kuin meren santa, /
Jotka sydäntän' sullovat surulliseks', / Kuitenk' en tahdo itsen' antaa /
Epäillykseen, mutta muistan tääll', / Herra Jesu, kovan kuolemas pääll'; /
Siihen turvaan, se minua auttaa.

3. Sinun ruumiis jäsen minä olen, / Itsens' siihen sieluni turvaa: /
Olen sinus', elän eli kuolen, / Omas aina olen, Herra, / Jos minä kuolen, sinull' kuolen, /
Elämän ijäisen minull' tuonet, / Jonk's minull' kuolemallas ostit.

4. Ettäs kuolluist' nousnut olet, / Sentähden en jää minä hautaan; /
Taivaas' astumas lohduttaa todell', / Se kuoleman pelvos' voi auttaa: /
Kusas olet, sinne minua vienet, / Ett' ijäisest' aina tykönäs lienen; /
Siis iloisest' täältä nyt lähden.

5. Menen, Jesu, täältä tykös, / Ojennan käten', jalkan' perät'; /
Sitt' niin makaan levosas myös, / Täst' ei kenkään ruumistani herät' ; /
Mutt' sinä, Jesu, Jumalan Poika, / Kuin; viet minun kirkkautees kohta, /
Niin ijankaikkiseen iloon.

6. Sen Elian esimerkki näyttää, / Kuin elävält' taivaaseen vietiin, /
Täll' lohdutuksell' meitä täyttää, / Ett' se meiltä vissist' tietään: /
Tämän jälkeen elämä on toinen, / Kuin se nävyi Eliast' muinen, /
Kuin vuorell' puhutteli Christust'.

7. Että kuoleman hetki läsnä on, / Herra Jesu, minua holho, /
Vahvist' minun toivon' ja uskon', / Apus kanss' tykönäni olvo! /
Lohdut' minua kuolemat' vastaan, / Sen pelko minust' pois estä, /
Sinun huomaas itseni annan.

8. Näin mailmast' lähtee tahdon, / Herra, sinun tykös tulla, /
Ruumiin' levos' maas' makaava on, / Sieluni suo tykönäs olla! /
Ruumiin' tuomiopäivän' nouseva on, / Sielun kanss' yhdistettäpä on, /
Ynn' olemaan ijäises' ilos'.

389 (sävel n:o 255) kuuntelulinkki

1.
Mailma, sinun jätän, /
Jesuksen kannan käteen /
Täält' sielun' lähteisän'. /
O Herra! ota huomaas, /
Ja korjaa minua suojaas, /
Nyt kotia kulkeisan'.

2.
Jo aikani nyt joutuu, /
Kuolema minua noutaa, /
Kuin kuitenk' voitto on: /
Nyt loppuu kaikki vaivan', /
Ja pääsen täältä taivaan /
Autuaallisehen iloon.

3.
Mailma minua pettää /
Ja pyytää pauloins' vetää, /
Kyll' juonill' kavalill'; /
Vaan uskoll' tykös kuljen, /
Ja sielun' suojaas suljen, /
Juur' hartaill' kyynelill'.

4.
Nyt rohkiast' täältä lähden, /
Suo kasvos minun nähdä, /
Jesu Lunastajan'! /
Kuin minun tahdoit auttaa, /
Katkeran piinas kautta, /
Lapseksi Jumalan.

5.
Vaikk' synti sydänt' kaivaa, /
Ja omatunto vaivaa, /
Niit' vastaan kuitenkin /
Ain' ansioos tahdon luottaa, /
Se minull' avun tuottaa, /
Saan lopun autuaan niin.

6.
Ei hyvät työt täs' kelpaa, /
Ei niill' saad' anteeks' velkaa, /
Siis turvaan Jesukseen, /
Kuin armost' autuuden antaa, /
Ja kunnian kruunun kantaa /
Päällens' uskovillen.

7.
Juur' mielelläni kuolla, /
Ja tykös tahdon tulla, /
Jesu, kuin valmistit /
Sen hyvän majan taivaas' /
Minull', kuin olen vaivas', /
Jonk's verelläs puhdistit.

8.
Päästöö nyt Herralt' anon, /
Ja jääneill' neuvon sanon: /
Rientäkäät katumaan, /
Pyytkäät parannus tehdä, /
Niin saatte Herran nähdä, /
Ilolla autuaan.

9.
Koht' joudun minä matkaan, /
Ja annan teit', mun rakkaan', /
Kaikk' Herran haltuun tääll': /
Ah! olkaat valmiit aina, /
KylI' Herra armons' lainaa, /
Ja yhteen auttaa viell'.

10.
Nyt virsi tämä loppuu, /
Ah Christitt'! pyydä oppii /
Loppuus ain' muistamaan; /
Kyll' peräsäni tulet, /
Viell' pikemmin kuins luulet, /
Jää haltuun Jumalan. Amen.

390 (sävel N:o 197.)

1. Mä nukun haavoin Christuksen, / Ne puhdistaa mun synneistän'! /
Sill' verens' on ja kuolemans' / Mun elon', kauneuten' kanss'.

2. Sen turvill' taidan astua / Tuomiollen paitsi pelkoa, /
Täält' lähden ilos', rauhasa, / Ehk' kuolen, elän sinusa.

3. Sä kuollo viet mun elämään / Juur' Herran tykö ijäiseen, /
Mun Christus puhdist' synnistän'; / Siis korjaa, Herra, sieluisen'!

391 (sama sävel kuin VK 243)

1. Juur' hartaast' mailmast' tästä / Pois halaan luopua, / Ja kaikest' pahast' päästä, /
Ain' iloon joutua; / Mä tahdon tykös tulla, / Ja menoo riemullist' /
Tykönäs taivaas' kuulla, / Jo joudu, Jesu Christ'!

2. Sä verelläs pyhäll' ostit / Mun kuollost' kuollesas, / Kanss' kuopast' syväst' nostit, /
Sun suurest' armostas; / En pelkää kuollon surmaa, / Enk' julmuutt' saatanan, /
Sun tykönäs on turva, / O Jesu, ainian.

3. Tääll' ihan' ompi olla, / Kyll' monen mielestä, / On kuitenk' paramp' kuolla, /
Ja päästä synnistä; / Mä elon toisen tiedän / Juur' taivaas' olevan, /
Sinn' sielun' viimein viedään, / Saan voiton kuollesan'.

4. Vaikk' ruumis maahan lyödään, / Ja hautaan lasketaan, /
Madoilt' kanss' siell' syödään; / Niin kuitenk' kunniaan / Sen Herra jällens' vienee, /
Ja taivaas' kirkastaa, / Ei vahinkota liene, / Kosk' kuolen Herrasa.

5. Vaikka mailma minun halun', / Tääll' vielä viipymään, / Ja katoovaiseen kaluun /
Kyll' pyytää mieltymään, / En kuitenk' huoli niistä, / Kuin pian katoovat; /
Sill' taivais' iloo pistää, / Ja riemuu lakkaamat'.

6. Vaikk' suurell' surull' jätän / Tääll' hyvät ystävän', / Niin taivais' kuitenk' tiedän /
Jäll' ilos' löytävän': / Siell' saamme toinen toisem', / Ratk' riemus' rauhaises', /
Tykönä Herran pöydän, / Juur' menos' suloises'.

7. Vaikk' täytyy orvoiks' jättää / Mun lapsen' haikiast',/ Ja itkull' päivän' päättää, /
Valittain vaikiast'; / En kuitenk' epäil' sitä, / Vaan uskon lujasti, /
Heist' Herra murheen pitää, / Heill' tulee turvaksi.

8. Viel', orvot, teitä kerran / Mä kiellän suremast':/ Vaan turvatkaat te Herraan, /
Ain' uskoll' kiintiäst'; / Hän ompi orvoin Isä / Ja leskein holhoja, /
Teill' lohdutusta lisää / Se armias auttaja.

9. Siis siunaa, Herra, aina / Mun rakkaat omaisen', / Ja älä salli painaa /
Heit' syvään murheeseen: / Kyll' pian yhteen tulem', / Juur' suurest' riemuiten, /
Ja ynnä kunniaan kuljem', / Sitt' iloon ijäiseen.

10. Nyt viimein itsen' käännän / Sun puolees, Jesu Christ'! /
Tul' avuks' koskan näännyn, / Suo loppuu autuaallist'; / Ain' sinuun luotan totta, /
Laske rauhaan menemään, / Ann' enkelis sielun' ottaa / Ijäiseen elämään.

11. Äl' ann' mun vilpistellä / Pois sinust', Jesu Christ'! / Vaan vahvist' uskoon vielä, /
Kiinnit' sinuus kiintiäst'; / Ett' sotii vahvast' taidan, / Mua kätes tuetkoon; /
Sitt' iloll' veisat' mahdan: / Jo nyt kaikk' täytett' on.

392 (sävel N:o 83)

1. Minun sieluni jälkeen nyt pian / Tuli käsky sangen raskaast', /
Kuin hänen täält' ilo-siaan / Tahtoo viedä täst' tuskast': /
Kourat kovat on kuolemall', / Ne sielun ruumiist' ottaa; /
Täält' ystävist' sangen äkist' / Pois täytyy luopuu kohta.

2. Ajall', joll' em' ajattele, / Tulee meill' tuoni vieraaks', /
Ei hän torvella soittele, / Kosk' meitä tahtoo teuraaks'; /
Nuolet kovat ammutt' ovat, / Kuin kaikki maahan kaataa; /
Vanha ja nuor', pieni ja suur', / Ei niitä välttää taida.

3. Ruumiin' täällä mullaks' tulee, / Syvält' sysätään santaan, /
Kaikk' elävät sitä suree, / Kuin mailman piiri kantaa, /
Ett' synnillän' näin ylitsen' / Olen kuoleman tuottan'; /
Vaan sieluni on vienyt iloon / Jesus, jonk' pääll' olen luottan'.

4. Jumalan enkel' ottanut / Sen iloll' ompi vastaan; / Murheen iloksi muuttanut, /
Pirun pauloist' pelastan': / Mutt' ruumis tääll' tämän maan päält' /
Tallelle pannaan rauhaan, / Jonk' ylitse moni suree, /
Ja itkuvirttä laulaa.

