Tähtäämme moniäänisen kuorolaulun oppimiseen. Se tarkoittaa kykyä laulaa ryhmässä samanaikaisesti eri melodioita, jotka muodostavat sointuja, harmoniaa. Kuorolaulun hienoin tunne on oppia laulamaan omaa ääntä / stemmaa ja samalla kuunnella toista ääntä ja soinnuttaa omaa ääntään muiden äänten mukaan. Aluksi se saattaa tuntua vaativalta, mutta pian onnistuttuaan se tuottaa suurta tyydytystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Sekakuoro muodostuu naisista ja miehistä. Äänet korkeimmasta matalimpaan ovat sopraano+altto (naisia), tenori+basso (miehiä).
Mieskuoron vastaavat ovat korkeimmasta matalimpaan 1. tenori, 2. tenori, 1. basso, 2. basso. Me harjoittelemme mieskuoron ääniä. Nuottikuvassa äänet ovat vastaavassa järjestyksessä, tenorit bassoja ylempänä.

Harjoittelemme:
1. Äänenmuodostusta, äänenkäyttöä
2. Mahdollisimman puhdasta, toisiin ääniin sulautuvaa ääntä
3. Eri kuoroääniä, stemmoja, aluksi kuunnellen ja toistaen, myöhemmin nuotteja lukien
4. Esiintymistä, eläytymistä ja ilmaisua
5. Nuotinlukua ja siihen liittyvää teoriaa

Miten harjoittelemme:

1. Äänenmuodostus ja äänenkäyttö.
Tavoittelemme mahdollisimman soivaa / kantavaa ääntä, mikä ei rasitu helposti. Tämä tapahtuisi parhaiten yksityisessä laulunopetuksessa, koska jokaisella on erilaiset lähtökohdat. Teemme harjoituksissamme alun äänenavauksessa tähän tähtääviä harjoituksia. Tärkeintä on laulaa mahdollisimman luonnollisesti, rennosti ja kokonaisvaltaisesti. Tämän alueen kotiharjoittelu ei ole tarpeen.

2. Mahdollisimman puhdas ääni. Tavoittelemme oikeaa äänenkorkeutta. Se saattaa aluksi tuntua epävarmalta. Tärkeintä on laulaa arkailematta. Useimmiten sävelpuhtaus löytyy harjoittelemalla usein. Toisten kuuntelu on myös tärkeää. Tätä harjoittelemme yhdessä. Erityisillä sointuharjoituksilla pyrimme löytämään oikean, toisiin ääniin sulautuvan äänenkorkeuden. Kuorolaulujen yhteydessä näitä myös harjoitellaan ja kuunnellaan.

3. Kuoroäänien, stemmojen opettelu on keskeistä. Aluksi kuuntelemme malliksi laulettua ja toistamme perässä. Stemmaosaaminen on tärkeää ja sitä voi harjoitella myös kotona laululinkeistä. Ajankäytön kannalta oma harjoittelu on suotavaa, koska sitten jää enemmän aikaa yhteisen sointuvuuden löytämiseen. Teille on tehtynä valmiit kuuntelulinkit. Kuoroharjoituksiin kannataa aina tulla, vaikka ei olisi ennättänyt harjoitella kotona. Laulamme kuitenkin aina stemmoja harjoitusten aikana.
Myöhemmin, nuotinluvun kehittyessä stemmojen soittaminen tai laulaminen ei ole enää niin keskeistä, sillä hyvä nuotinlukija pystyy laulamaan aika paljon suoraan nuoteista.

4. Esiintyminen, eläytyminen, ilmaisu. Meille on tulossa esiintymisiä. Tärkeintä on luonteva, jännittämätön esiintyminen. Pyrimme opettelemaan mahdollisimman paljon lauluja ulkoa,sillä se vapauttaa esiintymistä. Yleisöön vaikuttaa eniten teeskentelemättömyys, vapaus, rohkeus. Tärkeintä on ymmärtää lauletun sisältö ja elää se todeksi, eli heittäytyminen tekstin ja musiikin sisältöön. Tämä alue ei vaadi harjoittelua, mutta rohkeutta ja vapautta.

5. Nuotinluku. Tämä osa-alue on kuorolaulun oppimisessa aikaa vievin. Kyseessä on uuden kielen oppiminen. Helposti tulee väsymys ja uskonpuute, koska esiintymisiin voi alkuvaiheessa valmistautua ilman nuotinluvun osaamistakin. Kuitenkin pitemmän päälle siitä on eniten hyötyä oppimisen nopeutuessa, tulkinnan syventyessä ja ja musiikin ymmärtämisen lisääntyessä. Tähän osa-alueeseen ei ole riittävästi aikaa kuorotunnin aikana, sillä se veisi helposti koko ajan. Tätä voi hyvin paljon kehittää kotiharjoittelulla, kun on a) motivaatio b) pieniä hetkiä, usein c) mahdollisuus kuunnella harjoituksia d) riittävästi sitkeyttä ja uskoa. Monella teistä lienee lapsia ja laulamalla heille nuotinluvun harjoituksia opetatte itsellenne ja heille samalla uuden kielen! Alkuvaiheessa onkin tärkeintä laulaa pieniä, muutaman sävelen lauluja, jotka ovat helppoja oppia ja lapsille sopivia. Ja näihin kaikkiin on valmiit, laulamani linkit. Käytämme nuotinluvun harjoituksessa menetelmää; jota sanomme "relatiiviseksi solmisaatioksi". Relatiivisuus tarkoittaa, että sävelillä on samat suhteet, jos laulu siirretään korkeammalla tai matalammalle. Seitsemän tavua "do re mi fa so la ti (do')" riittävät ja muodostavat yleiskielen, minkä avulla voi oppia uusia lauluja ilman soitinta.  Niistä muodostuu erilaisia yhdistelmiä ja juuri niiden korvaan saaminen on tärkeintä. Varsinainen nuotinluku alkaa vasta sen jälkeen.
Voiko olla kuorolainen ilman nuotinlukua? Voi. Ja suurin osa onkin. Mieti vertausta rooliin valmistautuvasta näyttelijästä lukemassa käsikirjoitusta. Entä jos hän ei osaisi lukea, ja toisen pitäisi lukea hänelle teksti! Kuorolaulu ilman nuotinlukua on vastaavassa tilanteessa: kuoronjohtaja laulaa laulut kuorolaisten ulkomuistiin. Hyvä että niin, mutta vielä parempi jos kuorolainen osaa lukea!
Nuotinluvun etäopiskelu edellyttää opiskelulinkkien käytön ja harjoitteluun ohjaamista useamman tunnin luennolla!

Opiskelulinkkeeihin ja oppimateriaaleihin ohjataan vähitellen.