5. Alasti minä mailmaan / Olen ja murheell' syntyn', / Tänne sysätty vaivahan, /
Niinkuin yksi lintu lentoon; / Tuskat kovat vaivann' ovat /
Tääll' minua sangen raskaast', / Nyt kuolema vaatii minua /
Täält' kaiken mailman matkall'.

6. Riemust' en paljo tietänyt, / Eläisäni täsä ilmas'; / Sill' itkull' olen syntynyt, /
Murheell' elän' mailmas'; / Nyt viimeiselt' kuolema äkilt' /
Tunki minull' itsens' vieraaks': / Se sieluni koht' ruumiistani ott', /
Löi minun maahan martaaks'.

7. Ei kuolemasta yksikään / Vapahtaa minua taitan', / Miehen', lapsen', eik' ystävän', /
Sill' tullut oli jo aikan': / Ett' kuolema minun kovan / Solmeis' siteillä sitkeill', /
Ilman armot' voiman pois ott', / Ei auta, ehkä itken.

8. Tunnen todest', ett' kyll' äkist' / Nyt klasin' on ulos juosnut, /
Sen kauhian reisun nyt tejin, / Jost' ei kenkään ole pääsnyt, /
Kylmän' makaan tääll' paaretten pääll', / Pois erisi sielun' ruumiist', /
Ei murhett' sill', enk' itkua tied', / Pääsin vihamiehist' julmist'.

9. Alaspäin on pääni kaatunut, / Mullaks' ja tuhvaks' tullut, /
Ruumiin' on peräti maatunut, / Kuin en tääll' oliskaan ollut, /
Viimein syväll' minä maan sisään / Syöstään madoilta syötää; /
Näin nyt jätän mailman tämän, / Eik' paljoo panna myötän'.

10. Herran haltuun annan sinun, / Minun puolison' rakas! / Et enää tääll' näe minua, /
Syväll' maasa minä makaan: / Nyt sinusta eron otan, / Jätän sinun Herran rauhaan, /
Älä murheen täält' minun tähten' / Ann' sinuas saattaa hautaan.

11. Emanuel, kuin mun lunastan' / On ijäisest' kuollon vaivast', /
Hän sielun' on nyt omistan', / Pannut sen tallell' taivaas', /
Siell' on ilo, jota sanoo / Ei taito eik' toimi taida, / Johon pääsin pirun käsist', /
Ja osasin oikian laidan.

12. Nyt myös sinun, armas poikaisen', / Täytyypi tänne jättää, /
Sinun annan haltuun Jesuksen, / Kuin ei tahdo sinua pettää: /
Hän kyll' surun pitää sinust', / Murhees iloksi muuttaa, /
Henki Pyhä, voimall' hyväll', / Sinull' lohdutuksen tuottaa.

13. Raskaast' murheen sinuas vaivata / Älä minun tähten' anna; /
Sill' enkeleilt' sieluni kaimataan, / Ja tallell' ilohon pannaan: /
Pyhäin paris', taivaan salis', / Olen ilosa suures', / Murheen' lakann', eteen avatt' /
On enkelitten kuori.

14. Yhteisest' teidän Jumalan / Käsiin annan ja rauhaan, /
Veljen', lankon' ja sukun' oman, / En tääll' viivy sill' kauvan, / Minä täs' ties' /
Olen matkamies, / Herra Jesu, minua auta, / Sieluni pääst' kaikest' hädäst', /
Veres ja piinas kautta.

15. Kaikk' ystäväni rakkahat, / Hyvää yötä teill' sanon, / Ei sureman tarvit' raskahast' /
Ylitsen minun eron': / Tiedän todest', ett' iloisest' / Taas toinen toisem' löydäm', /
Taivaan ilos', pyhäin elos', / Riemuiten Herran pöydäll'.

16. Jo nyt lakkaan pois laulamast', / Sill' langenn' ompi äänen': /
Kiitos Jumalan taivahast', / Sanokaan kaikk' jälkeen jääneet, /
Hän vaivoista meit' vapahtaa, / Repii pois edestäm' paulat, /
Hänt' pyhät kaikk' ylistävät, / Ja Halleluja laulaa, Amen.

393 (sama sävel N:o 388.)

1. Vissist', Jesu Christ', sen tiedän, / Ett' vihdoin minun täält' täytyy kuolla, /
Koska, mill' muotoo, en tiedä, / Enk' tiedä, kusa, täs', taikka muualla; /
Ne yksinäs, sinä Christe, tiennet, / Hallusas ainoastans' lienee, /
Millinen loppu minull' ollee.

2. Että Pyhän Hengen kautta / Sydämeni sinua halaa, / Minua kuoleman hetkell' auta, /
Sen jälkeen toivoni palaa. / Sinä synnist' minun puhtaaks' pesit, /
Valtakuntas asujaks' sääsit, / Sen minä uskon vahvast'.

3. Herra Jesu, sinua rukoilen, / Pidä minua täsä uskos', / Enimmän silloin koska kuolen, /
Kanss' kiusaukses' ja tuskas'; / Täsä turvas' ann' pysyy lujan', /
Etten sinust' luovu kunkaan, / Koska sieluni ruumiist' erii.

4. Koska se tapahtunee ollen, / Minull' keviä ero armostas anna, /
Ett' hyväll', oikiall' taidolla / Hengen sinun haltuus kannan, /
Christillises', oikias' uskos', / Oikian omantiedon levos', /
Täst' surkiudest' tykös sitt' tulla.

5. Jos mun tääll' tahdot korjata, / Täsä taikk' vieraalla maalla, /
Valkiall', vedell', raudall' eroittaa, / Taudin taikk' äkilt' ruton alla: /
Armos avull' tykönän' olvo, / Pyhäll' Hengelläs minua holho, /
Minun uskoan' vahvaks' vahvist'.

6. Jos heikkoudest' tapahtuu, / Ett' alast' itseni näytän, / Jos harhapuhe joukahtuu, /
Taikk' toimettomast' itseni käytän: / Ett' se tapahtuu paits' minun mieltän', /
Etten voi taikk' taida hallit' itsiän', / Mull' viaks' älä sitä soimaa.

7. Ah Jesu! ann' kuoleman kivuis' / Minull' siviä autuas ero! /
Ettei minun sydämen' livuis' / Epätoivoon ja epäuskoon. / Auta että turvaan veres pääll', /
Jonk's edestän' salleit vuodattaa tääll'; / Sill' sydämeni silloin voitel'.

8. Kuitenkaan en määrää etees / Loppun' muotoo, aikaa ja paikkaa, /
Ne kaikk' hallusas on tietes, / Tahtos perään kaikk' ne laitat. /
Sen tiedän: sinä elämän antaja, / Mull' elon autuaan olet antava, /
Kuolen siis kusa, kosk', kuink's tahdot.

9. Jost' minä oikias', täydes' taidos', / Mun kokonan' annan sun huomaas, /
Kuolema on minull' voitto vaivois', / Sinä elämä olet mull' oma. /
Tiedän vissist' viimeis' päivän' / Ruumiin maan mullast' ylöskäyvän, /
Niin elämähän sanas voimall'.

3. Hurskasten äkillisestä kuolemasta.

394 (sävel N:o 106.)

1. Kuulkaat christityt kaikki, / Tosi sanoja ratki, / Koska se hurskas kuolee, /
Äkilt' täält' tuonell' huolee, / Kyllä Jesus sielun perii, /
Kosk' henki ruumiist' erii.

2. Ehk' oma järki epäilee, / Surkiast' siit' surelee, / Kosk' ei kuulla kuollon eroo, /
Eik' nähdä viimeist' menoo, / Kyllä etc.

3. Järkiä vastaan kohta, / Sanoo pyhä Paaval' totta: / Herra, jok' on uskon alkan', /
Täyttää sen loppuun saakka, / Kyllä etc.

4. Niinkuin vähäin lasten, / Niin ijällisten ihmisten: / Vaikk' ei joku puhett' kuulla, /
Eik' näkemään taida tulla, / Kyllä etc.

5. Tapahtuis' se rutos', sodis', / Vedes', tules', häyryis' kovis', /
Lankeemukses' taikk' muis' vaarois', / Metsis', kylis' taikk' teiden haarois', /
Kyllä etc.

6. Eli istuimeltans' / Suuhuns' lankes' niskans': / Jobin lapset omas' huonees', /
Kaikk' kymmenen löyttiin kuolleeks', / Kyllä etc.

7. Johannes Efeson kirkos' / Halvattiin, ei enää virvonn', /
Mathesius saarnast' päästyäns', / Simon Pauli äkist' nääntyi, / Kyllä etc.

8. Kuka ja kusa ikänäns' / Jesukseen turvaa itsens', / Itsens' myös aina siunaa, /
Kuolis' pian taikk' hiljan, / Kyllä etc.

9. O Isä, armos lainaa! / Ett' olisim' valmiit aina, / Uskoen sinun päälles, /
Sanoen täältä lähteis': / O Jesu! minun sielun' peri, / Kosk' henki ruumiistani erii!

4. Hautaamisesta.

395 (Simeonin Kiitosvirsi.)

1. Rauhas' ratki täält' nyt lähden, / Jälkeen Jumalan tahdon, /
Nyt erait' ilon kanss' kaikkein nähden / Täst' mailmast' mahdan, /
Sen puheen perään, kuin Jumal' minull' luvann' on, /
Kuolema minull' uni oleva on.

2. Sen niin tekee Jesus Christus, / Se vahva Vapahtajan', /
Jonk' minun silmän' ovat nähneet visust', / Sen uskon olevan /
Meidän ainoan autuum' ja elämäm', / Hädäs' että keskell' kuolemat'.

3. Tämän, Herra, olet asettanut / Armost' kaikkein kansain eteen, /
Ja hänen valtakuntaans' antanut / Kaikist' kutsua tieten, /
Sanas kanssa kalliin ja pyhän, / Kuin ilmoittaa synnin ja hädän.

4. Hän on autuas, kirkas valo, / Kuin valaisee mailman kaiken, /
Ja sen vie Jumalan huoneesen jaloon, / Pimeydest' pojes. /
Hän pantu on Israelin korkiaks' / Iloks', autuuks' ja kunniaks'.

396

1. Me kuin eläm' maan päällä, / Olemma kuoleman salvos', /
Keltä muult' apuu saam' meille, / Täsä surkias' alhos', /
Kuin sinult' Herra yksinäns'; / Me mahdam' itkee kyll' hartaast', /
Ett' me sinun vihoitim' karvaast'. / Pyhä Herra Jumal'! / Pyhä väkevä Jumal'! /
Pyhä laupias Vapahtaja! / Ja vahva auttaja: / Älä ann' meit' kaatuu koskaan /
Kuoleman katkeraan tuskaan: / Armahda meidän päällem'!

2. Me kuin synnilt' vaivataan, / Mahdam' suuresti huolla, /
Häneen aina turvatkaam', / Kuin tahtoi edestäm' kuolla: /
Sen Christus teki yksinäns', / Hän otti päällens' kuoleman, /
Jonk' all' meidän piti oleman, / Pyhä Herra Jumal'! / Pyhä :,: /
Älä anna myös meitä / Helvetin tuleen heitettää, /
Armahda meidän päällem'!

3. Me kuin häijyst' meitäm' käytämme, / Ja aina synnis' eläm', /
Kuka riettaudet peittänee, / Kuin ovat tulleet päällem'? /
Se Pyhä Henki yksinäns' / Synnit sydämest' pois pyyhkii, /
Hyvät halut siaan lykkii. / Pyhä Herra! :,: / Älä meit' pois kadota, /
Eik' kuollon hautaan vajota, / Armahda meidän päällem'!

397

1. Koko mailma valittanee, / Kaikkein täytyy kuolla, / Ei yhtään armiast' löyttäne, /
Ken holhoo meidän puoltam'? / Tain synti yksinäns' tehdä tais', /
Ett' kuoleman oven eteem' avas', / Sentähden mahdam' huolla; / Herra, armahda päällem'! /
Christe armahda päällem'! / Kaikk' olem' Adamin sikiät, / Synnill' saastutetut, ilkiät: /
Herra, armahda päällem'!

2. Käym' keskell' kuolemat' täällä, / Vaikk' elos' olevan luullaan, /
Ei kenkään elämät' ann' meille, / Eik' tahdo anieem' kuulla: /
Ken taitaa päästä tästä luolast'? / Ei kenkään meist' pääse kuollost', /
Ennen kuin tuhvaks' tullaan. / Herra, armahda päällem'! / Christe armahda päällem'! /
Eik' ole itku surkia, suur', / Sielu ruumiist' erii juur': /
Herra armahda päällem'!

3. Meilt' ystäväm' lankee nähden, / Meill' esimerkiks' surkiast' , /
Samaa tiet' täytyy käydä meidän, / Maistamaan kuolemat' karkiat', /
Kuin ikäns' köyhä, niin rikas, / Keskenäm' olem' yhdenkaltaiset täs', /
Tänn' täytyy kaikkein pyrkiä; / Herra armahda päällem'! / Christe armahda päällem'! /
Miks' emme ajattel' sen pääll': / Keskellä kuolemat' seisom' tääll'; /
Herra armahda päällem'!

4. Mailma iloita mahtaa, / Jumal' tahtoo antaa elon, / Hän on juur' armias kohta, /
Meit' korjaa tyköns' iloon; / Sen Christus yksinäns' tehnyt on, /
Kuin elämän eteem' avann' on, / Ett' mahtaisim' ijät' elää: / Halleluja, kiitos Luojan! /
Ei ole kuolema tämä, vaan uni, / Paremman sataman saam' kummink', /
Halleluja, kiitos Luojan!

5. Ei sielu kuolemat' maista, / Tämän elämän perään. / Laki ei enää sitt' taista, /
Kuin sen tekee nyt erän, / Ett' ruumis pitää mätänemän, / Tähden Adamin lankeeman, /
Sen Jumal' anteeks' annoi kerran; / Halleluja, kiitos Luojan! /
Ruumis ilon kanss' nouseva on, / Henkens' jällens' saapa on, /
Halleluja, kiitos Luojan!

6. Autuaat levos' levännevät, / Odottain Herran tuloo, /
He sielun, ruumiin kanss' tulevat / Ylös taivaan iloon. /
Mikä tainnee suuremp' riemu oll', / Kuin asua taivaan korkiull', /
Nähdä Herran kirkkaun valoo? / Halleluja, kiitos Luojan! /
Mahdam' ain' ajatell' sen pääll': / Kuoleman kautt' elämään käym' täält', /
Halleluja, kiitos Luojan!

398 (toinen sävel N:o 155.) (koraali)

1. Haudatkaamme ruumis tämä, / Usko vahva pitäkäämme: /
Hänen pitää ylös nouseman /
Ja Herran edes' seisoman.

2. Maa on hän ja maasta tehty, / Maahan hän myös jällens' ehtyy, /
Maast' pitää hänen edes tuleman, / Kuin taivaan torvi rupee kuulumaan.

3. Ruumis maasa mätänee täs', / Sielu Herraa pyytää olla läss', /
Kuin hänen hädäst' tahtoi auttaa / Poikans' kovan kuoleman kautta.

4. Hänen tuskans' ja surunsa / Ovat nyt saaneet loppunsa, /
Hän kannoi Christuksen kuorman, / Katkais' nyt kuoleman nuoran.

5. Sielu elää Herran huomas', / Ruumis haudataan sen suomas', /
Tuomiopäivän' ylösnostetaan, / Ja taivaan kunniall' kirkastetaan.

6. Me olem' tääll' menos' turhas', / Mutt' hän on hyväsä turvas', /
On kunnias', ei misään pilkas', / Paistaa kuin aurinko kirkas.

7. Levätkään hän vahvas' rauhas', / Mutt' me kuin olem' tuonen kauhas', /
Pyytkääm' aina valmiit olla, / Tuleep' meidänkin vuorom' kuolla.

8. Christus meidän Lunastajam', / Ja tuskis' vahva Lohduttajam', /
Uskoon meitä vahvistakoon, / Ja taivaan iloon saattakoon!

399

1. Jam moesta quiesce querela, / Lacrymas suspendite matres: /
Nullus sua pignora plangat, / Mors haec reparatio vitae est.

2. Quidnam sibi saxa cavata? / Quid pulchra volunt monumenta? /
Res, nisi quod creditur illis, / Non mortua, sed data somno.

3. Nam quod requiescere corpus / Vacuum sine mente videmus, /
Spatium breve restat, ut alti / Repetat collegia sensus.

4. Venient cito secula, cum jam / Socius calor ossa reviset, /
Animataque sanguine vivo, / Habitacula pristina gestet.

5. Quae pigra cadavera pridem / Tumulis putrefacta jacebant, /
Volucres rapientur in auras, / Animas comitata priores.

6. Sic semina sicca virescunt, / Jam mortua jamque /
Quae reddita cespite ab imo, / Veteres meditantur aristas.

7. Sic corpora mortificata / Redeunt melioribus annis: /
Nec post obitum recalescens / Compago fatiscere novit.

8. Mors ipsa beatior inde est, / Quod per cruciamina lethi /
Via panditur ardua justis, / Et ad astra doloribus itur.

9. Nunc suscipe terra fovendum, / Gremioque hunc concipe molli: /
Hominis tibi membra sequestro, / Generosa et fragmina credo.

10. Animae fuit haec domus olim, / Factoris ab ore creatae; /
Fervens habitavit in istis / Sapientia, principe Christo.

11. Tu depositum tege corpus, / Non immemor ille requiret /
Sua munera fictor et auctor, / Propriique aenigmata vultus.

12. Venient modo tempora justa, / Cum spem Deus impleat omnem; /
Reddas patefacta necesse est, / Qualem tibi trado figuram.

1. Te Christityt, kuulkaat nyt kaikki, / Kuink' tulee käyttää teitänn' ratki, /
Kuin te teidän kuolleitann' hautaatt', / Ylönpaltinen murhe ei auta.

2. Teidän itkunn' te hillitä mahdatt', / Toivos' olkaat oikias' ain' vahvat, /
Christus kuin nous' kuolemasta, / Kuolleet ylös herättää maasta.

3. Jotka erinn' ovat oikias' uskos', / Ei ole ne misäkään tuskas', /
Eik' huku, ne lepäävät hetkeks', / Meidän Herran Christuksen kätkys'.

4. Se kuin ruumis paits' henkee on nyt, / Hänen hyväksens' on Jumal' suonut, /
Jällens' nousee parampan' päänäns', / Kirkasna ja kunniat' täynnäns'.

5. Tämä suru suur' surkia pois pankaam', / Ei tai tainne olla kauvaks' sangen, /
Ennen kuin henki haluillens', / Omaan ruumiisen ratk' tulee jällens'.

6. Sen saman meill' tiettäväks' tekee / Hautain kaunistokset, kuin näkyy, /
Ett' me meidän toivom' näin näytäm', / Kuolleet levos' leväävän löytään.

7. Meidän vihollisem' on sen vallinn', / Ett' olem' langenn' synnin all' niin, /
Jost' kuoleman kovan kautt' tälläns' / Täytyy tulla maan mullaks' jällens'.

8. Kuitenkin älkään peljätkö kenkään; / Tulee täll' maan mullall' kunnia sangen, /
Ruumis ylös käydä täst' täytyy, / Joll' kunnian kummink' Jumal' näyttää.

9. Niinkuin me kylväm' ja heitäm' / Maahan siemenjyvät, ja peitäm', /
Enk' pelkää siin' hukkuvan niitä, / Siit' jäll' enää hedelmät' niitäm':

10. Niin myös Jumalan sanast' tiedäm': / Ruumis kuin tääll' maan poveen viedään, /
Nousee kirkkaan', kiiltävän' päänäns', / Hengelläns' yhdistett', iloo täynnäns'.

11. Vastaan ota maa ruumist' tätä, / Jonk' tähän toivos' laskein jätäm', /
Kätke hyvin, kuin annett' on haltuus, / Ann' levosas levätä altis.

12. Hän hengen asuinsia on ollut, / Jumalalt' eläväks' siihen luotu, /
Hänell' suuremman kunnian viel' tehnyt on / Omaks' asumaksens' pyhittän' on.

13. Kätke nyt, mitä pantu on tähdell', / Tulee Herra, kuin sanoi todell': /
Hänen, kuin uskoo minun päällen', / Ylösherätän viimeisnä päivän'.

14. Sun kuollees silloin jäll' saanee / Ystäväns' kaikk', kuin maasa maannee; /
Meit' kaikkii hän elämään vienee / Kusa ilo ijäinen lienee.

400  kuuntelulinkki

1.
Mustaan multaan tuhvaks', /
Tomuks' tulemaan /
Minun ruumiin' pantu on; /
Lihan' on lahonn', /
Muoton' kauneus pois kadonn', /
Maan mullast' kyll' luotu lienen, /
Eläisän' en pannut näit' mieleen', /
Ajallinen elon' pois puuttunut on.

2.
Minun majan' musta, /
Vuoteen' valju, /
Oi kuolem' vieras kauhia, /
Elon ilmast' katkoit, /
Kuin varjo vaipuu, kohta katoo, /
Niin kaikk' ikäpäivän' mailmas' kiiruust' pois' karkais': /
Kuitenk' minun ilon' on, /
Ett' tiedän taas nousevani /
Ja Christuksen kanss' ijät' eläväni.

3.
Ihminen vaimost' syntynyt, /
Oi, kuin pian on vaipunut, /
Kuin kukkainen lakastuu, koht' kaatuu, /
Ihmisen ikä levotoin niin loppuu. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.

4.
Christityt leväävät Jumalan suojas'; /
Vaan Christus, tuomioll' tultuans', /
Heit' herättää entisell' ruumiillans', /
Sitt' kuin he ylösnousevat, /
Paits' kuoleman pelvott' elävät, /
Jumalan kirkkaat kasvot ain' nähdä saavat. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.

5.
Kunnia olkoon Isän Jumalan, /
Kanss' Christuksen Vapahtajan, /
Ja sen Pyhän Hengen Lohduttajan, /
Meitä aina auttamast', holhomast', /
Uskoam' vahvistamast', /
Ett' kuin me kuolemme mailman vaivoist', /
Herran huomaan annam' henkem' hyväs' taidos'. /
Minun majan' musta, vuoteen' etc.

XVI. Ihmisen tilasta kuoleman jälkeen.

1. Viimeisestä Tuomiosta.

401

1. Christus ja apostolit aikanans' / Mailman lopust' varoit omians', /
Mitkä merkit tapahtuman piti, / Ihmisis' ja luoduis', sanoit liki: /
Kuist' näkyy joutuvan tuomiopäivä.

2. Jesus antoi evankeliumins' / Mailmalle avuks' autuuteen; /
Mutta mailma nyt siihenkin suuttuu, / Ylönkatsoo, uskost' pois puuttuu: /
Näist' näkyy, jo joutuu tuomiopäivä.

3. Antichristus aikaa jo ilmei on, / Sen Herra suuns Hengell' tappaa ain', /
Oikeit' opettajit' he vainoovat, / Väärät nousevat, kuin villitsevät: /
Näist' etc.

4. Mailma paha täynnäns' pahuutta, / Vanhempitans' vastaan ynseyttä, /
Petost', valhett', viekkautta, / Riitaa, vihaa, vainoo, vääryyttä: /
Näist' etc.

5. Muodotoint' myös ynsiää ylpeytt', / Vaatetten kuvatoint' koreutt', /
Paljon puoletointakin prameutt', / Turhain tapain tyhjää kunniat': /
Näist' etc.

6. Rikkaat tavarat' tyköns' repivät, / Väkivaltaa köyhät kärsivät: /
Korko korkia on köyhän kuorma, / Ahne odotus vaivaisten hävitys: /
Näist' etc.

7. Vieraspitoi yöt, päivät pidellään, / Määrämitall' kilvan kilvoitellaan, /
Yliaikaa juovuksiin juodaan, / Hekumas' ollaan, huoruudes' maataan: /
Näist' etc.

8. Raukee rakkaus, totuus pois puuttuu, / Lupaus, vala valheeks' myös muuttuu, /
Näist' ei varoi itsensä mailma, / Eik' Jumalan sanall' ojet' anna: /
Näist' etc.

9. Evankeliumin opist' öykkäävät, / Sill' pahuutens' pyhäks' peittävät, /
Eip' yksikään oppia ota, / Julk' Jumalat' pilkkaavat joka aika: /
Näist' etc.

10. Jumalan osa ain' unhotetaan, / Kuin ei yhtään Jumalat' oliskaan, /
Papit pahanelkisilt' poljetaan, / Ja almu vaivaisilt' vähetään: /
Näist' etc.

11. Kansois' kapinat, sodat suuttumat', / Veren vuodatukset väsymät', /
Monet muutteet, mulkkaukset, / Valtakuntain kukistukset: /
Näist' etc.

12. Ahdistuksen tähden epäillyksest' / Kaikki kansa kuivettuu pojes, /
Soisit ennen aikaans' pois olevan, / Mullas' maan alla makaavan: /
Näist' etc.

13. Mailman pahuuden päälle katsoo / Armas aurink' paisteellans' ei voi, /
Paisteens' peittää, mustaksi muuttuu, / Halaa pääsinpäivää, meihin suuttuu: /
Näist' etc.

14. Kuu itsens' usein veriseks' vetää, / Tähdet pois putoilla pyytävät, /
Taivaan avut rajuista raukeevat, / Tuulet tuimat kauhiast' myrskyvät: /
Näist' etc.

15. Maa järisee, kasvons' kadottaa, / Meret pauhain mullistuvat, /
Virroista kalatkin katoovat, / Metsät viljast' pois pelehtyvät: /
Näist' etc.

16. Luodut lopun perään huokaavat, / Pääsinpäivää ain' odottavat, /
Mailman pahuudest' pois pyytäin, / Vapaaks' pahain orjuudest' ikävöiten: /
Näist' etc.

17. Joudu jo tulemas', Jesu Christ'! / Tee loppu mailman pahuudest', /
Tule jo tuomiota pitämään, / Meit' omias tykös ottamaan. /
Meille suo suotuis' tuomiopäivä!

18. Silloin pahat piruin kanss' piinaan / Helvetin tulehen heitetään, /
Kusa kivus' ijäises' parkuvat: / Aijai, aijai! orjat oloam', /
Oi, oli ankara se tuomiopäivä!

19. Hyvät Herran tykö temmataan, / Taivaan ijäiseen iloon autuaan, /
Äänell' alat' heljäll' he huutavat: / Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumal'! /
Christus suo suotuis' tuomiopäivä!

402 (sävel N:o 388.)

1. O Christitt'! sinuas valmista / Tuomioll', kuin ei ole kaukan', /
Sill' Herra on jo valmisna, / Tekemään ijäisen rauhan: / Mailman tulell' lopettaa, /
Taivaan ja maan pois sulauttaa, / Kuin Pietar' sanoa tietää.

2. Torvi sitt' kuuluu korkiall', / Kuin haudoill' sanoman saattaa, /
Se kuolleet kaikk' kyllä pian / Ylösherättää maasta; / Vaan ne kuin elävän' kohdataan, /
Ne sangen äkilt' muutetaan, / Pyhäin ruumiit kirkastetaan.

3. Kirjat myös silloin avataan, / Kosk' tullut on viimeinen ehtoo; /
Niistä kaikk' ylösluetaan, / Mitä mailmas' on tehty. / Kaikk' siinä julki tulevat, /
Kuin ihmiset tehneet ovat, / Eläisäns' täsä mailmas'.

4. Ne vaivaiset, kuin vainosit / Tääll' Herran sanaa kirkast', /
Ja synnin syitä lisäsit, / Ilman katumust ilkiäst', / Ne Christuksest' eroitetaan, /
Ja helvettiin kaikki heitetään, / Perkelein kanssa piinaan.

5, Jesu, silloin edesvastaajan' / Ole, kautt' katkeran piinas'; /
Ettäs nimeni kirjoittan' / Olet elämän kirjaas; / Sen vahvall' uskoll' omistan, /
Ettäs helvetin kukistan' / Olet, ja syntin' maksan'.

6. Piinas ansioll' minua tue, / Kuin parantan' on sielun' haavat: /
Niiden seas' nimen' lue, / Jotk' taivaan ilon saavat. / Iloon sisälle minua vie, /
Pyhäis kanss' kiitän sinua siell', / Ja voiton virttä veisaan.

7. Älä siis, Jesu, kauvan sill' / Viivyttel' tuomios kanssa; /
Ahdistus on tääll' ihmisill', / Tuska pakottaa kansaa. / Joudu, jo joudu, Jesu Christ', /
Päästä kansas pirun käsist' / Ja ijankaikkisest' tuskast'!

403

1. Jo heräjä, Christikunt', synnistä, / Jos halajat autuutta taivaan, /
Christus tulee tuomioll' äkistä, / Ja lopettaa tahtoo mailman, /
Meilt' hetki ja aika on tietämätöin: / Siis armoja kerjätkääm' Herralt', /
Ettei meit' kohtais' onnetoin / Päivä, vaan pääsisim' kerrall'.

2. Kuin pitkäinen leimahtaa äkistä, / Ain' mailman äärihin asti, /
Niin Herran tuomio ilmestyy, / Tääll' aivan pikaiselt' ratki: /
Niin enkeleilt' kaikk' edes kootaan, / Kosk' tuomio seisoman pitää, /
Suuret, pienet Herran eteen tuodaan, / Ei saa kenkään pois olla siitä.

3. Kosk' me näin enkeleilt' asetetaan / Eteen Herran kirkasten kasvoin, /
Silloin tuomio koht' langetetaan, / Ei katsota muotoo taikk' arvoo; /
Hän toiset toisistans' eroittaa, / Pois hyväin seurasta pahat, /
Hyviä hän ijät' tahtoo iloittaa, / Jumalattomit' ijäisest' vaivat'.

4. Tulkaat nyt sisälle valtakuntaan, / Minun Isäni siunatut kaikki; /
Jonk' edest', hän sanoo, mä itsen' antan', / Sen ansaitsin kalliist' teill' ratki. /
Veisatkaat: Pyhä, pyhä! ijäisest', / Ja iloitkaat sydämmen riemull', /
Teidän kyynelenn' minä armollisest' / Pois pyhin, ja suun täytän naurull'.

5. Sitt' kuuluu myös huuto onnetoin / Niiden pahanelkisten joukos', /
Joill' vaiva on valmis puuttumatoin, / Joit' piinataan pimiäsä loukos'; /
Siell' on itku, hammasten kiristys, / He suuttuvat helvetin tuskaan; /
Siell' on piina, kuollo ja ahdistus, / Eik' kuulu loppua koskaan.

6. O Herra, sielt' meit' varjele, / Christuksen kuoleman tähden! /
Tykös meit' taivaaseen auttele, / Suo kasvojas kaunihit' nähdäm'! /
Aut' meit' tääll' uskosa sotimaan / Sielun vihollisia vastaan, /
Kaikk' armos avulla voittamaan, / Ann' autuutta tykönäs maistaa!

404 (sävel N:o 224.)

1. Jo aivan läsnä aika on, / Joll' Christus kunniasansa /
Tääll' pitää tahtoo tuomion, / Hyväin ja pahain kanssa. /
Pois nauro, leikki puuttuupi, / Kosk' mailma tules' kuluupi, /
Kuin Pietar' todell' sanoo.

2. Pasunat silloin pauhaavat, / Maan lavian kaikis' ääris'; /
Niin kuolleet edes astuvat, / Kaikk' haudoistansa äkist'; /
Vaan kaikk' kuin silloin elävät, / Ne muuttaa Herra väkevä, /
Juur' vähäs' ajan rahdus'.

3. Niin kirjat kiiruust' avataan, / Jois' Adamista asti /
Kaikk' kirjoitettun' havataan, / Kuin tehty on pahasti, /
Niin kukin kyllä kuulla saa, / Sen kuin hän elinkautena /
Tääll' kaiken tehnyt lienee.

4. Voi vaivaist'! joka Jumalan' / Tääll' sanan hyljäs' riettaast', /
Ja jälkeen mailman tavaran, / Sen turhan, pyörei viekkaast'. /
Hän häätyy häjyyn häpiään, / Kanss' piruin piinaan pimiään /
Pois syöstään Jumalalta.

5. O Jesu! joudu avuksen' / Sill' ajall', kuollos kautta; /
Kanss' katso laupiaast' puolehen', / Sun omais joukkoon /
En epäile siit' ensinkään, / Sä voiti pirun ilkiän, /
Kanss' syntin' synkiät maksoit.

6. Niin puhu Jesu puolestan', / Kosk' tuomiolle tulet: /
Sä nimen' kirjaas kirjoittan' / Sun pyhäis pariin olet: /
Suo valtakuntaas sisällen / Käyn, heidän kanssans' nautitsen /
Sitt' ansaittuu sult' autuutt'.

7. O Jesu Christe, joudu jo, / Viimeiset päiväs tulkoon! /
Ja uskovilles apu tuo, / Sun tahtos kuitenk' olkoon. /
Ah! aika on, jo joudu tänn'! / Meill' ole tuomar' armoinen: /
Meit' Jesu auta! Amen.

405 (sama sävel on VK 158 " Vihan päivä kauhistava Dies irae")

1. Sanoi Pietar': tuomiopäivän, / Vihan päivän', vaivan päivän', /
Mailman ylösalais käyvän. / Hirmu suur' silloin oleva, / Koska Tuomar' on tuleva, /
Kaikki visust' tuomitseva.

2. Taivaan torvi äänen antaa, / Pauhinan haudoille kantaa, /
Tuomioll' vaatii Kaikkivalta. / Koko ilma vapiseva, / Koska luotu on nouseva, /
Totist' Tuomarii vastaava.

3. Kirjat edes vedettänee, / Joisa ovat suuret ett' pienet, /
Mitkä ilmas' tehdyt lienee. / Koska Tuomar' on tuomitseva, /
Salaisuus kaikk' ilmenevä, / Maksamat' ei mitään jääne.

4. Mitän turka silloin sanon? / Keneltä myös apuu anon, /
Kosk' hurskas tuskin vapaa on. / Kunnian Kuningas suuri! /
Synneiset autuaaks' armost' juuri / Teet sinä; sinun tulen turviis.

5. Armias Jesu, minua kätke, / Minun tähten' sinus annoit retkell', /
Älä hukut' minua sill' hetkell'. / Viatoinpas väsytettiin, /
Ristin päälle pingotettiin, / Minunps tähten' kuoletettiin.

6. Kaikk' kuin tulevat kanteeks', / Tuomar' anna ennen anteeks', /
Kuin luvun päivä meill' valkes', / Värisenpä syypää parka, /
Sydän vapisee kyll' arka, / Enkä kunkaan tästä karkaa.

7. Ryövär' katumuksen kannoi, / Synnit anteeks' antaa vannoit, /
Minull' köyhäll' toivon annoit. / Sydämeni sinua halas', /
Herra armos päällen' valais', / Etten uunis' kuumas' palais'.

8. Lammaslaumaan minua pistä, / Vuohist' pahoist' pojes estä, /
Antain oikiall' puolell' olla. / Syöstäin häpiään sitt' kirotuit', /
Helvetin tuleen hyljätyit', / Kutsu minua kanssa siunattuin.

9. Armos osot' minull' köyhäll', / Rukouksell' turvaan nöyräll', /
Lopull' tykönän' oll' pyydä. / Muista pyhän piinas päälle, /
Jostas armoo tehvö täällä' / Vaivaisell' minull' vikapäälle.

2. Onnettomasta ijankaikkisuudesta.

406 (sävel N:o 300. ; lähes sama sävel on VK 366)

1. O ijäisyys! pelkään pituuttas muistais', / Alku sull' on, ei loppuu kuulu kustaan! /
O ijäisyys! aik' ilman ajatta, / Sun muistos minua kauhiast' kauhittaa.

2. Viel' viimeinkin loppuu ajainen vaiva, / Ehk' kuinka olis' kauhia, ankar' aivan: /
Vaan tuska tuima, jonk' ijäisyys tuo, / Ei lunastust' eik' loppuu koskaan suo.

3. O ijäisyys! kuink' vapisee mun sielun', / Kosk' pohjatoint' syvyyttäs tutkii mielen', /
Ja katsoo vaivan päälle vaikian, / Kuin kuolettaa, ei lopet' kuitenkaan.

4. Jos helvetis' loppuis' tuomittuin vaiva, / Kosk' kulun' on niin monta ajastaikaa, /
Kuin tähtei taivaan piiris' avaras', / Kanss' ruohoi, lehtei on oll' mailmas':

5. Täll' itsens' he suloisest' lohduttaisit, / Ett' pääsinpäivän viimeink' tavoittaisit; /
Vaan voi! ah! vaiva vasta alkaa taas, / Kosk' luulit olleens' vaivas' suurimmas'.

6. O Herra! kuink' ankar' on hurskautes, / Ett's rankaiset näin ijankaikkisuudes' /
Juur' julmast' jumalatoint' joukkoa, / Kuin ei peljänneet vihaas kehoittaa.

7. Synnin edest', jot' teit vähän ajan, / Siell' saavat itkun ja ijäisen vaivan, /
Näin ajainen rikos heill' ainaisen / Tuo tuskan, synti haavan ijäisen.

8. Ah! karta siis saatanan kavaluutta, / Sun hekumas ei ijät' pysy totta: /
Se juoksee pois kuin virta vikevä, / Sun helvettiin on pian syöksevä.

9. Niin kauvan kuin Jumal', ijäinen Jumal' / On oleva, ei tule tuskall' tuimall' /
Siell' loppuu: silloin vaiva vaikenee, / Kosk' Jumal' ei ijäinen ollene.

10. Herää sielun'! jo herää synnin unest', / Ot' ajall' vaari ahkera autuudest', /
Riennä ja tee oikia katumus, / Nyt tarjon' on sull' taivahan autuus.

11. Äl' ann' sinus sovaista mailman menolt', /
Riistalt', hekumalt', niin myös ylpiält' elolt', / Ettei siis ijäisyyn yö kauhia /
Sun päälles itkull' ijäks' lankea.

12. O ijäisyys! pelkään pituuttas muistais', / Alku sull' on, ei loppuu kuulu kustaan: /
O ijäisyys! aik' ilman ajatta; / Mun Jumalan', sä minua armahda!

407

1. Ihminen! jonk' Jumal' loi, / Kuoleman itse päälles' toit; / Etkös ijäist' elämät' /
Anna mennä sydämmees?

2. O! joskas sen tietäisit, / Sinnes aina rientäisit, / Mailmallisii välttäisit, /
Katoovaisii karttaisit.

3. Jos ijäiset rangaistukset / Katsoisit mink' kaltaiset; / Lihan himot hillitsisit, /
Hekumat pois heittäisit.

4. Syntis kaikki katuisit, / Surkiast' ratk' surisit, /
Jotk' työll', sanall', ajatuksell', / Nuorna, vanhan' tehnyt tääll'.

5. Niinkuin pahain rangaistust', / Kauhiata kadotust'; / Niin ei ijäist' iloa /
Taita ulospuhua.

6. Sielu jälkeen kuoleman / Kohta ompi tuleva / Taikka ijäiseen ilohon, /
Taikk' ijäiseen itkuhun.

7. Ruumis koska haudataan, / Sieluu ei mitään kaivata, / Siirryik' ilo-siahan, /
Elik' piruin piinahan?

8. Ehk' suku tekee surulliseks', / Muut myös itsens' murheelliseks' : /
Riistaa vaivoin riitelevät, / Vihaa, vainoo pitävät.

9. Koska joku kuoleepi, / Täältä pojes huoleepi, / Kyll' on ijankaikkinen /
Sia edes' pysyväinen.

10. Peijaisii ehk' pidetään, / Ystävit' iloitetaan, / Kuollut paikkans' pitääpi, /
Sielu siasans' pysyypi.

11. Katumus ei sitt' auta, / Palata ei sielt' taita, / Ei ole varaa vaeltaa, /
Pojes sieltä paeta.

12. Ehkä ylös istuisi, /Alaspäin ehk' astuisi, / Edes käydä käsketään, /
Tuomiolle tuotetaan.

13. Jos ei täällä ollesans', / Niin myös täältä kuollesans', / Jesust' aina armiast' /
Etsinyt edesvastaajaks'.

14. Kunka raukka kulkeepi, /Tuomioll' kuin tuleepi? / Kuka edest' vastaapi? /
Kuka armoins' ottaapi?

15. Enkelit edes tulevat, / Surusuull' ehk' sanovat, / Syntein suurta synkeyttä, /
Tuomion ankaruutta.

16. Kaikki myös luontokappaleet / Syntisen päälle kantelee ,/ Vikapääksi päälliseks', /
Ja tuomarin totiseks'.

17. Omatunto myös tunnustaa, / Tuomion menon todistaa / Oikian sangen olevan, /
Itsens' syypääks' tulevan.

18. Koska sitt' pirut näkeepi, / Kuin hänt' piinat' käkeepi: / Suruuns' raukka raukenee, /
Kivus', vaivas' vaikenee.

19. Hyvilt' sitten hyljätään, / Pariin pahain teljetään, / Sielu parka paiskataan, /
Helvetin järveen heitetään.

20. Kusa kipu kiinnitetään, / Vaivaisuus myös vahvistetaan; / Niinkuin Abram todistaa, /
Ei sielt' ulos lasketa.

21. Voi! kuka voi luetell', / Kuka aju ajatell', / Kuka malttaa mainita /
Kipuu, vaivaa, kiljunat',

22. Jotka tuomituill' tulevat, / Ijäisest' kuin kituvat, / Kukin jäsen järjestäns', /
Niinkuin synti tehty on.

23. Tuli ja tulikivi, / Liekki ja pirun piili / Sieluu piinas' pitääpi, /
Ruumist' vaivas' vaivaapi.

24. Madot, pirut, lohikärmeet, / Kuohuvat tulises' järves' , /
Alaistus, tuska puuttumat', / Nälkä, savu sammumat'.

25. Näin on helvetin pimeys, / Piina suuri surkeus, / Kuin maan, taivaan leveys, /
Järvein, merein syveys.

26. Vaan ei vielä verrata, / Näihin taita kerrata, / Näitäp' viisaat tutkivat, /
Ne ovat tutkimattomat.

27. Ei myös pyhäin iloa, / Taivaallista riemua, / Taida kenkään sanoa, /
Eikä ulospuhua.

28. Jumal' julkisest' nähdään, / Jonka edesä käydään, / Ilos' ilman lakkaamat', /
Riemus', suosios' suuttumat'.

29. Ah autuam olentoo! / Ah autuain kuolentoo! / Jotka tulit tuonelaan, /
Pääsit eloon parempaan.

30. Ei siell' ketään lykitä, / Eikä ulossysitä, / Eipä pelkoo pienilläkään, /
Ei valitust' vanhoillakaan.

31. Siell' on enkelitten kuori; / Vanha ompi kuin nuori, / Kaunis kaiket' kasvoilta; /
Ei kuolemaa kuulukkaan.

32. Elämää ijankaikkisest', / Hyvyytt' alinomaisest' / Taivaas' kaikill' taritaan, /
Ilo, riemu jaetaan.

33. Ei täällä taita kuulla, / Eikä puhua suulla: / Sitte se sen tietääpi, /
Koska sinne tuleepi.

34. Kuinka pahain parista / Jumal' omans' pelastaa, / Taivaan ilon, elämän /
Christuksen kanssa perimään.

35. Näin nyt kirjoitus osottaa, / Kuin täs' virres' kuuletta: /
Pahat pannaan piinahan, / Hyvät ilo-siahan.

36. Pitää siis meidän oppiman, / Hyvyyteen tottuman, / Syntii sydämest' katuman, /
Koska viell' tääll' olemme.

37. Älkääm' eläkö kuin juhdat, / Pahuudesamme tuimat, / Ettem' tulisi julmaan /
Tuliseen uuniin kuumaan.

38. Anteeks' syntiäm' anokaam', / Jesust' aina muistakaam', /
Taivaallisii ajatelkaam', / Sinne meitäm' suistakaam'.

39. Mailma pojes katoopi, / Kunnians' kanssa hajoopi, / Joka sen pääll' luottaapi, /
Piinaan itsens' tuottaapi.

40. Eloo siis ijankaikkista, / Iloo ijäist' taivaallista, /
Nuorna, vanhan' eläisäm' / Pitäkääm' sydämmesäm'.

41. Niin me kuolem' kunniaan, / Tulem' sisäll' tuonelaan /
Herran kanssa kaunihin, / Herran kanssa kaiketi.

42. Jolle kiitost' loppumat' / Veisaam' ilman lakkaamat': /
Pyhä Herra Zebaoth! / Pyhä, pyhä, Zebaoth!

408 kuuntelu

1.
Ah surutoin! koskas synnistä lakkaat, /
Kuink's kauvan synnis' murheetoinna makaat? /
Ah, herää, herää, aika on tull', /
Viel' tahtoo Jumal' laupias olla sull'.

2.
Ah! kuinka hartaast' herättelee Herra, /
Ja pyytää sinua oikiall' tielle kerran: /
Vaikk' olet kauvan kyllä viipynyt, /
Tee kiiruust' katumus, ja joudu nyt.

3.
Kuin armon aika perät' pojes kulkee, /
Ja Herra taivaan oven kiinni sulkee, /
Ei auta sitten enää katuman, /
Vaan pitää helvettiin juur' vajooman.

4.
Siis malta, ettäs kuolevainen olet, /
Ja kunkas joudut, koskas täältä kuolet. /
Kyll' hurskaat Herran tykö tulevat; /
Vaan pahat paikkaan pahaan painuvat.

5.
Elämäs on juur' vähä tomun tuoksu, /
Ja hekumas kuin liukas virran juoksu, /
On kauniutes kuin multa maalattu, /
Ja tavaras kuin savi silattu.

6.
On suuri sukus juuri turha juttu, /
Ja voimas kaikki aivan pian puuttuu: /
On taito, kaikki toimi ja viisaus /
Juur' aivan lyhykäinen humaus.

7.
Taivaas' on ilo, joka aina pysyy, /
Ja satama, jost' ei meit' kenkään sysi: /
Meill' Jumala on sangen suloinen, /
Ja omatunto pito iloinen.

8.
Ei helvetisä lopu koskaan vaiva; /
Sill' synti sydänt' sangen surkiast' kaivaa, /
Siell' tuli polttaa aina hirmuisest', /
Ja piru piinaa ijankaikkisest'.

9.
Siis sitä iloo ajattele aina, /
Jonk' Jumal' kaikill' katuvaisill' lainaa, /
Rauhan, autuuden arvaamattoman, /
Ja kunnian kruunun katoomattoman.

10.
Äl' unhot' myös helvetin hirmuist' tuskaa, /
Siell' tulen liekki lakkaamata puuskaa, /
Ei lakkaa tuli koskaan polttamast', /
Eik' taukoo perkel' sieluu vaivaamast'.

11.
Siis väris', vapis', ann' kaikk' karvas nousta, /
Ain' muistain, kuinka julmast' Jumal' kostaa /
Syntisillen helvetin vaivas' haikias', /
Ja kadotuksen kuopas' kauhias'.

12.
Vaan sitä vastaan ilost' raukee juuri, /
Kuin mielees johtuu taivaan kunnia suuri, /
Se sanomatoin kirkkaus, kunnia, /
Jonk' pyhillens' siell' antaa Jumala.

13.
Muista, kuink' hyvä Jumal' on, kuin auttaa, /
Kuink' saatan' viekas, kuink' kavaluutens' kautta /
Ain' syntiin pyytää ja kadotukseen, /
Sentähden turvaa aina Jesukseen.

14.
Kats', ettei lamppus sammu synnin sumus', /
Ja hukut kadotuksen kauhias' humus'. /
Jos lankeet, nouse koht' ja rukoil' jäll', /
Ett' Jumal' olis' sinull' laupias viell'.

15.
Ja sano: armollinen Isä taivaan! /
Ansainnut olen kyllä suuren vaivan, /
Helvetti edesäni avoi on, /
Jos tuomit' tahdot jälkeen ansion.

16.
Vaikk' minun syntin' olis' kuinka monta, /
Vaikk' usiammat kuin kaikki meren santa; /
Jesus ne maksoi kaikki verelläns', /
Ja kuolemast' mun päästi kuollesans', Amen.

3. Ijankaikkisesta elämästä.

409 (sama sävel N:o 128.)

1. Tain elämän peräst' parempat' / Toivomme toista tulevat', /
Kusa meidän vaivam' maksetaan, / Kanss' iloll' itkum' kostetaan. /
Herran omast' suomast' ovat / Maa uusi, uudet taivaat, /
Joisa ovat uskovaiset, / Asuvaiset, kiiltäväiset /
Kirkkaast', kuin auringon terä.

2. Kolminaisuuden kauniin kasvoin / Ilmeisest' ijäti katsoin, /
Kunnian kruunuu kanss' kantain, / Nautiten taivaan tavarat', /
Ei vihollisii kuulu kusaan, / Eik' itkuu, valitust', tuskaa, /
Eipä, eipä kuolematakaan / Taikk' tautiikaan, ei vaivaakaan: /
Kaikki ovat kadonneet kauvas.

3. Vapaan' vainoist', väkivalloist', / Synnist', surust', kaikist' vaivoist', /
Paits' pelvott', levos' lujas', / Rauhas' ratki juur' autuaas', /
Rinnat rakkaudest' palaa, / Toinen toistans' vastaan alat'. /
Taidot taivaan tiedoll' täytetään, / Mielet muutetaan, ratk' ravitaan /
Viljalt' viisaudell' pyhäll'.

4. Ollaan enkelitten elos', / Alat' autuitten ilos', / Ynn' ystävitten seas', /
Sukuin, sisaritten seuras', / Veljetten, vanhempain joukos', /
Tuttuin ja tuntemattomain. / Tuntemattomat tutuks' tulevat, /
Kaikk' pysyvät pyhäin perinnös', / Its' ilmei asuu meis' Jumal'.

5. Asuu hyvyytens', pyhyytens' kanssa, / Sielut, ruumiit riemull' täyttää, /
Ilmei armons' alat' näyttää. / Kielet ovat kerkiät kiittämään, /
Heljäll' äänell' ylistämään, / Herran töit' tunnustamaan, /
Ilos' ihanas' väsymätä, / Lakkaamata, loppumata, /
Suuttumata pauhinas' pyhäs'.

6. Taivaan kuoris' kumajavat, / Urkuin uutt' virttä veisaavat, /
Kumisevill' kurkuill' laulavat, / Monen myös mutkaisill' äänill', /
Ynnä enkelitten kielill' / Jumalat' alat' ylistäin. /
Eija! Eija! Kanss' enkelein, / Kaikkein pyhäin, kaikk' pauhaavat: /
Pyhä, pyhä, pyhä Jumal'.

7. Sen ijäisen elämän menoo, / Riemuu runsast', iloo jaloo, /
Ei osaa kukaan sanoo; / Perät' pois puhekkin puuttuu /
Niihink', kuin korvill' on kuultu, / Eik' silmill' ole nähty näitä. /
Kusa kukin ynnä yhteen, / Kaikki kiisten, Jesust' kiittää, /
Iloll' voiton virttä veisain.

8. Ei taito täs' taida tietää, / Eik' ajatuksiin voi astuu, /
Eik' ole meill' ilmoitettu / Viel' niitä, kuin omillens' Jumal' /
Valmistan' on nautit' kunniall'; / Ne ymmärryst' ylits' käyvät. /
Christe Jesu, its' ansaitsit, / Näitä valmiiks meill' valmistit. /
Suo tykönäs näit' nautit' saisim'! Amen

410

1. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa / On ilo suuri, / Siell' iloitsevat kaikki, /
Enkelitten kuoris' juuri, / Veisain riemuisest': / Pyhä, pyhä, pyhä, /
Herra Zebaoth!

2. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa / Taito täydellinen, / Siell' saam' Jumalan nähdä, /
Niinkuin on olevainen: / Kasvoista niin kasvoin, / Kasvoista niin kasvoin, /
Herra Zebaoth!

3. Ratk' taivaasa, ratk' taivaasa, / Siell' kirkkaus paistaa, / Eip' auringon kirkkaus /
Niin kirkkaast' valista, / Kuin se kirkkaus taivaasa, / Kuin se kirkkaus taivaasa, /
Herra Zebaoth!

4. Sitä iloo, kuin taivaas' on, / Ei taida kenkään puhua, / Ei yksikään kirjoittaja /
Taida ulos sanoa / Sitä iloo, kuin taivaas' on, / Sitä iloo, kuin taivaas' on, /
Herra Zebaoth!

5. Siihen iloon, kuin taivaas' on, / Aut' meit', Herra Jesu Christ', /
Piinas ja kuolemas kautta, / Saat' meit' sinne vissist', / Amen totisest', /
Amen totisest', / Herra Zebaoth!

411

1. Eija, minun sielun' juur' iloisest' jubileeraa, /
Ja sydämmen' sangen suloisest' triumpheeraa! / Ett' synnin paulat, /
Ja kuoleman vaulat, / On rikki särjett', ja elämä luvatt' juur' armost'.

2. Mun sydämmen' iloita riemuisest' kyll' mahtaa, /
Ett' Jesus antaa armollisest' mull' tahtoo / Ratk' kunnian kruunun, /
Ja riemuhumun, / Ja lopettaa minulta kaiken surun ja murheen.

3. Kuin lintu visertää suloisell' kyll' kielell', /
Niin sanoo mun sielun' iloisell' juur' mielell': / O Jesu rakas! /
Sull' joka paikas' / Olkoon ylistys joka aika ja kiitos.

4. Niin suuren murhees' lohdutuksen mull' kantaa /
Se ilo, kuin taivaas' mun Jesuksen' mull' antaa; / Etten minä huoli /
Tääll' mailman nuolii, / Kuin murheell' ja vaivall' minua vuolii juur' viekkaast'.

5. Kuin mieleen mailman turhuus tääll' johtuu, / Ja kaikki sen onnettomuus, niin kohta /
Jäll' ajattelen, / Ja muistelen / Sitä iloo, kuin ijankaikkinen on taivaas'.

6. Minun turvan' siis Jesuksen pääll' panen, / Uskolla lujast' toivoen, ett' saanen /
Täält' lopun autuaan, / Pääll' kaiken vaivan, /
Kuin kärsin tääll', jonk' Herra taivaan mull' antaa.

7. Ilon ijäisen Jumal' taivaast' sill' tuottaa, /
Kuin katuu syntiäns' katkerast' ja luottaa / Hänen armoons' tääll', /
Ja hyvyytens' pääll', / Kuin pysyn' on ijankaikkisest' viel', ja aina.

8. Kuin synnit sydäntän' surkiast' tääll' kaivaa, /
Koht' ajattelen aivan ahkerast' sit' vaivaa, / Kuin kärsei tääll', /
Juur' ristin pääll', / Jesus, kuin verelläns' viruttaa viell' mun puhtaaks'.

9. Ei taida tuoni eik' perkel' silleen kadottaa; /
Sill' Jesus on voiman heilt' kaiken pois ottan', / Ja viimeiselt', /
Kosk' lähden täält', / Hän saattaa minun elämän tielt' autuuteen.

10. Kuin kulta ja hopia juur' ihanast' helottaa, /
Niin viimeisnä päivän' kiiltää kirkkaast' juur' totta / Mun ruumiin' viell', /
Ja taivaasa siell' / Paistaa kuin armas aurinko tääll' valaisee.

11. Silkill' juur' kirkkaast' kiiltäväll' vaatettaa /
Jesus, ja autuuden hameell' puettaa / Hänen morsiamens', / Ihanaisens', /
Ja kanssans' ijäti iloittaaksens' vie kotians'.

12. Siell' kirkkaast' kullast' on rakennus ja muurit, /
Kalleista kivistä perustus on juuri: / Siell' ilopaikas' / On hupa aika, /
Enkelit veisaavat, eikä lakkaa, juur' heljäst'

13. Rauha ja riemu ijankaikkinen on siellä, / Jesus meilt' hvvää mitäkään ei kiellä. /
Siell' iloitaan, / Sekä veisataan, / Ja palmu käsis' ain' riemuitaan, eik' laata

14. Eija, ah joska se aika autuas pian joutuis', /
Kuin Jesus meit' omians' pois noutais', / Ja kaiken vaivan, /
Juur' armost' aivan, / Ijankaikkiseksi iloksi taivaan jäll' muuttais'.

15. Aut' Jesus ett' valmiit olisim', ja vahvas' /
Uskos' sun tulemistas odottaisim', kuins tahdot, / Meit' tykös rietä, /
Ja oikiat' tietä / Niin ijankaikkiseen iloon viedä, ja Amen!

412 (sama sävel on VK 620)

1. Sen suven suloisuutta, / Koskan ajattelen, / Kuin Jumal' kaikki muuttaa, /
Sydämest' riemuitsen: / Kosk' taivaan ja maan Herra / Vast' uudest' uudistaa, /
Kirkastaa kirkkaaks' kerran, / Ja kaikki kaunistaa.

2. Uuden auringon antaa / Jumala paistamaan, / Kuu, tähdet valon kantaa, /
Ilmeisest' ihanan: / Niin korjaks' taivas näyttää, / Kiiltäin kirkkaudes', /
Että se iloll' täyttää / Sydämet suloisest'.

3. Niin kauniiks' kaikki tekee, / Ja koriaks' Herra suur', / Että, joka sen näkee, /
Riemusta raukee juur'. / Koko mailma hohtaa, / Kuin kullall' silattu, /
Kuin kalleill' kivill' kohta, / Ja päärlyill' kuvattu.

4. Niin silloin iloo lienee, / Ettei tääll' arvata, / Eikä yksikään tienne /
Mihinkään verrata; / Vaan täytyy tääll' odottaa / Ain' tuomiopäivään ast': /
Silloin Herra osottaa / Meill' voimans' avarast'.

5. Its' Herra iloo jakaa, / Ja haudoist' herättää, / Kaikk', kuin kuolunna makaa, /
Hän eteens' vedättää, / Ja heljäll' torvell' taivaan / Kunnian kuuluttaa, /
Lopettaa kaiken vaivan, / Iloon meit' istuttaa.

6. Meill' ruumiin jällens' antaa, / Ja kaikki jäsenet / Kauniina kokoon kantaa, /
Mullasa mädänneet, / Rakentaa Herra suuri, / Niin kirkkaast' paistamaan, /
Kuin aurinkoinen juuri, / Valkiast' valistamaan.

7. Enkelins' Christus totta / Lähettää leppyisest', / Kuin meitä vastaan ottaa; /
Itse myös ilmeisest' / Hän meitä kohden kulkee, / Ratk' taivaan joukolla, /
Ja meitä syliin sulkee, / Ihanall' ilolla.

8. Ah, autuast' iloo aivan, / Christusta katsella, / Kuin avas' meille taivaan, /
Verelläns' kalliilla. / Kuin tullaan taivaan saliin, / Profeettain, marttyrein, /
Patriarkkain pyhäin pariin, / Joukkoon apostolein;

9. Ne silloin omistavat / Meit' omiks' veljiksens', / Ja meitä kanssans' saavat, /
Rakkaast' riemuitaksens '; / Christuksen oikiall' kädell' / Niin kunniall' kuljetaan, /
Tullaan taivaasen tähdell', / Autuuteen otetaan.

10. Meill' Christus sanoo ratki, / Kuin oikiall' olemma: / Siunatut pitää kaikki /
Tänn' tykön' tuleman, / Perimään iloo kanssan', / Taivaasa totisest', /
Kuin teille olen ansainn', / Nautitaan ijäisest'.

11. Jumal' myös koston antaa / Tain pahan mailman. / Syntiset saatan' kantaa /
Helvettiin palamaan. / Silloin Jumala muistaa / Kaikk' ulkokullatut, /
Ja tykööns' pojes suistaa / Kaikk' pahantekiät muut.

12. Juur' julmaks' itsens' näyttää, / Puolella vasemmall', / Ja tuiman tuomion täyttää /
Ankarall' pauhinall': / Kirotut menkäät kaikki / Helvetin valkiaan, /
Teit' kauhiall' tulell' ratki / Ijäisest' vaivataan.

13. Silloin meit' Jumal' säästää / Perkeleen pauloista, /
Tuskast' ja hädäst' päästää, / Kuoleman vaarasta, / Ahdistuksest' ja vaivast', /
Sodist' ja vainoojist', / Näljäst' ja kalliist' ajast', /
Kuin meit' tääll' vaivasit.

14. Silloin Christus, meidän Herram', / Morsiamens' kirkastaa, /
Viedäksens' kotia kerran, / Pois kaikest' tuskasta. / Niin suurell' iloll' viedään /
Hän Herran kunniaan, / Ettei tääll' kukaan tiedä / Senkaltaist' olevan.

15. Näin morsian totta tuodaan / Kotia Christuksen: / Kunnia ja suosio suodaan /
Tykönä Jesuksen; / Saa nähdä sillä haavall' / Herran kirkkauden, /
Jot' oli uskoll' vahvall' / Tääll' toivon' totellen.

16. Ei arvaa kukaan totta, / Kuink' Isä iloisest' / Morsiamen vastaan ottaa, /
Syleilee suloisest', / Hyväilee haluisesta, / Taivaasen taluttaa, /
Perimään totisesta / Ijäistä autuutta.

17. Kaikk' enkelit myös kuullaan / Suloisest' laulavan, /
Kauniimmast' kuin tääll' luullaan, / Rauhaa julistavan. / Kaikk' kuin on Luoja luonut. /
Iloitsee iloisest', / Ett' pääsinpäivän suonut / On Jumal' julkisest'.

18. Morsian saa silloin totta / Juur' mielisuosions', / Jonk' Isän rakkaus tuottaa, /
Uudistain olentons', / Ja Herran eteen lankee / Maahan juur' nöyrästä, /
Ja kiittää suurest' sangen / Hyvyytens' edestä.

19. Ylötyill' käsill' Herran / Armoo myös ylistää, / Jonk' kautt' on tullut kerran /
Vapaaksi synnistä: / Tunnustaa kaikkein kuullen, / Ettei mahdollinen /
Ollut, yhdenkään luullen, / Morsiameks' Jesuksen.

20. Niin Isä Poikans' kautta / Hänt' ylös ojentaa, / Autuuteen edes auttaa, /
Täll' tavall' lohduttaa: / Älvös epäilkö, vaikkas / Olet oll' syntinen, /
Sinun syntis maksoi kaikki / Jesus välimiehen'.

21. Ollesas mailmas', armon / Sinulle osotin: / Suloisest' siipein varjoon /
Ain' sinun korjasin: / Pääll' ristin Poikan' annoin / Edestäs naulittaa, /
Kuin sinun kunniaan kannoi, / Taivaasen taluttaa.

22. Ettes hyvyyttän' hyljänn', / Omaks' vahingokses, / Vaan uskoit, kautta yljän /
Tulevan parhaakses; / Ei taida kukaan estää / Sua iloon menemäst', /
Poikan' on sinun pestän' / Itsellens' ijäisest'.

23. Sen olen minä päättän', / Armostan' sinullen, / Ja sinun olen säätän' /
Morsiameks' Pojallen': / Älä omaan ansioos luota; / Sill' sulast' armostan' /
Olen sun todell' tuottan' / Autuuteen avaraan.

24. Niin morsian maahan lankee, / Nöyrimmäst' kasvoillens', /
Ylistää suurest' sangen / Jesusta iloksens', / Kuin hänen verens' kautta /
On synneist' puhdistan', / Ja taivaan iloon auttan', / Korottan' kunniaan.

25. Ei Jumal' salli nyhkii / Morsianta tytärtäns', / Itkupisarat pyhkii /
Pois hänen poskistans', / Pojallens' avioks' ottaa, / Yhdesä olemaan, /
Ijäises' ilos' totta / Rakkaast' riemuitsemaan.

26. Ihanast' ilmei Jumal' / Morsiamen kaunistaa / Silkill' ja kalliill' kullall', /
Hameen myös uudistaa, / Sormuksen sormeen painaa, / Sill' haluns' osottaa, /
Autuuden armost' lainaa, / Ja viat unhottaa.

27. Niin kunnian kruunun antaa / Kirkkaimmast' kullasta, / Morsiamen päähän pantaa, /
Ja julki julistaa / Sydämens' halun rakkaan, / Syleillen suloisest', /
Eikä sitt' ijät' lakkaa / Häntä hyväilemäst'.

28. Niin paratiisiin pyhään / Hänt' silloin taluttaa, / Häähuoneesen juur' hyvään /
Sisälle johdattaa: / Kusa sitt' ilo pauhaa, / Ja rakkaast' riemuitaan, /
Herran hyvyytt' ja rauhaa / Ijäisest' nautitaan.

29. Yljän Christuksen kylkeen / Morsian sitt' lepäämään / (Kuin ei hänt' koskaan hylkää) /
Ilolla liitetään; / Silloin me riemun saamme, / Ja juhlan julkisest', /
Kaikk' taivaan joukko amen / Veisaa juur' suloisest'.

30. Morsiamen sydän palaa / Silloin rakkaudest', / Koska Jesus hänt' halaa /
Ilolla ijäisest'; / Silloin hän saapi siellä / Edestä vaivansa, /
Kuin oli kärsin' täällä / Murhees' ja kivusa.

31. Kaikk' taivaan tavarat perii, / Riemus' ja kunniasans', / Eik' ikänäns' sitt' erii /
Suloisest' sulhastans'; / Vaan hänen kanssans' pysyy / Yhdes' kirkkaudes', /
Kust' ei hänt' kukaan sysi / Pois ijankaikkisest'.

32. Siell' äsken kuullaan laitaan / Enkelit laulavan, / Siell' riemuvirret taitaan, /
Ja laulut lauletaan; / Kaikk' pyhät yhteen pauhaa / Enkelein joukon kanss', /
Julistaa ijäist' rauhaa / Heljällä äänelläns'.

33. Siell' iloll' veisat' saadaan / Juur' uudell' muodolla, / Riemuisest' laulaa taidam', /
Ratk' taivaan tavalla; / Veisaamaan uusill' kielill' / Herra meit' opettaa, /
Ja riemullisill' mielill' / Laulamaan totuttaa.

34. Ei sitä iloo vielä / Ymmärrä yksikään. / Se salattu on täällä, /
Ast' päivään viimeiseen: / Ei taitavinkaan taida / Verrata mihinkään, /
Eikä käsittää laitaa / Voi vielä viisainkaan.

35. Ei ole korva kuullut, / Eik' nähnyt silmäkään, / Ei olis' kenkään luullut /
Senkaltaist' löyttävän, / Kuin omas' Herran huonees', / Ihanall' ilolla, /
Jumala meidän suonee / Kasvoihins' katsella.

36. Siell' taitaan tuta oikein / Pyhä Kolminaisuus, / Sydämen täyttää kaiken /
Jumalan rakkaus; / Herran Majeteett' siellä, / Työt, korkeus, kunnia /
Tietään, eik' iloo kiellä / Lapsiltans' Jumala.

37. Niin täydellisest' tiennee / Hän kaikki sanallans' / Päättää, ja itse lienee /
Kaikis' kaikk' voimallans'; / Ja hänens' lahjoi meillen, / Kanss' kaiken hyvyyden, /
Suloisest' siunaa siellä / Kautt' Poikans' Jesuksen.

38. Jumalan oman pöydän / Tykönä taivaallist' / Siell' ehtoollista syödään, /
Herkuista makeist'; / Elämän puusta ratki / Me runsaast' ravitaan, /
Elämän lähteest' kaikki / Ijäti juotetaan.

39. Kaikk' mitä mieli tekee, / Ja halaa sydän viel', / Meill' Herra antaa käkee, /
Eik' kiellä keltään siell': / Jonk' edest' häntä kaikin / Lakkaamat' kunnioitam', /
Ja toinen toistam' ratki / Sydämest' rakastam'.

40. Uutt' virttä kaikkein pyhäin / Kanss' siellä veisaamme: / Ylistyst' Herran hyvän, /
Näin iloll' laulamme; / Kunnia ijät' olkoon / Isäll' ja Pojalle, /
Kiitos kaikilta tulkoon / Ain' Pyhäll' Hengelle.

41. Tainkaltaisella virrell' / Kaikk' pyhät pauhaavat, / Kiitost' ja kunniaa Herrall' /
Lakkaamat' laulavat. / Suuremman ilon siellä / On Jumal' antava, /
Kuin uskois' kukaan täällä / Ensinkään olevan.

413 (sävel N:o 380.; sama sävel kuin VK 348)

Herra siunaa meit' ja auta, / Ain' myös vaaroist' varjele! / Herra, sinun kasvos kautta /
Armahd', sielun' valaise! / Herra Jumal', kasvos käänn', / Ja sun rauhas meille säänn'! /
Isäll', Pojall', Hengell' Pyhäll', / Olkoon kunnia ijät' ylhääll'!

Jumalalle ainoalle kunnia!